Uuden alku - Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä

Tätä päivää olen miettinyt enemmän tai vähemmän jo parin vuoden ajan. Aluksi se oli vain hento unelma pitkätukkaisen pojan korvien välissä. Kuukausien edetessä ja poskien kaventuessa se sai pikku hiljaa enemmän tuulta siipiensä alle. Voisiko unelmasta tulla joskus edes osittain totta?

Viimeinen työpäivä edessä!

Elimme herran vuotta 2008, kun kävin työhaastattelussa 4Runnersissa. Kävimme omistajan kanssa siemaisemassa kupit mokkaa, niin kuin himo-stadilaisilla on tapana sanoa ja pari viikkoa myöhemmin pääsin aloittamaan työni juoksun erikoisliikkeessä. Vuodet ovat vierineet, myymälöiden paikatkin jo vaihtuneet. Minun aloittamisen aikaan olleesta henkilökunnastakaan ei ole enää ketään jäljellä. Olen saanut tehdä töitä viimeiset 6-vuotta mukavien ihmisten kanssa. Osa heistä on sellaisia, joihin en varmasti olisi koskaan, misään, ikinä tullut muuten tutustumaan. Muutamaa heistä saatan kutsua jopa ystävikseni. Parin kanssa olemme pitäneet yhteyttä ja tulemme pitämään varmasti jatkossakin. 

Lassen kanssa ollaan tunnettu ennen 4Runnersia, sen aikana ja varmasti vielä jälkeenkin :)

Kun yksi vaihe elämässä päättyy on ihan terveellistä miettiä, mitä siitä jäi käteen. Olen nyt koko tämän päivän fiilistellyt todella paljon menneitä. Kotona Monna kuvasi mua lähdössä kohti viimeistä työpäivää. Bussissa ja junassa vain hymyilin koko matkan ajan. Rautatieasemalta Kamppiin kävellessä mietin kaikkia niitä fiiliksiä, joita olen miettinyt viimeisien vuosien aikana työmatkoilla. Innostunutta odotusta, ideoita, pettymyksiä, turhautuneisuutta, pelkoa, raivoa, toivoa, iloa ja kaikkea muutakin. Mietin myös miltä tuntuisi kävellä nyt töihin tietäen, että tulisin jatkamaan 4Runnersissa ensi viikollakin, ensi kuussa, ensi vuonna ja ties kuinka pitkään. Tiesin, että se ei olisi hyväksi minulle eikä muillekaan. Tekemäni ratkaisu on ehdottomasti ollut yksi rohkeimmista, mutta samalla myös yksi viisaimmista, mitä olen koskaan tehnyt! Olin valinnut oikein...

Työmatkalla..

Kuusi vuotta on pitkä aika. Kun aloitin työni 4Runnersissa olimme Monnan kanssa oltu vasta pari vuotta yhessä ja meillä oli ensimmäinen oma koti juuuri ostettuna. Nyt olemme sitten olleet jo hieman pidempään yhdessä, kodit ovat vaihtuneet, olemme menneet naimisiin ja meillä on villi, karvainen poika .)! Oikeastaan vähän hulluakin miettiä mitä kaikkea on tapahtunut. Kun miettii näin pitkää aikaa taaksepäin tulee tavallaan myös pelottava fiilis tulevaisuudesta. Minulla ei ole mitään hajua, mitä tuleman pitää, mutta varmaa on se, että seuraavan kuuden vuoden aikana tulee tapahtumaan paljon niin iloisia, kuin surullisiakin asioita, jodien kanssa on vain opittava elämään. Onneksi ne kaikki eivät vain tapahdu kerralla vaan jakautuvat hieman tasaisemmin, niin silloin niitä on pienen ihmisenkin helpompi ymmärtää, käsitellä ja jatkaa elämäänsä eteenpäin! 

Juna-selfie!

Palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepin. Noin 2½ vuotta sitten hakeuduin personal trainer-koulutukseen vaimoni jalanjäljillä. Se oli mullistava juttu mulle, joka tuli sitten myöhemmin muuttamaan koko elämäni suunnnan monella sektorilla. aina päivittäisestä arjesta tulevaisuuden suunnitelmiin. Valmistuttuani koulusta minulla alkoi elämään pieni haave tehdä trainerin työtä joskus tulevaisuudessa edes vähän tai osa-aikaisesti. Energisenä ja aloitteellisena poikana aloinkin pian tehdä valmennuksia. Hitaasti, mutta varmasti minulla alkoi kasvamaan unelma siitä, että tämä olisi joskus minun oikea työni. Kuukausien vieriessä ja kokemuksen karttuessa aloin pitää sitä jo tavoitteena. Sitten minua ei tietenkään pysäyttänyt enää mikään. Oli aika alkaa tehdä tavoitteesta totta. 

Näinhän se menee!

Tämä viimeinen vaihe kesti n.8-10 kuukautta. Koko tämän ajan minulle vahvistui ajatus ja visio tulevaisuudestani PT:nä. Ainoa ongelma oli vain päättää, että milloin ja miten minä sen toteutan. Tämä kevät on sitten ollut enemmän tai vähemmän lopun alkua! Asenne ja sitoutuminen 4Runnersia kohtaan on vähentynyt koko ajan. Sitä ei käy kieltäminen. Tunsin vahvasti, että tämä tie on loppuunkuljettu. Täällä ei ole minulle enää mitään saavutettavaa, ei mitään minkä eteen haluaisin panostaa, nähdä vaivaa ja antaa kaiken sen, mitä minulla on annettavana! Ne ketkä minut tuntevat tietävät, että kun mä oikeesti johonkin asiaan uskon ja haluan tehdä sen eteen töitä, niin ei ole niin isoa kivikasaa etten mä sitä siitä edestä raivaisi pois. Jos mitään muuta en uskalla sanoa, niin sanon, että tämän asian allekirjoittaa varmasti jokainen lähimmäiseni. Olen aina valmis auttamaan ja tekemään kaikkeni tavoitteiden eteen! Kun tällaisen itsepäisen ja eteenpäin pyrkivän luonteen omaava ihminen joutuu hakkaamaan päätään seinään, niin siinä kaatuu joko seinä tai halkeaa pää! Tässä tapauksessa en halunnut kumpaakaan vaan oli aika lähteä! 

Avaimen luovutus ja kohta kotiin!

Nyt olen viimeistä päivää 4Runersin palveluksessa ja huomisesta eteenpäin olen täysipäiväsesti, sekä yrittäjä, että personal trainer. En voisi olla enempää innostunut. Olen päässyt näkemään PT:n ja yrittjän arkea rakkaan vaimoni kautta ja se on kiehtonut minua jo pitkään! Nyt on aika tarttu Unelma-nimistä härkää sarvista ja lähteä eteenpäin elämässä!

Jatkossa toimin näissä merkeissä!

Kiitos kaikille keneen olen tutustunut ja kenen kanssa olen saanut tehdä töitä! Tämä on kokonaisuudessaan ollut erittäin mahtava ajanjakso ja olen saanu huikeita kokemuksia, jotka tulevat säilymään mukanani läpi elämäni

Jatkossa 4Runnersissa teitä palvelee mahtavan ammattitaitoinen uusi työporukka Janican johdolla!

Kiitos!

Tuukka

pttuukka@gmail.com