keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Suuri haravointihuijaus ja mökkeilyä!

Tuntuu, että kesälomalla aika menee kuin siivillä.
Nurmeksen mökki!
Nytkin on melkein huomaamatta hurahtanut viikko edellisestä kirjoituksestani. Olimme 5 päivää mökillämme Nurmeksessa. Olemme viettäneet siellä perheen kanssa lomia jo 30 vuotta. Se on isäni synnyinpaikka. Rakensimme sinne uuden mökin joskus 90-luvun puolivälissä. Se oli kovaa aikaa näin jälkikäteen mietittynä. Rakennusprojektin ajan asuimme kesälomat pienessä n.20 m2 mökissä, joka on entinen aitta. Mökistä kömmittiin aamuisin aamupalan jälkeen hommiin. Siellä sitä joutui 12-13 vuotias Tuukkakin olemaan apupoikana, minkä vaan osasi :). Olin auttamassa itse rakentamisessa ja sen lisäksi sain aina jotain mukavia omia projekteja, kuten halkojen kuskaamista liiteriin. Se oli kyllä niin kypsää hommaa pyöriä siellä rakentamassa mökkiä 4 viikkoa kesästä, kun kaverit olivat vantaalla vetämässä röökiä böönat kainalossa.

 Nyt sitäkin aikaa osaa arvostaa jo enemmän. Opinpahan ainakin tekemään työtä ja samalla sen, että tässä maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi. Silloin näitä oppeja ei oikein osannut vielä arvostaa enkä mä nyt ehkä vieläkään niitä kaikkia ihan varauksetta allekirjoita, mutta suurimmaksi osaksi olen kiitollinen siitä kokemuksesta.

Nyt ollaan jo lähellä!

Me ollaan Monnan kanssa käyty mökillä pari kertaa vuodessa. Kesällä ollaan aina 4-5 päivää ja sitten talvella jossain välissä saman verran. Se on mukavaa ja vaikka siellä on melkein kaikki mukavuudet niin esim sisä-wc ja suihku puuttuvat, joten tällainen ultimaattinen Helsinki city boy saa totutella siellä vähän askeettisempaan menoon. Mökillä olemme ottaneet aina vähän iisimmin, niin tälläkin kertaa. Mulla meni yksi päivä suoraan sanottuna sikaillessa. Söin niin paljon karkkia, suklaata ja keksejä kuin kehtasin :). Hyviähän ne olivatkin! Sikailusta tuli vain niin mieletön henkinen sekä fyysinen morkkis/pahaolo, että mun herkuttelut jäivät yhteen päivään. Mutsilla on kova innostus hommata ja leipoa kaikkea hyvää. Nytkin tarjoiluihin kuului irtokarkit, lakupussi, mariannepussi, mustikkapiirakka, 2kpl suklaalevyjä. jäätelöä ja kahvikakku. Ole siinä sitten syömättä kun ne karkit tuijottaa sua 5 päivää :). Onneksi lomalla on kaikki mahdollista ja herkkuihin saa kajota, kunhan muistaa pitää edes osittan järjen mukana. Jos on kova treenikausi tai painonpudotus7hallinta projekti meneillää niin silloin pitää tietysti pidättäytyä lomallakin.


Kalamiehen tunnistaa Hirvikärpäs-takista!



Ota nyt ne kuvas että päästään syömään :)
Mulla on aikasemmin ollut vähän ongelmia viihtyä mökillä, kun kahden päivän jälkeen alan kiipeilemään seinillä. Jostain syystä juokseminenkaan ei siellä oikein maistu. Kotona juostessa näkee paljon ja koko ajan vaihtuvat maisemat tarjoavat mukavasti virikettä mun levottomalle sielulle. Tuolla mökkitietä juostessa ei vaihdu mikään. Samaa saatanan peltoa ja metsää toinen-toisensa jälkeen. Sen tylsyyden keskellä siellä on vielä itikoita ja paarmoja, joita saa pelätä henkensä edestä :). Jos niitä ei näy niin sitten saa jännittää sitä, että törmäätkö karhuun tai susiin. Hullun hommaa sanon minä! Mökkeily ei oo kyllä välttämättä mun juttu..:). Sanoinkin Monnalle viikko sitten, että jos mä joskus jossain mielenhäiriössä alan puhumaan mökin ostamisesta niin vedä vaan kunnon halolla otsaan, että tuun järkiini!

Parina viime vuotena ollaan Monnan kanssa alettu keksimään itse viihdykettä. Ollaan lähdetty rohkeasti selvittämään mitä kaikkea Nurmes tarjoaa matkailijoille ja sehän tarjoaa vaikka mitä. On tenniskenttää, yleisurheilukenttää, jäähallia, fudiskenttiä, punttisaleja, kiipeilyä, monitoimihalli, beachvolley kenttiä, hiihtolatuja ja vaikka mitä! Nyt meillä meneekin tuo mökkielämä jo joutuisammin, kun lähdemme aina sporttailemaan jotain tuonne Nurmeksen keskustaan. Pelkkä mökillä istuminen saa mut niin hulluksi ettei sitä katsellessa riitä kenenkään rakkaus eikä ymmärrys!!

PielisAreena-Taivas maan päällä!
Tällä kertaa googlailtiin siis taas uusia ideoita ja löysimme vajaa vuosi sitten valmistuneen PielisAreenan yhteystiedot. PielisAreena on monitoimihalli, joka mahdollistaa mm. seuraavien lajien harrastamisen: salibandy, tennis, koripallo, lentopallo, futsal, jousiammunta, kuntosali seinäkiipeily ja boulderointi. Menimme sinne ja ikäväksemme huomasimme, että se on kiinni. Ensimmäinen ajatus oli, että tää on ny täsä. Aloinkin heti paasaamaan Monnalle kuinka vi..n järjetöntä tää Suomen oikeusvaltio toiminta tässä urheilussakin on. Liikuntapaikkoja kyllä löytyy, mutta jos et etukäteen lähetä kirjallista hakemusta vähintään vuotta aikaisemmin ja käy sitten kuukauden välein doping-testeissä niin sinulla ei ole mitään mahdollisuutta päästä treenaamaan yhtään mihinkään, vaikka liikuntapaikka olisi täysin käyttämätön sillä hetkellä. Näin tapahtuu siis jatkuvasti esim. jalkapallokentillä ympäri pääkaupunkiseutua.
 
 
 
No tästä paasauksestani huolimatta menimme viereiseen Hyvärilän Matkailukeskuksen infoon kysymään pääsisimmekö boulderoimaan ja käymään salilla. Infon ystävälliset tytöt hoitivat homman erittäin mahtavasti. Maksoimme boulderoinnista 5€ ja saimme avaimen millä pääsimme halliin sisään. Hallissa ei siis ollut ketään muita kuin me kahdestaan. Saimme riehua siellä keskenämme niin paljon kuin huvitti. Tämä on urheiluhenkeä, asiakaspalvelua ja ystävällisyyttä parhaimmillaan.

Kiipeilyä!
 Aloitimme treenit boulderoinnilla, mikä on tiivistettynä kiipeilyä suht. matalalla ilman köysiä. Tuolla oli erittäin paksut patjat alla eli vaikka ote lipsahti välillä irti niin mitään hätää ei ollut. Seinät olivat n. 3-3,5 metriä korkeita. Boulderointi oli todella hauskaa ja samalla raskasta hommaa. Mä leikin apinaa n. 35min ja olisin voinut jatkaa vielä pidempäänkin. Heti täytyy tunnustaa, että vaikka pääsin monta rataa siellä läpi niin niitä kaikista pienimpiä palikoita (punaisia) pitkin en päässyt etenemään juuri lainkaan. Patja tuli erittäin nopeasti tutuksi myös negatiivisen seinän kohdalla. Kirjoitinkin facebookkiin, että kunnioitan kiipeilyä harrastavaa ystävääni vielä entistä enemmän tuon kokeilun jälkeen. Hän lupasi ottaa mut joskus mukaan ja näyttää vähän mestarin mallia. Samalla sain noottia lenkkareista :). Kiipeilyynhän on olemassa tietenkin ihan omat varusteet, mihin kuuluu masokistisen pienet kiipeilykengät.
 
 

 

Jaksaa jaksaa!
 
Boulderoinnin jälkeen menimme vielä salille. Mulla oli ohjelmassa rinta-ojentaja-hartia/olkapää treeni. Sali oli pienehkö, mutta ehdottomasti kuitenkin täysin riittävästi varusteltu ja aivan uuden karhea. Toivon, että Nurmes, siellä asuvat ihmiset ja varsinkin nuoret urheilijat osaavat hyödyntää näitä mahtavia treenipuitteita. En näe mitään estettä miksi sieltä ei voisi nousta urheilijoita Suomen huipulle lajissa kuin lajissa. Ainakaan treeniolosuhteista sen ei pitäisi enää jäädä kiinni.
 
Treenin jälkeen maistuu karjalanpaisti ja kuha!
Treenin ja virkistävän suihkun jälkeen suuntasimme viereiseen Hyvärilän lomakeskukseen syömään. Siellä oli oikein sellainen perinteinen Pohjois-Karjalalainen pitopöytä. Oli karjalanpaistia, kuhaa, lohta, salaattipöytää jne. Ai että! Täytyy nyt tästä ruoka puolestakin antaa täysi kymppi!
 
Mökiltä kotiin ajaessamme pysähdyimme matkalla Joensuuhun. Kävimme  kahvilla ihanan ja aina positiivisen Annan kanssa. Monna ja Anna ovat tutustuneet blogien kautta ja ovat nykyään hyviä ystäviä. Me oltiin siellä Geren kanssa vähän turisteina ja koitimme pysyä mukana jutuissa. Aina kun puhuttiin jostain Fittrainingin Sirpasta tai Want you to be my fitin Mikaelasta niin me kateltiin koiran kanssa toisiamme ja koitettiin näyttää mahdollisimman viisailta :). Mä kun en ole ihan niin perillä näistä eri blogien kirjoittajista kuin tytöt. Oli todella mukava käydä kahvilla ja puhuttiinhan  me tottakai paljon muustakin kuin blogeista :). Kunha nyt vaan vähän väritin jutttua..Tästä pääsette muuten piipahtamaan tytsyjen blogeihin. Ne on molemmat todella hyviä niin kuin kirjoittajansakin. Käykäähän tutustumassa: Monna treenaa ja Anna mun treenaa
 
Kaunista kahviseuraa Joensuussa!
 
Asiasta toiseen! Oletteko kiinnittäneet huomiota, että taas alkaa olla se aika kesästä, kun mediamme näyttää tasonsa ja antaa näitä mielettömiä ohjeitaan suomalaisille lomailijoille. Mun kaksi ehdotonta suosikkia on, että "Menikö kesä juodessa ja työhön paluu on edessä? Näin katkaiset putken." ja toinen vielä pahempi on nämä kuntoiluvinkit mökille.
 
 
 
Eilinen Ylen aamu-tv ylitti jo kaikki rajat mauttomuudellaan. Siellä oli personal trainer kertomassa, miten mökilläkin voi liikkua muiden askareiden lomassa. Tehtiin jumppaa vesiämpäreillä, haravoitiin ja kasteltiin kukkia. Siis mitä helvettiä? Eikö nämä kyseiset toimet mene ihan perinteisen puuhastelun piikkiin. En mä nyt ainakaan laske jotain haravointia treeniksi.
 
Kaikista pahinta tässä koko jutussa on nyt se, että valitettavan monet ihmiset haluavat uskoa tämän todeksi ja he ajattelevat, että kunto pysyy ennallaan tai jopa hieman parantuu, jos muistaa haravoida mökillä tai kantaa vedet saunaan. Todellisuudessahan se ei valitettavasti kuitenkaan näin ole. Jutussa mainittiin vielä, että kunto ei ehdi juurikaan tippumaan kahdessa viikossa. Varsinkaan jos muistaa tehdä tätä edellä mainittua jumppaa. Voi ristus! Milloinkohan ihmiset heräävät siihen, että hyvä kunto vaatii yksinkertaisesti älyttömästi harjoittelua. Näillä kukkienkastelu-jumpilla ei ole mitään tekemistä harjoittelun kanssa. Samoin kuin ei ole imuroinnilla, tv-tason pyyhkimisellä kuin astianpesukoneen tyhjentämiselläkään. Nämä ovat arkisia askareita, jotka kuuluvat ihmiset normaaliin arkeen. PISTE! Harjoitukset ovat sitten asia erikseen. Siellä pitää tulla hiki ja jos haluaa ihan aidosti kehittyä niin välillä pitää tulla myös epämukava olo ja hengästyä. Niin se vaan on aina ollut ja niin se tulee aina olemaankin! Mun mielestä pikkuhiljaa voisi olla aika kypsä siihen, että unohdettaisiin tämä ihmisten huijaaminen ja alettaisiin puhumaan totta. Haravoi itsesi ylipainoiseksi voisi olla ensimmäinen totuus.
 
Haravoimalla kunto säilyy!
 
Samat asiathan toistuvat mm. suositussa Heiaheia palvelussa. Sinnnekin ihmiset merkitsevät harjoitteluksi shoppailun, imuroinnin tai käsien rasvaamisen. Joka kerta, kun  näen tällaisen merkinnän pala minusta ja uskostani ihmisyyteen katoaa pysyvästi :). Palvelu itsessään on toimiva. Ei siinä mitään, mutta kaikilla sieltä löytyvillä aktiviteeteilla ei ole mitään tekemistä urheilun tai liikunnan kanssa.
 
Olkaamme viisaampia ja noudattakaamme vanhoja hyväksi havaittuja konsteja. Haravoidaan, rasvataan käsiä ja jonotetaan kaupassa ihan hyvin vuoksi. Ei lasketa sitä urheiluksi. EIHÄN!!
 
Kiitos ja anteeksi!
 
Mukavaa heinäkuun jatkoa toivotellen!
 
Tuukka
 
 


 
 
 





 




keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Voihan Fitness ja Litmasen nilkat!

Terve,

Nyt on blogin kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle ja syynä siihen on tietenkin kesäloma. Olen ottanut tarkoituksella kaikilla sektoreilla vähän iisimmin ja se on sitten heijastunut myös tähän kirjoittelemiseen. Osa syyllisenä on mainittava kauniit kesäilmat, jotka ovat pitäneet mut tiiviisti ulkona ja mahdollisimman kaukana tietokoneen ruudun äärestä. Olen ottanut treenien kanssakin vähän rennommin. Toki olen paljon sportannut, mutta en niin suunnitelmallisesti kuin aikaisemmin, jos nyt olen muutenkaan niin kovin suunnitelmallinen treenaaja :). Monesti tuntuu, että kun joutuu työkseen suunnittelemaan muille niin paljon harjoituksia niin ei enää itselleen jaksa, vaan haluaa ottaa vähän iisimmin. Lomalla olen käynyt paljon uimassa, pyöräillyt, pelannut fudista, juossut ja käynyt tietysti salilla. Tässä muutamia kuvia meidän lomasta ja treenailuista tähän saakka.

Tuurin kyläkaupalla!
Olen lukenut paljon blogeja ja monien aiheena tuntuu juuri nyt olevan kesäloma ja miten silloin syödään ja treenataan. Tämä on mielestäni hieman yllättäenkin nostanut aika kiivaita tunteita pintaan. Kesäloma on mun mielestä sellaista aikaa, että silloin pitää jokaisen tehdä juuri niitä asioita joita haluaa. En mä voi sanoa, että kaikkien pitäisi juosta lomallaan 100km viikossa, jos se ei tunnu omalta jutulta. Toisaalta jos urheilu ja treenit vetävät lomalaista puoleensa niin miksi sitä liikkumista pitäisi sitten lomallakaan rajoittaa? Me suoritetaan kuka enemmän, kuka vähemmän 11kk vuodessa ja senkin takia lomalla voi ja pitääkin ottaa iisimmin ja ennenkaikkea tehdä niitä itselle tärkeitä, mukavia juttuja. Blogikirjoitusten herättämä keskustelu on ajautunut taas siihen järkevään umpikujaan, mihin niin moni muukin keskustelu valitettavasti päätyy. Jokainen huutaa omia mielipiteitään ja kertoo kuinka hän viettää kesälomiaan ja miten se jonkun toisen viettämä lomailu on aivan järjetöntä. Jos jokainen jaksaisi keskittyä viettämään lomansa juuri niin kuin itse haluaa niin me kaikki olisimme varmasti onnellisempia :). Urheillaan, levätään, syödään ja juodaan siis juuri sen verran, kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Hedelmäsalaattia rannalla!
The man himself!



Kun elämme täällä karussa Pohjolassa niin pakko lisätä, että ottakaa juomisessa huomioon perhe ja puoliso :). Vieläkin kuulee liikaa tarinoita, joissa se ryyppy on hirttänyt kiinni ja siinä alkaa hyvin pian läheisetkin kärsiä. Olemme vaimoni kanssa liikkuneet lomamme aikana paljon ja paikkakunnasta riippumatta olemme usein kiinnittäneet huomiota, että aamuisin perheen kanssa rannalle saapuvan isukin naama on punainen vähän muustakin kuin eilisestä auringon otosta. Yhtälailla tämä voi koskea myös sievempää sukupuolta. Siinä alkaa lomafiilis olemaan kaikilla tiukassa, kun ukko kumoaa tasureita rannalla lasten uidessa ja vaimon tehdessä eväitä perheelleen. Eli otetaan kohtuudella!


Välillä pitää pumpata rautaakin!




En tiedä oletteko kiinnittäneet huomiota, mutta toinen kiivaita mielipiteitä aiheuttanut puheenaihe on ollut Fitness-urheilu. A-Studiossa käsiteltiin pari viikkoa sitten aihetta helsinkiläisen Tiian kautta. Hän harrasti Fitness-urheilua ja sijoittui parhaillaan kolmanneksi omassa sarjassaan. Hän kärsi myös syömishäiriöstä sekä aineenvaihdunnallisista ongelmista. Tämä juttu herätti urheiluväen ajoittain kiivaaseenkin keskusteluun Fitness-urheilun ongelmista. Mielestäni tämä koko juttu on taas median luomaa erittäin yksipuolista mustamaalaamista jotain yksittäistä lajia kohtaan. Jos asioita käsiteltäisiin hieman leveämmällä sektorilla niin siitä olisi varmasti huomattavasti enemmän apua ja uutisointi tavoittaisi useampia tämän asian kanssa painivia urheilijoita. Monestihan Fitness-urheiluksi mielletään vain kehonrakennus ja ensimmäiset mielikuvat ihmisillä johtavat armotta Arnold Schwarzeneggerin kaltaisiin ihmiskuuliin. Sieltähän löytyy kuitenkin nykyään vaikka kuinka paljon erilaisia lajeja. Itsekään en suoraan sanottuna ole hirveästi niihin tutustunut, mutta sen verran minäkin tiedän, että lajeja ja harrastajia on paljon ja koko ajan tulee lisää. Kaikkiin ei vaadita rasvaprosentiksi 2% vaan monen lajin harrastajat näyttävät erittäin terveiltä ja hyvinvoivilta ihmisiltä. Sen takia koko lajin mustamaalaaminen muutaman epäonnistuneen tarinan takia on hieman arveluttavaa. Itse jutussahan haastateltavat puhuivat erittäin fiksuja asioita ja esiin tuli muidenkin ulkonäkökeskeisten lajien vaarat. Pitäisi koittaa miettiä sitä kokonaiskuvaa ja tuoda esiin miten voisi välttää mahdolliset vaarat. Mitenköhän jalkapallo ihmiset reagoisivat, jos A-studio tekisi jutun Litmasen Jarin nilkoista ja leimaisi hänen loukkaantumishistoriansa perusteella koko lajin täysin barbaarimaiseksi ja ulkonäkökeskeiseksi, omalla terveydellä leikkimiseksi :).



Jokaisesta urheilulajista löytyy varoittavia esimerkkejä eikä koko lajia kannata mustamaalata yhden tarinan perusteella. Mielestäni kiehtovinta tässä jupakassa on ollut seurata miten lajipiirit ovat vastanneet huutoon. Olen lukenut paljon järkeviä kommentteja, mutta yllättävän paljon olen törmännyt myöskin tällaisiin omakohtaisiin sankaritarinoihin, missä joku lajinharrastaja kertoo miten hän on menetellyt oman harjoittelun sekä ruokavalionsa kanssa ja kaikki on mennyt niin kuin Strömsössä. Sitä kanaa on vedetty päivin-öin ja kaksimetrinen mies on painunt kisapäivänä 39kg.  Siitähän tässä ei nimenomaan ole kyse ja tälle linjalle ei kannata mun mielestä lähteä. Jokainen ihminen on kaikinpuolin niin yksilöllinen, että yhden ihmisen tarina ei sinänsä anna minkäänlaista kokonaiskuvaa yhtään mistään. Se että Nykäsen Matti hyppää jurrissakin 200 metriä ei tarkoita, että kaikki siihen pystyisivät.  Toki hyvät ja onnistuneet tarinat ja kokemukset ovat tarpeellisia, mutta eivät oleellisia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :).

Taas näitä Monnan uusia liikkeitä :)
Ohjelmassa mainittiinkin, että suurimmat riskit piilevät siinä, kun harrastajat haluavat päästä liian nopeasti huippukuntoon ja silloin poltetaan sitä kuuluisaa kynttilää jo molempien päiden lisäksi keskeltäkin. Jos 6kk:n pakettiin aletaan kasaamaan täydellistä ruokavaliomuutosta, erittäin kovaa nousujohteista harjoittelua, missä yritetään häivyttää 12kg rasvaa ja saada 10kg lihasta tilalle, kova kisadieetti ja itse kilpailu niin metsään menee aivan varmasti. Eihän kenenkään keho kestä tuollaista rytyyttämistä noin lyhyellä aikavälillä. Aloittelijoilla sen projektin olisi hyvä olla ainakin vuoden mittainen, mitä suurempi työmaa niin tietysti sitä pidempi valmistautumisjaksonkin kuuluisi olla. Se on vaan meille nykyihmisille niin vaikeaa. Kaikki pitäisi saada nyt heti mulle! Ette arvaa kuinka useasti minäkin olen kuullut aivan käsittämättömiä tavoitteita juoksun suhteen. "Moi mä en oo ikinä tykänny juoksemisesta mut mun pitäs juosta 5 vko:n kuluttua ½ maraton 1.35 aikaan. Nyt jaksan juosta ehkä 8km. Mites me aloitetaan? " Mun vastaus on tässä kohtaa, että ei mitenkään, jos ei saada jotain järkeä tuohon tavoitteeseen. Jos siis tunnette vetoa Fitness-urheilun pariin niin ottakaa ihmeessä yhteyttä ammattitaitoiseen personal traineriin tai lajivalmentajaan, joka pystyy antamaan teille realistisen kuvan tavoitteen aikataulusta ja läpiviennistä. Näin ne riskitkin pienentyvät oleellisesti. Osassa lajiesta kropan sieto,- ja suorituskyky viedään niin äärimmilleen, että siinä ei ole varaa tehdä ratkaisevilla hetkillä pienimpiäkään virheitä, koska muutoin terveytenne voi tosiaan olla vaarassa. Ulkonäkökeskeisten lajien suurena sudenkuoppana on sitten kaiken muun lisäksi vielä se ruokavalio. On oikeasti todella haastavaa treenata kovaa, tiputtaa painoa (tai pitää sitä mahd alhaalla) ja saada siitä huolimatta kaikkia ravintoaineita, vitamiineja, hivenaineita jne riittävästi.

Konalan jätemäki tarjosi n.440 porrasta.
Apina on terve kun se leikkii!

Olipahan taas semmosta sepustusta tää meikäläisen raapustus, että alkaa itteenikin hävettämään. Otetaan tähän loppuun nyt vähän kevyempiä aiheita. Me ollaan Monnan kanssa oltu lomalla nyt 1,5 viikkoa ja saman verran olisi vielä jäljellä. Mun loma alkoi kaverini polttareilla. Oltiin ekaksi perjantaina pyörimässä stadissa, sitten lähdettin laivalle ja sieltä yön juhlinnan jälkeen lauantaina vielä meren äärelle saunomaan. Tarkemmat yksityiskohdat jääköön tällä kertaa vain osallistujien mieliin, jos sinnekään. Polttareiden jälkeen olemme olleet Monnan kanssa mökillä ja käyneet vähän kiertelemässä Pohjanmaan suunnall, sekä oltu paljon ulkona reippailemassa ja makoilemassa rannalla.

Matkalla salille!



Sitten meillä oli tietysti tämä kovasti odotettu päivä. Saimme eilen vihdoin ja viimein opaskoiranpennun meille asustelemaan. Sen nimi on Gere ja siitä olen jo aikaisemmin jotain kuvia laittanutkin tänne. Gere siis asuu meillä nyt alkuun ainakin vuoden ja sitten sillä on opaskoirakoululla pääsykokeet. Sen jälkeen selviää, miten etenemme. Se voi jäädä meille kokonaan, jatkaa kasvamista meillä vielä muutaman kuukauden tai sitten se läpäisee kokeet ja aloittaa opaskoirakoulun ekan luokan :). Kaikki toiminta tietysti tähtää siihen, että Gerestä kasvaa mallikelpoinen opaskoira ja se pääsee aloittamaan kunniallisen ammattinsa.

Herra Gere!

Huomenna lähdemme Pohjois-Karjalaan meidän mökille. Tarkoitus olisi samalla reissulla käydä myös Kolilla, missä Vaarojen maratonkin juostaan lokakuussa. Pääsen tutustumaan kisamaastoihin ja kauniisiin maisemiin Monnan ja mahdollisesti isäni ja äitini kanssa, jos saamme houkuteltua heidät mukaamme. Mökillä kun on koko ajan niin paljon tekemistä ettei ne sieltä raaskisi millään lähteä pois. Ne on aina onnesta soikeina, kun me tullaan sinne ja käydään niiden puolesta kaupassa. Sitten ei tarvitse sinnekään mennä eikä hommat pääse katkeamaan kauppareissun takia ikävästi. Varsinkaan faijaa ei meinaa saada kirveelläkään pois tontiltaan :).


Pursiaisen perheen alfat!
Nyt pitää jatkaa vielä pakkaamista ja viedä Gere ulos. Se on kova poika syömään, juomaan ja pissimään sisälle. Siinä mielessä ollaan samanlaisia :).
 
Hyvää kesän jatkoa! Nauttikaa kaikki kesästä ja lomista rennoin mielin, juuri niin kuin haluatte!

Tuukka
 
 
 

torstai 4. heinäkuuta 2013

2700 kaloria ja alastomia miehiä!

Hejssan! Parit aikaisemmat kirjoitukseni olivat niin tunnepitoista kamaa, että mä oon kokonaan unohtanut kertoa miten tässä on menty treenien osalta. Käydäänhän nyt vähän niitäkin läpi. 

Elixiassa renkaiden kimpussa!
Viime viikko oli mulla erittäin juoksupainotteinen. Johtuiko se sitten halusta polttaa kropasta pois  juhannuksen ylensyönnit ja isojen-poikien jaffat, sitä en tiedä. Niin siinä vain kuitenkin kävi, että hölkkäiltyä tuli.

Lisää uusia liikkeitä!
Maanantai- Tuo viikkomme Juudas! Maanantaina ei tullut vielä mieleenikään lähteä jumppaamaan salille tai juoksemaan. Aamupäivän vietin maahantuojalla katsellessa kevään 2014 kenkiä ja vaatteita, sekä tein tilauksen vielä kotoa käsin. Loppupäivä kuluikin vertaillessa netissä sydämentahdistimia. Sen verran se juhannus vielä kaikui kropassa :). Jotkut tuttuni saattavat lähteä jopa juhlien jälkeisenä päivänä treenaamaan, mikä on kyllä aivan ehdottomasti kiellettyä kaikkien maailman lakien puolesta. Muistakaa, että niin ei kannata tehdä. Se ei valitettavasti ole yksi eikä kaksi ihmistä, mitä olemme menettäneet sydänkohtaukselle krapulassa harrastetun liikunnan vuoksi. Minä pidän aina vielä maanantainkin huilia, jos on viikonloppuna tullut valssattua myöhempään. Palautuminen siitäkin puuhasta on aivan ensiarvoisen tärkeää.

Monna keksi että tällaista pitää kokeilla. Mieletön liike!
Tiistaina pääsin varsinaisten treenien pariin. Juoksin 13km lenkin ihan rauhallista vauhtia ja tuntui, että olo alkoi jo palautumaan tuosta keskikesän sikailusta, jota juhannukseksikin kutsutaan. Kokonaisuudessaan juoksin viime viikolla n.60 km. Lisäksi taisin yhtenä päivänä nostella puntteja kotona ja sunnuntaina kävin pyöräilemässä vähän keskuspuiston polkuja. Siinä hujahti ihan huomaamatta 75min. Eksyin muuten nyt ensimmäistä kertaa "miesten kallioille" (Jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Siellä oli aurinkoisena sunnuntai päivänä aikamoinen meno päällä. Mä en ihan helposti yleensä hätkähdä. Sen verran tässä on jo tullut nähtyä ja koettua, mutta tämä oli jotain ihan uutta ja kerrankin Pursiaisen akan poika oli sanaton! Suuret kalliot täynnä alastomia miehiä vilteillään ja minä siellä tiukat trikoot jalassa ja sydäntarroilla koristeltu kypärä päässä, kuin "peura ajovaloissa". Herrat oli onneksi oikein kohteliaita eivätkä pahastuneet, vaikka heidän "piknikkiä" häiritsinkin. Käänsin kohteliaasti pyörän takas tulosuuntaan ja jatkoin matkaani kohti uusia kallioita.

 Sain muuten pitkästä aikaa lenkkiseuraa ja kävin lauantaina juoksemassa kaverini shakaalin kotikulmilla Espoon Leppävaarassa. Välillä on kiva mennä pois tutuilta poluilta ja teiltä juokseemaan jonnekin missä ei ole ennen käynyt. Oon mä toki Leppävaarassa käynyt. Aika paljonkin, kun olin siellä koulussa, mutta en ole siellä juurikaan juossut aikasemmin. Yhdessä juostessa mulla hujahti 17km ihan huomaamatta. Tai ei nyt ehkä ihan huomaamatta, mutta melkein :).

Setä ja Gere!
Tämä viikko on taas mennyt normaalimmalla kaavalla ja olen kerennyt salillekin. Arvatkaa muuten mitä? Mulla alkoi eilen kesäloma! 3,5 viikkoa silkkaa juhlaa! Aivan mieletöntä. Loma on kyllä ihmisen parasta aikaa. Onnekseni saan tehdä töitä, missä viihdyn ihan aidosti ja valehtelematta todella hyvin. Mietin viikko sitten tulevaa kesälomaani ja musta tuntui siltä ettei välttämättä tekisi edes mieli jäädä vielä lomalle. Heinäkuu on kuitenkin niin 4Runnersissa kuin PT hommissakin todella mukavaa aikaa. Aurinko paistaa, on lämmin, ihmiset ovat hyvällä tuulella, kaupunki täynnä turisteja ja töitä riittää. Mitäs muuta sitä vois työltään toivoa?

Sydäntarrat kypärässä on symppiksii!
 Maanantaina pidin treeneistä lepopäivän. Jos teen viikonloppuna pari-kolme kovempaa treeniä niin silloin huilaan monesti tuon maanantain. Nyt tuli juoksua ja maastopyöräilyä sekä paljon muuta ohjelmaa niin kroppa kaipasi lepopäivää ja se hänelle suotakoon!

Sunnuntain lenkille lähdössä!
Tiistai olikin sitten kova päivä. Se alkoi aamuisella juoksutreenillä keskuspuistossa. Juoksin 9 km lenkin, joka alkoi 3km lämmittelyllä, jonka jälken tein 3 kpl 1km:n vetoja ja juoksin niiden jälkeen aina 1km:n rennommin. Loppuun vielä 1km:n jäähdyttelyä. Olipas hyvä ja kova treeni. Päivä jatkui aamupalan jälkeen salilla rakkaan vaimoni kanssa. Menimme Pitäjänmäen Elixian salille yhdessä. Me treenataan ehkä noin kerran kuukaudessa kimpassa. Se on todella hauskaa ja Monna opettaa mulle aina jotain uusi juttuja, kuten Trx:ää jne. Nyt me temppuiltiin aika paljon renkailla, minkä voi kuvistakin nähdä :). Puolison kanssa harjoittelemisesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen jutun ja siihen löytyisi varmasti mielipiteitä niin puolesta kuin vastaan.. Meillä homma toimii oikein mukavasti ja koitamme aina keksiä jotain kysymyksiä toisillemme. Se on meille myös tärkeä ammatillinen mahdollisuus oppia toiselta uusia juttuja ja tekniikoita. Pidemmän päälle ja useamman kerran viikossa emme varmasti haluaisi kumpikaan treenata toistemme kanssa. Mielestäni tuo sporttihomma on ihan hyvä pitää erossa parisuhteesta. Salilla ja juoksemassa on kiva käydä yksikseen/kavereiden kanssa ja samalla saa tuuletettua vähän ajatuksia tai vaihdettua kuulumisia. Iltapäivällä mulla oli vielä yksi asiakas, jonka kanssa kävimme läpi juoksutekniikkaa. Siinäkin tuli juostua huomaamatta vielä 8km. Sporttinen päivä kaikenkaikkiaan. Kun monet puhuvat aina kulutetuista kaloreista niin mulla niitä on näköjään palanut tiistain treeneissä 2400 :). 

Sunnuntaina käytiin Lopella anopin luona syömässä ja uimassa!
 Tiistai oli muutenkin mukava päivä, kun saimme nähdä meille tulevan hauva-vauvan ensimmäistä kertaa. Kyseessä on siis opaskoiranpentu Gere, joka muuttaa meille 1,5 vuodeksi asumaan. Sitten se menee opaskoirakoulun-testeihin, joissa selviää aloittaako se opaskoirakoulun ensimmäisen luokan vai saammeko pitää sen itsellämme. Aika näyttää! Gere oli vielä ihan pieni pentu. Ikää vasta 5½ vkoa. Meille se muuttaa 1,5 viikon päästä. Vähän sitä kyllä tais jännittää. Se tärisi Monnan sylissä, kun  paijailtiin sitä. Toisaalta niin tärisin kyllä minäkin silloin kun Monna paijaili mua ekaa kertaa :).

Terve!


Keskiviikkona kävin salilla tekemässä selkä-hauis treenin. Lisäksi pääsin huippuhierojani Lauran pöydälle. Tällä kertaa Laura hieroi yläselkää, niskaa ja hartioita. Sieltä löytyikin vaikka ja mitä mukavaa. Sitä lihashuoltoa pitäisi lisätä, mutta kun se on välillä niin vaikeeta :).

Torstai oli mun viimeinen työpäivä ennen lomaa. Tiedossa oli 7 tunnin rutistus 4Runnersissa ja juoksulenkki PT-asiakkaan kanssa. 4Runnersissa riitti taas hommia vaikka muille jakaa. Viimeinen päivä ennen lomaa on aina aika hektinen, kun pitäisi yrittää muistaa hoitaa kaikki hommat loppuun ja saattaa keskeneräisistä jutuista tietoa eteenpäin muille työntekijöille. Mun urakkaa ei varsinaisesti helpota se, että tämä myymäläpäällikön vakanssi tarkoittaa sitä, että mulla on aika monta piuhaa kädessä. Onneksi meillä on ammattitaitoinen ja asiansaosaava henkilökunta niin mun ei tarvitse lomalla huolehtia työasioista. Illalla meillä oli vielä kovat fudispelit Talissa. Kerättiin sinne kaikki tutut ja tuntemattomat ja saatiinkin n.20 kaverusta kasaan. Fudiksen pauloissa hujahti kuin huomaamatta 2 tuntia ja se oli mitä parhain mahdollinen tapa aloittaa loma. Uujea!Thank you vielä kerran Boys and girl! Liikuntaa siunaantui siis tällekin päivälle 3,5 tuntia, joten ihan tyytyväinen saa taas omaan aktiivisuustasoon olla. Jos otan jälleen nuo kulutetut kalorit tässä esiin niin Polar näyttää niitä torstaina menneen urheilun muodossa 2700kcal. Välillä jotkut kyselevät mun ruokavaliosta ja kauhistelevat kun syön 5-6 hedelmää päivässä tai käytän silloin tällöin palautusjuomia, mutta tässä on siihen syy. Kun kuluttaa näinkin paljon niin myös sitä energiaa on saatava aikalailla ettei kuukahda tonne kadun varteen. Tässä ei oo paljon mahdollisuuksia karppailla ja syödä pelkkää kananrintaa :).

Gere ja Monna!
Nyt mä lähden viikonlopun viettoon ja loman alkajaisiksi onkin tiedossa huikeen hyvä reissu old school kaveriporukan kanssa! Siitä ja paljon muustakin enemmän ensi viikolla. 

Adios Amigos! Pitäkää toisistanne huolta!

Tuukka