Tarina joulusta, susista ja pitkistä lenkeistä

Joulu on nyt onnellisesti vietetty ja talviloma jatkuu etelän vetisissä keleissä. Joulusta nautiskeltiin tosiaan Nurmeksessa kovassa pakkasessa susien ympäröimänä. Kokemus tuokin ja tulipahan ainakin lepäiltyä kunnolla, kun ulos ei voinut tai uskaltanut mennä. Riippuu vähän siitä pelottaako -29 vai sudet enemmän :). Mua ne molemmat pelotti sen verran etten käynyt kuin kerran salilla (23.12.) ja kerran  juoksemassa (24.12.). Lenkin aikana katselin koko ajan lähimpiä puita ja hirvitorneja sillä silmällä, että mihin pääsen susia pakoon, kun ne aloittaa hyökkäyksensä. Hyökkäykset jäivät onneks tällä kertaa väliin ja selvisin ehjin nahoin takaisin mökille.

Tarkoitukseni ja suuri unelmani oli päästä lumikenkäilemään metsän siimekseen jouluna. Susien välitön läsnäolo pakotti mut kuitenkin hylkäämään sen huvin. Mietin hetken, että lähtisin vaan rohkeasti, mutta tajusin että, lumikengät jalassa, sauvat kädessä ja lumen yltäessä vyötäröön asti on vaikea juosta karkuun :). Sudet olis vähän aikaa naureskellu, että kattokaa nyt tota lylleröö ennen kuin ne olis hyökänneet oman joulukinkkunsa kimppuun. Siinä ei tsehe tsehetkään paljoo auta. Ne kun ei tottele yhtä auliisti kuin perus labradori Haagan alepan pihalla. Sudethan eivät ole käsittääkseni todistetusti hyökänneet Suomessa ihmisten kimppuun 1800-luvun jälkeen, mutta kun noita metsästäjien tarinoita kuuntelee niin ei sitä tällainen kaupunkilais boussailija uskalla sinne susien reviireille mennä paljoo päätään aukomaan ja huutelemaan, että tulkaa kokeilee!!



Jouluaaton lenkiltä kylätieltä.

Bomban kylpylähotellissa oli Kinesis-harjoitteluun pyhitetty kuntosali, joka oli kyllä erittäin miellyttävä tuttavuus. Kinesis-harjoittelu perustuu toiminnalliseen harjoitteluun ja siihen, että samassa "laitteessa" voit harjoittaa useampia lihasryhmiä tai kohdistaa rasitusta eripuolille lihasta. Tästä linkistä pääsee vähän katsomaan mistä on kysymys. Kinesis-harjoittelu. Täytyy myöntää, että mä tykästyin kovasti tähän kinesis-harjoitteluun ja kaipaisin samanlaisia kuntosaleja enemmänkin.

Ensin kunnon lämmittelyt.






Ja sitten puskemaan..

 

Joulupäivän aamu menikin sitten huokaillessa, lepäillessä ja nukkuessa. Aattoilta venyi pikkutunneille ja se vaati veronsa. Illalla lähdettiin porukalla Bomban kylpylään uimaan ja kylpemään. Mua ei tällä kertaa kylpemiset kiinnostanu vaan jäin istuskelemaan kahvioon läppärin kanssa. Meillä oli varattuna todella muhkea seisovapöytä Bomban ravintolasta ja pääsimme nauttimaan perinteisestä pohjois-karjalaisesta pitopöydästä kaikkine herkkuineen. Hyvää oli ja kaikki olivat iloisia. Tapaninpäivän aamuna käänsimme sitten Qashqain keulan kohti Helsinkiä, kun edessä oli paluumatka. Matka meni yllättävän nopeasti vaikka se kestikin 6½ tuntia. Jänis meinasi jäädä auton alle mutta muuten hommat tienpäällä toimivat moitteettomasti. Tapaninpäivän ilta meni vielä huilaillessa mutta sitten alkoi kurinpalautus.



Paloheinän ladut illalla!

Torstaina päätin laittaa löysäilylle stopin ja lähdin illalla hiihtämään. Tyyliksi valikoitui vapaa ja lenkin pituudeksi 17km. Kohtuullinen startti siis joulun hulinoiden jälkeen. Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja juoksulla Pirkkolan kuntosalille punttien äärelle. Ohjelmassa oli selkä-hauis-vatsa treeni ja se menikin oikein mukavasti. Punttisalin hämärästä painelin asiakkaan luokse ja illalla kävin vielä hiihtämässä vaparia 14km. Urheilun täyteinen lomapäivä siis.

 

Hiihtohan on mitä loistavin liikuntamuoto minkä lajin harrastajalle vaan. Siinä joutuu koko kroppa tekemään tehokkaasti töitä. Juoksijalle sitä voi suositella myös oikein hyvin. Monet juoksijat hiihtävätkin paljon talvisin säästääkseen jalkojaan iskuilta. Minulle hiihto on todella terapeuttista liikuntaa. Menen oikeastaan aina peruskestäyys sykkeillä (noin.115-135) enkä viitsi kovempia harjoituksia hiihtäen tehdä. Siellä mieli lepää ja aivoissa syntyy jatkuvasti uusi mielettömiä ideoita. Parasta on lähteä lenkille illalla pimeässä pelkän otsalampun valaistessa latua. Silloin kun vain muutama samanlainen fiilistelijä on ladulla seuranasi. Ei tarvitse väistellä kirkuvia lapsia tai saada vastaantulevilta koirilta haukkuja. Alkoi muuten samantien tehdä mieli ladulle...

 

Hiihtolenkin jälkitunnelmia!

 

 

Lauantai alkoi yhteis-söpöstely-pussailu-kuntosali-treenillä vaimon kanssa. Kävimme vakio paikassamme Mäkelänrinteen uintikeskuksen salilla. Molemmilla sattui olemaan vielä samat suunnitelmat eli rinta-ojentaja-vatsa harjoitus. Sen verran mä tähän kyllä vielä lisään, että jos harjoittelemme yhdessä niin emme hirveästi siellä keskenämme keskustele. Muutaman kerran käydään kysymässä onks tukka hyvin, näkyyks kello? ja siinäpä se. Pussailulle on sitten omat paikat erikseen.  Mäkelänrinne on loistava harjoituspaikka. Katsomoiden päällä voit juosta, vierestä löytyy sali ja myös uinti kuin vesijuoksukin onnistuu. Mäkelänrinteessä on myös kattava valikoima erilaisia ryhmäliikuntatunteja niin vedessä kuin jumppasalissakin. Siellä jumppasalissa on muuten Pursiaisen poikakin opetellut horjahdellen häävalssin alkeita. Kaunista cabareeta siitä ei syntynyt ja loppujen lopuksi jäi hämärän peittoon se, että itkivätkö ihmiset häävalssin jälkeen säälistä vai onnesta :). Harjoituspaikan vika se ei kuitenkaan ollut.

Vapailla painoilla treenatessa saat monipuolisempaa harjoitusta. Suosittelen!

Sunnuntaina päätin ottaa lenkkarit naftaliinista ja lähteä juoksemaan tämän projektini ensimmmäisen pidemmän lenkin. Reitiksi valikoitui Haaga-Kuusisaari-Lehtisaari-ja kaikki muutkin saaret-Lauttasaari-Hietsu-Pikku-Huopalahti-Haaga. Matkaa kertyi n.21-22km. Hauskaa oli alusta alkaen, vaikka vettä satoikin koko ajan. Kun päällä oli taas niitä kuuluisia windstopper tamineita ei sade ja tuuli haitannut menoa ollenkaan. Lenkki sujui kaikkineen hyvin ja itse nastoittamani Nimbukset ajoivat asiansa ja pitivät mut pystyssä. Lenkin jälkeen jäi vielä sellainen olo, että olisihan tässä voinut jatkaa pidempäänkin mutta jätetään vähän sitä nälkää seuraavallekin kerralle. Kotona oli vielä saunakin lämmitetty ja ruoat valmiina pöydässä niin mikäs sen mukavampaa!

 

Kuvia sunnuntain pitkältä lenkiltä!

Vuosi 2012 alkaa olemaan taputeltu. Kulunut vuosi tarjosi taas paljon asioita, mistä en voinut uneksiakaan vielä tammikuussa. Vuoden vaihtuessa mietin aina kulunutta vuotta ja ihmettelen mitä kaikkea ihmeellistä on tapahtunut. Onnellisia sekä onnettomia asioita. Vuosi on pitkä aika ja siinä ehtii tapahtumaan paljon. Tavallaan se myös huolestuttaa, kun ajattelee kaikkia vuoden aikana kokemaani. Pysähdyn miettimään, että mitäköhän kaikkea voikaan tapahtua vuonna 2013. Tulevia on toisaalta turha miettiä etukäteen. Niille kun ei voi mitään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä täysillä. Muistakaa, että ikävätkin asiat kuuluvat elämään ja ilman niitä täällä olisi paljon tylsempää! Huomenna vielä hiihtämään ja kavereiden luokse istumaan iltaa ja juhlistamaan vuodenvaihdetta. Ottakaahan iisisti ja varokaa raketteja!





 

Tunteikasta vuodenvaihdetta toivottaen

 

-Leevi











On aika arvonnan!

Kaksi onnellista lukijaani saa nyt aikaisen joululahjan! Arvonta on suoritettu ja onnelliset voittajat saavat palkinnoksi Spibelt juoksuvyöt. Voittajien nimet julkistetaan aivan kohta! Ensiksi kuitenkin pikaiset kuulumiset mökiltä.

Salilla ennen mökille lähtöä!

Perjantai aamu alkoi Pirkkolan kuntosalilla 07.00. Olin noin tunnin salilla minkä jälkeen hölkkäilin vielä kevyesti 15-20 min. Vaimo jo lähettelikin viestiä, että käännäpä lenkkarit pikkuhiljaa jo kotia ja aamupalaa kohti.  Mulla on se paha tapa, että en osaa lopettaa harjoittelua ajoissa, jos on joku sovittu aika milloin mun pitäisi olla kotona. Se taas aiheuttaa turhaa stressiä ja myöhästymisiä. No kukapa täällä olisi täydellinen. Parempi tämä vaihtoehto kuin se, että makaisin kaikki päivät himassa sohvalla juoden kaljaa ja syöden sipsejä! Mitään väli-vaihtoehtojahan ei tietysti ole olemassakaan..:). Tällä ajatustavalla saan itseltäni synninpäästön.

Kotona pakattiin kassit täyteen lämpimiä vaatteita ja lahjoja. Sitten auton nokka 1,5 tuntia myöhässä (my bad) kohti Kalliota mistä haettiin vielä vaimon veli kyytiin. Onneksi lankoni on rauhallinen mies enkä saanut kuulla kunniaani :). Matkanteko saatiin vihdoin käyntiin ja edessä odotti 500 km road trip kohti Pohjois-Karjalaa. Matka meni hyvin ja pakkanen kiristyi tasaisesti sitä mukaan mitä pohjoisemmaksi tultiin.

Auton mittari näytti -28 astetta Siilinjärven kohdilla.

Nyt on mökillä heräilty lauantaipäivään ja puiden- sekä vedenkantamishommat on käynnissä. Mä olen ottanut niistä vapautuksen. Istun pirtin pöydän ääressä ja kirjotan mieluummin blogia, kuin kannan puita -29 asteen pakkasessa. Hullun hommaa! Nyt noi hullut sisarukset sai vielä päähänsä lähtee kävelemään pellon laitamille ja nauttimaan raikkaasta säästä. RAIKKAASTA??? -29 ei ole raikasta nähnytkään! Sairasta sakkia! Pakkasen lisäksi kylätiellä n.1 km mökistämme setääni vastaan jolkotteli eilen susi. Onneksi setä istui autossaan eikä ollut kävellen liikenteessä. Yhteenvetona siis se, että -29 pakkasta + susia = Tiiviisti mökin sisällä vietetty joulu!

 

Tässä vähän fiiliksiä Nurmeksesta! Alla kuvat vanhasta heinäladosta sekä navetasta. Heinälato koki muutama vuosi sitten kovia, kun isältäni karkasi traktori tuossa alamäessä. Ukko juoksi traktorin perässä pitkin peltoa ja huusi ku hullu, mutta eihän se traktori siitä välittänyt vaan rysähti heinäladon seinästä läpi :). Onneksi suurimmilta vahingoilta vältyttiin ja traktorikin selvisi suhteellisen pienillä vahingoilla. 

Vanha heinälato



Navetta

Sitten asiaan! Kilpailun ja uuden Spibeltin onnelliset omistajat ovat: hanna v. ja Anna! Paljon onnea voittajille ja toivottavasti Spibeltistä on paljon iloa teille!

 

Jos Spibeltin voittaminen meni ohi suun niin nyt on vielä toinen mahdollisuus voittaa Spibelt omakseen. Arvomme niitä vielä 2kpl MT Personal Trainingin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä MT Personal Trainingin sivuista ja osallistu arvontaan. Spibelttien voittajat arvotaan 31.12.2012.

Tässä vielä linkki sivuille: FACEBOOK

 

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

 

Mä alan nyt tekemään tähtitorttuja ja kohta syödään hirvipaistia. Nam!

 

-Leevi

Kengät tuovat muistoja!

Olen nyt kovasti miettinyt mitä kirjoittaisin. Yritän pitää tiukasti kiinni ajatuksestani, että omien treenien lisäksi koittaisin kirjoittaa joka kerta myös jotain asiaa. Eli faktoja pöytään. Eihän kukaan jaksa kovin kauan lukea sitä miten mun pk lenkki kulki tänään ja miten se kulkee huomenna. Tai no, itse en ainakaan jaksaisi! Enkä kyllä jaksa niistä kirjoittaakaan.

Viikko on taas edennyt vauhdilla. Tänään alkanut talvi/joululoma teki työviikosta kiireisen. Kaikki piti saada valmiiksi omaa lomaa ajatellen. Mikään ei ahdista niin kuin se, että muistat lomasi toisena päivänä jonkun hoitamatta jääneen asian, mikä sitten kummittelee ajatuksissasi loman loppuun saakka. Olen nyt vahvasti sitä mieltä, että sain kaiken hoidettua. Työkaverit varmasti naureskelevat tälle lauseelle ensi viikolla hoitaessaan mun rästihommia :). Pahoittelut jo valmiiksi ja kiitos jo etukäteen! Tänään oli muutenkin suuri päivä nuoren pojan elämässä. Äitini mieliksi kävin kampaajalla. Kehtaa äiree sitten istuskella poikansa kanssa saman joulupöyrän ääreen!

Ja niin on nättinä kampaajan jälijiltä, että..

Viikon treenit on menneet hyvin ja suunnilleen niin kuin ne suunnittelin. Maanantaina kävin hiihtämässä 13-14km, mistä jo mainitsinkin edellisessä kirjoituksessani. Tiistaina vuorossa oli 60 min juoksulenkki sekä 45 min kuntosalitreeni. Salilla oli vuorossa selkä + hauis päivä. Keskiviikkona meillä oli 90min salibandytreenit. Salibandyssä saa huomaamatta tehtyä aivan loistavan vauhtikestävyystreenin sekä samallahan siinä saa hyvän nopeustreenin ja vähän käydään maksimikestävyydenkin puolella. Kaiken kaikkiaan mahtavaa liikuntaa. Juoksijoiden kannattaa muistaa tehdä välillä kovavauhtisia harjoituksia. Kaikki pallopelit ja erilaiset vetoharjoitteet, loikat jne ovat loistavia vaihtoehtoja. Jos juoksee vuodesta toiseen samalla vauhdilla niin siinä alkaa väkisinkin kangistumaan. Käyttäkää siis mielikuvitusta harjoittelussanne. Torstai meni töiden merkeissä. Lähdin aamulla 08.00 aikaan kotoa ja palasin takaisin 21.00 aikaan. Olisihan siinä aamulla salille kerennyt, mutta välipäivät harjoittelusta tekee hyvää ja silloinhan se kehityskin tapahtuu. Muistakaa siis tekin levätä välillä ettei kroppa mene jumiin. Perjantai aamuna fiilis oli heti herätessä aivan mahtava. Viimeinen työpäivä ennen lomaa. Uujea!! Päivä alkoi 11km juoksulenkillä mukavassa säässä. Lähtiessäni pakkasta oli -9 astetta. Päälleni päätin laittaa Löfflerin pitkän aluskerraston, Löfflerin transtex sukat, Löfflerin lyhythihaisen välipaidan, Northfacen goretex takin, Löfflerin windstopper trikoot, kommando pipon, Buffhuivin, pipon sekä Roeckelin paksut talvirukkaset. Näillä varusteilla pärjäsin hyvin ja käsistä tuli jopa hiki. Lisäksi varastin vaimoni kuulokkeet. Arvatkaas muuten mikä on piilossa tuolla takin alla??? -No Spibelt titenkin ja oli taas aivan älyttömän hyvä. Enää pari päivää niin on arvonnan aika ja pari onnellista teistä juoksee kohta omien Spibeltiensä kanssa :) . TÄSTÄ linkistä pääsette vielä katsomaan osallistumisohjeet kilpailuun.

 Lukijakilpailuista on pakko nyt kertoa sen verran, että olen saanut jo usemapia mielenkiintoisia palkintoja uusiin kilpailuihin. Niitä tulee aina tasaisin väliajoin ja palkinnot ovat kieltämättä hienoja. Vuodenvaihteen jälkeen palkintoina tulee olemaan mm. 5 paria juoksukenkiä. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Muistakaa seurata blogia tiiviisti niin pääsette sitten osallistumaan ja voittamaan mahtavia palkintoja.

Perjantaiselta aamulenkiltä on palattu kotiin. Nastat antoivat mahtavan pidon ja Icebugin gaiterit suojasivat lumelta!

Tänään mulla alkoi sitten kauan odotettu talviloma. Ihanat  11 päivää vapaata. Siihen kuuluu 6 päivää totaalista lepiä, jonka jälkeen teen pari tuntia töitä nuo viimeiset lomapäivät. Aika rentoa siis. Huomenna aamulla lähdetään joulunviettoon mökille Nurmekseen. Batmobilen kyytiin hyppää vaimoni sekä lankoni. Lomalla tekee todella hyvää päästä pois normaali ympyröistä ja maisemista. Varsinkin mökillä oloa on oppinut vanhemmiten arvostamaan. Siellä karhujen naapurissa, metsän keskellä tällainen syntisempikin sielu saa rauhan. Mulla lomailuun kuuluu aina aimo annos urheilua. Muutun suhteellisen tyhmäksi ja sietämättömäksi jos en pääse liikkumaan, jos ette usko niin kysykää vaimolta :). Huomenna aamulla ennen matkalle lähtöä olisi edessä vielä salitreeni ja pieni juoksulenkki. Mökillä aion sitten keskittyä lumikenkäilyyn, hiihtoon, juoksuun ja ehkä käydä salillakin, jos aikataulut antavat myöten. Lumikenkäily on mahtava laji. Kävellessäsi metsän uumenissa yksin, olet oikeasti yksin. Siellä saa olla oma itsensä omien ajatustensa kanssa. Vaimokin jää usein pellon laitamille, kun se pelkää tippuvansa karhun pesään eikä tule kovin syvälle metsään :). Se on myös loistavaa voimaharjoittelua missä koko alakroppa saa tehokasta treeniä ja varsinkin lonkankoukistajat sekä pakarat joutuvat lujille! Vinkkinä naispuolisille lukijoille jotka ovat kiinnostuneita siitä peban kiinteydestä :). Jouluun kuuluu tottakai myös rauhoittumista, syömistä sekä laatuaikaa perheen kanssa. Lasken nykyään perheeksi myös vaimoni lähisuvun. Niin paljon olen heidän kanssa ollut viime vuosina tekemisissä ja niin läheisiksi he ovat minulle jo muodostuneet.

Jouluinen ruokapöytämme! Taustalla mielettömän upea Karusoman taulu! Käy yytsii http://www.karusoma.fi/

Monesti sanotaan, että juoksijalla pitäisi olla useampi pari kenkiä. Tottahan se on. Kun käyttää useampia malleja, niin jokainen jalkine on silloin erilainen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että eri kengillä juostessa eri lihakset rasittuvat eri tavalla. Se vähentää riskiä rasitusvammojen osalta, sekä kuormittaa jalkoja paljon vähemmän, kuin aina samoilla kengillä juostessa. Lisäksi juoksija tekee erilaisia harjoituksia joihin tarvitsee erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja kenkiä. Pitkälle lenkille valitaan usein ne vaimennetummat ja mahdolliset lievästi tuetut kengät, että säästetään jalkoja mahdollisimman paljon iskuilta. Vetoharjoitukseen puemme sitten kevyemmät kengät jotta askeleemme olisi kevyt kuin Wilson Kirwalla ja rullaavuus olisi taattu.

 

Rakkaat treenikaverini!

Jokaisella kengällä on oma tarinansa. Monet säilyttävät puhki juostuja kenkiään hyvinkin pitkään, mikä saattaa rasittaa puolison hermoja. Niitä säilytetään, koska ne muistuttavat juoksijaa jostain. Joillakin on juostu ensimmäinen maraton, toisilla ennätys ja kolmansilla tuli se hirveä katkeaminen Tukholmassa vuonna 2006. Tämmöisiä tarinoita vaatekaappimme on pullollaan. Minulle henkilökohtaisesti kengät eivät tuo mieleen niinkään kilpailuja vaan enemmänkin ajanjaksoja. Nämä Asicsit jalassa juoksin silloin, kun olimme anopilla evakossa odottaessamme uutta asuntoa. Näillä Mizunoilla treenasin ensimmäiselle maratonilleni ja ne olivat uskolliset soturini pitkillä lenkeillä. Nike freet muistuttavat lämpimästä kesästä Lopella sekä naapurin kovaäänisestä ajokoiran pennusta. Pumat jalassa kaaduin metsässä, kun olimme juuri muuttaneet uuteen asuntoomme. Vomerot jalassa pyyhälsin pitkin oulunkylän raitteja silloin kun tukkani oli kuin leijonanharja ja askeleeni vahvoja kuin nuorella biisonilla. Tarinoita, muistoja ja aikakausia riittää. Kengät ovat rakkaita käyttäjilleen. Siksi niitä säästetään pitkään ja monipuolisen harjoittelun kannalta niitä on ehdottomasti oltava useampi pari. Elämä on täynnä tarinoita, on onnellisiä ja onnettomia. Ilman niitä täällä olisi kuitenkin pirun tylsää. Juoksijalle kengät muistuttavat mieleen näitä tarinoita. Annetaan siis kaikille puhki juostujen kenkiemme sieluille rauha sekä kunnioittakaamme niiden mieleemme tuomia muistoja. Rakkaat juoksijoiden puolisot, kunnioittakaa kumppaninne kenkiä. Ne ovat osa heitä ja heidän tarinaansa.

 

Hartaudella ja suurella  rakkaudella

 

-Leevi