Enää 2½ viikkoa Berliinin maratonille!

No miten tässä nyt näin kävi, että enää on 3 viikkoa Berliinin maratoniin? Minne se kaikki aika luiskahti? Juuri äskenhän mä tein harjoitussuunnitelmia ja mietin, että kiva kun on vielä kolmisen kuukautta lähtöviivalle, niin tässä kerkee tehdä vielä vaikka mitä, mutta nyt tajusin, että enää ei ehdi tehdä juuri mitään! Mie romahan!

Mäkelänrinne ja treeniä renkailla- Hullun hommaa!

Noin vuosi sitten ilmoittauduimme ystäväni kanssa Berliinin maratonille. Silloin vuosi tuntui pitkältä ajalta ja olin ihan varma, että äijä tulee olemaan A: Niin tikissä ettei musta saa pinseteilläkään otetta, B:Kaikki maailman juoksutekniikka ja taktiikkavalmennus on imetty kitusiinsa, C:Varusteet ovat viimeisen päälle kunnossa, D:Olen henkisesti niin Kenialainen, että ihonvärinikin on vähintään lähempänä Väli-Amerikkaa, kuin juustoa!

Nyt pitää olla tikissä, kun kisaan on enää vajaa 3 viikkoa aikaa!

Nyt kun aikaa on tosiaan enää kolmisen viikkoa voin todeta, että vain yksi kohdista pitää täysin paikkansa ja sekin on varusteet :). Muistutan huomattavasti enemmän Nurmeksen Sikateollisuuden malliyksilöä, kuin Kenialaista maileria, tekniikasta ja taktiikasta ei ole hajuakaan, varusteet nyt on aina kunnossa, se on varmaan ainut kohta joka pitää kutinsa! Henkisesti muistutan huomattavasti enemmän päiväksi aurinkoon unohtunutta juustoa, kuin Kenialaista juoksija-soturia ja leijonanmetsästäjää!

Leijonaa mä metsästän..

Monesti kilpailuiden lähestyessä tällaiset ajatukset valtaavat mielen tai koittavat vallata. Todellisuuden kanssa niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Minä olen todellisuudessa juossut hyviä treenejä ja olen tyytyväinen kuntooni. Pieni kysymysmerkki minulle kyllä tuo tavoitteeni 3.45 edelleen on, mutta niinhän sen pitääkin olla maratonin kaltaisessa lajissa.

Yassot lähdössä käyntiin!

Maraton on matkana sellainen, että silloin kun se juostaan lähelle omia äärirajoja ei voi ikinä tietää, mitä tuleman pitää. Se on matkana perfektionistin painajainen :). Pitkä matka ja sen tuomat niin fyysiset, kuin henkisetkin rasitukset tuovat mukanaan erittäin paljon kysymysmerkkejä. Mennään taas tuttuun tapaan esimerkin kautta. Kaikki voi olla muuten kunnossa, mutta pohje on alkanut kiukuttelemaan pari viikkoa ennen kisaa. Annas olla, jos sitä ei saada huollettua ja hoidettua kuntoon ja se alkaa muistuttelemaan olemassa olostaan ja kramppailemaan vaikka 24km:n kohdalla, niin se on Saionaarasta vaan sitten sille kisalle ja vaiva voi olla sellainen ettei sille olisi voinut tehdä mitään. Tiettyjä saioita vaan sattuu silloin kun treenataan paljon! Toinen ikuinen kyssäri on vatsan toimiminen tai toimimattomuus!

Yassojen jälkeen olin herkillä :)

Matka on sikäli erilainen, että aivan huippukunnossa olevallekin se oman maksimisuorituksen tekeminen on huomattavasti haasteellisempaa, kuin vaikka 100 metrillä. Toki 100m kisassakin on omat niksinsä ja se on henkisesti ja teknisesti vaativampi suoritus, mutta siinä se absoluuttinen tikissä oleminen kantaa todennäköisesti paremmalla prosentilla tulosta, kuin maratonilla. Katsokaa vaikka Usainia! Ei sille ihan hirveästi ole näitä ohivetoja sattunut viime vuosina. Maratonilla vastaavia hallintakausia ei olla huipullakaan nähty ja sen absoluuttinen huippusuorituksen tekeminen on hieman vähemmän todennäköistä. Tästä saa toki olle erimieltäkin. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Kaverini Sofia näyttää juoksemisen mallia!

Mitä mä sitten teen, kun kilpailuun on aikaa enää 3 viikkoa. Tämä on viimeinen selkeästi juoksurikkaampi viikkoni, milloin kilometrejä olisi tarkoitus juosta vielä hieman enemmän. Olen kuitenkin jo 2-3 viikon ajan keskittynyt kaivamaan sitä vauhtikestävyyttä, nopeutta ja räjähtävyyttä esiin. Käytännössä minulla on ollut viikossa kaksi pääharjoitusta. Ensimmäinen on ollut alkuviikon kova harjoitus, joka on keskittynyt paljon vetoihin. Ne ovat vaihdelleet 200-800m välistä, joissa olen juossut kovia vauhteja ja välillä aivan loppuun saakka. Loppuviikosta olen juossut sitten pidemmän 10-15km maratonvauhtisen tai läheltä sitä olevan treenin. Milloin kovempaa kuin maratonvauhti, milloin hitaammin Loput harjoituksista on ollut sekalaista seurakuntaa kevyempiä vauhteja ja sellaista lönköttelyä, kehonhuoltoa ja punttien kanssa painimista!

Kisahalli ja vähän rinnallevedon tapailua!

Viimeinen kunnon harjoitus minulla on 8 päivää ennen maratonia, jolloin juoksen maratonvauhtisen 15km ja tutkiskelen siinä paljon omia fiiliksiä, tuntemuksia, sykkeitä ja vauhtia. Se on sellainen viimeinen voitelu ja vähän vauhdikkaampi juoksu ennen Berliiniä. Viimeinen viikko menee sitten leipällessä mahdollisimman paljon. Toki tämän ammattini vuoksi saan silloinkin vähän hölkötellä, mutta itse en enää lähde harjoittelemaan. Olen huomannut vuosien saatossa sen, että kunnon lepo viimeisellä viikolla toimii minulla parhaiten. Ihan kokonaan en juoksemista lopeta, mutta vähennän sen todella minimiin, esim 1-3 lenkkiin/viikko.

Fiilistelyä Seurasaaren lähistöllä!

Mennään näillä ajatuksilla nyt tällä kertaa ja katsotaan mitä seuraavaksi juolahtaa mieleen :)

Aurinkoista ja äärimmäisen miellyttävää syksyn aikaa!

Tuukka