Extreme Run ja viimeinen pitkä lenkki!

Eilen oli mahtava päivä. Vaimoni osallistui ensimmäiseen juoksutapahtumaansa ja mä pääsin tekemään viimeisen pitkän lenkin ennen Tukholmaa. Juoksutapahtumahan oli tietysti Extreme Run Vantaan Hakunilassa. Hän juoksi sen Lorna Janen joukkuessa, missä oli yhteensä 6 kaunista, hyväkuntoista naista. Minä pääsin tällä kertaa helpommalla ja olin kannustusjoukoissa ja annoin Canonin laulaa minkä kerkesin.

Lorna Janen reippat tytöt!

 Extreme Run on hyvän mielen juoksutapahtuma, missä juoksijoiden hyvä fiilis välittyy helposti myös katsomoon saakka. Lisäksi mahtavan värikkäät ja mielikuvitukselliset karnevaaliasut tuovat tunnelmaan oman lisänsä. Nytkin näin poliiseja, vankeja, alkuasukkaita, banaanin, tonttuja, smurffeja, sotilaita jne..Lorna Janen tytöt erottuivat selvästi pirteillä kasari henkisillä juoksuasuillaan, missä ei oltu tyyliä ja värejä säästelty. Tämän lisäksi mimmeille oli tehty tyylikkäät kampauksetkin Butik Helsingissä.

Välillä juoksijat joutuiva vähän jonottelemaan!

 Monna on ollut niin monesti jeesaamassa mua noissa juoksuissani, että nyt oli takaisinmaksun paikka. Olin tosiaan koko kisan ajan siellä kuvailemassa ja kannnustamassa. Näin muutaman muunkin tutun matkan varrella. Onnea vaan kaikille, jotka suorititte vaativan ja haastavan Extreme Runin. Voisin suositella tapahtumaa kaikille, jotka haluavat uusia haastavia kokemuksia ja myös sellaisille juoksijoille joiden mielestä nuo perinteiset tapahtumat ovat liian kilpailuhenkisiä. Tämän tapahtuman hyvä puoli oli ehdottomasti se, että sen voi tehdä joko aivan täysillä juosten kelloa ja muita kilpailijoita vastaan tai sitten niin, että ottaa rennomman asenteen ja lähtee nauttimaan liikunnan riemusta ja itsensä haastamisesta.

Goljatin portaat suoritettu ja matka voi jatkua hymyssä suin!

Täytyy kuitenkin muistaa, että matka on joko 9km tai 18km ja reitti on maastoltaan erittäin haastavaa ja siellä joutuu jatkuvasti kipuamaan kovia nousuja. Reitti ei siis missään nimessä ole helppo vaan päinvastoin, se on profiililtaan oikeastaan todella kova ja siältää rutkasti jyrkkiä nousuja. Tämän lisäksi matkan varrella on vielä selvittävä 10 erilaisesta esteestä. Jos juokset 2 kierrosta niin sitten 20 esteestä. Kunnossa on siis oltava, jos meinaa Extreme Runille osallistua :).

 

Kilapilijat kastuivat juoksun aikana kunnolla!

Minulla oli lauantaina ohjelmassa myös viimeinen pidempi lenkki ennen Tukholman maratonia. Heräsin aamulla 07.15 ja lähdin heittämään Monnaa Butik Helsinkiin valmistautumaan juoksuun. Sen jälkeen ajelin keskustasta kotiin aamupalalle. Tämän jälkeen olikin lähdettävä lenkille, että ehdin kotiin suihkuun ja välipallle ennen Extrene Runin lähtölaukausta. Ohjelmassa oli siis erittäin rauhallinen pitkä lenkki, jonka tarkoitus oli taas muistutella kehoa käyttämään rasvavarastoja polttoaineenaan. Nämä ovat mielestäni ehkä tylsimpiä lenkkejä mitä juoksijalla voi ohjelmassa olla. Yritin houkutella kaveriani shakaalia lenkille, mutta hänellä oli töitä, joten jouduin lähtemään yksin.

 

Polut toivat hieman vaihtelua muuten niin pitkäveteiseen etenemiseen!

 Lähdin keskuspuistoon, koska en hirveästi tykkää juosta autoteiden vieressä. Siitä melusta menee jotenkin aivot tukkoon, kun yritän kuitenkin aina samalla ajatella kaikkea kivaa ja suunnittelen muutenkin erinäisiä juttuja lenkkieni aikana. Koitin keskuspuistossa etsiä hyviä polkuja , että saisin vähän vaihtelua alustaan ja rytmiin. Kaikki inspiraatioa ja virikkeet ovat aina erittäin toivottuja näillä "kuoleman marsseilla". Löysinkin kivoja polkuja ja kävin moikkaamassa mun kavereita matkan varrella Ruskeasuolla. Aitauksessa oli 4 hevosta ja me nähdään yleensä joka aamu, kun poljen niiden ohi kamppiin töihin. Nyt tämä kuvan velikulta oli ystävällisellä päällä ja tunki turpaansa aidan läpi, mutta enhän mä uskaltanu sitä paljon rapsutella. Ei sitä ikinä tiedä minkä mavasaigerin se sieltä tempasee ja siinä onkin Pursiaisen akan pojan juoksut juostu vähäksi aikaa...

 

Kaveri syömässä!

 Juoksentelin keskuspuiston läpi ruskeasuolle ja siitä stadikan ohi kohti Kalliota katsomaan mikä siellä olisi meno näin lauantai aamuna. No Kallio ei totutusti petä ikinä. Siellä on aina ihmeteltävää olit sitten mihin kellonaikaan tahansa liikkeellä. Niin nytkin! Oliko syynä illan Suomi-Ruotsi lätkämatsi, euroviisut vai viikonloppu, sitä en tiedä, mutta kyllähän jengillä oli aikamoinen juhlafiilis päällä jo 11.00 aikaan aamulla. En jäänyt tekemään haastatteluja, että oliko kyse ns. tuoreesta humalasta vai sykkikö suonissa vielä perjantaina otetut keppanat. Selv'' oli kuitenkin se, että pönttöä oli otettu ja tullaan ottamaankin :)

Karhupuistossa riitti ihmisiä!

Keskuspuistossa saa olla rauhassa autojen meteliltä!

 Kallio oli myös täynnä iloisia katukeittiöitä. Epäilen, että eilen oli taas joku ravintolapäivä tms, koska niin monta kokeellista keittiötä oli teiden varsille ilmestynyt. Jos mulla olisi ollut käteistä mukana olisin ehdottomasti jäänyt johonkin juomaan sumpit ja vaihtamaan kuulumisia päivän menekistä, mutta koska mukana oli vaan pankkikortti niin en mennyt häiriköimään ahkeria kotikokkeja.



Osa katu-ravintoloitsijoista oli varautunut vaihtelevaan sääennustukseen huvilateltalla.

Kallio seikkailujen jälkeen oli aika painaa niska kumaraan ja suunnistaa metsiä pitkin kotiin. Kahvit jäivät tälläkertaa juomatta, mutta muuten nautin kyllä tunnelmasta täysi rinnoin. Lenkistä muutoin ei jää teille nyt oikein mitään kerrottavaa, kun se oli sellaista surullisen miehen väkinäistä vääntämistä :). Juoksin niin hiljaa kuin pystyin ja kotin vaan koko ajan miettiä sitä, että syke pysyy riittävän matalalla.


Rengaseste oli haastavan näköinen ja liukas!

Tänään onkin sitten lepopäivä. Meillä ei vaimoni kanssa ole mitään suunnitelmia eikä pitkään aikaan ole sovittu mitään tekemistä/tapaamsita koko päivälle. Aivan loistava fiilis. Tätä kannattaa kaikkien joskus kokeilla. Irroittautukaa vaikka päivän ajaksi täysin kellosta ja aikatauluista. Monesti tulee hosuttua paikasta ja suorituksesta toiseen ilman, että ehtii nauttimaan elämästä ja siitä mitä se meille tarjoaa. Huh, kun meni fiilistelyksi, mutta menköön!

Todisteaineistoa lenkiltä!

Tässä vielä pari kuvaa kellosta lenkin jälkeen. Matkaksi tuli siis 19km mikä on minulle suhteellisen pitkä lenkki. Olen jo joskus aikaisemmin sanonut, että en juokse ennen maratoneja paljon yli 20km:n lenkkejä. Olisiko nyt takana 3 näitä 19-21km lenkkejä, 1* ½ maraton kilpailu mielessä ja 1* 23-24km pituinen lenkki. Loput ovat olleet sitten lyhyempiä. Alkuvuonna kilometrejäon kertynyt juosten n. 650-700km.

Matkaksi tuli 19km.

Minulla jatkuu juoksut ja urheilut taas maanantaina. Ohjelmassa on normaalien työpäivieni lisäksi seuraavaa. Maanantaina työmatkapyöräilyä 15-25km, juoksukoulu asiakkaille ja fudistreenit.

 

Tiistaina on toinen juoksukoulu, ja pyöräilyäkin tulee 25km.

 

 Keskiviikkona vuorossa on taas pyöräilyä 25km ja fudispeli, joten tuo suhteellisen aktiivinen tuleva alkuviikko rajoitti hieman pitkän lenkkini pituutta.

Tämä voikin toimia esimerkkinä siitä, että muistakaa aina ajatella asioita kokonaisuuksina. Ei voi tuijottaa vain sitä yhden lenkin pituutta tai tehoa, vaan kaikki on suhteutettava yhteen. Työt, työmatkapyöräilyt, hyötyliikunnat, muut lajit jne lisäävät rasitusta välillä vähän huomaamattakin. Olkaa siis tarkkoina ettei homma karkaa käsistä ja lipsahda ylikunnon puolelle :)

Mukavaa sunnuntaita ja mahtavaa viikonalkua kaikille!

 

-Leevi

Tarina joulusta, susista ja pitkistä lenkeistä

Joulu on nyt onnellisesti vietetty ja talviloma jatkuu etelän vetisissä keleissä. Joulusta nautiskeltiin tosiaan Nurmeksessa kovassa pakkasessa susien ympäröimänä. Kokemus tuokin ja tulipahan ainakin lepäiltyä kunnolla, kun ulos ei voinut tai uskaltanut mennä. Riippuu vähän siitä pelottaako -29 vai sudet enemmän :). Mua ne molemmat pelotti sen verran etten käynyt kuin kerran salilla (23.12.) ja kerran  juoksemassa (24.12.). Lenkin aikana katselin koko ajan lähimpiä puita ja hirvitorneja sillä silmällä, että mihin pääsen susia pakoon, kun ne aloittaa hyökkäyksensä. Hyökkäykset jäivät onneks tällä kertaa väliin ja selvisin ehjin nahoin takaisin mökille.

Tarkoitukseni ja suuri unelmani oli päästä lumikenkäilemään metsän siimekseen jouluna. Susien välitön läsnäolo pakotti mut kuitenkin hylkäämään sen huvin. Mietin hetken, että lähtisin vaan rohkeasti, mutta tajusin että, lumikengät jalassa, sauvat kädessä ja lumen yltäessä vyötäröön asti on vaikea juosta karkuun :). Sudet olis vähän aikaa naureskellu, että kattokaa nyt tota lylleröö ennen kuin ne olis hyökänneet oman joulukinkkunsa kimppuun. Siinä ei tsehe tsehetkään paljoo auta. Ne kun ei tottele yhtä auliisti kuin perus labradori Haagan alepan pihalla. Sudethan eivät ole käsittääkseni todistetusti hyökänneet Suomessa ihmisten kimppuun 1800-luvun jälkeen, mutta kun noita metsästäjien tarinoita kuuntelee niin ei sitä tällainen kaupunkilais boussailija uskalla sinne susien reviireille mennä paljoo päätään aukomaan ja huutelemaan, että tulkaa kokeilee!!



Jouluaaton lenkiltä kylätieltä.

Bomban kylpylähotellissa oli Kinesis-harjoitteluun pyhitetty kuntosali, joka oli kyllä erittäin miellyttävä tuttavuus. Kinesis-harjoittelu perustuu toiminnalliseen harjoitteluun ja siihen, että samassa "laitteessa" voit harjoittaa useampia lihasryhmiä tai kohdistaa rasitusta eripuolille lihasta. Tästä linkistä pääsee vähän katsomaan mistä on kysymys. Kinesis-harjoittelu. Täytyy myöntää, että mä tykästyin kovasti tähän kinesis-harjoitteluun ja kaipaisin samanlaisia kuntosaleja enemmänkin.

Ensin kunnon lämmittelyt.






Ja sitten puskemaan..

 

Joulupäivän aamu menikin sitten huokaillessa, lepäillessä ja nukkuessa. Aattoilta venyi pikkutunneille ja se vaati veronsa. Illalla lähdettiin porukalla Bomban kylpylään uimaan ja kylpemään. Mua ei tällä kertaa kylpemiset kiinnostanu vaan jäin istuskelemaan kahvioon läppärin kanssa. Meillä oli varattuna todella muhkea seisovapöytä Bomban ravintolasta ja pääsimme nauttimaan perinteisestä pohjois-karjalaisesta pitopöydästä kaikkine herkkuineen. Hyvää oli ja kaikki olivat iloisia. Tapaninpäivän aamuna käänsimme sitten Qashqain keulan kohti Helsinkiä, kun edessä oli paluumatka. Matka meni yllättävän nopeasti vaikka se kestikin 6½ tuntia. Jänis meinasi jäädä auton alle mutta muuten hommat tienpäällä toimivat moitteettomasti. Tapaninpäivän ilta meni vielä huilaillessa mutta sitten alkoi kurinpalautus.



Paloheinän ladut illalla!

Torstaina päätin laittaa löysäilylle stopin ja lähdin illalla hiihtämään. Tyyliksi valikoitui vapaa ja lenkin pituudeksi 17km. Kohtuullinen startti siis joulun hulinoiden jälkeen. Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja juoksulla Pirkkolan kuntosalille punttien äärelle. Ohjelmassa oli selkä-hauis-vatsa treeni ja se menikin oikein mukavasti. Punttisalin hämärästä painelin asiakkaan luokse ja illalla kävin vielä hiihtämässä vaparia 14km. Urheilun täyteinen lomapäivä siis.

 

Hiihtohan on mitä loistavin liikuntamuoto minkä lajin harrastajalle vaan. Siinä joutuu koko kroppa tekemään tehokkaasti töitä. Juoksijalle sitä voi suositella myös oikein hyvin. Monet juoksijat hiihtävätkin paljon talvisin säästääkseen jalkojaan iskuilta. Minulle hiihto on todella terapeuttista liikuntaa. Menen oikeastaan aina peruskestäyys sykkeillä (noin.115-135) enkä viitsi kovempia harjoituksia hiihtäen tehdä. Siellä mieli lepää ja aivoissa syntyy jatkuvasti uusi mielettömiä ideoita. Parasta on lähteä lenkille illalla pimeässä pelkän otsalampun valaistessa latua. Silloin kun vain muutama samanlainen fiilistelijä on ladulla seuranasi. Ei tarvitse väistellä kirkuvia lapsia tai saada vastaantulevilta koirilta haukkuja. Alkoi muuten samantien tehdä mieli ladulle...

 

Hiihtolenkin jälkitunnelmia!

 

 

Lauantai alkoi yhteis-söpöstely-pussailu-kuntosali-treenillä vaimon kanssa. Kävimme vakio paikassamme Mäkelänrinteen uintikeskuksen salilla. Molemmilla sattui olemaan vielä samat suunnitelmat eli rinta-ojentaja-vatsa harjoitus. Sen verran mä tähän kyllä vielä lisään, että jos harjoittelemme yhdessä niin emme hirveästi siellä keskenämme keskustele. Muutaman kerran käydään kysymässä onks tukka hyvin, näkyyks kello? ja siinäpä se. Pussailulle on sitten omat paikat erikseen.  Mäkelänrinne on loistava harjoituspaikka. Katsomoiden päällä voit juosta, vierestä löytyy sali ja myös uinti kuin vesijuoksukin onnistuu. Mäkelänrinteessä on myös kattava valikoima erilaisia ryhmäliikuntatunteja niin vedessä kuin jumppasalissakin. Siellä jumppasalissa on muuten Pursiaisen poikakin opetellut horjahdellen häävalssin alkeita. Kaunista cabareeta siitä ei syntynyt ja loppujen lopuksi jäi hämärän peittoon se, että itkivätkö ihmiset häävalssin jälkeen säälistä vai onnesta :). Harjoituspaikan vika se ei kuitenkaan ollut.

Vapailla painoilla treenatessa saat monipuolisempaa harjoitusta. Suosittelen!

Sunnuntaina päätin ottaa lenkkarit naftaliinista ja lähteä juoksemaan tämän projektini ensimmmäisen pidemmän lenkin. Reitiksi valikoitui Haaga-Kuusisaari-Lehtisaari-ja kaikki muutkin saaret-Lauttasaari-Hietsu-Pikku-Huopalahti-Haaga. Matkaa kertyi n.21-22km. Hauskaa oli alusta alkaen, vaikka vettä satoikin koko ajan. Kun päällä oli taas niitä kuuluisia windstopper tamineita ei sade ja tuuli haitannut menoa ollenkaan. Lenkki sujui kaikkineen hyvin ja itse nastoittamani Nimbukset ajoivat asiansa ja pitivät mut pystyssä. Lenkin jälkeen jäi vielä sellainen olo, että olisihan tässä voinut jatkaa pidempäänkin mutta jätetään vähän sitä nälkää seuraavallekin kerralle. Kotona oli vielä saunakin lämmitetty ja ruoat valmiina pöydässä niin mikäs sen mukavampaa!

 

Kuvia sunnuntain pitkältä lenkiltä!

Vuosi 2012 alkaa olemaan taputeltu. Kulunut vuosi tarjosi taas paljon asioita, mistä en voinut uneksiakaan vielä tammikuussa. Vuoden vaihtuessa mietin aina kulunutta vuotta ja ihmettelen mitä kaikkea ihmeellistä on tapahtunut. Onnellisia sekä onnettomia asioita. Vuosi on pitkä aika ja siinä ehtii tapahtumaan paljon. Tavallaan se myös huolestuttaa, kun ajattelee kaikkia vuoden aikana kokemaani. Pysähdyn miettimään, että mitäköhän kaikkea voikaan tapahtua vuonna 2013. Tulevia on toisaalta turha miettiä etukäteen. Niille kun ei voi mitään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä täysillä. Muistakaa, että ikävätkin asiat kuuluvat elämään ja ilman niitä täällä olisi paljon tylsempää! Huomenna vielä hiihtämään ja kavereiden luokse istumaan iltaa ja juhlistamaan vuodenvaihdetta. Ottakaahan iisisti ja varokaa raketteja!





 

Tunteikasta vuodenvaihdetta toivottaen

 

-Leevi