Helsinki City Run

Kello pirisi lauantaina 07.30. Oli kisapäivän aamu. Tätä oli odotettu ja tämän eteen tehty myös paljon töitä. Monena sateisena päivänä olen vääntäytynyt lenkille ja monta kertaa olen miettinyt, että miksi mä teen tätä? No vastaushan on, että juuri näitä päiviä varten tätä jaksaa. Tottakai juoksemisesta ja treenaamisesta saa paljon muutakin hyvää, kuin vain tämän yhden päivän kilpailun, mutta tässä se fiilis konkretisoituu selkeämmin kuin missään muualla.

 

Aktiivinen juoksuun valmistautuminen alkoi minulla itse vasta kisaviikolla. Maanantaina ja tiistaina ajatukset alkoivat harhailla yhä useammin kohti City Runia. Keskiviikkona ja torstaina lisäsin vähän hiilihydraatteja ruokavaliooni. Tällä varmistin sen, että hiilarivarastot ovat täynnä sitten lauantaina ettei vaan energia lopu kesken juoksun. Samallahan tämä kaikki valmistautuminen on myös testailua ja kokemuksen hakemista Tukholmaa varten. Perjantaina juoksu alkoi olemaan jo vahvemmin mielessä ja virallisesti olin kisa-modessa silloin, kun kävelin Töölön Kisahallin ovista sisään hakemaan juoksunumeroani. Siinä alkoi jo vähän jännittämään :). Kisiksellä oli paljon tuttuja ja siellä menikin 30 minuuttia, kun vaihdoin kuulumisia yhteistyökumppaneiden, kollegoiden ja tuttujen kanssa.

Tästä kohtaa sain oman kirjekuoreni, mikä sisälsi tarvittavat tilpehöörit!

Sitten suuntasin kotiin syömään ja lepäilemään. Nyt palaamme siihen hetkeen, kun kello pirisi lauantai aamuna. Ei muuta kuin ylös sängystä ja aamupalan tekoon. Aamupalaksi hedelmiä, ruisleipää ja vähän maitorahkaa. Juomana toimi totutusti vesi ja kahvi. Aamupäivä meni kotona lepäillessä. Ennen lounasta kävin vielä pyörällä kaupassa hakemassa Gatoradea ja herättelin siinä samalla kroppaa juoksua varten.

Kilpailunumeroni!

Nyt olikin aika laittaa juoksukamppeet päälle ja pari vaihtoehtoista ratkaisua vielä reppuun mukaan. En ollut aivan varma säästä. Aamulla oli vähän viileää ja mietin pitkään juoksenko shortseilla vai pitkillä trikoilla. Onneksi päädyin shortseihin, koska aurinko lämmitti niin mukavasti. Seuraavaksi pomppasin bussipysäkille, kun olimme kaverini Artun kanssa sopineet menevämme samalla bussilla, kun tässä melkein naapureina asustellaan.

Paavo Nurmen patsaalla riitti kuhinaa!

Tämän jälkeen paineltiin Stadikalle vaihtamaan kamppeita ja jättämään reput sinne katsomon tavarasäilytykseen. Samalla tavatiin kaksi muuta kaveriamme Teemu ja Valtteri. Kun pikaiset kuulumiset oli vaihdettu lähdimme porukalla kohti Eläintarhan kenttää ja lämmittelyä. Juoksimme rauhassa muutaman kerran kentän ympäri ja venyttelimme vähän. Porukalla on kivempi pyöriä noilla kisapaikoilla, kun siinä höpöttelee niitä-näitä niin ei sitä muista oikein jännittääkään :). Niin kävi nytkin. Pojista oli suuri apua valmistautumisessa. Juoksimme kisassa niin, että minä ja Arttu olimme samassa lähtöryhmässä ja veljekset kuin ilvekset Teemu ja Valtteri seuraavassa, joten nyt oli meidän jo kiirehdittävä kohti starttipaikkaa. Saimme hyvät asemat. Olimme noin 30 metriä maaliviivasta. Välillä olemme lähteneet tuon 2500 juoksijan lähtöryhmän keskeltä ja siinä menee sitten köpötellessä pari kilsaa. Nyt päästiin alusta asti juoksemaan suunnilleen omaa vauhtiamme.



14.00 aikaan Stadikalla oli vielä hiljaista ja rauhallista!

Tavoitteenamme oli pitää n. 5.10-5.20min/km vauhtia yllä ja kiristää sitten joskus 15km:n jälkeen, jos vielä hyvältä tuntuisi. Tämä oli siis lähtötilanne. Ensimmäiset 3km juoksimme siinä porukan mukana välillä vähän ohitellen mutta todella maltillisesti kuitenkin. City Runin alku on aika kapeata tietä ja kun lähtöryhmät ovat 2500 juoksijan kokoisia niin siinä ei paljon ohitella. On mentävä ryhmän mukana. Kun molemmilla alkoi kroppa lämmetä ja homma tuntui kulkevan niin sovimme pitävän tasaista aavistuksen reippaampaa vauhtia  pari kilsaa. Näin tapahtuikin ja 5km:n kohdalla keskivauhtimme oli n. 5.10-5.15. Sitten tapahtuikin pieni vahinko, joka muutti suunnitelmamme loppujuoksun osalta. Juoksimme seuraavan kilsan 5.01 ja kun se tuntui niin helpolta, että päätimmekin ottaa tuosta 5.00 min/km uuden vauhdin. Sillä tultiinkin tasaisesti muutama kilometri eteenpäin. Koko juoksun aikana meillä kummallakaan ei tuntunut missään vaiheessa pahalta. Kaikki meni oikeastaan todella nappiin. Juoksimme 8-15km:n välissä useamman kilometrin alle 5min vauhtia ja aloimme viritellä mielessämme jo uusia suunnitelmia loppuajan suhteen. Mulla oli 2 energiageeliä mukana, jotka otin 8km:n ja 12km:n juomapisteillä. Saapuessamme 12km:n kohdalle meitä odotti iloinen yllätys, kun vaimoni oli veljensä kanssa meitä kannustamassa ja saihan se napattua pari kuvaakin :).

12km:n kohdalla! Mulla harmaa ja Artulla sininen paita ja hymyt on vielä herkässä.

Kannustusjoukot ovat aina enemmän kuin tervetulleita ja niistä saa todella paljon virtaa. Tästä loistava esimerkki on viime kevään Tukholman maratonilta, kun siellä oli se hirveä sää +2 astetta, tuulta paikoin 15 m/s ja satoi melkein koko ajan vettä. Aina kun tiesin vaimoni olevan jossain lähellä kameransa kanssa se antoi kummasti voimia ja uskoa siihen, että selviydyn maaliin hengissä. Samana vuonna olin todella rikki n. 32km:n kohdalla kun sain viestin työkaveriltani. Siinä luki, että "Hyvin menee, oot melkein 4tunnin vauhdissa! Hieno aika tulossa" Sain siitä niin käsittämättömän paljon virtaa, että hyvä etten itkemään ruvennut :).

Back to City Run. Kuvan ottamisen jälkeen jatkoimme juoksua tuon Huopalahden ympäri, jonka jälkeen onkin aina kiva fiilis, kun sitten alkaa tavallaan loppusuora. Olimme pitäneet tuota tasaista vähän alle 5min/km vauhtia nyt jo muutaman kilometrin ajan saapuessamme 17km:n kohdalle. Siinä laskimme nopeasti, että hyvällä tasaisella kirillä ehtisimme vielä alittamaan 1h45min ajan. Tässä kohtaa siitä tuli virallisesti uusi tavoitteemme. Lähdimme kiristämään tasaisesti vauhtia. Vielä aluksi sitä ei noissa km ajoissa huomaa kun siinä kohtaa on jonkin verran nousua. Vauhti oli kuitenkin hyvä ja reipas. Oli mukava fiilis juosta, kun itsellä riitti hyvin virtaa ja ohittelimme paljon juoksijoita. Siitä saa aina uskomattoman paljon fiilistä, vaikka pelkästä harrastuksesta onkin kyse :).  Viimeiset 3km tultiin siis suorastaan lentämällä! Minulta puuttuu se viimeisen kilometrin km aika tuosta taulukosta, kun gps laski vähän alakanttiin ja sen mielestä me ei sitä 21,2 km matkaa juostu.

17km:n kohdallakin jaksettiin hymyillä ja moikkaill kannustusjoukkoja!

Viimeisen kilometrin ajan me katsoimme tiuhaan kelloa ja juostiin melkein niin kovaa kuin pystyttiin, mutta koko ajan pidettiin homma rentona. Stadikalle kaarrettaessa tajuttiin, että kiri oli kannattanut ja pääsisimme tuohon tavoitteeseemme. Maaliin tullessamme kello pysähtyi aikaan 1.44.30 eli Mission completed.

Tässä vielä kilometriajat ja mun sykkeet.

1.	00:05:27	1.00	134
2.	00:05:09	1.00	140
3.	00:05:21	1.00	149
4.	00:05:12	1.00	145
5.	00:05:15	1.00	150
6.	00:05:01	1.00	148
7.	00:05:06	1.00	151
8.	00:04:58	1.00	154
9.	00:05:06	1.00	150
10.	00:04:58	1.00	151
11.	00:04:57	1.00	156
12.	00:04:53	1.00	152
13.	00:04:52	1.00	150
14.	00:05:01	1.00	153
15.	00:04:54	1.00	155
16.	00:05:11	1.00	149
17.	00:04:58	1.00	148
18.	00:04:57	1.00	135
19.	00:04:41	1.00	138
20.	00:04:36	1.00	143

Loppuyhteenvetona voi sanoa, että aika oli parempi kuin mitä odotin ja mitä lähdin tavoittelemaan. Juoksu seurasta oli todella paljon hyötyä. Se on vaan jännä miten paljon nopeammin ja helpommin toi juoksu sujuu, jos on kaveri kenen kanssa höpötellä. Meilläkin riitti juttua sinne 19km:n nurkille, kunnes alettiin keskittymään vaan juoksemaan. Kovemmalla aloituksella olisimme varmasti saaneet nipistettyä loppuajasta 2-4min vielä pois. Eli aivan optimaalisella juoksulla tuo 1.40 raja olisi ollut rikottavissa. Tämä oli kuitenkin aika tässä kilpailussa ja jo stadikalta pois kävellessämme päätimme rikkoa tuon 1.40 rajan jossakin loppukesän kisassa :). Sen verran sitä nälkää jäi.

Todistusaineistoa

Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista kohti päätavoitetta eli Tukholmaa ja kun olen siitä 4 tunnin alittamisesta puhunut ja se on ollut virallinen tavoite niin voi olla, että se muuttuu nyt vähän kovemmaksi ja koitan rikkoa 3.45 rajaa. Katsotaan nyt kun saan vähän ajatuksia kasaan sen osalta.

Harjoitukset jatkuvat jo maanantaina jalkapallotreenien muodossa ja juoksun pariin palaan varmaan joskus keskiviikko-torstai akselilla.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille ja onnea Helsinki City Runilla olleille juoksijoille!  Teimme jälleen mahtavan tapahtuman yhdessä! Ensi vuonna uudestaan!

 

-Leevi

Ruokaa, urheilua ja kilpailun voittaja!

Viikko vetelee viimeisiään ja kohta on aika paljastaa myös kuvakilpailun voittaja. Viikonloppuni meni todella rennoissa tunnelmissa ja tuntuu, että olisi pidempikin loma takana. Tällaisen tunteen kun saisi aina aikaan viikonloppuna ennen viikon alkua.

Töölön kisahalli ja yläkerran jumppakulmaus.

Perjantai alkoi kuntosalin merkeissä Töölön kisahallilla. Harjoituksena oli rinta-ojentaja-keskikroppa. Aloitin treenin pienellä kuntopiirillä missä oli mukana: leuanveto, rinnalleveto+työntö, etuheilautus kahvakuulalla,  vatsat ja boxjump. Sain  nopeasti hyvän draivin päälle ja kropan lämpimäksi. Olen huomannut, että joskus kun on vähän väsynyt ja tukkoinen olo lihaksissa niin tuollainen rempseä kuntopiiri tai vastaava sykkeenkohotus heti harjoituksen alussa saa koneen kunnolla käyntiin. Kannattaa kokeilla. Eli mitä huonompi fiilis alussa niin pari kunnon vetoa juosten tai kuntopiiriä painoilla niin alkaa homma taas toimimaan :). Kuntosalin jälkeen oli aika vetästä palkkarit napaan ja lähteä kohti 4Runnersia. Työpäivä meni ennätys nopeasti, kun tekemistä riitti koko päivälle ja vähän ylikin. Viimeiset viikot ovat menneet ensi syksyn/ talven kenkien ja vaatteiden mallistoja valitessa ja pähkäillessä mistä juoksijat pitävät ja mitkä ovat tulevan syksyn trendejä. Siinä sitä mietittävää riittääkin :). Lisäksi nyt on myymäläämme tullut jo reippaasti kevään ja kesän kenkiä sekä vaatteita, jotka nekin vaativat huomiota ja paljon toimenpiteitä ennen kuin päätyvät hyllylle ja siitä asiakkaan käyttöön.  Perjantai ilta meni sitten kotona rentoutuen.

Perjantain lounas: Savustettua lohta ja salaattia.

Lauantai oli todella  rento päivä ja pitkästä aikaa en ollut sopinut päiväksi mitään. Olin vaan ja tein ihan omia juttujani. Vaimo oli koko päivän töissä niin sain sitä kuuluisaa kultaista omaa aikaa. Kävin kaupassa ja katselin telkkarista Nhl:ää ja koitin ottaa vaan ihan iisisti. Illalla oli edessä 2 salibandypeliä, joten 15.00 aikaan piti alkaa valmistelemaan siihen liittyviä juttuja. Pelit olivat 17.30 ja 19.30, joten lauantai ilta meni kokonaan salibandyn merkeissä., Hallilla oli taas hauskaa ja kun vielä voitimme molemmat pelit niin mukava fiilishän siitä jäi. Pitää mainita, että vanhan miehen mieltä lämmittää vielä erityisesti kun tilastoihin tuli pari syöttö sekä pari maali merkintää :). Tulin peleistä kotiin vasta 22.00 aikoihin, joten lauantai ilta ei enää sen suurempa huumaa tarjonnut. Varsinkin kun vaimo oli viettämässä iltaa ystävänsä luona.

Lauantain kauppareissun saalis. Meillä menee paljon noita he-vi osaston tuotteita.

Sunnuntaina olimme vaimon kanssa molemmat aika väsyneitä ja päätimme jo hyvissä ajoin viettää päivän lepäillen ja keväisestä säästä sisätiloissa nauttien :). Mun yliaktiivisuuteni vaati tietysti tiettyjä toimia ja teinkin aamulla tunnin verran töitä jonka jälkeen lähdin kauppaan. Päätin vähän kokkailla meille sunnuntain ratoksi. Suunnitelmaksi valikoitui lasagne, salaatti ja jotain jälkiruokaa.

Herra lasagne!

Lasagnen sain tehtyä puoliväliin asti kunnes tajusin ettei meillä ole vehnäjauhoja edellisen ötökkä hyökkäyksen jäljiltä. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä uudestaan kauppaan. Kaupassa innostuin ideasta tehdä jälkkäriksi lettuja ja leipoa vielä sämpylöitä muiden ruokien seuraksi. Lasagneen käytin täysjyvä lasagnelevyjä, että sain puhtaan omantunnon itselleni :).

 

Sämpylät oli hyviä!

Tänään tärkeintä oli kuitenkin hyvän seuran lisäksi hyvä ruoka, joten jokaista kaloria ei todellakaan laskettu. Lisäsin lettutaikinaan mustikoita sekä banaania. Tää oli tällainen uusi testaus minkä idean aihion varastin Annalta -> http://annamuntreenaa.blogspot.fi/2013/02/banaanihassakka.html Anna teki banaanista ja kananmunan valkuaisista munakas-hässäkän. Mä valitsin epäterveellisemmän vaihtoehdon ja käytin muuten lettureseptiä, mutta lisäsin siihen siis banaanin ja mustikoita. Ei tarvinnut sitten hilloa, kermavaahtoa tai muitakanaa maukkaita lisukkeita.

Kuva ei anna letuille oikeutta :) Ne oli paremman makuisia kuin näköisiä!

Viime postauksessa laitoin pienen kuva kilpailun käyntiin ja siihen tulikin mukavasti oikeita vastauksia. Kuvassa oli siis tämä paita -> ja kysymys kuului, että; Mistä kilpailusta ja miltä vuodelta tuo Niken Get Addicted paita on? Oikein vastanneiden kesken arvon 2kpl Northforce proteiinipatukoita sekä Zeropointin compression säärystimet! Voittajaksi on nyt arvottu Maruska! Onneksi olkoon! Laitan sinulle sähköpostia!

Mukavaa sunnuntaita ja reipasta viikonalkua kaikille! Mun uusi viikko alkaa huomenna herätyksellä klo: 5.45 jonka jälkeen edessä on 10 km juoksulenkki sekä 45 min kuntosalitreeni ennen työpäivää. Olkaa tekin energisiä ja nauttikaa maanantaista!

-Leevi

Get addicted-Lukijakilpailu

Lepopäivän vaikeus. Siinä se nyt lukee kaikessa yksinkertaisuudessaan. Lepopäiviä pitäisi pitää, että lihakset, nivelet, jänteet ja kaikki muutkin kroppamme rakennuspalikat saisivat aikaa palautua rasituksesta. Ainut mikä ei mulla lepoa tarvitse on tuo korvien väli. Mä en voi sille mitään, mutta haluan liikkua jokaikinen päivä. PISTE! Muuten tuun hulluksi! Ihan oikeesti! Tästä löytyy miljoonia esimerkkejä. Lomatkin vietetään niin, että mut laitetaan aamulla lenkille ennen aamupalalle menoa. Sitten kun olen juossut ja tehnyt tutkimusretkiäni vähintään 60-90 min, niin mulla on lupa tulla takas hotellille ja siitä vasta lähtee päivä virallisesti käyntiin. Näin sekä minä, että läheiseni voimme paremmin.

Hyvin sanottu!

Monestihan sanotaan, että viikossa pitäisi olla vähintään yksi lepopäivä. Omille asiakkailleni laitan  ohjelmaan  välillä kaksikin lepopäivää. Riippuen aina viikko-ohjelmasta sekä liikkujan kunnosta, tavoitteesta ja harrastamista lajeista. Itse niitä lepopäiviä on kuitenkin vaikea hyväksyä. Varsinkin kun on niin hyvä syy liikkua, kun ilman sitä päivittäistä liikuntaa tulee hulluksi. Onneksi on keksitty hyötyliikunta. Kun polkee pyörällä töihin niin se menee hyötyliikunnan piikkiin eikä sitä lasketa treeniksi. Se on myös riittävän kevyttä toimintaa ettei se oikeasti rasita lihaksia.  Näin saan pidettyä lepopäivän ja samalla vähän liikuttua. Liikunta on addiktoivaa. Eihän siitä tosiasiasta mihinkään pääse. "Päivittäiseksi tavaksi muodostunutta liikuntaa on sen myönteisten terveydellisten ja psyykkisten vaikutusten vuoksi nimitetty positiiviseksi riippuvuudeksi". Jos et jo liiku niin hanki sinäkin positiivinen riippuvuus liikunnasta :)! Sana riippuvuus antaa heti negatiivisen sävyn asialle kuin asialle vaikka tässä kohtaa kyse voi olla positiivisesta riippuvuudesta. Niken juoksupaidoissakin luki joskus "GET ADDICTED"

Todistusaineistoa!

 

Tämän viikon treenit on ollut seuraavanlaisia. Maanantaina 7km juoksua ja 90 min kävely lenkki asiakkaan kanssa. Tiistaina oli lepo ja herkuttelupäivä. Herkkujen virkaa ajoi Fazerin parhaat karkkipussin puolikas jota olin himoinnut jo parin viikon ajan. Keskiviikkona alkoi sitten taas todellinen tekeminen. Aamulla pyörällä salille (7km), salilla selkä-hauis-vatsa treeni 75min ja illalla vielä 7,5km vähän vauhdikkaampi juoksulenkki. Lenkillä keskivauhti oli 5.10min/km ja 3 viimeistä kilsaa 4.55min/km vauhdilla. Eli tämä oli mulle vähän vauhdikkaampi lenkki. Tänään mulla olikin iltavuoro, joten aamulla oli kultaista aikaa lähteä treenaamaan, vaikka eilinen painoikin vielä pohkeissa.

 

Keskuspuiston ylellisyyttä!

Tuota vauhtikestävyyttä mun pitäisi kehittää edelleen ja siinä on ne suurimmat puutteeni. Rauhallisesti jaksan juosta vaikka täältä Rovaniemelle, mutta kun vauhtia aletaan lisäämään niin sitten alkaa mun ongelmat. Voi olla, että se johtuu siitäkin, että juoksu on aina ollut mulle hyvänmielen juttu ja pääasiassa terapeuttista liikuntaa. Lenkillä käyn paljon juttuja läpi. Mietin iloja ja murheita, sekä suunnittelen tulevia blogi kirjoituksia, PT hommia sekä 4Runnersin juttuja. Siellä lenkkipolulla on todella moni idea saanut alkunsa.  Olen myös juossut melkein kaikki lenkkini sekä kaikki ½- sekä täyspitkät maratonit tukevasti siellä mukavuusalueella pysytellen. Siitä on voinut jäädä sellainen psyykkinen lukko korvien väliin minkä murtamiseen menee aikaa. Juttelin tästä mun ystävän kanssa, joka on juossut aikaisemmin maratoneja ja nyt on keskittynyt ratamatkoille. Hän sanoi, että jokaisessa pidemmässä kisassa aina viimeistään puolivälissä tuntuu siltä, että mä en jaksa loppuun. Tästä ei tuu mitään. Mulla toi tunne tulee vasta 35km:n kohdalla tai ei ollenkaan. Eli en ole ikinä juossut pidempiä matkoja lähelläkään mun äärirajoja. Täytyy harjoitella sitä vielä lisää, että saa kropastaan vähän enemmän irti!

 

Tähän pyritään!

Tänään torstaina mulla oli tosiaan iltavuoro eli tulin töihin vasta 14.00 aikoihin. Se takasi sen, että aamulla jäi loistavaa aikaa lähteä treenaamaan. Ajattelin lähteä juoksemaan, vaikka eiliset treenit tuntuivat edelleen pohkeissa ja silmäluomet painoivat tonnin. Keskiviikko iltana kun tuli vielä huippufutista telkkarista. Real Madrid-Manu! Eikä se ainakaan helpottanut mun ajoissa nukkumaan menoa. No ei auttanut valitus. Aamupalan jälkeen laitoin uudet kengät (joista lisää myöhemmin) jalkaani ja lähdin painamaan.

OnRunning Cloudsurferit olivat tänään jalassa ja hyvin rullasivat!

Päivän proggiksena oli rento keskimittainen hölököttely. Juoksin ristiin-rastiin Haagaassa, jonka jälkeen suuntasin vakioreitilleni kohti Huopalahden rantoja. Sitten Munkkiniemen ohi kohti kotia. Munkkiniemen ostarin nähtyäni ajattelin kuitenkin käydä lataamassa matkakorttiini lisää arvoa. Se ja electron olivat jääneet eilisillan lenkin jäljiltä sopivasti taskuun. Sen suoritettuani näin ostarilla kirjakaupan ja silloin mä muistin, että vaimo on puhunut uuden kirjan hankkimisesta. Kuinka ollakaan sieltä löytyi just se mitä se on hamunnut jo jonkin aikaa. Ei muuta kuin kassan kautta ja matka jatkui kirja kainalossa. Joku saattaa muistaakin mun parin viikon takaisen ystävänpäivä fiaskon. Nyt olin kuitenkin täysin varma, että on OIKEASTI ystävänpäivä ja ajattelin yllättää vaimoni tuolla kirjalla. Lenkiltä tullessni rupesin äkkiä kaivelemaan kaappeja ja onnistuin löytämään palasen joulupaperia, mihin sain sen vielä käärittyä. Voi kuulkaas sitä ilon ja hymyn määrää, kun pääsin sen ojentamaan. En tiiä kumpi oli iloisempi minä vai vaimo. Mä olin niin fiiliksissä kun pääsin yllättämään sen. Lahjojen antaminen on makeempaa kuin saaminen! Lisäiloa mulle toi tietysti lapsenomainen onnistumisen fiilis paketoinnin suorittamisesta!

Tässä on kirja ja paketointivälineet!

Niin lenkistä tuli tosiaan sitten lopulta 11,5km pitkä. Tässä vielä tarkemmat tiedot siitä:

Keskivauhti: 6.09 min/km

Keskisyke 120

Max syke 135
kcal 670

Laitetaan tähän vielä kysymys loppuun! Mistä kilpailusta ja miltä vuodelta tuo Niken Get Addicted paita on? Oikein vastanneiden kesken arvon 2kpl Northforce proteiinipatukoita sekä Zeropointin compression säärystimet!

Hyvää loppuviikkoaja ihanaa Ystävänpäivää!

-Leevi