Paras valmentaja vai sopivin valmentaja!

Mä olen jo pidemmän aikaa ärsyyntynyt yhdestä ammattiini liittyvästä seikasta. Nyt ajattelin kirjoittaa sen taas auki ja pois mun mielestä. Aihe on sellainen, että se pyörii vähän väliä blogeissa, lehtijutuissa ja liikuntaharrastajien puheissa. Lähdetään liikkeelle!

Sinussa on roimaa, alkumiehen voimaa, kanna minut metsään apinamies...

Tähän "paras valmentaja" juttuun törmää niin usein, että oikein ihmetyttää. Monesti keskustelupalstoilla on pitkiäkin mielipiteidenvaihtoja siitä, kuka on hyvä tai paras valmentaja. Meillä Suomessa harrasteliikunnassa pyörii usein tällainen erittäin harhaanjohtava ajatus, että hyvän valmentajan pitäisi aina olla ollut menestynyt urheilija valmentamassaan lajissa. Sehän ei pidä paikkaansa. Toki siitä voi olla korvaamatonta hyötyä, mutta kun mietimme harrasteliikunnan lähtökohtia ja pääasiallisia tavoitteita, niin se ei ole välttämättä avaintekijä. 

Juoksuryhmäläiset tulessa!

Pitkä ja menestyksekäs urheilu-ura ei tee kenestäkään vielä hyvää valmentajaa! Onhan näitä esimerkkejä nähty Diego Maradonasta lähtien. Nyt puhun varsinkin harrasteliikunnasta, jossa ihmisten tavoitteet liittyvät useimmiten hyvään oloon, terveellisiin elämäntapoihin, kunnon kohottamiseen, painonhallintaan/pudotukseen ja oman tasonsa kehittämiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdotonta sellaisenkaan valmentajan kanssa, jolla ei ole menestyksekästä urheilijauraa taustallaan. 

Keskiviikon lenkki lähdössä käyntiin!

Meillä monesti haetaan keskusteluissa myös sitä absoluuttisesti parasta valmentajaa, kun pitäisi keskittyä etsimään itselleen sopivinta. Valmentaminen on pitkälti motivoimista, kannustamista, välittämistä ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Toki valmentajalla on oltava myös ko. lajin tietämystä, että sitä voi toisille opettaa. Valmentajan ei silti tarvitse olla absoluuttisesti paras vaan riittää, että hän tietää asioista sinua enemmän, osaa motivoida ja opettaa sinua tavoilla ja menetelmillä, jotka ymmärrät ja joihin uskot. Näillä pääsee jo pitkälle. Jos minä menen joogaamaan, niin ei mun tarvitse etsiä 95-vuotiasta Intialaista kurkkulaulajaa saadakseni siitä hyötyä. Riittää, että kävelen lähimpään liikuntakeskukseen ja ilmoittaudun tunnille. Kehittyessäni voisin hakeutua jooga-studiolle ja näin edelleen.

Asiakkaiden treenit ohi ja aika suunnata kotia kohti!

Valmentajien vertailuun liittyy usein sellainen ihmeellinen absoluuttisen täydellisyyden etsiminen. Sellaista valmentajaa ei ole olemassakaan, joka tietää aina, kaikille parhaat mahdolliset keinot, harjoitustavat, määrät ja motiivit. Muutenhan kaikki ammattiurheilijatkin tekisivät arvokisoissa aina parhaan tuloksensa. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka heillä todennäköisesti on maailman parhaat valmentajat ja menetelmät käytettävissään.

Personal Trainer Pursiainen ja asiakkaiden treenivihko!

Kun näen keskustelupalstoilla jonkun etsivän valmentajaa, niin arvatkaa, mikä asia ihmetyttää? Kukaan ei koskaan kysy: Mitä sinä etsit? Mitä haluat valmentajaltasi? Mitä haluat saavuttaa? Mitkä ovat tavoitteitasi? Keskustelupalsta alkaa äkkiä täyttymään erilaisista ylistyslauluista eri valmentajia kohtaan, se on vielä ihan kiva. Sitten alkaa se valmentajien/tahojen haukkuminen ja seuraavaksi onkin vuorossa muutaman valmentajan itseään mainostava kommentti. "Jos sä oikeasti haluat hyvän koutsin, niin mä oon ollut sitä ja olen tätä..." Koko lähtöajatus unohtuu! 

Minun ensimmäinen kysmykseni asiakkailleni on aina: "Mitkä ovat sinun tavoitteesi?" Jos asiakkaan tavoitteet ovat sellaisia, missä en koe voivani häntä auttaa, niin sanon sen aina suoraan. Minä en ole valmentaja sinua varten. Olen pahoillani.

Team MT Personal Training

Olen lukenut keskustelupalstoilta kommenttiketjuja, joissa on etsitty netistä valmentajien pitämiä treenejä, linkitetty niitä keskusteluun ja haukuttu valmentajia sen perusteella. Mikä voisi olla tyhmempää? Mistä tahansa asiasta tai kenestä tahansa henkilöstä saadaan näillä metodeilla luotua täysi idiootti. Mikä onkaan helpompaa, kuin etsiä yksi lause, sana tai ajatus, irroittaa se asiayhteydestä ja leimata ihminen sen perusteella. Tämä on asia, jota pitäisi sivistyneessä keskustelussa ja kritisoinnissa välttää viimeiseen saakka. Tätä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Oli kyse sitten valmentamisesta tai vaikka ruokavalioiden vertailusta.  

Lintsin mäet tulee meidän juoksukoululaisille tutuksi :)

Valmentajaa etsiessänne keskittykää etsimään ihmistä, jolla on riittävästi tietotaitoa valmentamaan sinua, jonka kanssa tulette toimeen, johon luotatte ja josta pidätte. Näin te tulette todennäköisesti löytämään itsellenne sopivamman valmentajan, kuin etsimällä sitä absoluuttisesti parasta mahdollista valmentajaa. Jos teidän henkilökemianne eivät kohtaa, niin kaikki se valmentajan tietotaito valuu hukkaan.

Pariskuntatreeniä - vuorossa Boxjump!

Minun mielestäni hyvä valmentaja on asikkaan tavoitteet ja toiveet huomioiva, ammattitaitoinen, avoin, sosiaalinen, aina 100% läsnä, luotettava, helposti lähestyttävä, kuunteleva, kannustava, ymmärtävä, vaativa, nöyrä ja positiivinen. Nämä ovat asioita, joihin minä omassa valmennustyössäni uskon ja joita haluan edustaa. Nämä ovat myös asioita, joita me MT Personal Training kanssa haluamme yrityksenä edustaa. En väitä, että olemme jokaisessa valmentamassamme asiassa maailman parhaita, emmekä edes tähtää siihen. Me kehitämme jatkuvasti itseämme ja haluamme olla parhaita mahdollisia valmentajia meidän asiakkaillemme, koska valmentaminen on niin paljon muutakin, kuin sitä kylmää faktaa, todistuksia tai kunniakirjoja!

Positiivista ja energistä torstaita kaikille! 

Tuukka

Minun Muutos100! Alkoholitonta ja herkutonta elämää!

Terve, 

Maanantain perinteinen aamulenkki!

Mä aloitin tammikuussa uuden projektin. Siinä mulla on tavoitteena olla 100-päivää juomatta tippaakaan alkoholia ja olla syömättä mitään herkkuja. Kohta mä kerron teille, miten tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt ja miten se on minuun vaikuttanut. Vuodenvaihde on aina lupausten antamisen aikaa ja olisikin hauskaa tietää, kuinka moni niistä unohtuu jo parissa viikossa, saati nyt, kun ollaan jo helmikuun puolella :).

Mä mietin vuodenvaihteen aikoihin, että mikä olisi mun seuraava isompi tavoite tai haaste. Kaipasin selkeästi taas jotain, mihin pääsisin keskittymään kunnolla ja haastamaan itseäni. Halusin taas tuntea vähän sitä pientä kiusaa, mitä kunnon haasteet saavat pienen ihmisen mielessä aikaan. Mä puhuin tästä asiasta monesti Monnallekin ja pohdin pari kuukautta, mihin mä tarttuisin, mikä olisi se juttu! Maratonit eivät enää kiinnostaneet. Ne saa nyt jäädä mun osalta vuodeksi rauhaan. Jotain muuta sen pitäisi olla! Jotain uutta..

Treenit käynnissä!

Toinen asia, mikä mulla oli pyörinyt jo pitkään mielessä oli, että me tarvittaisiin MT Personal Trainingille joku vastaava juttu. Joku, jonka nimen kuuleminenkin herättäisi kiinnostuksen ja sen pienen kutinantunteen vatsanpohjassa. Olimme päättäneet järjestää uudestaan viime vuodelta tutun kuukaudenkiristelyn. Silti kaipasin sen tueksi ja jatkeeksi vielä jotain muuta.

Kuukaudenkiristely2

Nyt eletään helmikuun alkupuolta. Kuukaudenkiristely2 päättyi tammikuun loppuun. Siihen osallistui satoja ihmisiä, jotka olivat meidän kanssamme sekä tipattomalla, että herkuttomalla koko tammikuun ajan. Olen aidosti aivan mielettömän ylpeä kaikista, ketkä lähtivät siihen mukaan! Me olemme saaneet niin paljon positiivista palautetta ja erittäin inspiroivia tarinoita osallistujilta. Jatkoa seuraa aivan varmasti! Tänään ja huomenna on kiristelijöiden palitsemisen aika, kun arvomme 6 hienoa palkintoa kaikkien osallistuneiden ja kuviaan Instagramiin ladanneiden kesken. Arvatkaa muuten mitä? Instagramiin ladattiin käsitämättömät 611 kuvaa #kuukaudenkiristely2!! HUH!! Käykäähän katsomassa ja motivoitumassa!

Pariskuntatreenit ja kuvaus-sessarit!

Lenkillä mä monesti pyörittelen asioita mielessäni. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun siellä ovat uudet ideat saaneet alkunsa tai jokin homma kolahtanut lopullisesti paikoilleen. Yksi kuulas talviaamu mä sitten olin taas juoksemassa, kun siellä yhtäkkiä kesken lenkin kaikki palaset tavallaan liikahtivat kohdilleen. Syke nousi, jalkojen vauhti kiihtyi ja mun mieleen pomppasi sana: Muutos100! Siinä se oli. Aloin heti pyöritellä sitä mielessä. Mitä/Mikä on Muutos100. Mitä se pitää sisällään, mitä se antaa asiakkaalle, mitä se vaatii, mitä sillä saavutetaan, miten mä voin olla siinä mukana koko sielullani ja ruumiillani! Siitä hetkestä, siltä lenkiltä nämä kaikki asiat lähtivät käyntiin.

Muutos100!

Ensimmäinen Muutos100-projektimme on käynnissä aivan mahtavien n.30:n osallistujan kanssa! He ovat olleet niin inspiroivia ja saaneet jo nyt viikossa hienoja asioita aikaan! Jälleen kerran mä kailotan, että rakastan tätä tunnetta, kun voin olla mukana tällaisissa projekteissa ja osaltani auttamassa ihmisiä löytämään itselleen parhaiten sopivat terveelliset elämäntavat, sekä sen riemun, mikä liikunnasta ja hyvästä olosta tulee!

Muutos100 on sikälikin mahtava juttu, että samantien sain siitä myös itselleni haasteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että en vaadi koskaan keneltäkään mitään sellaista, mihin en itse pystyisi! Se on mun mielestä hyvä sääntö. Niinpä mä päätin laittaa myös itseni likoon ja olla vuoden alusta 100-päivää ilman alkoholia ja mitään herkkuja. Paino sanalla mitään!! Mä en syö raakasuklaata, raakakakkuja, en juo alkoholitonta olutta tai yhtään mitään! Se on vain mun henkilökohtainen päätös ja tämä ehdottomuus toimii itselleni parhaiten :).

Muutos100-ruokia!

Tässä 100-päivän projektissani näen ja koen samalla kaiken sen, mitä meidän Muutos100-ryhmämmekin. Se avaa paljon myös minun silmiäni ja auttaa ymmärtämään omia valmennettaviani yhä paremmin. Muutos100:n sisältöä en tässä sen enempää paljasta, mutta sen kerron, että se alkaa 30-päivän herkuttomalla ja alkoholittomalla ajanjaksolla. Minä haluan olla omalta osaltani näyttämässä mallia ja kääntämässä ennakkoluuloja tällaisia ehdottomia kampanjoita vastustavia mielipiteitä vastaan. Siksi olen tuon koko 100 päivää samoilla säännöillä, kuin meidän ryhmämme jäsenet ovat vähintään 30pv. 

Temppuilut käynnissä!

Miten mä olen sitten muuttunut? 

Mä olen laihtunut 4,5kg. Mun rasvaprosentti oli viimeisissä mittauksissa 11,4%. Voin paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Mulla on koko ajan todella energinen olo. Jaksan liikkua, hymyillä ja touhuta paljon asioita päivän aikana. Monelle tulee tietysti mieleen, että onkohan Pursiaisen tehnyt mieli lähteä oluelle, ottaa lasi viiniä tai käydä piipahtamassa Filmtownissa irtokarkki ostoksilla. Joudun vastaamaan tylsästi kaikkiin ei. Ei ole tehnyt mieli mitään näistä. Ei yhtään! Se tässä onkin erilaista, kuin aikaisemmilla kerroilla.

InBody-kehonkoostumusmittauksissa jäi aikaa jumpata renkailla! Vähän on jäykän oloista :)

Lähdin tähän 100-päivän kokeiluun sillä mielellä, että olen vähintään 100-päivää tällä ruokavaliolla. Mä en ole kertaakaan miettinyt, että sitten kun on se 10.04. niin tärähtää ja lujaa. Päinvastoin! Eilen sanoin Monnalle, että ensimmäistä kertaa mulla on sellainen fiilis, että tämä voi olla pidempiaikainenkin päätös eikä mikään tietyn ajanjakson mittainen suoritus. Herkuitta oleminen on muuttunut koko ajan helpommaksi ja missän kohtaa mulle ei ole tullut sellaista "himoa" makeaan tai mihinkään herkkuun tai alkoholiin. Kummallista, mutta totta. 

Aina ei nää kuvauksetkaan meinaa onnistua :)

Minulla on koko ajan parempi ja itsevarmempi olo tämän ratkaisuni takana. Olen huomannut etten tarvitse enää alkoholia mihinkään. Olen löytänyt muita juttuja sen tilalle. Sama homma herkkujen kanssa. Tämä voi kuulostaa vähän hassulta, mutta kupillinen marjoja ja proteiiniletut ovat niitä mun herkkuja tällä hetkelllä. Niistä ei tule paha olo sen enempää henkisesti, kuin fyysisestikään ja lisäksi elimistöni saa niistä tärkeitä ravinto, - ja suoja-aineita. Olen nyt ottanut ensimmäisiä askeleitani kohti jotain uutta, jännää ja todella mahtavaa juttua. Fiilis on kuin rinkka selässä Helsinki-Vantaalla. Tällä kertaa matkalipussa ei vain lue: Tunisia vaan terveellinen elämä ja hyvä olo! :)

Treeni takana, terveysjuoma kädessä ja elämä edessä!

Tuukka