Uuden alku - Yksi elämäni jännittävimmistä päivistä

Tätä päivää olen miettinyt enemmän tai vähemmän jo parin vuoden ajan. Aluksi se oli vain hento unelma pitkätukkaisen pojan korvien välissä. Kuukausien edetessä ja poskien kaventuessa se sai pikku hiljaa enemmän tuulta siipiensä alle. Voisiko unelmasta tulla joskus edes osittain totta?

Viimeinen työpäivä edessä!

Elimme herran vuotta 2008, kun kävin työhaastattelussa 4Runnersissa. Kävimme omistajan kanssa siemaisemassa kupit mokkaa, niin kuin himo-stadilaisilla on tapana sanoa ja pari viikkoa myöhemmin pääsin aloittamaan työni juoksun erikoisliikkeessä. Vuodet ovat vierineet, myymälöiden paikatkin jo vaihtuneet. Minun aloittamisen aikaan olleesta henkilökunnastakaan ei ole enää ketään jäljellä. Olen saanut tehdä töitä viimeiset 6-vuotta mukavien ihmisten kanssa. Osa heistä on sellaisia, joihin en varmasti olisi koskaan, misään, ikinä tullut muuten tutustumaan. Muutamaa heistä saatan kutsua jopa ystävikseni. Parin kanssa olemme pitäneet yhteyttä ja tulemme pitämään varmasti jatkossakin. 

Lassen kanssa ollaan tunnettu ennen 4Runnersia, sen aikana ja varmasti vielä jälkeenkin :)

Kun yksi vaihe elämässä päättyy on ihan terveellistä miettiä, mitä siitä jäi käteen. Olen nyt koko tämän päivän fiilistellyt todella paljon menneitä. Kotona Monna kuvasi mua lähdössä kohti viimeistä työpäivää. Bussissa ja junassa vain hymyilin koko matkan ajan. Rautatieasemalta Kamppiin kävellessä mietin kaikkia niitä fiiliksiä, joita olen miettinyt viimeisien vuosien aikana työmatkoilla. Innostunutta odotusta, ideoita, pettymyksiä, turhautuneisuutta, pelkoa, raivoa, toivoa, iloa ja kaikkea muutakin. Mietin myös miltä tuntuisi kävellä nyt töihin tietäen, että tulisin jatkamaan 4Runnersissa ensi viikollakin, ensi kuussa, ensi vuonna ja ties kuinka pitkään. Tiesin, että se ei olisi hyväksi minulle eikä muillekaan. Tekemäni ratkaisu on ehdottomasti ollut yksi rohkeimmista, mutta samalla myös yksi viisaimmista, mitä olen koskaan tehnyt! Olin valinnut oikein...

Työmatkalla..

Kuusi vuotta on pitkä aika. Kun aloitin työni 4Runnersissa olimme Monnan kanssa oltu vasta pari vuotta yhessä ja meillä oli ensimmäinen oma koti juuuri ostettuna. Nyt olemme sitten olleet jo hieman pidempään yhdessä, kodit ovat vaihtuneet, olemme menneet naimisiin ja meillä on villi, karvainen poika .)! Oikeastaan vähän hulluakin miettiä mitä kaikkea on tapahtunut. Kun miettii näin pitkää aikaa taaksepäin tulee tavallaan myös pelottava fiilis tulevaisuudesta. Minulla ei ole mitään hajua, mitä tuleman pitää, mutta varmaa on se, että seuraavan kuuden vuoden aikana tulee tapahtumaan paljon niin iloisia, kuin surullisiakin asioita, jodien kanssa on vain opittava elämään. Onneksi ne kaikki eivät vain tapahdu kerralla vaan jakautuvat hieman tasaisemmin, niin silloin niitä on pienen ihmisenkin helpompi ymmärtää, käsitellä ja jatkaa elämäänsä eteenpäin! 

Juna-selfie!

Palataan vielä hetkeksi ajassa taaksepin. Noin 2½ vuotta sitten hakeuduin personal trainer-koulutukseen vaimoni jalanjäljillä. Se oli mullistava juttu mulle, joka tuli sitten myöhemmin muuttamaan koko elämäni suunnnan monella sektorilla. aina päivittäisestä arjesta tulevaisuuden suunnitelmiin. Valmistuttuani koulusta minulla alkoi elämään pieni haave tehdä trainerin työtä joskus tulevaisuudessa edes vähän tai osa-aikaisesti. Energisenä ja aloitteellisena poikana aloinkin pian tehdä valmennuksia. Hitaasti, mutta varmasti minulla alkoi kasvamaan unelma siitä, että tämä olisi joskus minun oikea työni. Kuukausien vieriessä ja kokemuksen karttuessa aloin pitää sitä jo tavoitteena. Sitten minua ei tietenkään pysäyttänyt enää mikään. Oli aika alkaa tehdä tavoitteesta totta. 

Näinhän se menee!

Tämä viimeinen vaihe kesti n.8-10 kuukautta. Koko tämän ajan minulle vahvistui ajatus ja visio tulevaisuudestani PT:nä. Ainoa ongelma oli vain päättää, että milloin ja miten minä sen toteutan. Tämä kevät on sitten ollut enemmän tai vähemmän lopun alkua! Asenne ja sitoutuminen 4Runnersia kohtaan on vähentynyt koko ajan. Sitä ei käy kieltäminen. Tunsin vahvasti, että tämä tie on loppuunkuljettu. Täällä ei ole minulle enää mitään saavutettavaa, ei mitään minkä eteen haluaisin panostaa, nähdä vaivaa ja antaa kaiken sen, mitä minulla on annettavana! Ne ketkä minut tuntevat tietävät, että kun mä oikeesti johonkin asiaan uskon ja haluan tehdä sen eteen töitä, niin ei ole niin isoa kivikasaa etten mä sitä siitä edestä raivaisi pois. Jos mitään muuta en uskalla sanoa, niin sanon, että tämän asian allekirjoittaa varmasti jokainen lähimmäiseni. Olen aina valmis auttamaan ja tekemään kaikkeni tavoitteiden eteen! Kun tällaisen itsepäisen ja eteenpäin pyrkivän luonteen omaava ihminen joutuu hakkaamaan päätään seinään, niin siinä kaatuu joko seinä tai halkeaa pää! Tässä tapauksessa en halunnut kumpaakaan vaan oli aika lähteä! 

Avaimen luovutus ja kohta kotiin!

Nyt olen viimeistä päivää 4Runersin palveluksessa ja huomisesta eteenpäin olen täysipäiväsesti, sekä yrittäjä, että personal trainer. En voisi olla enempää innostunut. Olen päässyt näkemään PT:n ja yrittjän arkea rakkaan vaimoni kautta ja se on kiehtonut minua jo pitkään! Nyt on aika tarttu Unelma-nimistä härkää sarvista ja lähteä eteenpäin elämässä!

Jatkossa toimin näissä merkeissä!

Kiitos kaikille keneen olen tutustunut ja kenen kanssa olen saanut tehdä töitä! Tämä on kokonaisuudessaan ollut erittäin mahtava ajanjakso ja olen saanu huikeita kokemuksia, jotka tulevat säilymään mukanani läpi elämäni

Jatkossa 4Runnersissa teitä palvelee mahtavan ammattitaitoinen uusi työporukka Janican johdolla!

Kiitos!

Tuukka

pttuukka@gmail.com

Marathontreeniä, kehonkoostumusta ja toiminnallista harjoittelua

Viikonloppuna pääsin taas mukaan kehonkoostumusmittauksiin. Olin siellä kuuntelemassa tuloksia ja kertoilemassa vähän omia mielipiteitä terveellisestä ruokavaliosta, sekä liikkumisesta. Pääsin myös itse mitattavaksi ensimmäistä kertaa kesäloman jälkeen. Sunnuntaina olin vetämässä todella mahtavia yhteistreenejä, missä aihealueena oli toiminnallinen harjoittelu ja oman kehon hyödyntäminen harjoittelussa. Näiden lisäksi kerkesin juoksemaan 15km pituisen maratonvauhtisen testilenkin tulevaa maratonvauhtia. Vähän kyllä kieltämättä jännitti, miten se kulkisi ja miltä juoksu tuntuisi. Berliiniin on enää 5 viikkoa aikaa ja nyt pitäisi alkaa olemaan jo jonkinlaisessa juoksukunnossa.

Tästä lähti 15km testijuoksu!

Lauantai aamu alkoi perinteisellä isä-poika retkellä, kun lähdimme aamupuurojen jälkeen Geren kanssa kävelylle. Gere sai toteuttaa itseään ja purkaa loputtomalta tuntuvaa energiaansa ja minä sain hyvän lämmittelyn ennen lenkkiäni.

Geren kanssa aamulenkillä!

Sitten se jännittävä hetki koitti. Edessä oli siis ns. testijuoksu kohti Berliinin marathonia, joka juostaan 28.09. Tällä kertaa testijuoksuna toimi maratonvauhtinen 15km. Juoksin siis tavoitevauhtiani 5m15s/km tuon 15km matkan ja tunnustelin, fiilistelin ja kuulostelin, miltä vauhti tuntuu ja mitä sykkeet siitä sanovat. Lähdin matkaan sikäli poikkeuksellisesta tilanteesta, että en pystynyt pitämään lepopäivää ennen juoksu, minkä olisin mielelläni tehnyt. Näin olisin päässyt levänneenä matkaan eikä viikon rasitukset tuntuis kropassa ja näkyisi sykkeissä.
No niillä eväillä on pärjättävä, mitä on annettu :).

Sunnuntain joukkuekisa käynnissä. Valmentaja kannustaa omaa jengiään kohti voittoa!

Olin jo ennalta hahmotellut reittiäni ja pyrin valitsemaan mahdollisimman tasaista maastoa. Juoksu lähti kulkemaan oikein mukavasti ja ensimmäiset 5 km menivät kuin itsestään sykkeen pysytellessä todella alhaalla, mihin olin tyytyväinen.

Kilometrit 5-10km alkoivat sitten jo tuntumaan juoksulta. Sain keskittyä juoksuun vähän enemmän ja välillä miettimään vauhtiani. Silti tälläkään pätkällä ei vielä mitään ongelmia tullut vaan homma toimi kiitettävästi. Sykkeet alkoivat kuitenkin nousemaan muutamia pykäliä. Eivät vielä kovin korkealle, mutta jo selvästi vauhtikestävyystasolle.

Tässä vähän faktoja lenkistä!

Viimeisetkin 5km kulkivat hyvin ja mitään pahempaa ei pientä väsymystä ja jäykkyyttä lukuunottamatta ollut. Sykkeet nousivat edellisestä 5km:sta taas pari pykälää, mutta eivät vielä hälyyttävällä tasolle. Jos saisin pidettyä sykkeet ja vauhdin suunnilleen näillä hujakoilla sinne 25-30km:n kohdille, niin voisin olla tyytyväinen. Silloin tavoite 3h 45m olisi mahdollista Berliinissä. Nyt tuo kova viikko alla sotki vähän tunnelmia.
Lenkin jälkeen olo oli jälleen loistava, niin kuin aina :).

Visceral Fat Area eli sisäelinrasvan määrä! Tämän pitäisi olla alle 100, niin kuin olikin!

Sitten olikin aika suunnata kohti kehonkoostumusmittauksia. Tapahtumassa Crossfit Sataman tiloissa kävi mukavasti väkeä ja asiakkaiden jälkeen pääsimme Monnan kanssa itsekin mittailemaan omia koostumuksiamme. Mulla oli toukokuun jälkeen vaihtunut n. 0,5kg lihasta rasvaksi :) Sitä se kesä teettää! Tulokset olivat muuten ihan hyvät ja olin tyytyväinen tämänhetkiseen kuntooni niidenkin osalta. Kaikkineen siis oikein mukava päivä testimielessä. Lenkki meni kivasti ja kehonkoostumus oli tyydyttävällä tasolla.

Painoindeksi taas ylärajoilla :) Rasva % noussut 10,8 ->12%

Sunnuntaina meillä oli tähän mennessä suurimmat järjestämämme BootCamp treenit. Saimme iloksemme vetää ne n. 20 innokkaalle, reippaalle, rohkealle ja hyväkuntoiselle ihmiselle Väinämöisenkentällä Helsingissä. Treenit koostuivat kolmesta osiosta. 

Lihasmassaa oli vähän hävinnyt ja rasvaa tullut tilalle :)!

Aloitimme lämmittelyllä, jonka jälkeen oli temppuilu-osion vuoro. Sen aikana teimme kuperkeikkoja, loikkia, spurtteja, kehonhallintaa vaativia liikkeitä ja kaikkea muuta kivaa ja haastavaa.

Temppuilut käynnissä!

Toinen osio piti sisällään kahvakuulaa ja keskivartalon vahvistamista. Ryhmä jaettiin kahtia. Toisten tehdessä kahvakuulatreeniä, toiset joutuivat tuskailemaan keskivartaloliikkeiden parissa. Sitten vaihdoimme ryhmiä ja osat kääntyivät toisinpäin. Tässä kohtaa alkoi näkymään jo hieman tuskaisiakin ilmeitä, mutta niinhän se treenatessa pitää mennäkin ettei koko ajan voi pysytellä mukavuusalueellaan.Tämänkertainenkin ryhmä oli taas täynnä todellisia taistelijoita, jotka eivät antaneet missään vaiheessa periksi :)!

Kahvakuulaa, kehonhallintaa ja keskivartalon vahvistamista!

Joukkuekilpailut käynnissä!

Kolmannessa osiossa jaettiin porukka 4 -hengen joukkueisiin ja pidettiin kunnon kilpailut crossfitin innoittamina. Jokainen joukkue sai päättää oman taktiikkansa ja miettiä mikä laji, kenellekin kilpailijalle on vahvin ja missä järjestyksessä niitä lähdettiin suorittamaan. Joukkueesa oli siis aina
 4 kilpailijaa, jotka joutuivat suorittamaan 4 liikettä niin, että vain 3 joukkueen jäsentä sai suorittaa liikkeitä samaan aikaan.

Puolivälierissä liikkeet olivat: etuheilautus kahvakuulalla 90 kertaa, Burpee 90 kertaa, kyykky 90 kertaa ja jalkapallokentän ympäri juokseminen 3 kertaa. Siinä sai jokainen huhkia aivan riittävästi :)!  Tämä oli ainakin valmentajan näkökulmasta mahtava kilpailu ja osallistujat antoivat kaikkensa koko ajan.

Ennen varsinaista joukkuekilpailua lämmiteltiin sukkulaviestillä.

Taktiikkapalaverit käynnissä ennen joukkuekilpailuja.

Olipa kokonaisuudessaan mahtava ja toiminnantäyteinen viikonloppu. Täytyy kyllä myöntää, että vaikka must välillä tuntuu, että mun energia ei lopu koskaan, niin maanantaina se loppui. Olin aivan kuollut koko aamupäivän.  Onneksi sain kasattua itseni iltaan mennessä ennen asiakkaan juoksutreenejä ja kuvaus-sessioita. Tällaista tämä välillä on. Itse valmentamisessa ei aina liikunnallisesti joudu niin koville, mutta henkisesti se vireystilan säilyttäminen ja mahdollisesti siirtäminen asiakkaalle vaatii todella paljon energiaa, virtaa ja voimavaroja. Valmentaminen ja innostaminen on aivan eri tavalla energiaa vievää, kuin oma harjoittelu ja fyysiset suoritukset. Toki hyvänolontunne ja ns. palkinto siitä asiakkaan onnistuneest treenistä on myös sen mukainen. Aina saa lähteä hymyillen kotiin!

Burpeet menossa!

Näillä ajatuksilla mennään tätä viikkoa eteenpäin! Nyt onkin tulossa yksi elämäni jännittävimmistä viikoista, mutta siihen palaan myöhemmin!

Treeneistä jäi erittäin hyvä mieli ja kasa banaaninkuoria :)

Tässä vielä mahtava tilaisuus tulla vetämään hyvät treenit ja samlla oppimaan lisää juoksusta:

 Juoksun syyskausi räjähtää vauhdilla käyntiin!
Maailman huippuihin lukeutuva maajoukkuesuunnistaja Sofia Haajanen avaa 
MT Personal Trainingillä juoksun syyskauden torstaina 04.09.

Sofia tulee vetämään suunnittelemansa monipuolisen ja tehokkaan juoksuharjoituksen ja sinulla on samalla elämäsi tilaisuus kysellä vinkkejä yhdeltä maailman parhaista suunnistajista!

Harjoitus järjestetään torstaina 04.09.2014 klo: 18.00-19.30
Lähtö: Helsingin Olympiastadionin edestä Paavo Nurmen patsaalta!
Hinta: 15€/osallistuja

Harjoitukset on suunniteltu niin, että kaikki pärjäävät mukana. Suosittelemme kuitenkin, että osallistujat jaksavat juosta n. 5km.

Tule rohkeasti mukaan harjoittelemaan, inspiroitumaan ja nauttimaan juoksun riemusta!

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: pttuukka@gmail.com 
/ 044 5439483

Tuukka

Helsinki City Marathon-Tunnelmia valmentajan silmin!

Lauantaina juostiin taas Helsinki City Marathon. Järjestäjän mukaan kilpailuun starttasi n. 4500-5000 urhoollista juoksijaa. Paljon oli siis porukkaa taas viivalla. Tämänkertainen oli minulle erikoinen ja tavallista kiinnostavampi juoksu, kun omat valmennettavani olivat siellä mukana. Meidän maratonkoulumme starttasi n. 10 kk sitten, jolloin tähtäimeksi asetettiin Helsinki city marathon 16.08.2014. Nyt oli siis aika korjata kovan työn hedelmät.

Muutama minuutti starttiin!

Nämä kilpailupäivät ovat aina tähtihetkiä myös valmentajalle. Silloin saa itsekin konkreettista palautetta omasta onnistumisestaan. Maratonin kaltaisessa äärimmäisen kovassa suorituksessa syntyvä tulos on tietenkin monen asian summa. Koen kuitenkin, että jos valmennusprojekti on ollut onnistunut, niin silloin myös valmennettavat onnistuvat keskimääräisesti paremmin ja useammin. Yhdestä suorituksesta ei tietenkään voi kovin suuri johtopäätöksiä harrastajatasolla näin kovassa lajissa vetää. Minulla on kuitenkin aivan täysi luottamus omia juoksijoitani kohtaan tänään iltapäivällä Helsingissä. Tämän olen kirjoittanut nyt kilpailupäivän aamulla, joten katsotaan miten käy :).

Meidän maraton porukka!

Olen itse juossut maratonin Helsingissä kerran. Se oli muistaakseni toinen tai kolmas maratonini. Paransin silloista ennätystäni ja sain muutenkin ehjän suorituksen, jonka jälkeen innostuin näistä maratoneista lopullisesti. Reitti on hieno ja juoksijoiden välinen tunnelma aina hyvä. Harmi, että reitin varrella juostaan pitkiä pätkiä ilman yleisöä. Heistä juoksijat saavat kuitenkin paljon voimaa ja uskoa varsinkin vaikeimmilla hetkillä. Espalla pyörähtäminen on taas ehdottomasti yksi kisan tähtihetkiä, kun siellä on paljon väkeä ja mukulakivetys tuo oman haasteensa juoksemiseen.

Loppujen lopuksi saimme 2 kaunista ja rohkeaa naista starttiviivalle!

Helsinki city marathon on meidän helsinkiläisten koti-marathon. Jostain syystä se ei monille siltä tunnu. Minäkin koen huomattavasti suurempana juttuna Helsinki city runin ½-maraton tapahtuman, sekä Tukholman marathonin. Olisi kyllä hauskaa, jos pääsisi juoksemaan isossa tapahtumassa kotikulmilla. Kovasti on vielä töitä tehtävänä, että täällä ollaan siinä pisteessä tapahtuma haastaisi kiinnostavauudellaan Tukholman, mutta hyvästä tapahtumasta tässä on silti kyse ja oikeita asioita pyritään varmasti tekemään järjestäjän taholta! Tästä on hyvä jatkaa kohti 10 000 osallistujaa :)!

Tässä menee ksian kärki parin sadan metrin juoksun jälkeen! Kuvassa ei ole meidän maratonkoululaisia :)!

 

Meidän maratonkoulussamme oli 10 juoksijaa, joista saimme HCM:n viivalle 2. Pari juoksijaa kärsi loukkaantumisista ja lopuilla oli tavoite joko suoritettu aiemmin kesällä, tai vielä vastassa Berliinissä! Maratonkoululaiset halusivat kuitenkin tulla kannustamaan melkein koko porukan voimalla näitä kahta urhoollista juoksijatarta! 

Maratoneilla näkee aina monenlaista viipottajaa..:)

Starttipistooli paukahti ja oli hieno olla katsomassa, kuinka kovaa kisan kärkijuoksijat ampaisivat matkaan! On melkein mahdotonta ymmärtää, miten tuollaista vauhtia voi pistellä 42km putkeen!

Koutsi aivan hiessä jossain välillä Karhusaari, Lehtisaari, Kuuusisaari, Hirvisaari ja ketä meit ny oli...

Me kannustimme omia juoksijoitamme pitkin reittiä ja täytyy sanoa, että myös koutsille tuli aikamoinen hiki ja välillä hapotti reidetkin, kun painoin tuli perseen alla ,Scottin satulassa, Canon kaulassa pitkin stadia. 

Puoliväli lähestyyja ilme on keskittynyt!

8 km takana ja vielä hymyilyttää :)!

Kuvailin siis juoksijoita ja kannustin, sekä kävin aina juoksemassa vähän aikaa mukana ja kyselemässä kuulumisia ja fiiliksiä. Molemmilla juoksijoilla homma toimi hyvin ja vasta ½ maratonin kohdilla alkoi sitten haasteet. Tämänkertaiset ongelmat liittyivät toisella nesteen imeytymättömyyteen ja sitä kautta tulleeseen erittäin huonoon oloon. Siitä huolimatta kovalla sisulla ja taistelutahdolla sieltä saatiin molemmat juoksijat onnellisesti maaliin henkilökohtaisilla ennätyksillä!

Ihanat naiset Töölössä!

Valmentajana olen enemmän kuin ylpeä kaikista juoksijoistani ja valmennettavistani. Myös heistä, jotka eivät HCM:lle startanneet. Koko porukan kanssa olemme käyneet pitkän tien läpi ja kokeneet syksyn ja talven aikana monet räntsäsateet ja viimaiset vastatuulet. Nyt kevään ja kesän aikana olemme sitten päässeet yhdessä nauttimaan juoksusta parhaimmillaan hyvien säiden ja kovan kunnon siivittämänä! Vielä tätäkin kautta sydämelliset kiitokset kaikille teille! On ollut ilo tutustua ja tehdä töitä kanssanne! Vaikka menee kliseiseksi, niin tulen ikuisesti muistamaan tämän porukan ja meidän yhteistreenien hyvän fiiliksen! Onneksi Suomi ja Helsinki ovat peiniä paikkoja ja me tulemme varmasti törmäämään vielä moneen kertaan! 

Toisen juoksijan syke 30 min ennen starttia! Vähän taisi jo jänskättää :)

Kiitos!

Coach Pursiainen!

Harjoittelu maratonille - Pitkät lenkit

Maratonille tähtäävä juoksija törmää hyvin nopeasti aiheeseen: pitkät lenkit tai pitkikset, niin kuin kavereiden kesken sanotaan. Ne ovat niitä jo Rooman valtakunnan aikaankin tehtyjä armottomia vaelluksia, joissa miehet erotellaan pojista ja sankarittaret tädeistä. Miksi niitä sitten tehdään ja mikä niistä tekee tärkeän harjoituksen maratonille valmistautuvalle juoksijalle. 

Pitkien lenkkien aikana voi käydä vaikka uimassa välillä! Ei se oo niin vakavaa :)!

Lenkkien pituuksista ja tehoista käydään välillä hieman veljellistä kädenvääntöä. Joku tekee vetoja, toinen tasavauhtisia ja kolmas uskoo tunteella ja intuitiolla juoksemiseen. Pitkä lenkki kuuluu kuitenkin miltei jokaisen maratonharrastajan harjoitusohjelmaan.

Mikä on sitten pitkä ja mikä ei? Minä itse kutsun pitkäksi lenkiksi yli 15km meneviä, mutta jos nyt lähden ihan tuota varsinaista pitkää maratonharjoitusta juoksemaan niin kyllä se on 20km + eli siitä eteenpäin aina jonnekin 27-29km saakka. Hirveästi tuota pidempiä lenkkejä en suosittele ellei lääkäri ole erikseen niitä määrännyt :). 

Turguse saaristo, Kustavi ja ratatreeniä!

 

Pitkästä harjoituksesta haetaan lähtökohtaisesti kolmea asiaa. 

1. Jalat tottuvat iskutukseen. 

Kun tavoitteena on maraton tai vieläkin pidempi matka, niin on erittäin tärkeää totuttaa jalkojaan ja samalla tietty koko kehoaan juoksussa syntyviin iskuihin. Juoksu on lajina raskas ja monet harrastajat tuntevatkin lonkka, - ja polvikivut paremmin kuin omat taskunsa. Haluamme välttyä kaikilta yllätyksiltä kisoissa ja siksi nämä pitkät lenkit ovat tärkeitä tuomaan kokemusta niiden vaatimasta rasituksesta ja kiputiloista. Toki myös viikkokilometrit ovat tärkeässä roolissa, kun haetaan tuota juoksukokemusta ja keräillään kilometrejä. Maratonille valmistautuessa voisi yleisesti olla suositeltavaa juosta vähintään 40km viikossa. Ei joka viikko, mutta jossain vaiheessa muutamia viikkoja. Näin sitä juoksukokemusta kertyisi riittävästi. 

Nurmeksessa voi käydä maisemat tylsiksi, kun paahtaa 25km vanhaa maantietä!

2. Pääkoppa kuntoon ja kokemusta uupumisesta

Maratonin ja ultramatkojen haaste ei ole vain fyysinen vaan yhtä lailla myös psyykkinen. Juoksu 20 km:n kohdalla tuntuu hyvin erilaiselta, kuin 30km:n kohdalla. Samoin kuin taas 40km:n jne. Me haluamme edelleen välttää kaikki yllätykset siellä itse kisatilanteessa. Pitkiksillä joutuu koetukselle myös tuo korvienväli. Siellä tulee samoja luovuttamisen ja epätoivon hetkiä, kuin itse maratonillakin. Kun nämä on jo muutamaan kertaan käyty Töölönlahdella tai Paloheinän metsissä läpi ei ne yllätä juoksijaa sitten enää siellä Tukholmassakaan :). Välillä juokseminen tuntuu vaikealta ja miettii, että mikä he...tin järki tässä nyt on raahustaa, kun voisi istua hotellissa Corona kädessä katsomassa Eurosportia. Näinä hetkinä tieto ja kokemus siitä, että tästä selvitään ja tämä on vain väliaikainen fiilis auttaa kummasti jatkamaan kohti maalia. 

3. Elimistön kyky käyttää tehokkaammin rasvoja polttoaineenaan

Tämä nyt on ehkä se legendaarisin ja vanhin fraasi, mikä näihin pitkiksiin liitetään. Pidetään tämä nyt lyhyenä, puhutaan ihan arkikielellä ja sanotaan näin, että mitä kovatehoisempi ja lyhyempi urheilusuoritus on kyseessä, niin sitä enemmän elimistö käyttää hiilihydraatteja polttiaineenaan suhteessa proteiinehin ja rasvoihin. Mitä pidempi ja matalatehoisempi suoritus taas on kyseessä, niin sitä enemmän elimistö käyttää suhteessa rasvoja polttoaineenaan.

Todistusaineistoa!

Ihmisen maksaan ja lihaksiin varastoituu/ on varastoituneena tietty määrä hiilihydraatteja. Ne eivät kuitenkaan riitä meidän polttoaineeksemme maratonille, vaan elimistö joutuu aloittamaan käyttämään myös suhteellisesti enemmän rasvoja polttoaineenaan, kuin mitä se tekisi lyhyemmässä urheilusuorituksessa. Pitkillä rauhallisilla harjoituslenkeillä haetaan juuri tätä, eli totutetaan elimistöä käyttämään suhteessa enemmän rasvoja polttoaineena. Tämäkin on tällaista kokemusten hakemista, koska näin tulee siellä maratonillakin tapahtumaan. 

Tärkeä seikka on muistaa riittävän rauhallinen vauhti. Sykkeen pitäisi pysyä koko lenkin ajan peruskestävystasolla. Monesti olen omia asiakkaitani muistuttanut juokseman niin hiljaa kuin pystyy :). Se on lähellä todellisuutta. Jos juoksee liian innokkaasti ja kovaa näitä pitkiä lenkkejä ne muuttuvat todella rasittaviksi ja palautumisajat kasvavat turhan pitkiksi ja muu harjoittelu kärsii. Rauhallisen vauhdin lisäksi kannattaa valita jalkaansa myös vaimennetut ja mahdollisesti jämäkämmät kengät. Näillä vinkeillä pärjää jo pitkälle :)!

Kun kaipaatte ammattilaisia käsittelemään lihaksianne, niin suosittelen...

Minä valmistaudun parhaillaan Berliinissä syyskuussa juostavaan maratoniin. Olen tehnyt muutamia pidempiä treenejä pitkin talvea, kevättä ja kesää. Monesti teen ne jotenkin yhdistelemällä pyöräilyä, juoksua ja mitä milloinkin. Näin säilytän mielenkiintoni vähän paremmin. 

Tässä loppuvaiheessa minulla on ohjelmassa vielä 2-3 pidempää juoksulenkkiä. Ensimmäisen juoksin viime sunnuntaina. Se oli pituudeltaan 25km. Lähdin juoksemaan pidempää lenkkiä, mutta en ollut päättänyt vielä tarkalleen matkaa. Tuo siitä kuitenkin muodostui. Matkaeväänä mulla oli 2 GU:n energiageeliä, joita suosittelen muuten toimivuutensa, vatsaystävällisyytensä ja makunsa vuoksi kaikille muillekin. Lisäksi tankkasin matkalla kaupoista ja kioskeista vettä, gatoradea ja yhden proteiinipatukan, kun tuli nälkä :). 

Lenkin jälkeen on aina hyvä fiilis, varsinkin näiden pitkien!

Treeni meni aivan loistavasti. Juoksu tuntui helpolta ja hyvältä eikä mitään kipuja tai pahempia masennuksia ilmaantunut! Pitkien lenkkien jälkeen kannattaa ottaa pari päivää ihan iisisti ettei kokonaisrasitus kasva liian suureksi.

Minä tein seuraavasti. Maanantaina juoksin 4-5km, pyöräilin vähän ja venyttelin hyvin. Tiistaina kävin hierojalla (Kiitos Helsingin urheiluhieronnan Asta) <- Suosittelen tätäkin) ja muuten pidin ihan lepopäivän. Nyt keskiviikkona olin aamulla juoksemassa kevyen 5km ja kohta lähden juoksemaan 10km. Muistakaa tekin siis palautua riittävästi pitkistä lenkeistä. Päivä - kaksi vapaata ja kevyttä harjoittelua. Varsinkin kokemattomammille juoksijoille tämä on erittäin suositeltavaa!

Nyt se on tää juttu tullut päätökseensä! Mä otan labradorin hihnaan, lähden riehumaan sen kanssa ulos ja tunnin päästä lähden juoksemaan ja vetämään päivän viimeisiä treenejä!

 

Mukavia pitkiksiä!

Tuukka

Riko rutiineja, ole luova ja harjoittele monipuolisemmin

Tuo jutun otsikko voisi lukea mun käyntikortissa. Sen verran paljon mä sitä hoen. Ihmisillä on taipumuksia juuttua kiinni tiettyihin toimintatapoihin ja rutiineihin. Yleisesti ottaen siinä ei ole mitään pahaa, mutta harjoitellessa rutiineja olisi hyvä rikkoa ja lähteä välillä hurjastelemaan epämukavuusalueelle.

Pikku spurttailut antaa hyvää ärsykettä ja parantaa räjähtävyyttä!

Moni liikkuja harrastaa paljon samoja lajeja, missä ei ole mitän pahaa. Varsinkin jos tavoitteet ovat tietyssä lajissa, niin sitä lajiharjoittelua pitää saada paljon alle. Vanha sanonta "Juoksemaan oppii juoksemalla" pitää paikkansa. Sama juttu tietysti kaikkien muidenkin lajien kanssa. Ei uimarin kannata hypätä hyppynarua 50% treeniajastaan. Huippu-urheilussa on tietysti omat juttunsa ja toimintatavat. Niihin emme nyt keskity, vaan nimenomaan liikkujiin eli meihin työssäkäyviin ihmisiin, jotka haluavat pitää itsestään huolta.

Telinejumppaa!

Olen monesti kuullut tarinan juoksijasta, joka juoksee 3 kertaa viikossa saman lenkin, samaan suuntaan ja samalla nopeudella. Sitten ihmetellään, kun kehitystä ei tapahdu enää ensimmäisen 6kkn harjoittelun jälkeen. Tiedättekö missä vika? Aivan! Siinä, että elimistö ja lihaksisto on tottunut tähän liikuntamuotoon ja sen tuomaan rasitukseen ja näin se pääsee helpommalla, kuin aikaisemmin. Toki myös parantunut kunto auttaa jaksamisessa, mutta ei takerruta nyt siihen. Jos juoksija vaihtaisi edes suuntaa tai juoksisi vaikka kaikki vastaan tulevat ylämäet täysillä ylös hän saisi tästä lenkistään ja treenistään jo huomattavasti enemmän irti! Pienilläkin muutoksilla ja mielikuvituksen käyttämisellä saa muokattua harjoittelua monipuolisemmaksi! 

Pomppimista parkourit mielessä!

Harjoittelun pitäisi olla mahdollisimman monipuolista, että kehitystä tapahtuisi. Varsinkin silloin, jos lukee itsensä hyvinvointi/terveysliikkujaksi eli liikunnan perimmäinen tarkoitus on voida hyvin ja elää terveellisesti.

Harjoittelusta saa vielä huomattavasti enemmän irti, kun nappaa joko kaverin tai puolison mukaan!

Mitä monipuolisemmin liikumme, sitä paremmassa kunnossa itsemme pidämme. Pelkkä juokseminen ei tee autuaaksi, kuten ei pelkkä punttien nostelukaan. Molempia ja paljon muutakin tarvitaan. Hyvässä harjoitusohjelmassa pitäisi olla aerobista harjoittelua, kuten pyöräilyä, uintia, kävelyä tai juoksua rauhallisella vauhdilla ja maltillisilla sykkeillä. Kovia harjoituksia, joissa syke nousee hetkellisesti korkealle jopa lähelle maksimisykettä. Lisäksi tarvitaan vielä lihaskuntoa/voimaharjoittelua, sekä liikkuvuutta parantavia harjoitteita, sekä lihashuoltoa.

Välillä meinaa hommat kaatuu, mut ei se mitään. Sit noustaan ja jatketaan!

Viime aikoina on puhuttu ja kirjoitettu paljon myös iäkkäämpien ihmisten lihaskunnosta ja kuntosaliharjoittelusta. Se olisi erittäin tärkeää ja siten ihmiset säilyttäisivät paremmin toimintakykynsä läpi elämän. Monet iäkkäämmät henkilöt tekevät kotitöitä ja kävelevät. Se on kuitenkin valitettavan yksipuolista liikuntaa. Tuolla ulkona kun katselee ympärilleen ja näkee näitä kävelylenkillä olevia, niin on pakko sanoa, että minä en sitä kovinkaan usein kehittäväksi liikunnaksi voi laskea. Rauhallinen käppäily ja ulkona liikkuminen on toki hyväksi, mutta varsinaisen kehittävän liikunnan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Myös vanhemmalla iällä voi syke välillä nousta, hiki tulla ja matihapot jyllätä, se on jopa suositeltavaa. Haluaisinkin rohkaista kaikkia liikkumaan rohkeammin ja etsimään niitä liikunnallisia rajojaan myös iän karttuessa. Milloinkaan ei ole myöskään liian vanha aloittamaan kuntosaliharrastusta. Nykyään on ammattilaisia, jotka mielellään auttavat kaikkia kuntosalin vasta-alkajia ikään, sukupuoleen tai ihonväriin katsomatta.

Kuntosalin pitäisi kuulua jokaisen liikkujan harjoitusohjelmaan!

Aina harjotisurutiinien rikkomiseen ei tarvita muuta kuin mielikuvitusta ja lapsenmieltä. Minä mietin usein uusia juttuja, lajeja, ideoita ja kokeiluita harjoitteluuni. Nyt olen innostunut kaikenlaisesta temppuilusta, joissa käytetään oman kehon painoa vastuksena. Hyvä esimerkki on leuanveto. Helsinkiin on rakennettu monien urheilukenttien yhteyteen erilaisia temppuratoja/kuntoilupisteitä, jotka ovat mitä mahtavin tilaisuus saada uusia ärsykkeitä, vaikka kesken juoksulenkin! Lisäksi olemme saaneet paljon tekonurmikenttiä, joille voi mennä spurttailemaan, hyppimään, loikkimaan ja tekemään vaikka kuperkeikkoja.

Kohta loikkaan jotenkin tuohon viereiselle tangolle, laskeudun alas käsien varaan ja jatkan kiipeilyä!

Minä käy riehumassa Haagassa yhden koulun pihassa, missä on vaikka minkälaista häkkyrää jonossa. Ei mulla ole sen koommin hajua tai tolkkua siinä hommassa, kunhan painan menemään. Tässä kuvassa mä kiipeilen noita telineitä edes-takas pariin otteeseen. Se on tehokasta lihaskuntotreeniä koko vartalolle. Välillä tiputtaudun vain käsieni varaan roikkumaan ja tempaisen sitten itseni taas tangon päälle, milloin mitenkinpäin.

Tässä mennään taas kohti korkeuksia :)

Olkaa rohkeita ja menkää kokeilemaan uusia juttuja. Se voi olla vaikka hetken välähdys mielessäsi, kun kesken juoksulenkin päätätkin hypätä vastaantulevan aidan yli ja tehdä sitten 5 punnerrusta :). Siinä se jo oli. Voit myös tehdä nurmikolla kuperkeikkoja kesken juoksulenkin, sekin kehittää ja parantaa vartalonhallintaa.

Hups ja näin sitä mennään!

Tärkein sanomani on nyt se, että kaikkea ei tarvitse aina harrastaa ohjatusti tunnilla tai jossain joukkueessa. Riittää, että pidät mielikuvituksen vilkkaana ja lapsenmielesi avoinna, niin huomaat että tulet keksimään mitä ihmeellisimpiä treenimuotoja missä vain satutkin liikkumaan.

Monna huutaa mulle, et "Älä ui mun liiveihin"! Aina ei meilläkään mee ihan nappiin nää hommat!

Harjoittelun pitää mun mielestä olla (melkein) aina myös hauskaa! Välillä kannattaa mennä vaikka tekonurmikentälle viuhtomaan miten päin sattuu ja nauttia liikkeestä, liikkumisesta, hyvästä seurasta. Siellä kun tekee kuperkeikkoja ja menee miten päin vaan seuraavaksi mieleen tulee, niin siinä saa kroppa monipuolista liikettä, joka kehittää niin voimaa, tasapainoa, kuin notkeutta ja kehonhallintaakin.

Niin kuin kuvista näkyy! :)

Hauskaa on silti ja niinhän sen harjoittelun pitääkin olla!

MT Personal Training järjestää yhteistreenit sunnuntaina 24.elokuuta klo: 11.00 

Väinämöisen urheilukentällä!
 

Valmentajista mukana Tuukka ja Lasse!

Tällä kertaa temppuillaan omalla keholla, hankitaan rautaiset vatsalihakset ja kisaillaan porukalla crossfit-henkisissä joukkuekilpailuissa. Paljon hikeä, naurua ja hyvää treeniä!

Väinämöisen urheilukenttä sijaitsee Helsingin keskustan läheisyydessä 

Mechelininkadun ja Hietsun välissä.
 

Tapahtuma on sunnuntaina 24.8 klo 11.00-13.00!
Treenien osallistumismaksu on 10€/hlö.
Ilmoittatutumisia otetaan vastaan: pttuukka@gmail.com

Varatessa kannattaa olla vikkelä, kyykkykurssi ja edellinen toiminnallinen harjoittelu täyttyivät todella nopeasti!
Ja tähän yhteistreeniin on paikkoja enää muutama jäljellä.

Treenit on jaettu kolmeen aihealueeseen:

- Lämmittely + temppuilua omalla keholla. Hauskaa ja haastavaa!
- Lihasvoimaharjoitteita omaa kehonpainoa hyödyntäen. Paljon erilaisia liikkeitä, joissa joudut käyttämään koko kehon lihaksistoasi.
- Crossfitin innoittamina kehiteltyjä joukkuekilpailuita ja leikkejä!

Lisäinfoa harjoituksen sisällöstä voi kysyä tuosta yllämainitusta meiliosoitteesta.

Tule yksin tai haasta kaveri/ puoliso mukaan treeneihin!

Olkaa luovia ja nauttikaa liikkumisesta!
 

Tuukka