torstai 27. kesäkuuta 2013

Lasketaanko tää jos kukaan ei näe?

Olen jo pidempään miettinyt tätä jutun aihetta ja nyt tökkään hennon lusikkani tähänkin soppaan. Aihe on sellainen, että se varmasti herättää paljon tunteita. Tänään jutustelen siis siitä: onko harjoitus harjoitus, jos kukaan ei sitä näe tai sitä ei merkata ylös. Elämme kultaista kakstuhatkymmenlukua ja melkeinpä kaikilla rupeaa olemaan älypuhelinta, aipädiä, kannettavaa jne. Nämä vehkeet on sitten vielä ladattu aivan tukkoon jos jonkinlaista ohjelmaa ja sovellusta. Nyt pureutaan niihin ja niiden käyttöön.


Kuvia kesken lenkin tiistaina!

Monilla on käytössään jokin tai joitakin seuraavista: sykemittari, facebook, twitter, blogi, instagram, heiaheia, runkeeper, sportsTracker jne. Nämähän ovat kaikki mahtavia apu, -sekä motivointivälineitä liikuntaan ja urheiluun. Sykemittarit ova yleistyneet kymmenessä vuodessa huomattavasti ja nyt aivan viime vuosina älypuhelimien räjähdysmäisen kasvun myötä meillä on saatavilla noin miljoona erilaista sovellusta. Parhaillaan ne tarjoavat lisämotivaatiota juuri silloin, kun et jaksaisi lähteä salille tai lenkille. Pahimmillaan ajaudut tilanteeseen, missä ne määrittävät aivan liikaa harjoitteluasi ja vievät ilon itse liikuntasuorituksesta.

Lisää kuvateksti

Heräsin tähän juttuun uudestaan pari viikkoa sitten ihan ohimennen, kun Monna puhui ystävänsä kanssa puhelimessa. Hän oli tehnyt salilla leukoja ja sanoi, että oli tehnyt oman ennätyksensä, mutta se tuntui vähän hassulta, kun kukaan ei ollut näkemässä tai kuvaamassa sitä. Tämä oli vain hänen kommentti eikä sinänsä liity tähän kirjoitukseen muulla tavalla kuin sillä, että se herätti minut ja toi mulle muistoja mieleen. Muutama vuosi sitten hankkiessani ensimmäisen sykemittarini aikuisiällä jäin siihen koukkuun. Tykkäsin kyllä käyttää sitä, mutta annas olla, jos se ei joskus näyttänyt sykkeitä ja kalorinkulutusta niin mulla meni hermot ja meinasin paiskata sen helvetinkoneen aivan samantien jonkkaan. Sama jos jouduin pysähtymään liikennevaloihin niin tuntui, että maailma kaatuu kun kilsa-ajat tippuu. Silloin heräsin siihen ajatukseen, että ei tämän näin pidä mennä. Mittari on minun palvelijani, ei toisinpäin. Sen jälkeen treenasin tarkoituksella välillä ilman mittaria ja nautin puhtaasti liikunnan riemusta.

Heiaheiaan saa kätevästi kaikki liikunnat muistiin!


Toinen hauska tapaus sattui 4Runnersissa. Asiakas toi meille mittarin reklamoitavaksi, kun se ei näyttänyt enää sykettä hänelle. Katselimme ja testailimme sitä hetken aikaa yhdessä. Mittari ei kuitenkaan lähtenyt toimimaan ja niin kerroin hänelle, että se pitäisi lähettää maahantuojalle huoltoon ja siinä menisi noin.1-2 vkoa, kunnes hän saisi sen takaisin itselleen. Asiakas jäi katsomaan mua pitkään ja sellaisella ilmeellä, että oot sä pitkätukka ihan aasi ja sanoi sitten ettei se kyllä käy mitenkään, koska hänen pitäisi päästä treenaamaan ja maratonkin on tulossa parin kuukauden päästä. Minä kysyin sitten, että mikset sinä hyvä ihminen treenaa ilman sitä mittaria? Ethän sä sitä siihen juoksemiseen tarvitse. Hän ei kyllä ollut asiasta sitten ollenkaan samaa mieltä vaan ajatteli aidosti, että treenitaukoa tulee niin pitkään kun mittari on huollossa. Eikä me sitten loppujen lopuksi päästy ihan yhteisymmärrykseen siitä onko ihmiselle fyysisesti mahdollista juosta metriäkään ilman sykemittaria, mutta se on jo tarina erikseen. Tämä  kertoo siitä, että liian usein me sidomme itseämme turhaan kiinni näihin palveluihin ja laitteisiin. Ne ovat kuitenkin tehty palvelemaan liikkujia ja se itse liikunta on tärkeintä, ei se mitä mittarissa lukee.

Runkeper

Minä käytän itse sykemittaria. Kirjoitan blogia, jota julkaisen myös facebookissa. Olen twitterissä ja minulla on MyAsics, Heiaheia sekä SportsTracker palvelut käytössäni. Vaikka en noita liikuntapalveluita juuri käytäkään, niin voisin kuitenkin sanoa olevani jonkinlainen laitteiden ja palveluiden suurkuluttaja. Koitan kuitenkin jatkuvasti pitää mielessä sen, että en anna minkään edellämainittujen määrittää omaa liikkumistani. Nyt kun blogit ovat jo arkipäivää ja juoksu, crossfit, kuntosali sekä fittness-urheilu suorastaan muodikkaita niin olen monesti miettinyt, että kuinka suuria motivaattoreita nämä palvelut ihmisille ovat? ja mitä sitten kun he kyllästyvät siihen käyttämäänsä palveluun? Loppuuko harjoitteleminen kuin seinään vai jääkö taka-alalle se Heiaheia tai SportsTracker? Toivottavasti jälkimmäinen.

Iik..Se on ilman paitaa! ylimielistä!
Blogin pitäjät kuvaavat itseään ja toisiaan aivan älyttömästi harjoitellessaan. Miten se ei voisi olla häiritsemättä itse harjoittelua. En aina ymmärrä. Jos kuvat otetaan ennen tai jälkeen treenin, niin se toimii varmasti. Toinen vaihtoehto on se, että tehdään kuvaustreenit erikseen. Eli silloin tehdään vähän iisimmällä tahdilla ja jätetään vähän aikaa siihen kuvaamiseenkin. Tuntuu vaan välillä tuota menoa katsoessa (en puhu Monnasta :) ) että välillä se itse pääasia URHEILU unohtuu siinä kuvatessa ja heiluessa. Mitä jos joku liikkuu kuvatakseen sitä suoritustaan tai puhtaasti sen takia, että kirjoittaa siitä blogia ja jakaa kuviaan instagrammeissa ja twittereissä. Onko se väärin? Onko se huonompaa urheilua kuin se, missä yksin juostaan upottavassa suossa munia myöten keskellä yötä ja huudetaan, että mitään en oo ottanu!!Tai nostellaan painoja pimeässä paskalle haisevassa kellarissa? Minun mielestäni ei ole, mutta olen monesti itsekin saanut pitkiä katseita kun olen kaivanut kesken treenin kännykän esiin ja ottanut kuvan. Hitto jos vielä peilin kautta!!!Porukka alkaa kuiskailemaan, että näät sä mitä toi hi..ti tekee? Mulle se on aivan yks hailee. Mä tiedän minkä takia treenaan ja usein varsinkin juostessa mietin, että mistä voisin kirjoittaa tänne blogiini seuraavan kerran. Ne siis tukevat toisisaan.


Yksi ihmettelemisen arvoinen asia on se, että välillä kuulee erittäin negatiivisia kommentteja siitä, että laittaa poseerauskuvia facebookkiin/blogiin. En ole oikein ikinä ymmärtänyt, että miksi sen pitäisi olla kiellettyä tai miksi se nähdään niin kielteisenä asiana. Monet ovat tietysti syntymästään asti kateellisia ja jos toisella on litteämpi vatsa tai isommat hauikset niin se on automaattisesti itseltä pois. Jos joku on tehnyt satoja tunteja töitä kroppansa eteen niin kai siitä nyt voi perskules olla ylpeä ja kulkea ilman paitaa tai laittaa kuvan facebookkiin. Ei se ainakaan minua häiritse vaan mielelläni katson sporttisia ihmisiä.

Välillä kuvien takia lähtee jopa kengät jalasta!
 
Tunnekuohuissa tästä tuli nyt sekavaa vanhan miehen örinää, mutta ei se toisaalta tätä jo ennestään heikkotasoista journalistista yleisilmettä juurikaan heikennä :).
 
Nauttikaa hyvistä, aurinkoisista keleistä ja jos teillä oli huono päivä niin voin lohdutukseksi kertoa, että tänään aamulla päiväni alkoi tapaamisella, josta olin 15min myöhässä, kahvit valkoisen paitani rinnuksilla soittelemassa ovisummeria totaalisen väärässä osoitteessa. Välillä ei voi muuta kuin nauraa itselleen! Elämää ei pidä ottaa niin vakavasti vaan välillä tekee hyvää mogailla ja huonoja päiviä seuraa aina parempi!
 
"Tää päivä oli niin lyijyy"
 
Keep on running!
 
Tuukka

14 kommenttia:

  1. No nyt oli niin paljon asiaa, etten teidä mistä aloittaisi. Jos mä sitten vaan huudan, että ASIAA! Hirveästi hyviä pointteja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää kirjoitus tuli suoraan sydämestä :) ja aihe herättää melkein kaikissa jotain tunteita..

      Poista
    2. Allekirjoitan tuosta paljon, vaikka en juurikaan kuvia ottele. Toisaalta itse saan palautetta blogiini, että kuvia haluttaisiin nähdä paljon enemmän :) Tässä iässä vaan tuo naama pitää ensin tuunata, joten ei niitä kuviakaan niin vaan näpsitä!

      Tsemppiä treeneihin ja terveisiä telekalta,
      Miia

      Poista
    3. Monet lukijat tykkäävät kuvista ja esim. Monna saa niistä aina paljon kiitosta. Minäkään en jaksa niihin hirveästi panostaa, mutta aina mulla jotain tuolta puhelimesta löytyy :). Ymmärrän kyllä hyvin ettei aina riitä fiilis niiden räpsimiseen. Tärkeintähän blogeissa on kuitenkin sisältö, jos se on hyvää niin kuin sinulla niin eihän niitä kuviakaan ole pakko aina niin paljon olla..

      Tsemppiä treeneihin ja pikaista paranemista!

      Tuukka

      Poista
  2. Loistava kirjoitus! Ei lisättävää! Go Tuukka :)

    Helteistä loppuviikkoa!

    Linda

    Ps. Mun piti kommentoida jo joskus muutama kirjoitus taaksepäin postaukseen, jossa kerroit sun taustoista enemmän, että meillä on näköjään ollu sun kanssa sama ope, Lepän Ari. Ari oli meillä martsarissa 4-6 luokalla opena, ennen kun siirty Tuomelaan. Pieni maailma ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linda!

      Pieni maailma tosiaan! Lepän Ari oli aivan huikea mies ja opettaja! Sellaisia koulumaailma tarvitsee lisää!

      Poista
  3. Amen täältäkin, vaikka myönnän itsekin sortuvani toisinaan siihen, että treeni-ilo menee osin harakoille, jos tekniikka ei pelaa. Kuvia otan melko harvoin ja nekin vähät yleensä on sitten sarjojen päälle ylimääräisiä toistoja... Nyt on just parhaillaan joku treeniblokki (se kirottu DNF!!) ja bloggausblokki ja suurinpiirtein puoli maailmaa ärsyttää muutenkin. Mur.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pitääkin mennä hermot!

      Tekniikka on luotu ihmistä varten ja sen pitää toimia! Pitäs vaan yrittää muistaa pitää se treeni keskiössä. Harjoittelu on yhtä tehokasta vaikka se sykemittari ei toimikaan tai SportsTracker on menny pois päälä puolivälissä :) Sorrun kyllä itekin hermojen menetykseen!

      Kesä ja kärpäset tuovat varmasti piristystä sun bloggeihin ja samalla maailmakin lopettaa sun ärsyttämisen :)

      Poista
  4. Komppaan edellisiä: ASIAA! Itse en ole hirveästi noista sovelluksista syttynyt (puhelinta kun ei ole tullut päivitettyä tälle vuosituhannelle, niin sovellusten käyttäminen tuntuu todella työläältä). Hyvin pärjää ilman niitä sovelluksiakin ja tulee oikeasti kuunneltua omaa kroppaansa :)

    Sen verran on pakko lisätä tuohon kuvaamisasiaan, että kyllä se onnistuu treenin aikanakin vallan mainiosti, ilman että treeni siitä kärsii. Pitää vaan laittaa video pyörimään ja tehdä sitten jälkeenpäin kuvakaappauksia. Toki kuvien laatu kärsii, mutta treeni ei ainakaan kuvaamisen takia häiriinny ;)

    Olen Monnan blogia seurannut jo pitkään ja nyt piti tännekin liittyä lukijaksi. Tykkään sun kirjoitustyylistäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot Marilii harvinainen tapaus. Noita sovelluksia alkaa nimittäin olemaan jo kaikilla! kiva kuulla, että olet pärjännyt hyin ilmankin! Silloin tulee ainakin treenattua puhtaasit treenin ja hyvänolon/liikkumisen riemun takia ei sen, että ohjelma pakottaa tai velvoittaa..:)

      Ja noi kuvankaappaukset on kyllä aivan loistava idea kaikille jotka haluavat kuvata treenejään varsinkin salilla.

      Kiitos ja tervetuloa! Toivottavasti pystyn viihdyttämään sua jatkossakin :)!

      Poista
  5. Mahtava teksti!:) Itsellä heräsi monia mietteitä myös tästä..

    Mulla ei toimi se, että kuvaisin reenin aikana. Ei tosiaankaan! Ensinnäkin kuvat on super räjähtäneitä..:D Toisekseen oma fokukseni siinä kärsii.

    Kirjotin pitkään treenibogia, mutta se onnyt tauolla ja oon jotenkin paljon enemmän nauttinut reeneistä! En oo ns. tilivelvollinen kertomaan kellekkäänmiten se haba/selkätreeni meni yms. Toki joskus facebookissa on jotain päivityksiä, mutta ne tulee vain todella hyvän treenin jälkeen kun tyyliin leijuu pilvissä.:)

    Mutta asiaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Oon sun kanssa vähän samoilla linjoilla, että kuvien ottaminen häiritsee munkin treenejä. Varsinkin salilla! Mua häiritsee jopa se, että joku toinen ottaa niitä kuvia :)..Yksi hyvä idea oli tuossa aikaisemmin ilmi tullut kuvankaappaus videokuvasta. Sitä pitää kokeilla.

      Hyvä, että laitoit blogin tauolle, jos sen pitäminen alkoi jo ahdistamaan. Se ei ole sen tarkoitus ja silloin se ei mielestäni palvele asiaansa. Olen joskus ollut samoilla fiiliksillä ja silloin tulee itsekin mietittyä tämän mielekkyyttä. Kirjoittamisenkin pitää olla hauskaa ja silloinhan ne parhaat jututkin tulevat, kun tekee sitä rennosti!

      Poista
  6. Mahtava teksti, Tuukka! :)

    Mitä tuohon kuvaukseen tulee, niin ainakin ite oon ottanut sen linjan, että itselaukaisin saa hoitaa sen homman ja kuvista tulee sitten sellaisia kuin tulee. Tuskin kukaan odottaa, että treeniblogin kuvat olisivat ihan vimpan päälle? Siinä tapauksessa saattaisikin olla tosiaan keskittyminen jossain muussa kuin itse treenissä... Ja kuten olen monta kertaa blogissani todennutkin, niin luojan kiitos en ole esim. muotibloggaaja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna,

      Itselaukaisin on kyllä hyvä keksintö. Mä en oo vaan sellasta vielä tosta mun iphonesta yhyttänyt. Enkä jaksa ehkä etsiäkään :)..Ja treeniblogeissahan se sisältö on suuremmassa osassa kuin vaikka useimmissa muotiblogeissa. Siks niiden kuvienkaan ei tarvii olla ihan viimesen päälle, vaikka mun mielestä esim. sun blogissa on kyllä hyviä ja kivoja kuvia!

      Tsemppiä treeneihin Anna!

      Tuukka

      Poista