Helsinki City Run

Kello pirisi lauantaina 07.30. Oli kisapäivän aamu. Tätä oli odotettu ja tämän eteen tehty myös paljon töitä. Monena sateisena päivänä olen vääntäytynyt lenkille ja monta kertaa olen miettinyt, että miksi mä teen tätä? No vastaushan on, että juuri näitä päiviä varten tätä jaksaa. Tottakai juoksemisesta ja treenaamisesta saa paljon muutakin hyvää, kuin vain tämän yhden päivän kilpailun, mutta tässä se fiilis konkretisoituu selkeämmin kuin missään muualla.

 

Aktiivinen juoksuun valmistautuminen alkoi minulla itse vasta kisaviikolla. Maanantaina ja tiistaina ajatukset alkoivat harhailla yhä useammin kohti City Runia. Keskiviikkona ja torstaina lisäsin vähän hiilihydraatteja ruokavaliooni. Tällä varmistin sen, että hiilarivarastot ovat täynnä sitten lauantaina ettei vaan energia lopu kesken juoksun. Samallahan tämä kaikki valmistautuminen on myös testailua ja kokemuksen hakemista Tukholmaa varten. Perjantaina juoksu alkoi olemaan jo vahvemmin mielessä ja virallisesti olin kisa-modessa silloin, kun kävelin Töölön Kisahallin ovista sisään hakemaan juoksunumeroani. Siinä alkoi jo vähän jännittämään :). Kisiksellä oli paljon tuttuja ja siellä menikin 30 minuuttia, kun vaihdoin kuulumisia yhteistyökumppaneiden, kollegoiden ja tuttujen kanssa.

Tästä kohtaa sain oman kirjekuoreni, mikä sisälsi tarvittavat tilpehöörit!

Sitten suuntasin kotiin syömään ja lepäilemään. Nyt palaamme siihen hetkeen, kun kello pirisi lauantai aamuna. Ei muuta kuin ylös sängystä ja aamupalan tekoon. Aamupalaksi hedelmiä, ruisleipää ja vähän maitorahkaa. Juomana toimi totutusti vesi ja kahvi. Aamupäivä meni kotona lepäillessä. Ennen lounasta kävin vielä pyörällä kaupassa hakemassa Gatoradea ja herättelin siinä samalla kroppaa juoksua varten.

Kilpailunumeroni!

Nyt olikin aika laittaa juoksukamppeet päälle ja pari vaihtoehtoista ratkaisua vielä reppuun mukaan. En ollut aivan varma säästä. Aamulla oli vähän viileää ja mietin pitkään juoksenko shortseilla vai pitkillä trikoilla. Onneksi päädyin shortseihin, koska aurinko lämmitti niin mukavasti. Seuraavaksi pomppasin bussipysäkille, kun olimme kaverini Artun kanssa sopineet menevämme samalla bussilla, kun tässä melkein naapureina asustellaan.

Paavo Nurmen patsaalla riitti kuhinaa!

Tämän jälkeen paineltiin Stadikalle vaihtamaan kamppeita ja jättämään reput sinne katsomon tavarasäilytykseen. Samalla tavatiin kaksi muuta kaveriamme Teemu ja Valtteri. Kun pikaiset kuulumiset oli vaihdettu lähdimme porukalla kohti Eläintarhan kenttää ja lämmittelyä. Juoksimme rauhassa muutaman kerran kentän ympäri ja venyttelimme vähän. Porukalla on kivempi pyöriä noilla kisapaikoilla, kun siinä höpöttelee niitä-näitä niin ei sitä muista oikein jännittääkään :). Niin kävi nytkin. Pojista oli suuri apua valmistautumisessa. Juoksimme kisassa niin, että minä ja Arttu olimme samassa lähtöryhmässä ja veljekset kuin ilvekset Teemu ja Valtteri seuraavassa, joten nyt oli meidän jo kiirehdittävä kohti starttipaikkaa. Saimme hyvät asemat. Olimme noin 30 metriä maaliviivasta. Välillä olemme lähteneet tuon 2500 juoksijan lähtöryhmän keskeltä ja siinä menee sitten köpötellessä pari kilsaa. Nyt päästiin alusta asti juoksemaan suunnilleen omaa vauhtiamme.



14.00 aikaan Stadikalla oli vielä hiljaista ja rauhallista!

Tavoitteenamme oli pitää n. 5.10-5.20min/km vauhtia yllä ja kiristää sitten joskus 15km:n jälkeen, jos vielä hyvältä tuntuisi. Tämä oli siis lähtötilanne. Ensimmäiset 3km juoksimme siinä porukan mukana välillä vähän ohitellen mutta todella maltillisesti kuitenkin. City Runin alku on aika kapeata tietä ja kun lähtöryhmät ovat 2500 juoksijan kokoisia niin siinä ei paljon ohitella. On mentävä ryhmän mukana. Kun molemmilla alkoi kroppa lämmetä ja homma tuntui kulkevan niin sovimme pitävän tasaista aavistuksen reippaampaa vauhtia  pari kilsaa. Näin tapahtuikin ja 5km:n kohdalla keskivauhtimme oli n. 5.10-5.15. Sitten tapahtuikin pieni vahinko, joka muutti suunnitelmamme loppujuoksun osalta. Juoksimme seuraavan kilsan 5.01 ja kun se tuntui niin helpolta, että päätimmekin ottaa tuosta 5.00 min/km uuden vauhdin. Sillä tultiinkin tasaisesti muutama kilometri eteenpäin. Koko juoksun aikana meillä kummallakaan ei tuntunut missään vaiheessa pahalta. Kaikki meni oikeastaan todella nappiin. Juoksimme 8-15km:n välissä useamman kilometrin alle 5min vauhtia ja aloimme viritellä mielessämme jo uusia suunnitelmia loppuajan suhteen. Mulla oli 2 energiageeliä mukana, jotka otin 8km:n ja 12km:n juomapisteillä. Saapuessamme 12km:n kohdalle meitä odotti iloinen yllätys, kun vaimoni oli veljensä kanssa meitä kannustamassa ja saihan se napattua pari kuvaakin :).

12km:n kohdalla! Mulla harmaa ja Artulla sininen paita ja hymyt on vielä herkässä.

Kannustusjoukot ovat aina enemmän kuin tervetulleita ja niistä saa todella paljon virtaa. Tästä loistava esimerkki on viime kevään Tukholman maratonilta, kun siellä oli se hirveä sää +2 astetta, tuulta paikoin 15 m/s ja satoi melkein koko ajan vettä. Aina kun tiesin vaimoni olevan jossain lähellä kameransa kanssa se antoi kummasti voimia ja uskoa siihen, että selviydyn maaliin hengissä. Samana vuonna olin todella rikki n. 32km:n kohdalla kun sain viestin työkaveriltani. Siinä luki, että "Hyvin menee, oot melkein 4tunnin vauhdissa! Hieno aika tulossa" Sain siitä niin käsittämättömän paljon virtaa, että hyvä etten itkemään ruvennut :).

Back to City Run. Kuvan ottamisen jälkeen jatkoimme juoksua tuon Huopalahden ympäri, jonka jälkeen onkin aina kiva fiilis, kun sitten alkaa tavallaan loppusuora. Olimme pitäneet tuota tasaista vähän alle 5min/km vauhtia nyt jo muutaman kilometrin ajan saapuessamme 17km:n kohdalle. Siinä laskimme nopeasti, että hyvällä tasaisella kirillä ehtisimme vielä alittamaan 1h45min ajan. Tässä kohtaa siitä tuli virallisesti uusi tavoitteemme. Lähdimme kiristämään tasaisesti vauhtia. Vielä aluksi sitä ei noissa km ajoissa huomaa kun siinä kohtaa on jonkin verran nousua. Vauhti oli kuitenkin hyvä ja reipas. Oli mukava fiilis juosta, kun itsellä riitti hyvin virtaa ja ohittelimme paljon juoksijoita. Siitä saa aina uskomattoman paljon fiilistä, vaikka pelkästä harrastuksesta onkin kyse :).  Viimeiset 3km tultiin siis suorastaan lentämällä! Minulta puuttuu se viimeisen kilometrin km aika tuosta taulukosta, kun gps laski vähän alakanttiin ja sen mielestä me ei sitä 21,2 km matkaa juostu.

17km:n kohdallakin jaksettiin hymyillä ja moikkaill kannustusjoukkoja!

Viimeisen kilometrin ajan me katsoimme tiuhaan kelloa ja juostiin melkein niin kovaa kuin pystyttiin, mutta koko ajan pidettiin homma rentona. Stadikalle kaarrettaessa tajuttiin, että kiri oli kannattanut ja pääsisimme tuohon tavoitteeseemme. Maaliin tullessamme kello pysähtyi aikaan 1.44.30 eli Mission completed.

Tässä vielä kilometriajat ja mun sykkeet.

1.	00:05:27	1.00	134
2.	00:05:09	1.00	140
3.	00:05:21	1.00	149
4.	00:05:12	1.00	145
5.	00:05:15	1.00	150
6.	00:05:01	1.00	148
7.	00:05:06	1.00	151
8.	00:04:58	1.00	154
9.	00:05:06	1.00	150
10.	00:04:58	1.00	151
11.	00:04:57	1.00	156
12.	00:04:53	1.00	152
13.	00:04:52	1.00	150
14.	00:05:01	1.00	153
15.	00:04:54	1.00	155
16.	00:05:11	1.00	149
17.	00:04:58	1.00	148
18.	00:04:57	1.00	135
19.	00:04:41	1.00	138
20.	00:04:36	1.00	143

Loppuyhteenvetona voi sanoa, että aika oli parempi kuin mitä odotin ja mitä lähdin tavoittelemaan. Juoksu seurasta oli todella paljon hyötyä. Se on vaan jännä miten paljon nopeammin ja helpommin toi juoksu sujuu, jos on kaveri kenen kanssa höpötellä. Meilläkin riitti juttua sinne 19km:n nurkille, kunnes alettiin keskittymään vaan juoksemaan. Kovemmalla aloituksella olisimme varmasti saaneet nipistettyä loppuajasta 2-4min vielä pois. Eli aivan optimaalisella juoksulla tuo 1.40 raja olisi ollut rikottavissa. Tämä oli kuitenkin aika tässä kilpailussa ja jo stadikalta pois kävellessämme päätimme rikkoa tuon 1.40 rajan jossakin loppukesän kisassa :). Sen verran sitä nälkää jäi.

Todistusaineistoa

Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista kohti päätavoitetta eli Tukholmaa ja kun olen siitä 4 tunnin alittamisesta puhunut ja se on ollut virallinen tavoite niin voi olla, että se muuttuu nyt vähän kovemmaksi ja koitan rikkoa 3.45 rajaa. Katsotaan nyt kun saan vähän ajatuksia kasaan sen osalta.

Harjoitukset jatkuvat jo maanantaina jalkapallotreenien muodossa ja juoksun pariin palaan varmaan joskus keskiviikko-torstai akselilla.

Hyvää sunnuntain jatkoa kaikille ja onnea Helsinki City Runilla olleille juoksijoille!  Teimme jälleen mahtavan tapahtuman yhdessä! Ensi vuonna uudestaan!

 

-Leevi

Tukholma lähestyy ja leposyke laskee!

Mitä lähemmäksi Tukholman maraton tulee sitä useammin ajatukset harhailevat sinne. Huomaan yhä useammin miettiväni, että olenkohan nyt treenannut fiksusti ja monta pitkää lenkkiä tai kovaa harjoitusta kerkeän vielä tekemään ennen sitä. Millä kengillä juoksen vai pitääkö vielä hommata jopa uudet kengät? Minkälainen sää on kilpailupäivänä jne..Ajatuksia riittää. Onneksi tässä välissä on vielä Helsinki City Run, missä pääsee oman kuntonsa lisäksi testaamaan kaikki muutkin liikkuvat osat. Ainoa ero on se, että kun asuu 6km:n päässä kisapaikasta niin kaikki oheistoiminta on huomattavasti helpompi järjestää. Toisaalta ulkomailla juostavissa maratoneissa on juuri se viehätys, kun kaikki on tavallaan uutta ja jännittävää. Jos tulee jotain yllättäviä tilanteita niin ennakkoluuloton asenne ja vuosien sähläys sekä itsensä nolaaminen on uskomaton voimavara tällaisilla hetkillä.

 

Torstain herkkua: Lihapullia, uunijuureksia ja salaattia!

Tämä viikkoni on pyhitetty juoksulle. Samalla tämä on viimeinen vähän rennompi viikko ruokailujen suhteen. Maanantaista lähtien alkaa silläkin puolella tiukka kuri ja valmistautuminen kevään ja alkukesän kilpailuihin. Moni voisi tätä vähän ihmetelläkin. Miksi tällainen harrastaja-juoksija valmistautuu 6-7 viikkoa johonkin massalähtö tapahtumaan. Homman juju piileekin juuri siinä prosessin ja oman tavoitteen läpiviemisessä. Olen nyt viime aikoina paasannut tästä innokkaasti kaikille, jotka ovat jaksaneet kuunnella ja vähän niillekin, ketä se ei ole kiinnostanut. Eli ihmisellä pitää olla tietynlaisia prosesseja ja tavoitteita elämässään. Sillä ei ole niinkään väliä mihin ne liittyy (työhän, urheiluun, painonpudotukseen, elämäntaparemonttiin, harrastuksiin jne) vaan koko homman idea on sen prosessin läpivienti, sen kokeminen ja analysointi. Mun tapauksessa tällainen on esim. Tukholman marathon. Olen valmistautunut siihen jo melkein vuoden. Mitä lähemmäksi se tulee, sitä enemmän se hallitsee ajatuksiani ja määrittelee tekemisiäni. Sitten on tavoitteen suorittamisen aika. Minä juoksen sen Marathonin. Tätä taas seuraa tavoitteen onnistumisen analysointi, läpikäynti ja miettiminen mitä olisi voinut tehdä paremmin ja missä asioissa taas onnistuin. Tällaisen kokonaisuuden läpikäynti kasvattaa ihmistä kummasti ja antaa tärkeää kokemusta sekä ennenkaikkea itsetuntemusta jatkoa varten. Se palvelee lähes huomaamatta sinua samalla myös elämän muilla osa-alueilla, kuten työssä, ihmissuhteissa jne. Tämän vuoksi esim. työtä hakiessa saa monesti lisäpisteitä siitä, jos on jotakin harrastuksia. Se kertoo usein siitä, että on tottunut sitoutumaan yhteisiin tavoitteisiin ja pystyy todennäköisesti myös toimimaan ryhmässä. Tavoitteellisuus sekä paineen alla toimiminenkaan ei tällöin ole ihan vieras asia. Tottakai tässäkin asiassa löytyy poikkeuksia, mutta jos meinaan pitää nämä jutut edes kohtuullisen lyhyinä niin on pakko yleistää. Psykologi ystäväni voivat sitten tukistaa mua tämän johdosta :).

 

Uusi leposyke ennätys! 2min sohvalla istumista ja siinä oli tulos!

Keskiviikko oli vähän löysempi päivä liikkumisen suhteen. Silloin tuli mittariin 16 km pyöräilyä ja 75 min kävelyä asiakkaan kanssa. Aamupäivä kului totuttuun tapaan 4Runnersissa. Illalla olisi ollut vielä salibandyteenit, mutta kun kausi (tavoite) on jo ohi niin päätin ensimmäistä kertaa tällä kaudella jättää ne väliin ja antaa kropalle vähän lepoa ja keskittyä vaimooni. Se kannattaa aina :).

 

Torstaina pääsin itsekin sitten treenaamaan juoksua. Asiakkaiden ja juoksukoulujen puitteissa olin alkuviikon aikana juossut jo 24km, mutta silloin ei keskitytä mun tavoitteisiin vaan sitä hommaa tehdään muiden ehdoilla. Nyt oli siis viikon ensimmäinen oma lenkki edessä. Tarkoitus oli jusota reipasta vauhtia mutta niin, että syke pysyy siedettävänä ja juoksu on mukavan rentoa. Viimeiset 2km päätin ottaa reippaammin ja viimeisen kilometrin tulin melkein niin lujaa kuin jaloista lähti siinä vaiheessa irti. Tämän jälkeen juoksin vielä kilometrin verran verryttelynä.

Tässä vähän dataa torstain vauhdikkaammalta lenkiltä.

 km       aika                 ka- syke

1.km	00:05:30	1.00	116
2.km	00:05:06	1.00	133
3.km	00:05:00	1.00	138
4.km	00:04:54	1.00	147
5.km	00:05:01	1.00	149
6.km	00:05:04	1.00	152
7.km	00:04:48	1.00	155
8.km	00:04:24	1.00	166

Lenkin jälkeen edessä oli pari tuntia töitä kotoa käsin. Suunnittelin ja virittelin meille 4Runnersiin uutta kanta-asiakas järjestelmää ja ensimmäistä mainosta, joka sitä kautta lähetettiin. Sen lisäksi aika kului vielä Facebook markkinointiin liittyvien asioiden parissa. Ilta kului 4Runnersissa. Torstaina mulla on ollut perinteenä tehdä iltavuoro 14-21. Se tuo kivaa vaihtelua viikkoon ja näen samalla vähän mitä siellä iltaisin tapahtuu.

 

Viikonloppuna pitäisi päästä taas  salillekin käymään..

 Perjantaista sunnnuntaihin mulla onkin vapaata ja niille päiville riittääkin niin paljon metkuja, että teen niistä kokonaan oman päivityksen.

Tsemppiä treeneihin! Nyt alkaa ulkona olla lämmintä ja tiet ovat jo melkein sulia, joten on mitä loistavin aika kaivaa lenkkarit kaapista ja lähteä juoksemaan. Jos kaipaat uusia kenkiä, varusteita tai neuvoja niin tiedät varmasti mistä niitä löydät :)! http://www.megasport.net/

 

-Leevi