Harjoituksia, lukijakilpailu ja Jumanjin voima!

Edellisessä kirjoituksessa syvennyttiin paljasjalkajuoksun maailmaan. Toivottavasti saitte siitä jotain uusia ideoita ja ajatuksia.  Juttua riitti niin paljon, että unohdin lupaamani kilpailun sekä omat höpötykset siitä kokonaan. Älkää silti huolestuko. Nyt sitä piisaa. Viime viikkoni  sujui jo vähän joulutunnelmissa. Vaimoni on niin innokas jouluihminen, että meillä herää astianpesukonekin henkiin ja alkaa laulamaan petteri punakuonoa jo kuukausi ennen joulua :). Hyvähän se vaan on kun toinen iloitsee ja samalla siinä pääsee itsekin  oikein mukaviin fiiliksiin. Viime viikon loppupuolen treenit olivat vaihtelevaisuudessaan siistit! Perjantaina kävin salilla tekemässä rinta + ojentaja treenin ja juoksin muutaman kilometrin.

Lauantaina olikin gameday eli 2 salibandypeliä. Siellä miehet pääsevät toteuttamaan suuria unelmiaan menetetyistä ammattilaiskentistä, joten tunne sekä tekemisen meininki on aina katossa. Niin tälläkin kertaa. Hauskaa oli nytkin ja onhan noi pallopelit aivan mielettömiä. Varsinkin joukkuelajit, missä sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Me pelataan kaveriporukalla 3 divisioonassa, joten kukaan ei ota lajia enää niin vakavasti mutta ihan hyviä pelaajia löytyy monien joukkueiden riveistä.

Joulupöydän herkkuja Kaisankodilla.

Sunnuntai menikin vaimon kanssa kuherrellessa ja vapaasta päivästä nauttien. Kävimme syömässä mahtavaa jouluruokaa Kaisankodilla, missä lankoni (eräs Etelä-Suomen mukavimmista miehistä) on töissä. Mahtavan ruokailun jälkeen lähdimme vielä jouluostoksille keskustaan. Tämän jälkeen minä olin velvoitteeni hoitanut ja pääsin kotiin tekemään töitä. Ankaran 3 tunnin puristuksen jälkeen karkasin vielä lenkille. Lähdin intiaanien hengessä juoksemaan Fivefingerseillä ja hauskaa oli. Lenkki oli tällä kertaa n.10km pitkä. Eikä tullut muuten yhtään kylmä vaikka lenkki oli kohtalaisen pitkä ja pakkastakin -6 astetta.

Fivefingers Lontrat ja Icebugin gaiterit takaavat luonnollisen tuntuman ja loistavan suojan lunta vastaan talven lenkeille.

Yksi parhaista asioista juoksemisessa, hiihtämisessä, pyöräilyssä ja ylipäätänsä ulkona liikkumisessa on se, kun näkee mielettömiä maisemia, uusia asioita ja välillä vähän outojakin juttuja. Sunnuntai-iltana ei paljon muita ihmisiä ulkona enää näkynyt ja keskityinkin nauttimaan maisemista. Tässä alapuolella potretti Huopalahden hoodeilta.

 

Huopalahden  rannoilla sunnuntai illan lenkillä.

Edessä oli taas uusi viikko ja uudet kujeet. Viikko alkoi naapurin Simo-koiran privaattikonsertilla n.06.00 aamulla. En sitten konsertin jälkeen saanut enää unta, vaan päätin lähteä tuntia aikaisemmin töihin, kun en enää oikein salillekaan olisi kerennyt. Työpäivä meni normaaliin tapaan. Kävin sähköpostit läpi, katselin mitä viikonloppuna oli tapahtunut, tein toimistohommia jne. Asiakkaita kävi mukavasti ja muutama kantiskin kävi tervehtimässä. Hauska päivä kaiken kaikkiaan. Kotiin tultuani söin välipalaksi banaanin, klementiinin, raejuustoa ja ruisleivän. Sitten olikin energiavarastot täynnä ja ei muuta kuin Fischerit jalkaan ja ladulle.

 

Tunnelmia Paloheinän laduilta.

Hiihtolenkki alkoi hieman eriskummallisissa merkeissä. Olin ehtinyt hiihtää Pirkkolan alppimaisemissa vasta n.200 metriä, kun kuulin koiran korvia vihlovan ulvonnan. Hetkeksi ajatukseni palasi Simon aamuiseen konserttiin ja ajattelin, että ei hemmetti, onks se seurannu mua tänne ladullekin. Sitten näin kun (ainakin viisimetrinen) kauris-peura ryntäsi lähes valon nopeudella n.20 metrin päässä minusta ladun yli. Laitoin silmäni kiinni ja muistin uutisissa kuulleeni maailman lopusta. Ajattelin, että tähänkö nyt päättyi Pursiaisen akan pojan taivallus elämän liukkailla laduilla, hiihtosauvat kädessä, Fischerit jalassa ja kireät trikoot pakaroitani puristaessa. Totesin hiljaa mielessäni, että näin en halua lähteä. Päätin ottaa vielä viimeisen ässän hihasta ja kiljaisin kaikkia tuntemiani jumalia samaan aikaan rukoillen JUMANJI!!!! Se tuntui auttavan, kun uskalsin avata silmäni oli kauris-peura jo tiessään. Huh, puna palasi poskilleni ja jatkoin lenkkiä. Hiihtelin rauhaisissa merkeissä Paloheinään ja siellä n.11 km lenkin. Suosittelen muuten kaikille hiihdosta innostuneille Paloheinän, Pirkkolan ja Keskuspuiston symbioosia. Siellä riittää latuja kierrettäväksi kyllästymiseen saakka ja aina voi vaihdella vähän reittejä niin ei käy lenkit tylsiksi.  

 

Legendaarinen ysäri leffa, joka palasi mieleeni hädän hetkellä!

Nyt kun talvi on tullut luoksemme on meidän maraton-harrastajien aika tehdä peruskuntoharjoituksia. Tulevan kesän maratoneihin on aikaa vielä monia kuukausia ja nyt on mitä otollisin aika kehittää peruskestävyyttä. Rakentaessaan talven aikana hyvän vahvan peruskestävyyden on sen päälle paljon helpompi lähteä tekemään kovempivauhtisia harjoituksia keväämmällä. Niillä sitten viritellään vauhtikestävyyttä sekä haetaan lopullinen juoksu- sekä kisakunto kohdilleen. Myös hiihto, erilaiset pallopelit, kuntosali, ryhmäliikuntatunnit jne. ovat hyviä peruskuntoharjoitteita. Pitää vain muistaa tehdä tarpeeksi pitkiä harjoituksia rauhallisilla sykkeillä.

 

Nyt vihdoin on tullut aika potkaista käyntiin ensimmäinen lukijakilpailu. Kaikkien lukijaksi liittyneiden kesken arvon 2kpl vetoketjullisia Spibelt vöitä (29.90€ / kpl). Spibelt on loistava keksintö kaikille liikuntaa harrastaville. Se löi itsensä ryminällä läpi heti markkinoille tullessaan. Spibeltin avulla voit kuljettaa lenkeilläsi kätevästi mukana puhelinta, avaimia, pankkikorttia tai vaikka energiageelejä. Siihen mahtuu näppärästi myös iphone ja vastaavan kokoiset puhelimet. Itse juoksin viime vuonna yhden maratonin spibeltin kanssa eikä se häirinnyt suoritusta tippaakaan. Se ei heilu eikä pompi juostessa, pyöräillessä tai hiihtäessä vaan pysyy tiukasti kiinni kropassasi koko suorituksen ajan. Kilpailu päättyy 23.12.2012 jolloin arvon kaksi onnellista voittajaa.

 

 

Aktiivista, liikunnallista ja erittäin rauhaisaa joulun odotusta toivottaen!

 

-Leevi "Jumanji" Pursiainen

 

Talvijuoksu, uhka vai mahdollisuus?

Taas on viikko vierähtänyt jo yli puoliväliin. Välillä tuntuu, että aika menee kuin siivillä. Mikäs siinä, kunhan muistaa vaan nauttia täysillä jokaisesta päivästä, myös niistä tylsemmistä!

Viikko alkoi mukavasti työnteon merkeissä. Itsenäisyyspäivän ansiosta takana oli 4 vaapaapäivää, joten virtaa oli taas kuin pienellä oravalla. Maanantaista tuli loppujen lopuksi lepopäivä omien harjoitusten osalta, kun ei vain nyt aika riittänyt. Tiesin tiistaistakin tulevan työntäyteinen, joten olin kaukaa fiksu ja päätin tehdä oman treenin heti aamulla. Kello soi 5.40 ja jostain syystä vaimo ei herännyt samaan aikaan.. Ihmeellistä :) No ei muuta kuin sängystä ylös, apinain banaani poskeen ja lenkille. Juoksin 9km jonka jälkeen menin vielä Pirkkolaan salille 40 minuutiksi. Ohjelmassa oli selkä+hauis+keskikroppa. On muuten mahtava juttu, että kaupungin salit aukeavat jo 7.00. Silloin ei ole tungosta ja pääsee tekemään treenin ennen töihin menoa. Syvä kiitokseni sekä nöyrä kumarrukseni vahtimestareille jotka jaksavat tehdä hyvää työtä meidän liikkuvien sielujen eteen!! Hyvän treenin jälkeen oli aika syödä aamupuuro ja painella kohti työpaikkaa. Mieli oli virkeä ja ainakin omasta mielestäni sain paljon aikaan. Tossukauppojen jälkeen suuntasin vielä asiakkaan luokse ja illalla olin kotona 19.45 aikoihin.

                      Terhakkaana salilla, juoksulenkki on jo onnellisesti takana. Jalassa Löfflerin yhdistelmähousu. Se on aavistuksen rennompi kuin trikoo, mutta yhtä hyvä juostessa. Edessä tuulisuoja ja takana trikookangas.

Keskiviikkona päivä alkoi pyöräilyllä töihin. Työpäivä meni mukavasti niin kuin aina. Asiakkaat olivat ihania ja hyväntuuulisia. Iltapäivällä polkiessani töistä kotiin päätin unohtaa isäni kalliit neuvot "sopivan löysistä renkaista" ja vetäsin Teboililla renkaat täyteen ilmaa. Nyt maailman huonoinkin pyörä on asteen verran siedettävämpi. Illalla oli edessä vielä 90min salibandyharjoitukset. Hauska päivä kaiken kaikkiaan.

Tänään oli iltavuoro, joten sallin itselleni pidemmät yöunet ja heräsin vasta 9.00 aikoihin. Föhrin Jussin lupaamaa lumimyrskyä ei näkynyt, joten kiskaisin äkkiä aamupalan huiviin ja kaivoin sukset esille. Kauden ensimmäinen hiihtolenkki oli totta! Fiilis ladulla oli aivan mahtava. Nautin jokaisesta sekunnista koko sielullani. Hiihto on aivan mielettömän terapeuttista hommaa. Kun lähdette hiihtämään niin muistakaa, että siellä on muitakin. Mulle kävi tänään näin: Tulin pitkää mäkeä valonnopeudella alas. Katsoin jo kaukaa, että ei saattana mun ladulla seisoo joku mammukka aivan omissa maailmoissaan. Lähemmäksi tullessani koitin vihellellä ja ujosti huudahdella että jahvat tulloo, mutta eihän se tajunnu mitään. Otin suunnitelman B käyttöön ja kuvittelin itseni Lahden hiihtostadionille Isometsän Jarin trikoisiin. Päätin ohittaa mammukan ja hyppäsin tiikerin (tai karpaasin) lailla ladulta sivuun. Onnistuin ohituksessa mutta heti sen jälkeen sukset kanttas jotenkin ja mä vedin aivan mielettömät pannut vastapäiseen ojaan. Sieltä ylös kömpiessäni kuulin kuinka mun latu-uralla ilman suksia seissyt mamma ihmetteli miehelleen, että olinkohan mä vähän edessä? -No voin nyt keroo, että olit sä vähän joo. Homma meni muutenkin hyvin suomalaisesti eli en kuullut sanoja anteeksi, käviks sun mitenkään? Voinko auttaa sut ylös? Tai edes että meniks letti sekasin? Mutta ei mitään. Hiihtelin siinä sitten naureskellessani kotiin saunomaan, syömään ja valmistautumaan iltavuoroon. Hiihtolenkki kesti 1h 15min ja oli n.12-13 km pitkä. Hiihto on muuten loistavaa peruskuntoharjoittelua myös juoksijoille. Siinä säästää myös niveliään iskuilta joita juostessa tulee. Tulin tänäänkin pyörällä töihin, vaikka ei olisi pitänyt. Lunta oli tullut niin paljon, että ajaminen oli paikoin mahdotonta. No kokemus sekin. Vielä pitäisi 21.00 jälkeen polkea kotiin. Se voi olla jo kivempaa, jos katuja olisi vähän aurattu. Hope so!

Hiihtolenkki takana.

Viimeks lupasin kertoa omia ajatuksiani juoksusta sekä pukeutumisesta talvella. Monillehan talvi tarkoittaa ehdottomasti 6-8 kuukauden taukoa lenkkipoluilta. Eihän silloin voi minnekään lähtee kun Frasierit alkaa pyörimään uusintoina ja ulkona joutuu väistelemään jääkarhuja. No eihän se todellisuudessa ihan niinkään ole :). Talvi on itseasiassa loistava vuodenaika juoksemiselle ja ulkonaliikkumiselle ylipäänsä. Ulkona ei ole liian kuuma ja pukeutumisella selvitään kylmyydestä sekä tuulesta. Usein ilma on myöskin miellyttävä raikas. Tiedän toki, että pieni murto-osa ihmisistä ei voi liikkua pakkasella astman tai jonkin muun sairauden vuoksi. Se on erittäin valitettavaa, mutta onneksi on keksitty jo hengitysilman suodattimia, mitkä lämmittävät sisäänhengitettävää ilmaa ja tekevät hengittämisestä helpompaa.

Lenkille lähtiessä pitäisi pukeutumisen osalta muistaa muutama asia. Ensimmäiseksi kannattaa katsoa paljonko se pakkasmittari näyttää. Samalla voi vilkaista muutenkin ikkunasta ulos ja katsoa näyttääkö sää tuuliselta tai sataako siellä lunta. Siinäpä me ollaan jo alle 10 sekunnissa selvitetty ne oleellisimmat asiat sään puolesta. Tätä kukaan teistä ei varmaan ole vielä tehnyt.. :)

Buffin tuubikauluri, juoksupipo, windstopper takki ja windstopper housut.

 

Sitten ei kun pukeutumaan.

1. Ihoa vasten laitetaan aina teknisiä keinokuiduista valmistettuja alusasuja jotka pitävät ihon kuivana ja haihduttavat kosteutta.

Puuvilla sekä puuvillasekoitteiset vaatteet ovat kaikista huonoimpia, koska ne imevät kosteuden itseensä ja näin ollen meillä on sitten koko lenkin ajan märkä vaate vasten ihoa ja aivan varmasti tulee kylmä. Vaikka haukkuisitte mua tämän jälkeen sovinistiksi niin sanon, että naiset ostakaa tekniset alushousut. (Alla olevassa kuvassa oikealla keskellä) Monet käyttävät urheillessaan vapaa-ajalla käytettäviä alushousuja. Ne keräävät sitä kosteutta ja sitten on peba jäässä. Onko tuttu tunne? Myös sukkiin kannattaa satsata ja hankkia talveksi paksut tekniset sukat. Ne lämmittävät ja haihduttavat kosteutta iholta jalkojen hikoillessa. Monet käyttävät vieläkin puuvillasukkia liikkuessaan. Kaikista yleisin sukka on se kaikille tuttu legendaarinen "tennissukka". Valkoinen sukka minkä yläreunassa on sininen ja punainen raita. Muotoilusta ei ole tietoakaan ja parhaassa tapauksessa niillä samoilla sukilla on juostu jo Kekkosen ajoilta asti. Heittäkää ne nyt äkkiä roskiin ja panostakaa kunnon sukkiin. Tulette huomaamaan eron.

Tennissukka - Legenda jo eläessään!

                             Erikoisvetimet: Alusasujen erikoisuuksia ovat tuulisuojalla varustetut alusasut (kuvassa oikealla alhaalla). Varsinkin housuja näkee sekä boxer-pituudella, että täyspitkänä. Tuulisuoja on housujen etupuolella suojaamassa munaskuja. Tuulisuojattuja tuotteita löytyy nykyään myös naisille, mutta ne ovat vielä aika harvinaisia Suomessa.

Alusasu vaihtoehtoja + buff huivi

Vinkki: Oikein kylmille säille kannattaa leikata vanhoista pitkistä alusasujen housuista polvimittainen versio uusiokäyttöön. Reisissä on suuret lihakset jotka kylmettyvät helposti kovemmilla pakkasilla. Kun vedät alusasun päälle nämä "tee se itse byysat" niin reidet ja peba pysyy lämpimänä.

2. Välikerros laitetaan ulkolämpötilan mukaan.

Välikerroksella tarkoitetaan monesti vain yläosaa, koska alaosaan riittää hyvin tekniset alushousut + windstopper trikoot (ja tarvittaessa ne itse tuunatut pöksyt). Välikerros laitetaan aina sen mukaan kuinka kylmä ulkona on. 0 tienoilla ei tarvita vielä välikerrosta ollenkaan, kun taas -20 asteessa voi laittaa jo paksumman teknisen fleecen. Sanalla tekninen tarkoitetaan aina urheiluun suunniteltua keinokuitua/keinokuituja. Eli myös välikerroksen paidan tulisi olla teknistä materiaalia. Ei mielellään puuvillaa.

 

Löfflerin softshell windstopper takki naisille ja alhaalla Löfflerin transtex välipaita naisille.

Erikoisvetimet: Windstopper paidat ovat yleistyneet viime vuosina. Windstopper paidan etuosa suojaa tuulelta ja auttaa pitämään kropan lämpimänä. Jos välipaidan hihoista löytyy peukalonreiät niin aina parempi.

 

3. Uloimman kerroksen pitää suojata liikkujaa sekä tuulelta että sateelta.

Kun uloin kerros on joko windstopperia tai goretexia niin se suojaa meitä tuulelta ja tuiverrukselta. Sen tärkein tehtävä ei ole varsinaisesti lämmittää vaan pitää sade ja tuuli loitolla. Kannattaa kokeilla useampia vaihtoehtoja eikä kannata hankkia kovin paksua takkia koska se käy helposti liian kuumaksi pienessä pakkasessa ja nollan tienoilla liikuttaessa. Markkinoilta löytyy vaihtoehtoja vaikka millä mitalla. Jos päälaji on juoksu kannattaa etsiä lähtökohtaisesti juoksumalliston tuotteita, koska niiden leikkaukset ja muut yksityiskohdat, kuten taskut on suunniteltu ensisijaisesti juoksuun. Erikoismallistot juoksuun löytyy mm. seuraavilta valmistajilta: Gore, Nike ja Löffler.

Mitä paksumpi takki on niin sitä kankeampi sen kanssa on liikkua. Jalkaan kannattaa kiskaista windstopper trikoot tai windstopper housut.  Trikoissa windstopper kalvo ulottuu vyötäröstä aina säären puoliväliin asti ja trikoon takaosa on elastisuuden kannalta tehty thermo trikoosta eli paksumpaa ja lämpimämpää materiaalia kuin mitä kesätrikoossa käytetään.

Kuvassa Löfflerin windstopper trikoot. Etuosassa vyötäröstä säären puoliväliin asti ulottuva windstopper softshell kangas suojaa sateelta sekä tuulelta. Housun takaosa on lämmintä ja elastista teknistä materiaalia.  

Sinä mies joka olet vahvasti sitä mieltä, että trikoita et jalkaasi vedä kuin aseella uhatessa, jos silloinkaan. Suosittelen lämpimästi ainakin kerran kokeilemaan niitä. Ne ovat huomattavasti mukavammat juostessa kuin ne MM-95 colleget joissa "Den glider in" tekstin vieressä on haalistunut Jutin nimmari. Uskokaa mua! Olen itsekin ollut näitä Robin Hoodeja vastaan mutta itsepäisyydestäni huolimatta vaihtanut leiriä. Olen onnellisempi kuin koskaan ja voin taas hymyillä. No nyt tää alkoi kuulostaa taas activia mainokselta, mutta uskokaa silti! ;)

Erikoisvetimet: Tästä kategoriasta niitä löytyy vaikka kuinka. Windstopper kalvolla varustetut tuotteet ovat lisänneet huimasti suosiota juoksijoiden keskuudessa viime vuosina. Se on hengittävämpi vaihtoehto kuin goretex ja tekee siitä hieman monipuolisemman. Goretex tuotteiden veden pitävyys on taas astetta parempi kuin windstoppereissa.

 

Gore windstopper juoksutakki miehille.                                              Gore softshell windstopper juoksutakki naisille.

Muut jutut: Muita välttämättömiä hankintoja talvella juoksevalle on tietenkin nastakengät, gaiterit, kauluri, kommandopipo/kypärämyssy, heijastinliivi, windstopper pipo ja windstopper hanskat. Niillä pääsee jo pitkälle. Windstopper kalvoa käytetään nykyään ahkerasti myös hanskojen selkämyksissä sekä pipojen otsa kohdassa. Jälleen kerran se suojelee tuulelta ja sateelta. Kaulureista on mainittava Buffin tuubi huivit joista saa taitavampi kaveri väkerrettyä vaikka ja mitä. Itse saan sen vaan solmuun.

Sana gaiter varmaan särähti jollekin korvaan. Se on esitelty tuossa kuvassa, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Gaiter estää lumen ja kosteuden pääsyn kengän ja trikoon välistä. Jos lenkit kulkevat vähänkin korkeammassa nietoksessa niin lumi käyttää säälimättä hyväkseen tuota no mans landiä. Sieltä se sujahtaa sisään, sulaa ja kastelee sukat sekä kylmettää akillekset. Not good!

Icebugin gaiter

Nastakenkiä on nykyään saatavilla jo varsin kattavasti. Nastat ovat usein kovateräs nastoja jotka kestävät pitkään sekä antavat erinomaisen pidon jäällä ja lumella. Monesti niissä on myös vettä hylkivä kalvo, joten jalat pysyvät kuivana kosteammallakin säällä. Toinen vaihtoehto on nastoittaa omat vanhat jalkineet. Se maksaa n. 35€/pari ja saat jatkaa juoksemista lempi kengilläsi läpi talven. Kyseinen palvelu löytyy mm. kampin 4Runnersista. www.4runners.fi .

Icebug Pytho juoksukenkä 17 kovateräs nastalla.

Itse itselleni jälkikäteen nastoittamani juoksukengät.

                         

  

Kuvassa Vibram fivefingers lontrat. Vedenkestävä paljasjalka juoksukenkä syksyyn ja talveen. Seuraavassa kirjoituksessani lisää paljasjalkajuoksusta sekä testataan miten se onnistuu talvella. Silloin laitetaan käyntiin myös ensimmäinen lukijakilpailu!