lauantai 28. syyskuuta 2013

½ Maraton ihanien naisten seurassa ja totaalinen romahtaminen!

Moikka,

Viime kirjoituksen loppupuolella jo uhkailinkin kirjoitella seuraavaksi tuosta viime lauantain ½ maratonista. Tämä juoksu oli suunniteltu jo kauan aikaa sitten ja se oli nyt viimeinen kovempi ja pidempi treeni ennen Kolia. Viimeksi uhosin, että se 30km lenkki olisi ollut viimein, mutta huijasin teitä :). Juoksun idea oli yksinkertainen. Tytöt halusivat kokeilla, miten ½ maraton kulkee ja kysyivät kiinnostaisiko mua suunnitella se heille. Idean pohjana oli VIP- ½ maraton.

The Stadion!
 
Mun hommiini kuului suunnitella mahdollisimman toimivat puitteet ja mukava juoksureitti. Hoitaa juomat ja energialisiä matkan varrella, ottaa valokuvia (oma idea) ja tietenkin se tärkein eli pitää sovittua vauhtia yllä, kertoa huonoja juttuja ja pitää positiivista henkeä päällä vaikeillakin hetkillä. En vaan arvannut, että ne vaikeimmat hetket koskisi niin radikaalisti mua :)
 
Näimme aamulla Töölön kisahallin kahviossa, missä toinen juoksijoista venyttelikin jo kuulokkeet korvillaan ja katsoin ihan oikeasti, että kukas ammattiurheilija täällä verryttelee. Pian paikalle saapui toinenkin juoksijoista ja pääsimme suunnittelemaan viimeisiä ykstyiskohtia. Laskeskelimme oikein urakalla mahdollista kilometrivauhtia ja valittiin vielä parhaan makuiset energiageelitkin mukaan. Gimmat sanoivat, että vähintään 6.20 vauhtia lähdettäisiin juoksemaan. Sovittiinkin, että sitä paukutetaan ekat kilsat ja jos siltä tuntuu niin lähdetään sitten kiristelemään vauhtia pikku hiljaa ja lopuksi otetaan vielä kaikki pihalle loppukirin muodossa.
 
Kahvilan kautta juoksemaan..
 
Kello oli 12.15, kun kova kolmikko starttasi pitkälle matkalle. Kaikkia meitä jännitti, että miten matka etenee ja tuleeko mitään yllättäviä ongelmia vastaan. Lähdimme legendaarisesta ympäristöstä eli vuoden 1952 Olympialaisten päänäyttämön vierestä. Suuntasimme kohti ensimmäistä kohdettamme ja aihettamme. Se oli tietenkin mulle rakkain kaupunginosa eli urbaania kaupunkikulttuuria ja erittäin vapautunutta mielialaa tihkuva Kallio! Juoksimme Alppipuiston läpi, Linnanmäen ohi Vaasankadun läpi. Pyörähdimme ympäri "ikuisen vapun torilla" ja lenkkarin pohjat pääsivät nauttimaan Helsinginkadunkin tarjoamasta hekumasta.


Lähtötunnelmissa.
Tsemii! Tästä se lähtee!
 
Tässä vaiheessa mun Polar näytti matkaksi vasta n. 4-5 km, joten kaikki oli alussa ja juoksijat virkeitä. Juoksu kulki oikein mukavasti, kun kiersimme Töölönlahden ja jatkoimme Kaisaniemenpuiston kautta Kruunuhaan läpi kohti kauppatoria. Tässä vaiheessa tartuimme ensimmäiseen oljenkorteen ja nappasimme jokainen GU:n loistavia energiakarkkeja. Ne olivat taas totutun hyviä ja toivat piristystä ja lisää energiaa. Karkin syönnin jälkeen mun maha murahteli kuin talviuniltaan heräilevä karhu ja tajusin, että nyt kävi siis näin. Vatsa ei kestä sen enempää vettä kuin energiatuotteitakaan tänään. Ihan kiva juttu :)!Cheek sanois et helvetin jees!


Kallion taikaa!
 
Kauppatorin läpi juostessamme saimme osaksemme ihastelevia ja ihmetteleviä katseita. Kaksi kaunista naista juoksi ylväänä edessä ja joku pervo säntäili heidän perässään Robin Hoodit jalassa ja koitti napsia kuvia. Emme välittäneet kummastelevista katseista vaan jatkoimme matkaamme kohti Kaivaria ja Nosturia. Tyttöjen askel oli edelleen nautittavan kevyt. Olen ihan varma, että ne on käyneet jonkun tosi hyvän juoksukoulun...

Urbaania kaupunkijuoksua parhaimmillaan!
 
 Kun matkaa oli takana n. 13-14km niin mulla alkoi tuntumaan jaloissa siltä, että jos olisin yksin lenkillä niin olisin lopetellut pelin 15km:n kohdille ja lähtenyt kotiin vetämään kinkkupastaa. Nyt kun sitä vaihtoehtoa ei ollut oli vain jatkettava sinnikkäästi matkaa. Huomasin, että juoksijoillakin alkoi tässä vaiheessa tulla ensimmäisiä pienen väsymyksen/jalkatuntemuksien oireita. Nehän kuuluvat juoksuihin eikä niissä ole mitään outoa.

Kauppatorilla keräämässä katseita ja kannustusta!
 
Hietsun ohi mentyä matkaa oli takana 15km ja siinä kohtaa mä olin jo aika valmis paisti. Naiset kokivat olonsa virkeiksi, mutta mun viikon aikana tehdyt liian kovat treenit ja 5pv aikasemmin juostu 30 km:n lenkki olivat tehneet tehtävänsä. Mies alkoi vedellä viimeisiään.

15km takana ja vielä hymyilyttää!
 
Nyt oli kuitenkin niin vähän kilometrejä jäljellä, että oli vain kaivettava taistelumielialaa esiin ja puskettava kivusta ja väsymyksestä huolimatta. Polarin näyttäessä 19km tiesin selviäväni tästä hommasta kunnialla. Naiset kehittivät vielä kovan loppukirin ja koitin hymyillä sekä näyttää oikein hyväkuntoiselta kireässä 2XU:n paidassani. Toivon, että teatterini meni läpi ja jaksoin vetää vatsaa sisään loppuun saakka :). Alla olevista kilometriajoisat voitte nähdä, että 2 viimeistä kilometriä tultiin jo aika lujaa mullekin. Lisähaasteena mulla oli kamerat, reput, energiageelit jne ja tietysti se kova viikko takana. Ajattelin juoksusta tulevan vähän helpomman, mitä se 6.20 keskivauhtia olisi ollutkin, mutta nyt jouduin tekemään hartiavoimin töitä loppuun saakka.
 
Saimme aikaan huikean loppukirin ja viimeinen kilometri tuli vielä alle 5min/km vauhtia. Mä repäisin vielä rivakan ja irtonaisen (niin varmaan) loppukriin ja kiiruhdin maaliviivalle kuvaamaan maaliintulon fiiliksiä.

Vauhdin huumaa Kaivarissa!
 
Meillä oli mahtava juoksupäivä ja ihanat naiset (sweet ladies) olivat todella tyytyväisiä mahtavaan suoritukseensa. Miettikää jos aina onnistuisi juoksemaan ½ naratonin n. 15min kovempaa, kuin olisi sunnitellut. Aika makeeta! Mitään suurempia ongelmia emme kohdanneet. Saimme mahtavan juoksusään eli pilvipouta ja noin +10 astetta. Mä olin ainut, joka oli aivan hajalla maalissa (vaikka esitin muuta) ja mitään vakavampia loukkaantumisia ei sattunut. Kiitos vielä mahtavasta kokemuksesta ja erittäin mukavasta päivästä. Sovimme, että jatkamme syksyllä likkojen lenkkejä ja näemme silloin tällöin trikoot päällä ja asicsit jalassa! Tämä tarina oli jälleen mahtava esimerkki, mitä urheilu ja liikunta voi parhaimmilaan tarjota. Olen saanut kaksi mahtavaa ystävää ja upeita kokemuksia heidän kanssaan! Kiitos E & E, Kiitos Helsinki ja Kiitos juoksun hurma!

Maalissa piti hetki huilata rajun kirin jäljiltä!
 
Juoksun jälkeen kävimme vielä Kisahallin sisällä hakemassa kamppeet ja fiilistelimme vähän aikaa äsken tehtyä mahtavaa suoritusta. Tasaisemmalla vauhdinjaolla likat olisivat juosseet tuon ½ maratonin alle 2 tuntiin. Se on varma! Tämän jälkeen lähdin Monnan kyydillä kotiin. Onneksi mulla oli vapaa ilta, koska en tuntenut oloani kovinkaan hyväksi .Kävin ostamassa kahvilasta limupullonkin, että saisin mahdollisimman nopeasti energiaa.
 
Kotiin tullessa en jaksanut tehdä mitään. Menin vain sohvalle ja nukahdin samantien. Monna teki meille ruokaa ja syötyämme jatkoin uniani. Olin aivan poikkeuksellisen piipussa. En ole ikinä minkään maratonin, pyöräilyn tms jälkeen kokenut mitään vastaavaa tunnetta. Se oli jopa hieman pelottavaa, koska olo ei ollut ihan normaalin väsynyt vaan jotain muuta. Tunnin torkuttuani heräsin siihen, että palelin todella paljon ja painelinkin samantien kuumaan suihkuun. Siellä jouduin nappaamaan saunasta jakkaran persiini alle, kun en jaksanut seistä. Siellä mä istuskelin sitten 20 min kuumassa suihkussa ja ajattelin, että ehkä mä olin tullut kipeäksi.


Iloisia juoksijoita!
 
Ilta meni sitten vuorotellen hikoillessa ja täristessä kylmästä. Myös vatsassa oli aika outo olo. Monna oli viikolla ollut oksennustaudissa, joten ehkä mä olin saanut jonkun lievemmän pöpön siltä.
 
Lopputuloksena voi sanoa, että kokemus tuokin oli. Olin varmasti hieman ylirasittunut + vähän kipeänä, kun jo aamulla mulla oli ollut vatsan kanssa ongelmia. Lisäksi mahtavan Gere pennun takia en ollut nukkunut edellisenä yönä kuin 4 tuntia. Luulen, että kaikki nämä yhdessä tekivät olostani loppujen lopuksi niin heikon. Se oli kuitenkin loistava opetus siitä, että palautuminen on todella suuressa merkityksessä ja sitä ei saa missään nimessä jättää puolitiehen tai huomiotta

Juoksun jälkeen Personal Trainerikin sai halauksia!
 
Muistakaa olla viisaampia kuin minä ja pitkää kunnon lepopäiviä riittävästi. Viikossa olisi hyvä olla ainakin 1 kokonaan levolle ja palautumiselle pyhitetty päivä. Rinta-ojentaja treeni ei ole sama asia kuin lepopäivä.
 
Nauttikaa liikunnasta, lähtekää reippaasti sporttailemaan, tutustukaa rohkeasti uusiin ihmisiin, niin opitte tuntemaan yhtä valovoimaisia, ennakkoluulottomia ja rohkeita ihmisiä, kuin mihin minulla on ollut ilo törmätä!
 
Kiitos Sweet Ladies! Likkojen lenkillä nähdään!

Personal Trainer Tuukka

Tässä näitä kilometriaikojamme ja mun sykkeitä tuossa oikealla laitimmaisena:

Lap
 
Duration
 
Distance
(km)
HR Avg
(bpm)
1.
00:06:13 
1.00117
2.
00:06:19 
1.00122
3.
00:05:58 
1.00127
4.
00:06:02 
1.00125
5.
00:05:46 
1.00129
6.
00:06:03 
1.00127
7.
00:06:17 
1.00130
8.
00:06:04 
1.00131
9.
00:05:53 
1.00135
10.
00:05:52 
1.00133
11.
00:06:02 
1.00132
12.
00:05:50 
1.00144
13.
00:05:55 
1.00141
14.
00:06:00 
1.00138
15.
00:06:02 
1.00138
16.
00:05:36 
1.00139
17.
00:05:47 
1.00142
18.
00:05:38 
1.00145
19.
00:05:49 
1.00150
20.
00:05:06 
1.00150
21.
00:04:56 
1.00157

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Maratonkoulun julkistaminen ja valmistautumista Vaarojen maratonille!

Toistain itseäni ja sanon, että viikko sujahti taas vauhdilla alusta loppuun. Paljon tapahtui ja monessa oltiin taas mukana. Tässä nyt pieni tarina siitä, mtä tuli touhuttua. Sain nyt viimein kasaan pitkään suunnitelmissani olleen 4Runners Maratonkoulun. Lisäksi kerron vähän fiiliksiä ja ajatuksiani Kolin Vaarojen maratonille valmistautumisestani.
 
Asicsit jalkaan ja juoksemaan!
 
Maanantai oli mukava päivä, niin kuin tässä mun nykyelämässäni ne usein tuppaavat olemaan. Joskus kun tuli käytyä enemmän "tanssimassa" niin maanantait sujahtelivat ohi aikamoisessa morkkiksen ja pahanolon sävyttämässä kombinaatiossa. Silloin oli tapana soitella kavereille aamupäivisin ja jokainen puhelu oli samanlainen. "Minkästyyppistä" sanaa toisteltiin moneen otteeseen ja naurettiin tai itkettiin sille mitä oli tullut tehtyä ja mitä taas oli jäänyt tekemättä. Setä Nordean sivuilla ei uskaltanut käydä ennen torstaita ja lähetetyt viestit piti poistaa puhelimesta niitä vahingossakaan vilkaisematta.
 
Uuden elämäni maanantai kului 4Runnersin ja juoksutekniikkakurssin parissa. Minulla oli siis asiakas illalla 4Runnersin töiden jälkeen. Kävimme hänen kanssaan läpi oikeaoppista juoksutekniikkaa ja siihen liittyviä tärkeimpiä seikkoja ja suurimpia sudenkuoppia. Asiakas oli oiken nopea oppimaan ja monet asiat olivat hänellä jo hyvin hallussa. Jotakin uutta pääsimme kuitenkin opettelemaan ja sehän on aina kaikista kivointa sekä minulle, että varsinkin asiakkaalle. Uusien asioiden oppiminen, harjoitteleminen ja sisäistäminen on yksi mukavimmista asioista, mitä elämä meille tarjoaa. Itselleni tuli maanantaina juoksua n. 7km.
 
Keskuspuisto on hyvä paikka vetää juoksutreenejä! Kuvassa kylläkin itse coach!
 
Tiistai oli mulla treenien osalta lepopäivä. Keskiviikkona meillä oli taas 90min salibandytreenit, missä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Niin nytkin. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan taaskaan sattunut ja vaikkakin salibandy on aika loukkaantumisherkkä laji, niin meidän joukkue on säästynyt suuremmilta krempoilta. Tottakai joka kausi useampi pelaaja kärsiin eri asteisista loukkaantumisista, se on selvä. Mulla tuntui jaloissa vieläkin viime sunnuntain 30km:n juoksulenkki. Enkä selkeästi ollut palautunut kunnolla siitä. Se huolestutti hieman.
 
Meilahdessa matkalla Monnan tunneille!
 
Torstaina pääsin tuttuun tapaan Monnan vetämille: X-bike&core + Teho tunneille. Lisäsin rasitusta vielä hieman sillä, että juoksin kotoa Töölöön 7 km. Treeniä kertyi siis yhteensä 2,5 tuntia + työmatkapyöräilyt. Tunneilla oli taas todella hauskaa ja aion jatkossa kokeilla kyllä muutakin tarjontaa. Ainakin bodypump kiinnostaa, kun siitä on niin kauan moni jo puhunut ja kehunut. Tein itsestäni taas vähän tyhmän,kun tuntien jälkeen olimme kävelemässä autolle ja sanoin Monnalle ylpeenä, että arvaa mitä? Mä tajusin tänään, että toi tuntihan on ihan erilainen, kun mä nyt kuuntelin mitä sä siellä edessä huusit! Monna kysyi, että mitä hemmettiä sä oot siellä sitten aikasemmin puuhannut? Sitten kun aloin miettimään, niin ekalla kerralla vedin ihan koko ajan vaan täysillä, kun olin niin fiiliksissä uudesta asiasta. Tokalla kerralla mulla oli taas tosi kovia treenejä takana sillä viikolla ja otin tarkoituksella vähän iisimmillä tehoilla. Nyt kolmas kerta toden sanoi ja homma kolahti kohdalleen. Nyt osaan kuunnella myös tunnin pitäjää :)!
 
Kahvakuula ja Tuukka saa kyytiä!
 
Perjantaina mulla oli taas lepopäivä, kun lauantaina oli edessä pidempi juoksulenkki ja piti säästellä sekä kroppaa, että jalkoja sitä varten. Kävimme isäni kanssa testaamassa häenn uutta Garminin gps-laitetta tuolla keskuspuiston metsiköissä. Se osti sen metsästystä varten, joten mistään urheilumittarista ei ollut kyse. Voi sitä toki urheillessakin käyttää ja pitäisikin joskus testata sitä juostessa vaikka mökillä käydessä. Siinä on sellainen urheilu-mode, joka näyttää lenkin aikan tulleet korkeuserot, matkan,  jne. Sillä voi tehdä todella monen näköisiä asioita, mistä suurin osa liittyy kuitenkin metsässä liikkumiseen ja rajojen/reittien merkitsemiseen. Gerekin oli meillä mukana harjoittelemassa mittarin käyttöä. Se ei tietenkään sen päälle mitään ymmärtänyt, mutta olin taas ylpeä, kun se yhdessä vaiheessa juoksi meiän perässä suunnistajien rastimerkki suussaan :). Anteeksi iltarastilaiset! Nyt tiedätte ketä syyttää, jos sitä yhtä rastia ei meinannut löytyä ja tuntui, että se oli muutaman metrin sivussa :).
 
Välillä pitää oikaista puutarhapalstojen läpi!
 
Nyt kun Vaarojen maratonille on enää 2 viikkoa aikaa niin ajatukset alkavat pikku hiljaa siirtyä sinne. En ole tähän mennessä stressannut sitä ollenkaan enkä kyllä stressaa vieläkään. Jostakin syystä nuo katukisat jännittävät huomattavasti enemmän. Syy voi olla se, että niissä juostaan aina jotakin aikaa, kun nyt minulla ei ole mitään aikatavoitetta vaan lähden sinne puhtaasti juoksun ja liikunnan ilosta :). Aion ottaa sen seikkailuna ja hienona kokemuksena, vaikkakin se samalla on hurjan kova urheilusuoritus. Siinä on kuitenkin kyse n.6 tunnin juoksusta paikoin huonokuntoisilla poluilla, joten ei siitä suurinkaan optimisti mitään yläasteen linturetkeä saa tehtyä.
 
Portaat tuo kivaa vaihtelua kesken lenkin! Muistakaa: Täysillä - mutta ei turhan vakavasti!
 
Viimeiset 3-4 viikkoa ennen tällaisia pidempiä kilpailuja kaikki tekeminen harjoituksissa tähtää vain ja ainoastaan siihen kilpailuun. Sitä voi olla vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei ole vastaavaa itse kokenut. Mietin aina etukäteen jokaisen 4 viimeisen viikon ohjelman sellaiseksi, että se tukee tulevaa suoritusta. Niin olen toiminut tälläkin kertaa. Viimeinen selkeästi pidempi lenkkini oli viikko sitten juostu 30 km. Viime viikon alku meni siitä palautuessa. Keskiviikkona ja torstaina tein kovemmalla sykkeellä tehtäviä harjoituksia, missä otin taas vähän tehoja ulos. Perjantaina sitten palauteltiin kroppaa niistä. Lauantaina juoksin ½ maratonin, mikä ei mennytkään ihan niin kuin piti ja siitä jatketaan jutustelua alkuviikosta. Kerron seuraavassa kirjoituksessani enemmän, koska se oli kaikinpuolin todella poikkeuksellinen veto.
 
Nyt pitää keskittyä!
 
 Näin siis kuitenkin toimin kilpailun lähestyessä. Ensi viikon harjoituksetkin olen jo miettinyt valmiiksi. Alkuviikko menee lepäilyn ja palauttelun merkeissä. Keskiviikkona on taas salibandyä ja torstaina Monnan tunnit. Perjantaina lepäillään, lauantaina käydään viimeisen kerran poluilla 15km ja sunnuntaina on treenit asiakkaan kanssa. Sitten onkin enää viikko Vaaroille ja silloin ei voi muuta kuin levätä ja antaa kehon palautua kaikista tähän asti tehdyistä harjoituksista. Niistä sitten enemmän lähempänä tapahtumaa. Tällaista tämä massatapahtumiin osallistuvan juoksijan elämä on. Se kisa ei tarkoita vain sitä yhden päivän rutistusta, vaan taustalla on tehty asioita, järjestelyitä, harjoituksia ja valmisteluita jo vaikka kuinka pitkään. Tukholmassa tavoiteajassa maaliin saapuessa meinasin alkaa itkemään. Se olisi ollut ensimmäinen kerta 15 vuoteen. Se kertoo varmasti jotakin niistä tunnetiloista, mitä nämä tapahtumat parhaimmillaan meille harrastajillekin voivat tarjota.
 
Kaikkensa antaneena Teho tunnin jälkeen!

Viime viikon mielenkiintoisimpiin juttuihin kuului ehdottomasti myös Maratonkoulun pitkän ja huolellisen valmistelun loppuun saatttaminen ja julkistaminen. Tämän projektin alusta alkaen olen halunnut pitää kiinni intohimostani tuoda juoksun harrastajille kaiken kattava Maratonkoulu, jossa otetaan oikeasti huomioon ykislölliset erot, toiveet ja tavoitteet. Halusin tarjota mahdollisuuden lähestyä juoksua ja maratonia ilon ja hyvän ryhmähengen kautta, kuitenkaan teknisiä asioita unohtamatta. Tämä on ollut minulla jo pitkään mielessä enkä ole nähnyt vastaavaa palvelua kenelläkään. Siksi päätin lanseerata tämän 4Runnersin kanssa kaikkien saataville. Juoksun erikoisliikkeenä pystymme tarjoamaan juoksijoille välittömästi heille parhaat mahdolliset varusteet ja vastaamaan kiperimpiinkin juoksuun, varusteisiin, tekniikkaan, lisäravinteisiin, tankkaukseen, askellukseen jne liittyviin asioihin.
 
Tässä vielä vähän tarkennusta Maratonkoulustamme:
 
Järjestämme 4Runnersin kanssa täyden palvelun Maratonkoulun. Ideana on se, että juoksijalla on 10 kuukautta aikaa saada itsensä elämänsä kuntoon ammattilaisten opastuksella. Järjestämme 15 yhteisharjoitukset, joissa keskitytään oikean juoksutekniikan saloihin sekä erilaisiin juoksuharjoitteisiin aina peruskunnon parantamisesta - kisakunnon viimeistelemiseen.  Lisäksi pystymme tarjoamaan juoksun erikoisliikkeen kaikki palvelut ja ammattitaidon erikoishinnoin juoksijan ulottuville. 4Runnersin Maratonkoulu sisältää ainutlaatuisen 2 kuukauden välein vaihtuvan harjoitusohjelman, jossa otetaan huomioon asiakkaan henkilökohtainan kuntotaso, tavoitteet, toiveet ja hänen muut harrastuksensa. Kyseessä on palvelu, joka jo itsessään maksaa n. 80€/kk, mutta nyt se on lisätty pakettiimme. Maratonkoulu huipentuu varmasti ikimuistoiseen 16.08.2014 juostavaan Helsinki City Marathoniin.

Maratonkoulu sisältää:

 Osallistumisoikeuden Helsinki City Maratonille 16.08.2014
- 15 tehokasta ja monipuolista yhteisharjoitusta valmentajien johdolla.
- 2 kk välein vaihtuva henkilökohtainen harjoitusohjelma
- Henkilökohtainen juoksuvalmentaja/Personal Trainer vain sähköpostin päässä.
- 15% alennusta kaikista juoksukengistä ja tekstiileistä 4Runnersista koko maratonkoulun ajan.
- Gore Running Wear tekninen juoksupaita
- Gu-Energy lisäravinteita

- Vierailevia valmentajia

Käykää tutustumassa: 4Runners Maratonkoulu
Taas on yhdet hyvät treenit takana!

Näissä merkeissä on tämä viikko kulunut. Nyt on aika jatkaa sunnuntai-illan vietttämistä ja mennä herättämään vaimo päiväunilta! Hauskaa sunnuntain jatkoa!
 
Tuukka

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viikonloppu, ajatuksia PT:n työstä, paljon kuvia ja todella pitkä lenkki!

Terse!
 
Viime kirjoituksesta ei ole kuin pari päivää, mutta taas mulla on asiaa :). Perjantai ilta hurahti vauhdilla. 4Runnersin töiden jälkeen olin treenaamassa kuntosalilla asiakkaani kanssa. Oikeastaan hän treenasi ja minä höpötin vieressä. Monia kiinnostaa mitä PT tekee treeneissä. Sitä minulta kysytäänkin monesti. Viimeksi juuri perjantaina kuulin kysymyksen kollegaltani.

Vähän fiilistelyä heti kärkeen!

On varmasti melkein yhtä monta tyyliä valmentaa, kuin on Personal Trainereitakin. Jos mulla on asiakkaan kanssa juoksutekniikkaan liittyvä harjoitus, niin silloin juoksen itse asiakkaan mukana. Jos taas teemme vetoja, loikkia, koordinaatiota tms, niin silloin minä suoritan vähemmän ja asiakas saa hikoilla :). Kuntosalilla en tee itse ikinä mitään. Näytän tottakai suoritustekniikoita, mutta mitään varsinaista harjoitusta en siellä tee. Muutenkin haluan allekirjoittaa omassa toiminnassani sitä, että kun asiakas valitsee minut PT:ksi niin olen silloin harjoituksissa ja kaikissa yhteisissä tapahtumissa nimenomaan häntä varten. Salilla en moikkaa tuttuja tai mene juttelemaan heidän kanssaan. Lenkillä en ajattele omia treenejä tai km vauhteja :). Olen silloin sen sovitun ajan 110%:sti hänen kanssaan ja häntä varten.


Kevyet venyttelyt ennen lenkkiä!

Mietittiin Monnan kanssa yksi ilta, että mihin voisi verrata sitä fiilistä, mikä jokaisesta asiakastapaamisesta tulee. Tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että se on aika lähellä jotakin urheilusuoritusta. Ennen suoritusta keskityt tiukasti, haet oikean fiiliksen itsellesi, menet ajoissa paikalle niin, että olet valmistautunut kaikkeen mitä seuraavan 60-90 min sisällä tapahtuu. Olet siellä sellaisessa PT-modessa. Tapaamisen jälkeen takki on aina aivan tyhjä ja jännitys laukeaa raukeana olona. Siinä käydään siis lyhyen ajan sisään paljon tunnetiloja läpi. Ei siinä edes riittäisi energiaa ja keskittymistä oman harjoittelun tekemiseen ja mitä järkeä olisi palkata itselleen PT, joka treenaisi itse teidän yhteisten harjoitusten aikana :). Joskus olen nähnyt ihmeellisiä asioita Personal Trainerin toimesta. Yksi kaveri katseli kännykkäänsä, kun asiakas teki jalkprässiä. Toinen taas istuskeli vieressä tuolilla, kun asiakas teki leukoja jne. Tarinoita riittää. Personal Trainerkin on ihminen, joten myös hänellä on hyviä ja huonoja päiviä ja välillä on hetkiä jolloin keskittyminen voi herpaantua, mutta kännykän pitäisi olla kyllä pukuhuoneessa tai vähintään äänettömällä ja jos Personal Trainer ei jaksa itse seisoa 60 minuuttia niin pitäisikö hänenkin miettiä valmennukseen hakeutumista. Kyseessä ei siis ollut esim. raskaana oleva PT, vaan nuori miehen jullikka, jonka Nike air forcet olisi luullut kannattelevan miestä, mutta ei.
 
Ds-Trainerit kiinni ja menoksi!

Mulla oli kaikinpuolin kiva viikonloppu ja vielä täysin vailla minkäänlaista ennalta sovittua ohjelmaa. Lauantai alkoikin rennoissa merkeissä 6.00 aikaan. Aamurutiinit ovat meillä viikonpäivästä riippumatta sikäli samanlaisia, että Gere määrittää meidän herätyksen. Se on yleensä juuri 6.00-6.30 välissä. Niin nytkin! Gere ulos, sitten äkkiä koneen ääreen toteuttamaan hurjia unelmia, mitä oli aivoissa taas yön aikana kehkeytynyt. Tunnin datailun jälkeen syötiin aamupala, mentiin päiväunille ja puolenpäivän aikoihin lähdin lenkille.


Keskuspuiston vanha silta ajaa vielä asiansa!

Mulla oli vakaa aikomus juosta kiihyvä 12km niin, että aloittaisin 6min/km vauhdilla ja nostaisin vauhtia joka kilometrin jälkeen 10s. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että viimeisen kilometrin olisin tullut 4.10 vauhtia, mikä on mulle jo kova vauhti.


Tää silta pomppii City Runin juoksijoiden alla, kun sadat ihmiset rynnii sen yli samaan aikaan :).
 
Otin tyhmänä GoPron mukaan ja lenkin alkupuoli menikin vähän enemmän kuvaillessa, kun vauhti ei päätä huimannut. Kuvaaminen muuttui luonnollisesti koko ajan vaikemmaksi ja jossain vaiheessa laitoinkin kameran sivuun. Puskin muutaman kilsan kiihtyvällä vauhdilla. Jatkoin ennalta suunnittelemaani treeniä aina sinne 5min/km vauhtiin saakka, jolloin tunsin, että perjantaisesta lepopäivästä huolimatta jalat olivat nyt kovista keskiviikon ja torstain treeneistä niin tukossa, että homma oli jätettävä sikseen. Loppumatkan juoksin sitten kevyemmin ja jatkoin kuvailuani. Sainkin oikein hyvää matskua kalliosta ja Töölönlahden rannoilta. Varsinkin Kalliossa oli aika rennohko meininki päällä lauantain kunniaksi. Mulla on taas pää täynnä ideoita näiden kuvauksien osalta. Harmi vaan, että työt häiritsee näitä harrastuksia :). No niistä ideoista lisää sitten myöhemmin, kun jotain konkretisoituu! Jatkoin lenkkini loppuun sekalaisella vauhdilla 5.10-5.40 vauhdin välimaastossa kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen. Matkan pituudeksi tuli lopulta 11 km.


Selässä uskollin soturi Camelbak Marathoner!

Lauantai-ilta kului kotona töitä ja ruokaa tehdessä. Tehtiin ekaa kertaa tofua ja voin lämpimästä suositella sitä kaikille. Oli aivan mielettömän hyvää. Paistettiin sitä pannulla ja laitettiin sitten tekemämme lanttu-porkkana-peruna-selleri keiton mukaan. Nam! Innostuttiin tämmösistä tofu-kasvis jutuista vähän lisää, kun olimme ystävien kanssa mökillä viikko sitten ja siellä oli pari kasvissyöjää. Erittäin kiinnostavaa juttua ja aion ehdottomasti itse vähentää lihan määrä ruokavaliossani. Lisäksi join ensimmäistä kertaa vihreätä teetä. Istuin lauantai-iltana kuppi vihreätä teetä kädessä ja ihmettelin, miten tässä on näin käynyt :). Puhuttiinkin Monnan kanssa, että vaikka ollaan oltu aika vähillä juhlilla viimeinen vuosi, niin vasta nyt tulee automaationa se, että ei lähde minnekään ulos eikä edes ajattele sitä missään vaiheessa. Ei se kotiin jääminen ole aikaisemminkaan vaikeata ollut, mutta monesti on jossain vaiheessa viikonloppua tullut sellainen tico-tico olo. Nyt istun onnellisena sohvalla, typerännäköinen hymy huulillani, koiranpentu sylissä ja kupillinen vihreätä teetä händyssä. Ja jos oon ihan rehellinen teille, niin just tällä hetkellä kuuntelen Eriniä Spotifystä. Ei saatana! :)



Sunnuntai alkoi sillä kun toi pantterinpentu tuijotti mua sohvalta käsin suoraan silmiin 5.30. Eihän siinä auttanut muu, kuin napata kaveri kainaloon ja lähteä ristiretkelle pihanurtsille. Monna heräsi samassa rytäkässä, mutta sanoin sille, että mee vaan takas nukkuu. Mä hoidan dogin ja lähen sitten juoksemaan. Monna totteli kehotustani ja jatkoi onnellisena uniaan. Mä lähdin sitten mun viikon pidemmälle lenkilleni.

Olen normaalisti ollut aika huono juoksemaan pitkiä lenkkejä enkä ole oikein välittänyt yli 20km lenkeistä. Ne vielä jotenkin menee, mutta siitä eteenpäin homma alkaa muistuttaa jo hidasta kuolemaa. Nyt päätin kuitenkin pakottaa itseni vetämään sen 25km, kun Vaarojen maratonillekaan ei ole enää kuin 3 viikkoa aikaa. Otin Camelbakin marathoner reppuni selkään, taskut täyteen GU:n energiageelejä sekä karkkeja ja sitten hit the road Jack! Suuntasin kohti Seurasaarta. Pienten mutkien kautta päädyinkin sinne ja tottahan toki mulla oli taas toi GoPro mukana. Siellä kuvailin taas vaikka kuinka paljon. Tuolla laitteella kuvaaminen on niin nopeata ettei se hirveästi juoksemista haittaa. Tietysti sitä nyt ei viitsi kovemmilla lenkeillä kannella mukana, mutta näillä pitkiksillähän se vauhti ei ole pääasia.

Seurasaaren rannoilla!

Seurasaaren pyörimisen jälkeen juoksin sieltä Töölöön, josta taas olympiastadionin ohi keskuspuiston läpi kohti Haagaa. Tässä kohtaa Monna soitti, että lähtee sittenkin jo aikaisemmin Mäkelänrinteeseen. Se meni sinne treenaamaan ja tapaamaan paria ystäväänsä. Mä lainasin Cheekiä ja sanoin et "Sami Saaren sanoin, se on helvetin jees" :)! Noin 15min puhelun jälkeen aloin lähestyä kotia ja tehty matka tuntui jo jaloissa. Päätin, että kiertelen ja kaartelen vielä sen verran, että saan 26km täyteen. No se onnistuikin hienosti ja olin viimein kotona. Huh! Viikon pitkä lenkki oli takana :). Ovelle kävellessäni tajusin, että jotain oli nyt erilailla kuin yleensä. No pianhan se tunne sai järkeviä konkreettisiä syitäkin, kun kaivelin olematonta avainta taskusta. Voi sa...na! Eihän siinä auttanut muu kuin soittaa Monnalle ja sanoa, että jätätkö avaimet Märskyn kassalle. Käyn hakemassa ne siitä. Inari toimi taas välillisenä pelastavana enkelinä. Kiitos vielä sekä Monnalle, että Inarille. Juoksin siis Haagasta Märskyyn ja vaikka matkaa on vaan n. 5km, niin kyllähän se suoraan sanottuna meinas ruveta vituttamaan :). No perillä olin tyytyväinen mies. Lenkistä tuli lopulta 30,5 km pitkä! Pisin yksin juostu lenkkini koskaan.

Löydätkö kuvasta juoksijan!

Pitkä lenkki antoi nyt erittäin tärkeää pohjaa Kolille. Tämä oli viimeinen näin pitkä matka ennen Vaarojen maratonia. Juoksin sen todella hitaasti ihan tarkoituksella. Pitkät lenkit kannattaa juosta rauhallisesti ja keskittyä sykkeiden pysymiseen matalana ja kevyeen tunteeseen. Silloin saadaan kehitettyä kaikista tehokkaimmin hapenottokykyä, sydämen iskutilavuutta sekä saadaan luotua lihaksiin uusia hiusverisuonia, joissa veri kuljettaa happea sitä tarvitseviin lihassoluihin. Pitkät harjoitukset opettavat myös elimistöä käyttämään kehoon varastoituneita rasvoja energialähteenä ja säästämään tehokkaampaa polttoainetta eli glykogeeniä.


Pursiaiset iltalenkillä sunnuntaina!

Lenkin jälkeen menin saunaan, tein ison annoksen kanapastaa ja aloin muokkailemaan uusia kuvia. Illalla kävimme vielä Monnan ja Geren kanssa tunnin iltakävelyllä keskuspuiston metsissä. Gere rakastaa, kun se saa juosta siellä vapaana ja riehua niin paljon kuin kehtaa! Otimme kameran mukaan ja saimme muutamia kivoja otoksia perhealbumiin.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja oikein mukavaa uutta viikkoa. Muistakaa liikkua ja syödä terveellisesti niin voitte paremmin ja pysytte terveenä! Hei mä muuten heitän teille haasteen nyt samalla. Jättäkää joku kerta se sika-nauta hyllyyn ja ottakaa tilalle tofua. Takaan ja lupaan, että toimii hyvin, kunhan vaan maustatte sen kunnolla :).
 
Nähdään taas!


Tuukka
 

perjantai 13. syyskuuta 2013

Aamulenkkeilyä Fivefingerseillä sekä ryhmäliikunnan iloa!

Nyt kun työviikkokin alkaa jo lähetystyä loppumaan on aika kirjoitella taas treenikuulumisia. Olen edelleenkin aivan ihastunut tuohon uuteen GoProhon. Se antaa niin käsittämättömän paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita tulevaisuudessa. Osaan nyt käyttää sitä auttavasti, mutta suurin osa toiminnoista on edelleenkin hämärän peitossa. En malttaisi millään odottaa, että olisi jo huominen ja pääsisin taas leikkimään sillä.

Aamulenkki starttaamassa!
Keskuspuiston maisemissa!















Nyt palataan kuitenkin vielä hetkeksi ajassa taaksepäin tiistaiaamuun. Heräsin noin 6.00 aikaan. Aamurutiinit olivat taas samat kuin aina arkisin. Kahvit kiehumaan, koira kainaloon ja pihalle. Tämän jälkeen aamupalalle ja treenaaamaan.

Lapsi on terve kun se leikkii..

Vuorossa oli paljasjalkajuoksua fivefingerseillä. Suuntasin keskuspuiston hiekkateille, metsäpoluille ja kallioille toteuttamaan itseäni. Oli kyllä taas aivan loistava fiilis juosta metsän keskellä raikkaassa ilmassa, kun missään ei ollut ketään. Vain minä, fivefingersit ja GoPro :). Juoksin ja kuvailin 45min, jonka jälkeen jatkoin treenejä vielä Pirkkolan kuntosalilla toiset 45min. Tein rinnallevetoa + kyykkyä, leukoja, penkkiä jne. Vähän enemmän tuollaista toiminnallista harjoittelua.

Ja hyppy maahan..Pumps!

Maratoneille valmistautuessani olen salilla keskittynyt enemmän toiminnallisiin liikkeisiin. Pyrin hakemaan lisää kestävyyttä ja tekemään enemmänkin sellaista liikehallintaan, tasapainoon ja lihaskunnon ylläpitämiseen keskittyvää treeniä, kuin sitä perinteistä protsku-haba-penkki-lihaksen kasvatus tykitystä! Se on ollut järkevä päätös. Maratoneilla ne hauikset ovat kuitenkin vain tiellä :).

Kameran säätämistä!





Tiistai jatkui aamuvuorolla 4Runnersissa. Aamutreenien ainut huonopuoli on se, että kun treenit maistuu hyvälle eikä malttaisi lopettaa niin on kuitenkin pakko, koska mun pitää olla Kampissa jo 9.00 :(! Niin tälläkin kertaa! Salilla olisi mennyt vielä ainakin 30 min ja olisin voinut jatkaa juoksemistakin pidempään. No jäipähän sitten nälkää seuraavaankin kertaan.

Etukyykkyjä!
 
Keskiviikko oli tämän viikon ensimmäinen tavallista kovempi treenipäivä. Ohjelmassa oli normaalin työmatkapyöräilyn (15km) lisäksi fudismatsi, sekä salibandytreenit. Liikuntaa tuli päivän aikana yhteensä vähän yli 3 tuntia. Kokonaisrasitusta lisäsi vielä täyspitkä työpäivä ja se, että en ehtinyt käydä kuin kääntymässä kotona 10min ajan. Salibandytreenien loppupuolella tuli jo sellainen epäinhimillinen olo ajoittain. Kylmä hiki ja ajatus ei juossut yhtään. Onneksi siitäkin selvittiin ja kovat treenithän takaavat hyvän pohjan sinne Kolille :).

Heti perään rinnallevetoa!

Torstai oli toinen tehopäivä. Illalla olin taas vaimoni Monnan vetämillä tunneilla urheiluhallilla. Ohjelmassa oli hyväksi todettu X-Bike/core + tehotunti. Oon käynyt nyt 2 kertaa noilla tunneilla ja aion varmasti istua siellä pyörän satulassa koko talven. Se on loistava treeni ja ryhmäpaine takaa sen, että itsestään saa ihan eri tavalla irti, kuin yksin treenatessa. Tehotunti meni tällä kertaa niin, että meillä oli 5 liikettä punnerrus, kyykky, etuheilautus kahvakuulalla, viivajuoksu ja vatsat (linkkarit). Jokaista liikettä tehtiin 8 sarjaa putkeen niin, että työtä 20s ja lepoa 10s ja tämä siis kertaa 8. Varsinkin punnerrukset, kyykyt, ja viivajuoksu koitui kuolemaksi. Mahtavaa.


Vaimon kidutettavana X-Bike tunnilla!

Jossain kohtaa makasin aivan hapoilla selälläni katse hallin katossa. Kuulin vain huudon 5 sekuntia ja sitten lähtee. Mietin, että tämä on aivan loistava tila ihmiselle. Ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Olet niin väsynyt ettei millään muulla asialla kuin levon pituudella ja seuraavalla sarjalla ole sinulle mitään merkitystä. Se on yksi parhasita fiiliksistä, mitä kovissa urheilusuorituksissa voi saada. Ei tarvitse miettiä työasioita, laskuja, kiirettä, ei mitään! Se on siinä! 5 sekuntia ja sitten lähtee! Siinä on sun koko elämä juuri sillä hetkellä ja noista 5:stä sekunnista olet todella onnellinen :)!

Pyöräilyn lisäksi tehdään keskikroppaa!

Monnan vetämien tuntien jälkeen haimme Geren kotoa ja menimme äidilleni syömään iltapalaa. Isäni oli mökillä metsästämässä, niin hän ei ollut tällä kertaa kotona. Oli aivan mahtavaa mennä väsyneenä valmiiseen pöytään ja kun äiti vei vielä Geren ulos niin me väsyneet treenaajat ja trainerit saimme kaivatun 20min hiljaisuuden :).

Gere ei innostunut Fivefingerseistä :)

Tänään mulla on lepopäivä. Veimme aamulla Geren hoitoon Monnan kaverille Lindalle, koska Monna lähti veljensä ja äitinsä kanssa Tallinnaan ja mulla on pitkä 9-18.30 työpäivä niin se ei olisi selvinnyt yksin kotona. Sen jälkeen heitin Monnan Kallioon veljensä luokse ja mä tulin töihin. Päivä meni 4Runnersissa oikein mukavasti. Meille tuli syksyn uudet windstopper juoksuvarusteet Gorelta. Niitä laitellessa ja asiakkaita palvellessa aika meni kuin siivillä. 4Runnnersin jälkeen päiväni jatkuu vielä kuntosalilla Personal Trainerin ominaisuudessa. Käymme asiakkaan kanssa läpi hänen uuden kuntosaliohjelmansa. Se on aina yhtä kivaa ja palkitsevaa hommaa puolin ja toisin.
 
 
Mulla on pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Oon jo nyt aivan fiiliksissä. Kerrankin meillä on hyvin aikaa peuhata Monnan ja Geren kanssa ja tehdä energisinä kaikkea kivaa yhdessä. Tämä arkemme on välillä hyvinkin hektistä ja kun mä oon poissa kotoa päivät ja Monna illat niin yhteinen aika on välillä kortilla. Monesti näemme pitkien päivien jälkeen vasta 20.00. Meillä onkin tapana varata vähintään 1 arki-ilta viikossa toisillemme. Silloin laitamme puhelimet ja koneet pois ja keskitymme toisiimme. Jos elät kiireistä elämää puolisosi kanssa niin suosittelen kokeilemaan :). Aina tärkeintä ei ole sen yhteisen ajan määrä vaan se kuinka sen käyttää. Jotkut näkevät toisiaan  paljon enemmän mutta eivät ole läsnä siinä tilanteessa, joten siitä ei ole hirveästi iloa kummallekaan.
 
Ja taas mennään! Jalassa myös Zeropointin compression sukat!

Tässä vielä linkki ekaan videoon! Oon aamulenkillä fivefingerseillä ja samalla höpöttelen pikkasen treeneistä ja paljasjalkajuoksusta!

Aamulenkki fivefingerseillä


Hyvää perjantain jatkoa kaikille ja oikein mukavaa viikonloppua.
 
Tuukka

maanantai 9. syyskuuta 2013

Juoksua, mökkeilyä, kuvia ja videoita!

Alkakoon tämän kertainen kirjoitukseni nyt videon muodossa. Videon kuvasin tänään aamulenkillä. Olimme viikonlopun ystäviemme kanssa mökillä ja siellä otimme tietysti vähän rennommin. Heräsin aamulla jo 04.30 virittelemään GoProta, syömään aamupalaa ja ulkoiluttamaan Gereä. Näiden toimien jälkeen olikin aika suunnata luontoon ja juoksulenkille.



Viime viikko sujahti jälleeen kerran pikavauhdilla. Tässä nyt kertausta loppuviikon kujeista. Keskiviikko aamuna heräsin aikaisin ja lähdin viereiselle Pirkkolan urheilukentälle sekä kuntosalille vetämään aamutreenin. Ohjelmassa oli 3 x 400m herättelevät vedot ja sitten salin puolella vähän Crossfit henkistä treeniä ryyditettynä muutamalla yläselän täsmäliikkeellä. Lisäksi illalla meillä oli kauden ekat salibandytreenit. Oli taas kesän jälkeen mahtava nähdä poikia, vaihtaa kuulumisia ja ennen kaikkea pelata salibandyä. Meillä on treenit kerran viikossa. Silloin vedetään erittäin tehokas 90min. Nytkin sykemittari näytti ka sykkeeksi: 133, max:175 ja kulutus 1300kcal.


Salibandy on mukava laji! Taustalla komee Energia-Arena!
Torstaina meillä oli fudismatsi ja tiukan väännön jälkeen hävisimme 4-3. Vaikka me pelataankin harrastesarjaa ja siellä on yleensä erittäin rento tunnelma peleissä niin kyllä silti olisi mukavampi voittaa kuin hävitä. Nyt mun sisäistä Balotelliani jäi kuitenkin lämmittämään yksi tehty maali :). Joukkueen etuhan menee aina edelle, mutta ei kukaan voi kieltää etteikö maalin tekeminen olisi aina yhtä hauskaa. Oli kyse sitten vaikka pihalätkästä kavereiden kanssa.

Fivefingers Seeya Ls
Komia mökkyrä pellon laidassa!






Perjantaina mulla oli lyhyempi päivä 4Runnersissa. Lähdin kotiin jo 14.00, kun me lähdimme ystäviemme kanssa mökille. Mulla oli vähän miettimistä, että miten saisin järjestettyä treenit tämän vähän tiukemman aikataulun puitteissa. Päädyin vanhaan klassikkoon ja juoksin sekä töihin, että kotiin. Tällä kertaa molemmat lenkit olivat aikalailla samanvauhtisia ja pituuskin oli melkein tasan 7,5 km/suunta. matkaa kertyi yhteensä mukavat 15km. Tuossa alhaalla vielä yhteenveto kotiinpäin juoksusta.

       aika/km  matka   syke
1.
00:04:57 
1.00    116
2.
00:05:20 
1.00    129
3.
00:05:25 
1.00    136
4.
00:05:12 
1.00    136
5.
00:04:41 
1.00    143
6.
00:05:27 
1.00    137
7.
00:05:31 
1.00    137
Maisema perjantai iltana.

Sitten olikin jo mökille lähdön aika. Haimme ystävämme kyytiin ja lähdimme painamaan kohti Hämeenlinnaa. Mökki sijaitsi siellä suunnalla n. 190km päässä, joten matka ei ollut onneksi pitkä. Se menikin oikein rattoisasti jutellen ja nauraen, niin kuin aina tuossa porukassa. Tämä alkusyksyn/loppukesän reissu on meille jokavuotinen perinne, joka toivottavasti säilyy jatkossakin. Paikka on aivan huikea ja mun mielestä se on aina ja ikuisesti vaan siistein mökki missä oon käyny. En voi sille mitään. Iso kiitos vain ystävälleni, sekä hänen vanhemmilleen, että saamme siellä käydä.
 
Loimulohta!

Ensimmäinen ilta mökillä meni tosi iisisti ja kaikki olimme todella väsyneitä työviikon jäljiltä. Kolmas pariskunta lapsineen tuli paikalle vasta 23.00 jälkeen, joten kello oli jo paljon, kun saimme koko porukan kasaan. Ehdimme siinä pari tuntia jutella ja syödä loimuttamaamme lohta, salaattia ja perunoita ennen kuin uni alkoi painamaan kaikkien silmissä.

Hampurilaiset
Lauantain meni mökillä höpötellessä, pelaillessa ja rentoutuessa. Ilmäkin oli tosi nätti, joten pääsimme ulos laiturille syömään herkullisia hampurilaisia. Tämä oli mun osalta viimeinen rennompi viikonloppu ennen Vaarojen maratonia. Nyt annoin itselleni luvan syödä hampurilaisia, makkaran, karkkia, sipsejä ja tunnustan, join pari oluttakin. Nyt maanantaista eteenpäin nämä ovat kuitenkin pannassa 4 viikon ajan.
 
Siellä oli hieno kasvimaa ja kuvassa ystävämme tomaatti!
Lauantaina piipahdimme Monnan kanssa myös läheisessä kylässä, missä olikin aikamoiset jamboreet käynnissä. Jäimme sinne kuvailemaan ja pyörimään vähäksi aikaa. Samalla otettiin kaupasta vähän täydennyksiä. Tässä kuitenkin fiiliksiä moottoripyörä/pappatunturi tapahtumasta.
 
Komia traktori!
ja pappamopoja





















Tässä olis mun prätkä, jos joskus tulis tarvetta!
Sunnuntaina lähdimme mökiltä 12.30 aikaan. Ajoimme suoraan vanhemmillemme, missä Gere oli ollut viikonlopun hoidossa. Napattiin sieltä sitten iloinen koira kotiin. Ilta menikin siivotessa ja kotia laittaessa. Se on kyllä aina yhtä palkitsevaa puuhaa, vaikka sitä siivousta tuntuu lykkäävän ihan viimeiseen asti. Emme varmasti ole ainoita saman ongelman kanssa :).


Positiivinen yllätys oli myös se, että sieltä löytyi kuntosali!
Tää on hauska kyltti!















Harmi ettemme olleet treeniasenteella liikkeellä, koska tuo sali olisi ollut hauska päästä testaamaan. Tällaista yrittämistä pitää arvostaa.

Kaverin veljen alusta alkaen itse tekemä grillikota! Aivan mieletön!

Käytiin mökillä muuten kalassakin ja voin nyt sen verran valaista, että ei se ihan putkeen mennyt. Me laskimme poikien kanssa järveen 3 katiskaa. Kun menimme nostelemaan niitä ylös, niin selvisi, että kahdessa oli jäänyt luukku kiinni, eli kalat eivät päässeet sisään, vaikka kuinka olisivat yrittäneet ja kolmas jäi pohjaan, kun sen naru katkesi nostaessa.

Soutuvene ja järvimaisemaa!

Pohjaan jäänyttä katiskaa koitimme naarata pariinkin otteeseen ylös, mutta kun näkyvyys oli heikko, tarkasta paikasta ei tietoa, vesi kylmää ja syvyyttä 4 metriä niin se osoittautui liian hankalaksi. Se pitää ilmeisesti sukeltaa sitten ensi kesänä sieltä. Onneksi sieltä perhepiiristä löytyy ammattitaitoa ja kunnon sukellusvehkeetkin niin se helpottaa hommaa kummasti.

Polku saunalle!


Mökki etupuolelta.
 
Uusi viikko ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Mun uusi viikkoni alkoi reippailla 4 tunnin yöunilla ja täysin pirteänä heräämisellä klo: 04.30. Ei auttanut muu kuin napata Gere kainaloon (kun se heräsi samalla) ja mennä pihalle pissalle. Gere siis pissas pihalle, minä en! tai en ainkaan myönnä! Tämän jälkeen tulimme yhdessä aamupalalle, jonka jälkeen aloin tutustumaan mun uuteen suosikkiin eli GoPro:hon paremmin. Löysinkin siitä taas uusia juttuja ja omi¨naisuuksia ja pakkohan niitä oli päästä heti testaamaan.
 
Keskuspuiston metsissä!

 
Nappasin siis kameran käteen ja painuin ulos. Päätin juosta niin pitkään kuin kerkeän ja samalla kuvailla paljon sekä videota, että still kuvia. Oli kiva nähdä mitä kaikkea sillä saa aikaan. Enhän mä vielä edes tajua, miksi jotain tiettyä tapahtuu tai ei tapahdu, mutta koko ajan opitaan :).

Huopalahden sillalla!
Oli kyllä yksi siisteimmistä lenkeistä ikinä ja melkeinpä pakko tehdä sama juttu heti huomenna uudestaan, koska kuvausinto on nyt niin kova. Laitoin kameran välillä kivelle tai puunoksalle ja sitten kuvailin ja juoksin, hypin, temppuilin ja tein mitä mieleen juolahti. Sitten lenkin jälkeen menin innostapiukeena kotiin katselemaan kuvia/videoita ja muokkailemaan niitä. Tässä nyt osa näistä esillä.


Uskolliset soturini Saucony Triumphit!
Lenkin pituudeksi tuli lopulta 12,5km. Keskivauhdista ja sykkeistä en nyt laita mitään tietoa, koska vaikka pääasiassa juoksinkin niin toki nuo kuvaukset ja kameran asettelut, säätämiset jne veivät sitä aikaa ja siksi ne faktat eivät olleet tänään niin merkityksellisiä.

Terve!

Nyt mä lähden taas ton yhden rontin kanssa ulos (siis Geren en Monnan). Meillä on päivän pidempi lenkki edessä sen kanssa. Mennään keskuspuiston kallioille ja poluille pyörimään. Siellä viihtyy niin isäntä kuin koirakin!


 
Tämän videon myötä vielä oikein mukavaa viikonalkua kaikille. Palataan asiaan taas parin päivän päästä.
 
Tuukka