perjantai 16. tammikuuta 2015

Mielipäivä miehen silmin!

Järjestimme viime lauantaina Onnenrummun mimmien kanssa Mielipäivän. Huikeat puitteet tapahtumalle tarjosi jälleen luottopaikkamme Kartanokylpylä Kaisankoti! Mielipäivä oli yksi minun pitkäaikaisista ammatillisista unelmistani ja oli aivan mieletöntä saada niin osaava, positiivinen, ammattitaitoinen ja iloinen porukka sitä toteuttamaan. Iloksenne voin kertoa, että jatkoa seuraa, tämä ei todellakaan jäänyt tähän :)!


Mielipäivä idea lähti liikkeelle viime kesänä, kun tapasimme Onnenrummun Annan ja Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa. Kävimme syömässä, missäs muuallakaan, kuin mainiossa kasvisravintola Silvopleessä. Se oli muuten minun ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen kerta kyseisessä paikassa. Niin hyvää ruokaa siellä oli! Suosittelen lämpimästä! 

Namaste!
Silvopleessa me vasta tutustuimme toisiimme. Pauliinan kanssa olimme toki työskennelleet muutama vuosi sitten samassa työpaikassa. Tykkäsin jo silloin Pauliinasta ja tulimme hyvin juttuun. Näin ajattelinkin, että ei se Annakaan varmaan voi kovin pelottava tapaus olla :). Ennakkoluuloni olivat kerrankin oikeassa ja iloiset kasvot, sekä pörröiset hiukset paljastivat minulle heti, että suurempiin pelkotiloihin ei tosiaan ole aihetta :). 

Rauhallinen keskittymishetki ennen vieraiden saapumista!
Seuraavaaan tapaamiseen saimme Monnankin mukaan ja taas mun maailmankuvaa koeteltiin, kun Anna ja Pauliina ehdottivat lounaaksi sushia. Mä yritin tietysti hieman kimeällä ja nasaalilla rantaruotsalaisen aksentillani todeta, että härregud, det passar bra! Sushiahan olen syönyt satoja kertoja, vaeltaessani pitkin koillis-Aasian ylänköjä. Toisin sanoen en ollut ikinä uskaltanut maistaa sitä ja nyt pelotti niin perkeleesti! :). No tykkäsin mä siitäkin. Samalle rakas asiamme eli Mielipäivä alkoi saaman hauraita suuntaviivojaan. 

Sushia ja ääriviivoja!
Tämä oli lyhyt tarina Mielipäivän synnystä. Näiden tapaamisten lisäksi meillä oli muistaakseni 2-3 palaveria, lounasta tai harjoitusta, joissa ohjelmaa, sisältöä ja rooleja luotiin. Jos joku siellä ihmettelee, että onks se kirjoittanu kännissä tän, niin en ole, tai en ainakaan myönnä. Halusin vaan avata muutamalla sanalla historiaa tapahtuman taustalla. Elämä tarjoaa välillä ihmellisiä asioita. Paljon on vettä virrannut vantaassa siitä, kun Pauliina puhui mulle luomuruoasta ja myimme juoksukenkiä, siihen hetkeen, kun istuimme viime lauantaina lootusasennossa takkatulen äärellä puhumassa mielenvoimasta :). 

Ihana Anna äänessä ja mä makaan jossain taju kankaalla, en siis edelleenkään humalassa, vaan transsissa :)
Mielipäivä alkoi erittäin rennoissa tunnelmissa. Istuimme koko porukka takkatulen loimussa, vilttien päällä, kynttilöin valaistussa kauniissa ja rauhallisessa Kaisankodin miljöössä. Ensiksi me vetäjät kerrottiin, miksi me järjestimme Mielipäivän ja mitä nämä päivän aikana käsiteltävät asiat meille merkitsivät ja miksi me ylipäätänsä istuimme siellä. Sitten oli jokaisen osallistujan vuoro. Merkillepantavaa oli se, että moni kaipasi vinkkejä ja ajatuksia stressinhallintaan ja arjen kiireiseen rytmiin. 

Monnan kehon herättelyt käynnissä! Oli mukavaa seurata, kuinka ammattitaitoinen vaimo mulla on :)!
Minulle Mielipäivän aiheet olivat ja ovat yhä hieman vieraampia. Olen miettinyt paljon näitä asioita ja käytän paljon aikaa itseni ja muiden ihmisten käyttäytymisen ja tekojen ajattelemiseen, huomioimiseen ja analysoimiseen. Silti varsinkin tämä oman pään sisällä tapahtuva hetkessä eläminen ja jokaisesta hetkestä nauttiminen on välillä vaikeata. Olen ajoittain impulsiivinen, levoton, malttamaton, energinen ja ylivilkas luonne, joten tuntuu, että kun teen yhtä asiaa on ajatukseni karanneet jo seuraavaan tai sitä seuraavaan hommaan! Se ei ole hetkessä elämistä. Samalla on suuri riski, että kun sählää 4 asiaa samaan aikaan, niin mikään ei tule ikinä valmiiksi, vaan kaikki menevät vähän sinne päin. 

Tasapanoa vaativia liikkeitäkin kokeiltiin!
Mielipäivä jatkui rennoissa tunnelmissa. Sisältö oli suunniteltu niin, että aamupäivä vietettiin rentoutumisen, mindfullnesin ja tietoisen läsnäolon merkeissä. Kaisankodin mahtavan lounaan jälkeen kävimme hiljaisuuskävelyllä ja tutustuimme hieman mindfullness kävelyharjoituksiin. 

Hiljaisuuskävelyllä kauniissa metsässä!
Tämän jälkeen aloimme nostamaan energiatasoja keskittyen itsetuntoon ja tehtiin vähän kehonkuvaharjoituksia. Päivän kruunasi vielä Annan ja Pauliinan mahtava rakkausjooga :)! 


Iik, Insta matskuu!
Olipahan aikamoinen päivä. Me olimme itsekin mukana harjoituksissa aina silloin, kun se oli mahdollista. Pari kertaa mä sain itseni todella rauhalliseksi ja löysin minäkin jotain, mitä en ole pitkään aikaan tavoittanut. Huomasin myös sen, että kilpaurheilutausta vaikuttaa siihen, että olen tottunut saavuttamaan asioita. Ajattelen, että okei, nyt mä oon tosi rento tai tietoisesti läsnä, mutta kun se ei mene niin...Näissä asioissa ei voi itseään ja mieltään pakottaa. Sen pitää antaa tulla... :)

It`s magic!
Kotiin päästyämme meillä oli koko illan ajan todella seesteinen olo. Emme avanneet televisiota, kun ei kumpkaan halunnut sitä katsoa. Me vain olimme ja hymyilimme :). Aika mahtava fiilis! Tämä raukeus kantoi vielä sunnuntainkin yli. Nyt kun olemme olleet jo viikon töissä, niin tunne alkaa tasaantumaan ja moni asia on myös unohtunut. Niinhän siinä käy aina. Olemme silti tehneet muutamia muutoksia arkeemme. Päivä opetti myös meille todella paljon uusia asioita itsestämme. 

Tässä kirjoiteltiin voimalauseita. Mä en kirjoittanut, kun Pauliina ei antanut mulle paperia ja sit se vielä nauroi mun kuomille!
Odotankin jo mielenkiinnolla seuraavaa Mielipäivää. Olemme käyneet alustavia neuvotteluita ja tunnusteluita sen järjestämiseksi. Sen verran uskallan paljastaa, että keväällä on kaikilla taas mahdollisuus osallistua, oppia lisää itsestään ja mielen, - sekä stressinhallinnasta.

Tässä me päästiin punaiselle matolla rikkomaan rajojamme ja poseeraamaan kameralle! Ei huono!

Mukavaa ja stressitöntä perjantain jatkoa!


Tuukka


perjantai 9. tammikuuta 2015

Juoksuvalmennusta

Tänään kirjoittelen mun päivästä ja siitä minkälaista on valmentaa juoksijoita. Kevään lähestyessä myös juoksusta kiinnostuneiden asiakkaiden lukumäärä aina kasvaa. Moni on asettanut tavoitteekseen jonkin hienon juoksutapahtuman ja kaipaa sitten hieman valmentajan vinkkejä harjoitteluunsa. Minulla on valmennuksessa niin aloittelijoita, kuin kokeneempiakin juoksijoita.

Ihana ja iloinen Marissa!
Juoksu on eritääin suosittu harrastus. Sen näkee joka vuosi kasvavissa harrastaja, - ja osallistujamäärissä eri tapahtumien yhteydessä. Juoksuvalmennuksen tarjoaminenkin on yleistynyt. Yhä useampi kuntokeskuskin on aloittanut omat valmennuksensa. Mielestäni on vain hyvä, että harrastajat saavat monipuolisesti opastusta juoksuun. 

Sanon aina, että juoksu on yksinkertainen laji. Liikutat vain vuorotellen jalkoja toistensa eteen. Mitä enemmän siihen kuitenkin perehtyy, sitä monimutkaisemmaksi se muuttuu. Juoksun yksi suurimista haasteista on se, että jo 1 sekunnin aikana, siinä tapahuu valtava määrä asioita. Sikäli juoksu on teknisesti haastavampaa, kuin moni asia kuntosalilla. Ylätaljassa tai penkkipunnerruksessa ei vielä sekunnissa hirveitä tapahdu ja monissa liikkeissä käytetään huomattavasti vähemmän eri lihaksia ja lihasryhmiä samanaikaisesti, toisin kuin juoksussa. 

Marissa katsoo kameraa ja minä jotain ihan muuta...
Juoksuvalmentamiseen, niin kuin valmentamiseen yleisestikin kuuluu tyhmä, minua turhauttava leima. Se on se kulunut fraasi valmentajan omista saavutuksista. Moni kysyy aina valmentajia vertaillessa, että mikä sun koutsin maratonenkka on? Paljonko se nostaa penkistä? Näillä asioilla voikin olla väliä. Minulla ei välttämättä ole hirveästi annettavaa alle 3 tunnin maratoonarille tai 250kg:n penkkaajalle. Valmentamisen perusidea on kuitenkin se, että valmentajan pitää tietää valmentamastaan asiasta enemmän kuin valmennettava. Valmentajan ei missään nimessä tarvitse olla mailman paras tai olla kokenut kaikkea ko. lajista itse henkilökohtaisesti urheilijana. Muuten meillä Suomessakin voisi juoksukoutsit olla suhteellisen harvassa. 

Valmentajaa etsittäessä pitäisi kuitenkin ennätysten sijaan keskittyä mm. seuraaviin asioihin!

- Mitä sinä kaipaat valmentajalta/ valmennukselta?
 - Pystyykö hän tarjoamaan näitä asioita?
- Mitkä ovat niitä osa-alueita, joita haluat kehittää ja onko valmentaja oikea ihminen siihen/niihin?
- Miten sinulla synkkaa valmentajan kanssa. Puhutko ns. samaa kieltä, ymmärrättekö toisianne, onko sinun helppo olla hänen kanssaan?
- Tukeeko valmentajan vahvuudet ja osaaminen sinun tavoitteitasi?
- Onko valmentaja kokenut/nähnyt/opiskellut jne niitä asioita, joita sinun pitää kehittää tavoitteesi saavuttaaksesi? 

Kyllä me välillä ihan tosissaankin treenattiin :) Siellä on joku fanikin räpsimässä meistä kuvia!
Tässä muutama hyvä kysymys, joista kannattaa lähteä liikkeelle. Kannattaa valmentajaa valitessa miettiä, minkälainen on valmentajan elämäntilanne, kokemus, historia ja omat harrastukset sinuun/tavoitteisiisi verrattuna. Olen kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Maailman paras kestävyysjuoksijoiden valmentaja ei välttämättä ymmärrä työssäkäyvän yksinhuoltajan arkea ja haasteita yhtä hyvin, kuin joku muu, joka valmentaa muitakin samassa elämäntilanteessa olevia.



Juostaan, juostaan, nopee, nopee, nopee, kintut on liekeissä, silmät on sokeet...
Tänään minulla oli ilo ja kunnia vetää treenit aina yhtä positiiviselle, iloiselle ja viehättävälle Marissalle! Kirjoitin Instagramiinkin, että jos saisi aina juosta näin pirskahtelevan iloisissa tunnelmissa ja seurassa, niin aamulenkitkin sujuisivat kuin itsestään.

Me oltiin sovittu tapaavamme klo:9.30 keskustassa. Lajille vihkiytyneenä mä tietysti juoksin paikalle ja sain samalla tehtyä oman treenin. Koitan usein yhdistellä mun treenejä asiakkaiden treenien yhteyteen eli itse sporttailen joko ennen tai jälkeen asiakkaan treenejä. Näin säästän rutkasti aikaa verrattuna siihen, että tekisin omat treenit aina erikseen. 

Näin me heilutellaan käsiä juostessa.
Marissalla on ollut haasteita selkänsä kanssa ja hän halusi, että keskittyisimme juoksutekniikkaan, sekä siinä samalla keskustelisimme juoksuharjoittelusta. Marissa osallistuu rohkeana mimminä keväällä Helsinki City Runille ja hänellä on valmistautuminen nyt täydessä vauhdissa.

Aloitimme treenit alkulämmittelyllä, minkä jälkeen teimme muutamia tekniikkaharjoitteita. Keskustelimme samalla juoksutekniikan perusteista ja niistä yleisimmistä haasteista.

Kukkuu!!
Kun juoksija osaa juosta riittävän tiheällä askelluksella, hyvässä ryhdissä, keskivartalo aktiivisena ja ryhti ylväänä ja askelkontaktinkin ollessa sopiva asentoon nähden, niin silloin ollaan teknisesti jo hyvällä tasolla. Näin pystymme todennäköisemmin välttämään juoksussa helposti syntyviä vammoja ja meillä on mahdollisuus opetella ja keskittyä pienempiin nyansseihin. Marissalla olikin paketti jo kivasti kasassa, joten keskityimme juuri näihin pienempiin seikkoihin, kuten käsien liikkeeseen, pakaroiden aktivaatioon ja Suomalaiseen ylpeyteen :). 

Yhteistreenit kestivät n. 60min ja saimme käytyä paljon asioita läpi. En mene tässä nyt tarkemmin harjoitusten sisältöön, vaan niistä voitte lukea lisää Marissan blogista parin päivän päästä! 

Me bloggaajat, PT:t jne sosiaalisenmedian soturit julkaisemme paljon kuvia ja videoita. Yleensä päädymme jakamaan niitä onnistuneimpia otoksia, missä on tukka takana, huulet tötteröllä ja elämä mallillaan. Kaikkihan tietävät kuitenkin, että onnistuneen suorituksen takana on liuta epäonnistumisia ja uutteraa harjoittelua. Nyt laitan tähän loppukevennyksenä mun ja Marissan tyylinäytteen, kun yritimme juosta hitaasti, että se näyttäisi kuvissa sitten hyvältä. Kuinka me onnistuttiin? Sen saat itse päättää :)!

Sen tuntee, kun se ei lähde!
Mukavia lenkkejä ja varokaa heikkoa jäätä!

Tuukka




maanantai 5. tammikuuta 2015

100 päivän haaste - Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Minun lupaukseni ja haasteeni itselleni on olla nyt vuoden alusta alkaen 100 päivää ilman alkoholia ja mitään herkkuja. Olen aiemmin maratonien yhteydessä ollut herkuttomilla ja monesti olen ollut tipattomallakin. Olen varma, että tämänkin kokemuksen jälkeen olen taas hitusen viisaampi ja tunnen itseäni taas ripauksen enemmän. Sehän näissä tempauksissa on aina se pohjimmainen tarkoitus.

Kuukaudenkiristely2
 
Miksi tein tämän päätöksen? Sitä en tiedä. Ehkä siksi, että haen koko ajan uusi mahdollisuuksia haastaa itseäni niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Välillä pysähdyn miettimään, miksi keksin koko ajan jotain uusia juttuja, missä joudun laittamaan itseni peliin. Syy siihen on se, että rakastan haasteita ja rakastan sitä tunnetta, kun selvitän itselleni asettamani haasteet. Työnnän itseäni koko ajan epämukavuusaleelle, varsinkin ammatillisesti. Yritän kehitellä uusia juttuja, mitkä selvittääkseni joudun vähän vaikeisiin paikkoihin ja usein myös jollain tavalla kehittämään itseäni. Silloin se palkintokin niistä on aina paljon suurempi. 

Hra Pursiainen itse!
Tipaton tammikuu on jo tuttu juttu. Se on minun mielestäni erittäin oivallinen keksintö. Meillä Suomessa tuota keppanaa kun tahtoo jonkun verran kulua, niin on ihan hyvä keksiä erilaisia kampanjoita, joiden aikana ihmiset toivottavasti pysähtyisivät miettimään omaa alkoholinkäyttöään. Minä olen ollut usein tipattomalla. Joskus se on kestänyt sen kuukauden, joskus 2 ja joskus taisin olla 120 päivääkin juomatta alkoholia. Joka kerta olen ollut taas yhtä kokemusta rikkaampi ja oppinut tuntemaan itseäni aina paremmin.

100 päivää ilman alkoholia!

Ensimmäisillä kerroilla kaikista parasta antia oli huomata, mihin tilanteisiin ja tunnetiloihin alkoholinkäyttö minulla liittyy. Juhlat, ilot, onnellisuus, pettumykset, epäonnistumiset jne. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu näitä tapahtumia ja tunnetiloja. Me reagoimme niihin eri tavalla. Monesti suomalaisessa kulttuurissa niihin liittyy alkoholia tavalla tai toisella. Tipattomien ajanjaksojen avulla olen oppinut tunnistamaan näitä tunnetiloja ja tapahtumia, joihin minä liitän alkoholin käytön. Tämä tieto on auttanut minua hallitsemaan omaa alkoholinkäyttöäni paremmin. Tietohan lisää aina mahdollisuuksia muuttaa tapojaan ja tehdä myöskin totutusta poikkeavia ratkaisuja. 

Mä jaksaa veivaa veivaa...
Tipattomaan tammikuuhun, samoin kuin tähän 100 päivää ilman alkoholia kampanjaan liittyy aina vahvasti myös vastustavia mielipiteitä. Olen nyt kuunnellut itse niitä jo muutaman vuoden ajan. Milloin minulta on kysytty olenko alkoholisti, onko minulla joku ongelma, olenko hullu jne. Luen mielelläni myös keskustelupalstoja, joissa asiasta vaihdetaan mielipiteitä. Sielläkin törmää usein varsin kirjaviin ajatuksiin. Minä uskon, että näiden soraäänien joukkoon mahtuu todella suuri prosentti alkoholin suurkuluttajia. He tietävät jollain tasolla ongelmansa ja kokevat tämän tipattoman tammikuun varmasti vähän epämukavana asiana ja puheenaiheena. Tällaisessa tilanteessahan ihminen reagoi monesti vähän hyökkäävästi. 

Terveellinen ruokavalio voi vaikuttaa positiivisesti moneenkin asiaan!
Minä en ala tässä nyt jeesustelemaan sen enempää, mutta mielestäni tuo tipaton tammikuu on varsin järkevä kokeilu kaikille alkoholinkäyttöään pohtiville. Tiedän, että tähänkin liittyy suurkuluttajien kohdalla tiettyjä vaaroja, mutta me emme voi aina miettiä asioita vain pienen ihmisjoukon kannalta, vaan välillä Suomessakin on hyvä keskittyä enemmistön hyvinvointiin. Liputetaan siis tipattoman tammikuun puolesta ja koitetaan saada suurkuluttajille ja heidän perheilleen apua jotain toista kautta. Tipattoman tammikuun vika se ei ole, jos Jari-setä kärvistelee tipattomalla väkisin mukana ja painaa tästä piinasta selvittyään sitten koko helmikuun ajan kaksinkäsin jallukolaa kitusiinsa. Valitettavaa kyllä toki!

Herkuton onkin vähän haastavampi juttu. Karkkipussi viikonloppuna, kun ei ole mikään maailman 8:s ihme minunkaan kädessäni. Tätä on myös vaikeampi perustella itselleen. Toki tiedän herkkujen ja niiden sisältämän valkoisensokerin vaarat ja terveysriskit.  Ne eivät kuitenkaan ole niin konkreettisia, kuin liiallisesta alkoholinkäytöstä tulevat oireet, eli krapula! Toki alkoholia voi käyttää maltillisemmin ja karkkiakin syödä vain yhden illassa. Minun henkilökohtaiset käyttäjäkokemukseni eivät ole kuitenkaan useimmiten painottuneet siihen lokerikkoon. 

MT Personal Trainingin koko henkilökunta samassa kuvassa!
Perustimme MT Personal Trainingin kanssa uuden "Kuukaudenkiristely2" haasteen. Siinä on tarkoitus olla 30 päivää herkuttelematta ja käyttämättä alkoholia. Haasteeseen on vastannut myöntävästi jo yli 250 ihmistä! Olemme todella innoissamme ja ylpeitä jokaisesta haasteeseen osallistuneesta henkilöstä! He ovat inspiroivia ja mahtavia esimerkkejä meille kaikille! 
 
Mä haastan sinutkin mukaan kuukaudenkiristely2 haasteeseen!
Haasteen herkuttomuus on herättänyt myös kysymyksiä. Laitoimme sääntöihin, että pannassa ovat kaikki herkut, sisältäen: karkit, limut, leivonnaiset, alkoholin, hampurilaiset, kebabit, lihikset, pizzat, jne. Tämä aiheutti paljon hyviä kysymyksiä. Onko hunaja, raakakaakao, kookos, hedelmät, kaakaonibsit, raakasuklaa, raakakakut jne herkkuja? Ovatko ne? En osaa kaikkien kohdalla sanoa itsekään. Hedelmät nyt eivät ole. Niiden pitäisi minun näkökantani mukaan kuulua jokaisen päivittäiseen ruokavalioon. 

Greenstreetin raakasuklaakakku, tuo syntisen hyvä herkkuko??
 
Hunaja, kookos, raakakaakaojauhe jne? 
 Nämä ovat jo vaikeampia. Minun mielestäni hyvä ajatus herkuttoman kampanjan taustalla on se, että emme silloinkaan takertuisi yksityiskohtiin vaan miettisimme asiaa enemmänkin omalta kannaltamme. Jos tykkää käyttää raakakaakaojauhetta joka päivä, niin se voi silloin jo olla herkku. Sen terveydelle edulliset vaikutukset eivät välttämättä vaadi jokapäiväistä käyttöä. Hunaja kerran viikossa sunnuntai-illan teehetkessä suostakoon, mutta jos sitä laittaa joka-aamuiseen jogurttiin 3rkl, niin silloin se alkaa jo mennä överiksi. Tässäkin asiassa on niin paljon poikkeuksia, että jokaisen on tehtävä sääntönsä itse. Sehän tässä on taustalla. Opitaan samalla tuntemaan omia mielihaluja, tunteita, ajatuksia ja ajankohtia niiden herkutteluhetkien taustalla. 

Kerran pääsin jo hiihtämäänkin :)
Minä olen itse luvannut olla 100 päivää tipattomalla ja herkuttomalla. Matkan varrella tulee olemaan taas monet juhlat ja monta kahvittelua kaupungilla. Näistä on vain selvittävä ilman herkkuja tai alkoholia. Olen niin itsepäinen, että näissä asioissa se kantaa! Kaikissa sitten ei, (Kysykää vaikka Monnalta :) ). Kun n. 2-3 vuotta sitten tein suurempia muutoksia ruokavaliooni, niin olen ollut kaikilla mittareilla mitattuna todella paljon terveempi ja onnellisempi. Suurinosa allergioistani on kadonnut tai lieventynyt radikaalisti. Voin niin henkisesti, kuin fyysisestikin todella paljon paremmin. Olen iloisempi, positiivisempi, energisempi ja tunnen sen paremman olotilan oikeastaan ihan kaikessa ja kaikilla elmän osa-alueilla. 

Tuttu treenipaikka, Mäkelänrinne ja taitaa olla punnerrukset alkamassa!
Personal Trainerina koitan sitten viedä tätäkin ilosanomaa eteenpäin omille asiakkailleni. Moni heistäkin on kokenut valtavan suuria positiivisia muutoksia elämässään muuttaessaan liikunta, - ja ruokailutottumuksiaan. Välillä minun tekisikin mieli mennä kadulle megafonin kanssa ja sanoa, että kuunnelkaa SAATANA, nyt tulee asiaa! Eihän se kuitenkaan todellisuudessa niin mene. Lähtökohta muutoksille on oma halu tehdä asioita eri tavalla ja saada muutos nykyiseen tilanteeseen. Siihen nämä herkuttomat ja tipattomat ovatkin hyviä välineitä ja startteja! 

Mukavaa tammikuuta kaikille!
Mukavaa herkutonta tai herkullista tammikuuta ja vuodenalkua! 

Lähde mukaan Instagramissa:

#Kuukaudenkiristely2 #Mtpersonaltraining
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! 

Tuukka