Lauantai aamuna heräsin jo klo: 6.45. Jostain kumman syystä poikaa jännitti sen verran ettei nukuttanut pidempään. Pyörin vielä hetken sängyssä ja sainkin omalla riehumisella Monnankin hereille. Sitten rauhoittava lämmin suihku ja aamupalalle. Syömässä oli muutama aavistuksen muita hermostuneemman oloinen kaveri. Päättelin, että niilläkin oli tänään maraton juostavana.
Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme vielä ulos kävelylle vähän herättelemään kroppaa. Olin ollut tähän asti aika rauhallinen ja Monna kysyikin monta kertaa, että miks sua ei jännitä yhtään ja oot noin rauhallinen. Silloin kun tavoitteet ja oma kondis on suhteellisen lähellä toisiaan ei kannata hirveesti hermoilla. Olin luottavainen itseeni ja juoksuhan on siitä raadollinen laji, että siinä ei usko, toivo ja rakkaus kovin pitkälle riitä vaan se on yksinkertaista matematiikkaa sykkeiden, juoksumatkan ja juoksijan kondiksen osalta. Jos kondis riittää n. 4 tunnin suoritukseen niin ei se hyvä päiväkään sua hirveesti kovempaan aikaan kanna. Palloilulajeissa jonain hulluna päivänä voit tehdä vähän heikommallakin yleistasolla vaikka 4-5 maalia yhdessä pelissä. Maratonissa tällaiset sankaritarinat eivät ole mahdollisia.
 |
| Aamukävelyllä! |
Kävelyretken jälkeen suuntasimme takaisin hotellille aloittamaan varsinaiset valmistelut. Laitoin sään mukaiset juoksukamppeet päälle. Säätiedotus lupasi noin. 20km:n kohdalla alkavaksi sadetta. Se laittoi vähän mietityttämään. Lämpötilan ollessa kuitenkin n. 20 astetta se ei tuottaisi mitään ongelmia vaan toimisi vaan virkistävänä elementtinä. Kamojen pukemisen jälkeen teippailin vielä nännit ja laitoin vaseliinia varpaisiin.nivusiin ja jalkaholvehin hiertymien estämiseksi. Pakkasin pussukkaan mukaan vähän vaihtovaatteita ja vaihtoehtoisia juoksuvaatteita. Jos kisapaikalla vielä mieli muuttuisi niin voisin kaivella sieltä sopivammat vermeet. Sitten ei muuta kuin onnensuudelmat vaimolta ja metrolla kohti Stadionia. Matka alkoi mulle hyvin tyypillisesti ja hyppäsin aivan väärään metroon. Sillä menin onneksi vain seuraavalle pysäkille, mistä löysin sitten oikean linjan :). Hieno avaus hienolle päivälle :)
 |
| Väkeä riitti! Kisaan lähti n. 17 000 juoksijaa. |
Kisapaikalle saapuessa alkoi jo omakin fiilis kohota maksimiin. Juoksijoita oli todella paljon, niin kuin kuvistakin näkee. Virittelin energiageelit Spibelttiin ja vein kamat tavarasäilytykseen. Tämän jälkeen koitin avata Spotifyn ja alkaa latautumaan kisaan, mutta eihän se nyt onnistunutkaan kun siellä ei ollut mitään nettiyhteyttä. Tämä alkoi jo melkein ärsyttämään, koska hyvistä biiseistä saa kummasti enerrgiaa vaikeilla hetkillä. No onneks mulla oli kuitenkin jotain musaa puhelimella, mitä pystyin sitten kuuntelemaan. Seuraavaksi olikin aika suunnata lähtöpaikalle.
 |
| Lähtöalue vielä tyhjillään! |
 |
| Tällä kaverilla tuli kuuma kisa :) |
Menin taktisesti mahdollisimman myöhään sinne omaan lähtökarsinaani, että ei tarvitsisi siellä seisoskella kovin pitkään. Olin siellä vasta n. 10 min ennen lähtöä. Venytän muutenkin kisapaikalle menon aina viime tippaan ettei tarvii siellä lorvailla ja jännittää.
 |
| Matkalla omaan karsinaan! |
Tein parit pakolliset venyttelyt lähtöalueella ja sitten kuuluikin jo lähtölaskenta ja starttipistoolin pamahdus! Come on! Tästä se lähtee. Fiilis oli hyvä ja pääsin jo alusta asti juoksemaan oikein mukavaa vauhtia. Ensimmäiset kilometrit vaativat vähän poukkoilua, että sain pidettyä oman vauhtini. Sehän ei ole mikään optimitilanne pitkillä matkoilla. Kaikkea ylimääräistä pomppimista pitäisi välttää, että energiaa säästyisi. Taktiikkani oli alussa se, että Juoksen ensimmäiset 5km väkijoukossa. Kuitenkin niin, että saisi juostua jo vähintään 5.30 vauhtia. Tämä onnistuikin kohtalaisen hyvin ja ensimmäinen kilometriaikani oli 5.19min/km. Koitin pitää mahdollisimman tasaista vauhtia ja hidastaa aina vähän ylämäissä ja alamäissä puolestaan päästellä vähän rennommin. Ensimmäinen välitavoitteeni oli 10km:n kohdalla. Jalat tuntuivat alusta asti todella hyviltä ja mitään suurempia ongelmia ei ensimmäisen 10km:n aikana ollut. Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui kuitenkin n. 6km:n kohdalla kun kaadoin vettä päälleni virkistyätymistarkoituksessa ja se rikkoi kuulokkeeni eikä niistä kuulunut enää pihaustakaan saatikka sitten mielettömiä kitarariffejä by James Hetfield! Viskasinkin kuulokkeeni jonkkaan, kun huomasin, että ne ovat vain turhaa painolastia.
Tässä ensimmmäisen 10km:n dataa: Matka, aika, km-vauhti min/km, vauhti km/h ja sijoitus kisassa
| 5K | | 0.27.36 | | 05.32 | 10.87 | 6913 |
| 10K | | 0.55.05 | | 05.30 | 10.91 | 6604 |
Kympin jälkeen olo oli fressi ja juoksu kulki mainiosti. Monestihan sanotaankin, että maraton alkaa vasta 21,1 km:n tai vasta 25km:n jälkeen. Se on ihan totta. Töissä kun juttelen juoksijoiden kanssa kuulen monesti saman tarinan, että juoksin ½ maratonin ja ajattelin nyt lähteä maratonille, kun pääsin sen puolikkaankin läpi. Tässä vaiheessa koitan sitten muistutella niistä pitkistä lenkeistä ja jalkojen totuttamisesta iskutukseen, mikä on täyspitkällä aivan eri luokkaa kuin puolikkaalla.
Seuraava kiintopisteeni oli 12km:n kohdalla odottava kuvaaja/fani Monna. Sovittiin, että Monna tulee hotellimme kohdalle kannustamaan. Siinä kohdassa oltiin taivallettu siis noin 12km ja meno maistui vielä lähestulkoon taivaalliselta. Kannustusjoukoista on aina todella paljon iloa ja hyötyä näissä pitkisää kisoissa. Varsinkin silloin kun niitä juoksee yksin niin siellä ei liikaa keskustelukumppaneita ole.
 |
| Sieltä tullaan sinisennä paidassa 12km:n kohdalla. |
| 15K | | 1.21.51 | 26.46 | 05.22 | 11.21 | 6324 |
| 20K | | 1.48.36 | 26.45 | 05.21 | 11.22 | 6111 |
Meno maistui tosiaan mukavalta ja mitään ongelmia ei vieläkään ollut, Pidin askeleen lyhyenä ja nautin menosta. Suunnittelin taktiikkani niin, että pitäisin vauhtia yllä ainakin 21,1km:n kohdalle ja miettisin sitten tuntojeni mukaan miten siitä jatkaisin. Vauhti pysyikin hyvänä ja kaarsimme kohti lempipaikkojani eli puisto-osuudelle. Siellä taivalletaan vähän pidempi lenkki ulkona keskustean melskeistä. Puisto-osuudella viihdytään kilometrit 18-27. Puolimaraton tuli täyteen ja silloin alkoi orastava vatsakutina tehdä jo vähän konkreettisempaa tuttavuutta. Nyt alkoi jo mietityttämään, että mitähän tästäkin tulee ja kuinkakohan tiheään niitä bajamajoja täällä on. Tähän asti olin tullut aivan lennossa ja ajattelin jaksavani samaa vauhtia ainakin 30km:n asti. Mulla ei ole ikinä missään juoksussa ollut mitään ongelmia vatsan kanssa ja ajattelin, että tältäkö se nyt tuntuu. Kipu ja sekamelska yltyi kilometri kilometriltä ja 24km:n kohdalla tajusin, että mun pitää tehdä jotain toimenpiteitä tämän asian suhteen :). Maaliin saakka en pystyisi näin juoksemaan. 25-26km:n välissä asiastani tuli erittäin konkreettinen eikä auttanut mikään muu kuin kurvata erittäin syvälle metsään ja ottaa käyttöön ratkaisumalli: Man have too do what man have to do...Alapuolen taulukosta näkeekin selvästi, että tuo pieni luontoretkeni hidasti kilometriaikoja aikalailla. Uskoisin koko prosessin vieneen n. 3-4 min loppuajasta.
Matka, aika, km-vauhti, km/h vauhti ja sijoitus
| Half | | 1.54.36 | | 5.29 | 10.97 | 6049 |
| 25K | | 2.15.41 | | 5.24 | 11.11 | 5689 |
| 30K | | 2.44.44 | | 5.49 | 10.32 | 5614 |
 |
| Tässä ollaan 29km:n kohdalla! |
Luontoretkeni jälkeen homma kulki kohtalaisesti vielä pari kilometriä, jonka jälkeen alkoi kilpailun vaikeudet ja ne ylivoimaisesti vaikeimmat kilometrit kaikilla mittareilla mitattuna. Seuraava kiintopisteeni oli Monna, joka odotti taas 29km:n kohdalla. Vähän sitä ennen alkoi jalkoihin sattumaan enemmän ja kyljissä tuntui inhottavaa pistämistä. Monnan ja kameran kohdalla onnistuin kuitenkin vielä näyttelemään, että kaikki oli erittäin hyvin. Noin 500m ennen Monnaa oli ambulanssi keskellä tietä ja ajttelin jo, että joku oli lukenut mun hiljaiset rukoukset ja nyt viedään Pursiaisen akan poikaa oikein isoista ovista pihalle. Näin ei kuitenkaan ollut vaan yksinäisen miehen via dolorosani jatkui :).
 |
| Stadionin viimeisessä kaarteessa |
Viimeiset 12 km olivat ylivoimaiseti vaikeimmat kilometrit missään juoksussani ikinä. Tuska ja kipu jaloissa alkoi kasvaa enkä mahan takia uskaltanut ottaa enää energiageelejä. Tähän asti olin nauttinut niitä n. 30-40min välein. Lisäksi kyljet ja yläselkä alkoivat kramppailemaan, mikä tarkoitti sitä, että en pystynyt hengittämään enkä varsinkaan juoksemaan kovinkaan hyvällä ryhdillä vaan asentoni painui väkisin kumarampaan, mikä taas teki etenemisestäni entistä vaikeampaa. Jouduinkin ottamaan viimeisten 12 km taktiikaksi sen, että pysähdyin aina juomapisteellä juomaan energiajuoman ja samalla kävelin 30-40s. Se helpotti aina hetkeksi selän ja kylkien tilannetta. Yksi tähtihetki koitti vähän ennen Västerbron siltaa. Tulimme huoltipisteelle enkä ehtinyt näkemään mitä siinä tarjottiin. Säntäsin sinne väsyneenä kylkikrampeista sokaistuneena muun väkijoukon perässä. Katsoin, että huh, onneksi tässä on taas urheilujuomaa. Nappasin mukin käteen ja ihmettelin sen lämpöistä tuntumaa, mutta kulautin sen kumminkin ääntä kohti. Samantien tajusin, että nyt mua on kusetettu. Ei saatana tää olikin sitä lämmintä kasvislientä. Hyi hemmetti! Kun sä odotat sitä raikasta sitruunan makuista Maximin urheilujuomaa ja saat lämmintä kasvislientä niin voin kertoa, että pettymys on erittäin konkreettinen :).
 |
| Maalisuoralla! |
Viimeiset kilometrit etenivät tosiaan aika tuskaisissa merkeissä, mutta en hetkeäkään ajatellut luovuttavani. Muiden ongelmien lisäksi lonkankoukistajani sanoivat itsensä irti ja jokaisella askelleella tuntui kovaa kipua. Koitin kuitenkin pitää vauhtini niin tasaisena kuin pystyin ja samalla tiesin, että 4 tunnin taoiteaikani tulisi alittumaan reilusti. Salainen tavoitteeni 3.50 kaatui jo metsäreissun aikana. Sinne katosi arvokkaat ne arvokkaat 3-4 min, mitkä olisivat tässä lopussa olleet tarpeen ja olisin voinut vielä kehitellä loppukiriäkin.
 |
|
Loppumatkan ajan sykkeeni oli vain 135-140 välissä eli tiesin, että kaikki ei ollut vielä pelissä, mutta kun lihaksisto sanoi itsensä irti niin ei siinä sykkeillä ollut enää mitään merkitystä. Enempää ei vaan tälläkertaa irronnut ja olen todella tyytyväinen tähän suoritukseeni. Turha selitellä, kun juokseminen on kokonaisvaltainen juttu. Siinä tarvitaan aina kokonaisvaltainen suoritus ja lihakset on suuressa merkityksessä. Parempi lihashuolto olisi varmasti tässä minunkin tapauksessani avittanut parempaan lopputulokseen.
Tässä vielä nuo viimeiset kilometrit ja loppuaika 3.56.13! Tavoitehan oli 4 tunnin alitus, joten nyt voin sanoa, että Mission Completed!
Matka, kokonaisaika, km aika, sijoitus!
| 35K | | 3.13.42 | | 5.48 | | 5281 |
| 40K | | 3.42.41 | | 5.48 | | 5029 |
| Maali | | 3.56.13 | | 6.10 | | 5165 |
 |
| Viimeiset pari metriä jäljellä! |
 |
| Toiset saa tästäkin enemmän irti! |
 |
| Minuutti kisan jälkeen! Väsynyt mutta onnellinen! |
 |
| Tunnelmia kisan jälkeen! |
Mulla oli siis puhelin mukana maratonilla ja sain todella paljon kannustavia viestejä kisan aikana. Se auttoi vaikeimpina hetkinä jaksamaan ja haluankin kiittää kaikkia tsemppaamisesta! Teistä oli iso apu! Kiitos myös kaikille blogin ja Facebookin kautta tsempanneille ja onniteille!
 |
| Uskolliset soturini! |
 |
| Mitali kaulassa! |
 |
| Varustesäilytys on Tukholmassa hienosti järjestetty! |
 |
| Kisan jälkeen kävelemässä kohti varustesäilytystä! |
 |
| Perinteinen fiiliskuva! |
 |
| Palkintoateriaa hakemaan! |
 |
| Juoksu takana ja hampurilaisjuhlat edessä! |
 |
| Osa juoksijoista vielä matkalla maaliin! |
Monna oli mua vastassa stadikalla ja se napsikin kaikki nämä hienot kuvat mitä mulla täällä on. Juoksun jälkeen mentiin metrolla McDonaldsin kautta hotellille Hotellimme edessä osa juoksijoista teki edelleen matkaa kohti maalia ja jäimme vielä hetkeksi siihen tsemppaamaan kohtalotovereita. Tukholmassa oli taas hyvä kannustus läpi kilpailun ja ihmiset jaksoivat seistä reitin varrella sateesta huolimatta! Mahtavaa urheiluhenkeä!
 |
| Vähän vielä väsyttää aamupalalla sunnnuntaina! |
Sunnuntai alkoi aamupalalla ja niin kuin kuvasta saattaa aistia niin mies oli vielä aika finaalissa :). Lentomme lähti vasta 14.15, joten meille jäi aamupäivällä hyvin aikaa kierrellä Tukholmaa ja käydä nauttimassa nähtävyyksistä ja Tukholman tunnelmasta.
 |
| Torilla tavataan! |
 |
| Kaupunkikierrokselta sunnuntaina! |
 |
| Back in home! |
Kotiin tullessamme oli vielä niin lämmintä, että päätimme ottaa viltin mukaan ja lähteä puistoon makoilemaan. Tämä stoori alkaa nyt olemaan tässä. Kiitos kaikille lukijoilleni ja kaikille teille, jotka olette jakaneet kanssani tämän hienon tavoitteen ja kokemuksen. Mission Stockholmin aikana kirjoitin aiheesta ja aiheen vierestä n. 50 kirjoitusta. Tämä on ollut kaikinpuolin antoisa kokemus ja olen saanut valtavasti kannustavaa palautetta. SUURI KIITOS vielä kerran kaikille lukijoilleni. Maraton on vaativa urakka ja toivottavasti olen saanut joissakin teissä heräämään pienen kipinän juoksuun ja olenkin jo kuullut muutamia rohkaisevia kommenttejaja tarinoita juoksukärpäsen puraisusta! Jatkakaa tekin juoksujanne ja treenejänne, niin teen minäkin. Nyt on kuitenkin ensin edessä kunnon palauttelut vaativan ja kuluttavan urakan jälkeen. Tänään mulla on vielä juoksukouluni treenit mutta muuten vietän tämän viikon lepäilyn merkeissä. Jutut jatkuu täällä tulevaisuudessakin. Kirjoitan jatkossakin samalla kaavalla treeneistä ja terveellisistä elämäntavoista omasta vinkkelistä katsoen. Pääsette myös tutustumaan niin Personal Trainerin kuin urheilukaupankin arkeen minun silmieni ja kokemusteni kautta. Jutut jatkuu halusitte tai ette!
- Maraton terveisin Leevi
