sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Tarina joulusta, susista ja pitkistä lenkeistä


Joulu on nyt onnellisesti vietetty ja talviloma jatkuu etelän vetisissä keleissä. Joulusta nautiskeltiin tosiaan Nurmeksessa kovassa pakkasessa susien ympäröimänä. Kokemus tuokin ja tulipahan ainakin lepäiltyä kunnolla, kun ulos ei voinut tai uskaltanut mennä. Riippuu vähän siitä pelottaako -29 vai sudet enemmän :). Mua ne molemmat pelotti sen verran etten käynyt kuin kerran salilla (23.12.) ja kerran  juoksemassa (24.12.). Lenkin aikana katselin koko ajan lähimpiä puita ja hirvitorneja sillä silmällä, että mihin pääsen susia pakoon, kun ne aloittaa hyökkäyksensä. Hyökkäykset jäivät onneks tällä kertaa väliin ja selvisin ehjin nahoin takaisin mökille.

Tarkoitukseni ja suuri unelmani oli päästä lumikenkäilemään metsän siimekseen jouluna. Susien välitön läsnäolo pakotti mut kuitenkin hylkäämään sen huvin. Mietin hetken, että lähtisin vaan rohkeasti, mutta tajusin että, lumikengät jalassa, sauvat kädessä ja lumen yltäessä vyötäröön asti on vaikea juosta karkuun :). Sudet olis vähän aikaa naureskellu, että kattokaa nyt tota lylleröö ennen kuin ne olis hyökänneet oman joulukinkkunsa kimppuun. Siinä ei tsehe tsehetkään paljoo auta. Ne kun ei tottele yhtä auliisti kuin perus labradori Haagan alepan pihalla. Sudethan eivät ole käsittääkseni todistetusti hyökänneet Suomessa ihmisten kimppuun 1800-luvun jälkeen, mutta kun noita metsästäjien tarinoita kuuntelee niin ei sitä tällainen kaupunkilais boussailija uskalla sinne susien reviireille mennä paljoo päätään aukomaan ja huutelemaan, että tulkaa kokeilee!!


Jouluaaton lenkiltä kylätieltä.
Bomban kylpylähotellissa oli Kinesis-harjoitteluun pyhitetty kuntosali, joka oli kyllä erittäin miellyttävä tuttavuus. Kinesis-harjoittelu perustuu toiminnalliseen harjoitteluun ja siihen, että samassa "laitteessa" voit harjoittaa useampia lihasryhmiä tai kohdistaa rasitusta eripuolille lihasta. Tästä linkistä pääsee vähän katsomaan mistä on kysymys. Kinesis-harjoittelu. Täytyy myöntää, että mä tykästyin kovasti tähän kinesis-harjoitteluun ja kaipaisin samanlaisia kuntosaleja enemmänkin.

Ensin kunnon lämmittelyt.




Ja sitten puskemaan..

 
Joulupäivän aamu menikin sitten huokaillessa, lepäillessä ja nukkuessa. Aattoilta venyi pikkutunneille ja se vaati veronsa. Illalla lähdettiin porukalla Bomban kylpylään uimaan ja kylpemään. Mua ei tällä kertaa kylpemiset kiinnostanu vaan jäin istuskelemaan kahvioon läppärin kanssa. Meillä oli varattuna todella muhkea seisovapöytä Bomban ravintolasta ja pääsimme nauttimaan perinteisestä pohjois-karjalaisesta pitopöydästä kaikkine herkkuineen. Hyvää oli ja kaikki olivat iloisia. Tapaninpäivän aamuna käänsimme sitten Qashqain keulan kohti Helsinkiä, kun edessä oli paluumatka. Matka meni yllättävän nopeasti vaikka se kestikin 6½ tuntia. Jänis meinasi jäädä auton alle mutta muuten hommat tienpäällä toimivat moitteettomasti. Tapaninpäivän ilta meni vielä huilaillessa mutta sitten alkoi kurinpalautus.


Paloheinän ladut illalla!
Torstaina päätin laittaa löysäilylle stopin ja lähdin illalla hiihtämään. Tyyliksi valikoitui vapaa ja lenkin pituudeksi 17km. Kohtuullinen startti siis joulun hulinoiden jälkeen. Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja juoksulla Pirkkolan kuntosalille punttien äärelle. Ohjelmassa oli selkä-hauis-vatsa treeni ja se menikin oikein mukavasti. Punttisalin hämärästä painelin asiakkaan luokse ja illalla kävin vielä hiihtämässä vaparia 14km. Urheilun täyteinen lomapäivä siis.
 
Hiihtohan on mitä loistavin liikuntamuoto minkä lajin harrastajalle vaan. Siinä joutuu koko kroppa tekemään tehokkaasti töitä. Juoksijalle sitä voi suositella myös oikein hyvin. Monet juoksijat hiihtävätkin paljon talvisin säästääkseen jalkojaan iskuilta. Minulle hiihto on todella terapeuttista liikuntaa. Menen oikeastaan aina peruskestäyys sykkeillä (noin.115-135) enkä viitsi kovempia harjoituksia hiihtäen tehdä. Siellä mieli lepää ja aivoissa syntyy jatkuvasti uusi mielettömiä ideoita. Parasta on lähteä lenkille illalla pimeässä pelkän otsalampun valaistessa latua. Silloin kun vain muutama samanlainen fiilistelijä on ladulla seuranasi. Ei tarvitse väistellä kirkuvia lapsia tai saada vastaantulevilta koirilta haukkuja. Alkoi muuten samantien tehdä mieli ladulle...
 
Hiihtolenkin jälkitunnelmia!

 
 
Lauantai alkoi yhteis-söpöstely-pussailu-kuntosali-treenillä vaimon kanssa. Kävimme vakio paikassamme Mäkelänrinteen uintikeskuksen salilla. Molemmilla sattui olemaan vielä samat suunnitelmat eli rinta-ojentaja-vatsa harjoitus. Sen verran mä tähän kyllä vielä lisään, että jos harjoittelemme yhdessä niin emme hirveästi siellä keskenämme keskustele. Muutaman kerran käydään kysymässä onks tukka hyvin, näkyyks kello? ja siinäpä se. Pussailulle on sitten omat paikat erikseen.  Mäkelänrinne on loistava harjoituspaikka. Katsomoiden päällä voit juosta, vierestä löytyy sali ja myös uinti kuin vesijuoksukin onnistuu. Mäkelänrinteessä on myös kattava valikoima erilaisia ryhmäliikuntatunteja niin vedessä kuin jumppasalissakin. Siellä jumppasalissa on muuten Pursiaisen poikakin opetellut horjahdellen häävalssin alkeita. Kaunista cabareeta siitä ei syntynyt ja loppujen lopuksi jäi hämärän peittoon se, että itkivätkö ihmiset häävalssin jälkeen säälistä vai onnesta :). Harjoituspaikan vika se ei kuitenkaan ollut.

Vapailla painoilla treenatessa saat monipuolisempaa harjoitusta. Suosittelen!

Sunnuntaina päätin ottaa lenkkarit naftaliinista ja lähteä juoksemaan tämän projektini ensimmmäisen pidemmän lenkin. Reitiksi valikoitui Haaga-Kuusisaari-Lehtisaari-ja kaikki muutkin saaret-Lauttasaari-Hietsu-Pikku-Huopalahti-Haaga. Matkaa kertyi n.21-22km. Hauskaa oli alusta alkaen, vaikka vettä satoikin koko ajan. Kun päällä oli taas niitä kuuluisia windstopper tamineita ei sade ja tuuli haitannut menoa ollenkaan. Lenkki sujui kaikkineen hyvin ja itse nastoittamani Nimbukset ajoivat asiansa ja pitivät mut pystyssä. Lenkin jälkeen jäi vielä sellainen olo, että olisihan tässä voinut jatkaa pidempäänkin mutta jätetään vähän sitä nälkää seuraavallekin kerralle. Kotona oli vielä saunakin lämmitetty ja ruoat valmiina pöydässä niin mikäs sen mukavampaa!

 
Kuvia sunnuntain pitkältä lenkiltä!
Vuosi 2012 alkaa olemaan taputeltu. Kulunut vuosi tarjosi taas paljon asioita, mistä en voinut uneksiakaan vielä tammikuussa. Vuoden vaihtuessa mietin aina kulunutta vuotta ja ihmettelen mitä kaikkea ihmeellistä on tapahtunut. Onnellisia sekä onnettomia asioita. Vuosi on pitkä aika ja siinä ehtii tapahtumaan paljon. Tavallaan se myös huolestuttaa, kun ajattelee kaikkia vuoden aikana kokemaani. Pysähdyn miettimään, että mitäköhän kaikkea voikaan tapahtua vuonna 2013. Tulevia on toisaalta turha miettiä etukäteen. Niille kun ei voi mitään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä täysillä. Muistakaa, että ikävätkin asiat kuuluvat elämään ja ilman niitä täällä olisi paljon tylsempää! Huomenna vielä hiihtämään ja kavereiden luokse istumaan iltaa ja juhlistamaan vuodenvaihdetta. Ottakaahan iisisti ja varokaa raketteja!


 
Tunteikasta vuodenvaihdetta toivottaen
 
-Leevi






sunnuntai 23. joulukuuta 2012

On aika arvonnan!

Kaksi onnellista lukijaani saa nyt aikaisen joululahjan! Arvonta on suoritettu ja onnelliset voittajat saavat palkinnoksi Spibelt juoksuvyöt. Voittajien nimet julkistetaan aivan kohta! Ensiksi kuitenkin pikaiset kuulumiset mökiltä.

Salilla ennen mökille lähtöä!
Perjantai aamu alkoi Pirkkolan kuntosalilla 07.00. Olin noin tunnin salilla minkä jälkeen hölkkäilin vielä kevyesti 15-20 min. Vaimo jo lähettelikin viestiä, että käännäpä lenkkarit pikkuhiljaa jo kotia ja aamupalaa kohti.  Mulla on se paha tapa, että en osaa lopettaa harjoittelua ajoissa, jos on joku sovittu aika milloin mun pitäisi olla kotona. Se taas aiheuttaa turhaa stressiä ja myöhästymisiä. No kukapa täällä olisi täydellinen. Parempi tämä vaihtoehto kuin se, että makaisin kaikki päivät himassa sohvalla juoden kaljaa ja syöden sipsejä! Mitään väli-vaihtoehtojahan ei tietysti ole olemassakaan..:). Tällä ajatustavalla saan itseltäni synninpäästön.

Kotona pakattiin kassit täyteen lämpimiä vaatteita ja lahjoja. Sitten auton nokka 1,5 tuntia myöhässä (my bad) kohti Kalliota mistä haettiin vielä vaimon veli kyytiin. Onneksi lankoni on rauhallinen mies enkä saanut kuulla kunniaani :). Matkanteko saatiin vihdoin käyntiin ja edessä odotti 500 km road trip kohti Pohjois-Karjalaa. Matka meni hyvin ja pakkanen kiristyi tasaisesti sitä mukaan mitä pohjoisemmaksi tultiin.

Auton mittari näytti -28 astetta Siilinjärven kohdilla.
Nyt on mökillä heräilty lauantaipäivään ja puiden- sekä vedenkantamishommat on käynnissä. Mä olen ottanut niistä vapautuksen. Istun pirtin pöydän ääressä ja kirjotan mieluummin blogia, kuin kannan puita -29 asteen pakkasessa. Hullun hommaa! Nyt noi hullut sisarukset sai vielä päähänsä lähtee kävelemään pellon laitamille ja nauttimaan raikkaasta säästä. RAIKKAASTA??? -29 ei ole raikasta nähnytkään! Sairasta sakkia! Pakkasen lisäksi kylätiellä n.1 km mökistämme setääni vastaan jolkotteli eilen susi. Onneksi setä istui autossaan eikä ollut kävellen liikenteessä. Yhteenvetona siis se, että -29 pakkasta + susia = Tiiviisti mökin sisällä vietetty joulu!
 
Tässä vähän fiiliksiä Nurmeksesta! Alla kuvat vanhasta heinäladosta sekä navetasta. Heinälato koki muutama vuosi sitten kovia, kun isältäni karkasi traktori tuossa alamäessä. Ukko juoksi traktorin perässä pitkin peltoa ja huusi ku hullu, mutta eihän se traktori siitä välittänyt vaan rysähti heinäladon seinästä läpi :). Onneksi suurimmilta vahingoilta vältyttiin ja traktorikin selvisi suhteellisen pienillä vahingoilla. 
Vanha heinälato

Navetta
Sitten asiaan! Kilpailun ja uuden Spibeltin onnelliset omistajat ovat: hanna v. ja Anna! Paljon onnea voittajille ja toivottavasti Spibeltistä on paljon iloa teille!
 
Jos Spibeltin voittaminen meni ohi suun niin nyt on vielä toinen mahdollisuus voittaa Spibelt omakseen. Arvomme niitä vielä 2kpl MT Personal Trainingin Facebook-sivuilla. Käy tykkäämässä MT Personal Trainingin sivuista ja osallistu arvontaan. Spibelttien voittajat arvotaan 31.12.2012.
Tässä vielä linkki sivuille: FACEBOOK
 
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!
 
Mä alan nyt tekemään tähtitorttuja ja kohta syödään hirvipaistia. Nam!
 
-Leevi

perjantai 21. joulukuuta 2012

Kengät tuovat muistoja!

Olen nyt kovasti miettinyt mitä kirjoittaisin. Yritän pitää tiukasti kiinni ajatuksestani, että omien treenien lisäksi koittaisin kirjoittaa joka kerta myös jotain asiaa. Eli faktoja pöytään. Eihän kukaan jaksa kovin kauan lukea sitä miten mun pk lenkki kulki tänään ja miten se kulkee huomenna. Tai no, itse en ainakaan jaksaisi! Enkä kyllä jaksa niistä kirjoittaakaan.

Viikko on taas edennyt vauhdilla. Tänään alkanut talvi/joululoma teki työviikosta kiireisen. Kaikki piti saada valmiiksi omaa lomaa ajatellen. Mikään ei ahdista niin kuin se, että muistat lomasi toisena päivänä jonkun hoitamatta jääneen asian, mikä sitten kummittelee ajatuksissasi loman loppuun saakka. Olen nyt vahvasti sitä mieltä, että sain kaiken hoidettua. Työkaverit varmasti naureskelevat tälle lauseelle ensi viikolla hoitaessaan mun rästihommia :). Pahoittelut jo valmiiksi ja kiitos jo etukäteen! Tänään oli muutenkin suuri päivä nuoren pojan elämässä. Äitini mieliksi kävin kampaajalla. Kehtaa äiree sitten istuskella poikansa kanssa saman joulupöyrän ääreen!

Ja niin on nättinä kampaajan jälijiltä, että..
Viikon treenit on menneet hyvin ja suunnilleen niin kuin ne suunnittelin. Maanantaina kävin hiihtämässä 13-14km, mistä jo mainitsinkin edellisessä kirjoituksessani. Tiistaina vuorossa oli 60 min juoksulenkki sekä 45 min kuntosalitreeni. Salilla oli vuorossa selkä + hauis päivä. Keskiviikkona meillä oli 90min salibandytreenit. Salibandyssä saa huomaamatta tehtyä aivan loistavan vauhtikestävyystreenin sekä samallahan siinä saa hyvän nopeustreenin ja vähän käydään maksimikestävyydenkin puolella. Kaiken kaikkiaan mahtavaa liikuntaa. Juoksijoiden kannattaa muistaa tehdä välillä kovavauhtisia harjoituksia. Kaikki pallopelit ja erilaiset vetoharjoitteet, loikat jne ovat loistavia vaihtoehtoja. Jos juoksee vuodesta toiseen samalla vauhdilla niin siinä alkaa väkisinkin kangistumaan. Käyttäkää siis mielikuvitusta harjoittelussanne. Torstai meni töiden merkeissä. Lähdin aamulla 08.00 aikaan kotoa ja palasin takaisin 21.00 aikaan. Olisihan siinä aamulla salille kerennyt, mutta välipäivät harjoittelusta tekee hyvää ja silloinhan se kehityskin tapahtuu. Muistakaa siis tekin levätä välillä ettei kroppa mene jumiin. Perjantai aamuna fiilis oli heti herätessä aivan mahtava. Viimeinen työpäivä ennen lomaa. Uujea!! Päivä alkoi 11km juoksulenkillä mukavassa säässä. Lähtiessäni pakkasta oli -9 astetta. Päälleni päätin laittaa Löfflerin pitkän aluskerraston, Löfflerin transtex sukat, Löfflerin lyhythihaisen välipaidan, Northfacen goretex takin, Löfflerin windstopper trikoot, kommando pipon, Buffhuivin, pipon sekä Roeckelin paksut talvirukkaset. Näillä varusteilla pärjäsin hyvin ja käsistä tuli jopa hiki. Lisäksi varastin vaimoni kuulokkeet. Arvatkaas muuten mikä on piilossa tuolla takin alla??? -No Spibelt titenkin ja oli taas aivan älyttömän hyvä. Enää pari päivää niin on arvonnan aika ja pari onnellista teistä juoksee kohta omien Spibeltiensä kanssa :) . TÄSTÄ linkistä pääsette vielä katsomaan osallistumisohjeet kilpailuun.

 Lukijakilpailuista on pakko nyt kertoa sen verran, että olen saanut jo usemapia mielenkiintoisia palkintoja uusiin kilpailuihin. Niitä tulee aina tasaisin väliajoin ja palkinnot ovat kieltämättä hienoja. Vuodenvaihteen jälkeen palkintoina tulee olemaan mm. 5 paria juoksukenkiä. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Muistakaa seurata blogia tiiviisti niin pääsette sitten osallistumaan ja voittamaan mahtavia palkintoja.

Perjantaiselta aamulenkiltä on palattu kotiin. Nastat antoivat mahtavan pidon ja Icebugin gaiterit suojasivat lumelta!
Tänään mulla alkoi sitten kauan odotettu talviloma. Ihanat  11 päivää vapaata. Siihen kuuluu 6 päivää totaalista lepiä, jonka jälkeen teen pari tuntia töitä nuo viimeiset lomapäivät. Aika rentoa siis. Huomenna aamulla lähdetään joulunviettoon mökille Nurmekseen. Batmobilen kyytiin hyppää vaimoni sekä lankoni. Lomalla tekee todella hyvää päästä pois normaali ympyröistä ja maisemista. Varsinkin mökillä oloa on oppinut vanhemmiten arvostamaan. Siellä karhujen naapurissa, metsän keskellä tällainen syntisempikin sielu saa rauhan. Mulla lomailuun kuuluu aina aimo annos urheilua. Muutun suhteellisen tyhmäksi ja sietämättömäksi jos en pääse liikkumaan, jos ette usko niin kysykää vaimolta :). Huomenna aamulla ennen matkalle lähtöä olisi edessä vielä salitreeni ja pieni juoksulenkki. Mökillä aion sitten keskittyä lumikenkäilyyn, hiihtoon, juoksuun ja ehkä käydä salillakin, jos aikataulut antavat myöten. Lumikenkäily on mahtava laji. Kävellessäsi metsän uumenissa yksin, olet oikeasti yksin. Siellä saa olla oma itsensä omien ajatustensa kanssa. Vaimokin jää usein pellon laitamille, kun se pelkää tippuvansa karhun pesään eikä tule kovin syvälle metsään :). Se on myös loistavaa voimaharjoittelua missä koko alakroppa saa tehokasta treeniä ja varsinkin lonkankoukistajat sekä pakarat joutuvat lujille! Vinkkinä naispuolisille lukijoille jotka ovat kiinnostuneita siitä peban kiinteydestä :). Jouluun kuuluu tottakai myös rauhoittumista, syömistä sekä laatuaikaa perheen kanssa. Lasken nykyään perheeksi myös vaimoni lähisuvun. Niin paljon olen heidän kanssa ollut viime vuosina tekemisissä ja niin läheisiksi he ovat minulle jo muodostuneet.

Jouluinen ruokapöytämme! Taustalla mielettömän upea Karusoman taulu! Käy yytsii http://www.karusoma.fi/
Monesti sanotaan, että juoksijalla pitäisi olla useampi pari kenkiä. Tottahan se on. Kun käyttää useampia malleja, niin jokainen jalkine on silloin erilainen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että eri kengillä juostessa eri lihakset rasittuvat eri tavalla. Se vähentää riskiä rasitusvammojen osalta, sekä kuormittaa jalkoja paljon vähemmän, kuin aina samoilla kengillä juostessa. Lisäksi juoksija tekee erilaisia harjoituksia joihin tarvitsee erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja kenkiä. Pitkälle lenkille valitaan usein ne vaimennetummat ja mahdolliset lievästi tuetut kengät, että säästetään jalkoja mahdollisimman paljon iskuilta. Vetoharjoitukseen puemme sitten kevyemmät kengät jotta askeleemme olisi kevyt kuin Wilson Kirwalla ja rullaavuus olisi taattu.
 
Rakkaat treenikaverini!
Jokaisella kengällä on oma tarinansa. Monet säilyttävät puhki juostuja kenkiään hyvinkin pitkään, mikä saattaa rasittaa puolison hermoja. Niitä säilytetään, koska ne muistuttavat juoksijaa jostain. Joillakin on juostu ensimmäinen maraton, toisilla ennätys ja kolmansilla tuli se hirveä katkeaminen Tukholmassa vuonna 2006. Tämmöisiä tarinoita vaatekaappimme on pullollaan. Minulle henkilökohtaisesti kengät eivät tuo mieleen niinkään kilpailuja vaan enemmänkin ajanjaksoja. Nämä Asicsit jalassa juoksin silloin, kun olimme anopilla evakossa odottaessamme uutta asuntoa. Näillä Mizunoilla treenasin ensimmäiselle maratonilleni ja ne olivat uskolliset soturini pitkillä lenkeillä. Nike freet muistuttavat lämpimästä kesästä Lopella sekä naapurin kovaäänisestä ajokoiran pennusta. Pumat jalassa kaaduin metsässä, kun olimme juuri muuttaneet uuteen asuntoomme. Vomerot jalassa pyyhälsin pitkin oulunkylän raitteja silloin kun tukkani oli kuin leijonanharja ja askeleeni vahvoja kuin nuorella biisonilla. Tarinoita, muistoja ja aikakausia riittää. Kengät ovat rakkaita käyttäjilleen. Siksi niitä säästetään pitkään ja monipuolisen harjoittelun kannalta niitä on ehdottomasti oltava useampi pari. Elämä on täynnä tarinoita, on onnellisiä ja onnettomia. Ilman niitä täällä olisi kuitenkin pirun tylsää. Juoksijalle kengät muistuttavat mieleen näitä tarinoita. Annetaan siis kaikille puhki juostujen kenkiemme sieluille rauha sekä kunnioittakaamme niiden mieleemme tuomia muistoja. Rakkaat juoksijoiden puolisot, kunnioittakaa kumppaninne kenkiä. Ne ovat osa heitä ja heidän tarinaansa.
 
Hartaudella ja suurella  rakkaudella
 
-Leevi

maanantai 17. joulukuuta 2012

Harjoituksia, lukijakilpailu ja Jumanjin voima!

Edellisessä kirjoituksessa syvennyttiin paljasjalkajuoksun maailmaan. Toivottavasti saitte siitä jotain uusia ideoita ja ajatuksia.  Juttua riitti niin paljon, että unohdin lupaamani kilpailun sekä omat höpötykset siitä kokonaan. Älkää silti huolestuko. Nyt sitä piisaa. Viime viikkoni  sujui jo vähän joulutunnelmissa. Vaimoni on niin innokas jouluihminen, että meillä herää astianpesukonekin henkiin ja alkaa laulamaan petteri punakuonoa jo kuukausi ennen joulua :). Hyvähän se vaan on kun toinen iloitsee ja samalla siinä pääsee itsekin  oikein mukaviin fiiliksiin. Viime viikon loppupuolen treenit olivat vaihtelevaisuudessaan siistit! Perjantaina kävin salilla tekemässä rinta + ojentaja treenin ja juoksin muutaman kilometrin.

Lauantaina olikin gameday eli 2 salibandypeliä. Siellä miehet pääsevät toteuttamaan suuria unelmiaan menetetyistä ammattilaiskentistä, joten tunne sekä tekemisen meininki on aina katossa. Niin tälläkin kertaa. Hauskaa oli nytkin ja onhan noi pallopelit aivan mielettömiä. Varsinkin joukkuelajit, missä sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Me pelataan kaveriporukalla 3 divisioonassa, joten kukaan ei ota lajia enää niin vakavasti mutta ihan hyviä pelaajia löytyy monien joukkueiden riveistä.

Joulupöydän herkkuja Kaisankodilla.
Sunnuntai menikin vaimon kanssa kuherrellessa ja vapaasta päivästä nauttien. Kävimme syömässä mahtavaa jouluruokaa Kaisankodilla, missä lankoni (eräs Etelä-Suomen mukavimmista miehistä) on töissä. Mahtavan ruokailun jälkeen lähdimme vielä jouluostoksille keskustaan. Tämän jälkeen minä olin velvoitteeni hoitanut ja pääsin kotiin tekemään töitä. Ankaran 3 tunnin puristuksen jälkeen karkasin vielä lenkille. Lähdin intiaanien hengessä juoksemaan Fivefingerseillä ja hauskaa oli. Lenkki oli tällä kertaa n.10km pitkä. Eikä tullut muuten yhtään kylmä vaikka lenkki oli kohtalaisen pitkä ja pakkastakin -6 astetta.

Fivefingers Lontrat ja Icebugin gaiterit takaavat luonnollisen tuntuman ja loistavan suojan lunta vastaan talven lenkeille.
Yksi parhaista asioista juoksemisessa, hiihtämisessä, pyöräilyssä ja ylipäätänsä ulkona liikkumisessa on se, kun näkee mielettömiä maisemia, uusia asioita ja välillä vähän outojakin juttuja. Sunnuntai-iltana ei paljon muita ihmisiä ulkona enää näkynyt ja keskityinkin nauttimaan maisemista. Tässä alapuolella potretti Huopalahden hoodeilta.
 
Huopalahden  rannoilla sunnuntai illan lenkillä.
Edessä oli taas uusi viikko ja uudet kujeet. Viikko alkoi naapurin Simo-koiran privaattikonsertilla n.06.00 aamulla. En sitten konsertin jälkeen saanut enää unta, vaan päätin lähteä tuntia aikaisemmin töihin, kun en enää oikein salillekaan olisi kerennyt. Työpäivä meni normaaliin tapaan. Kävin sähköpostit läpi, katselin mitä viikonloppuna oli tapahtunut, tein toimistohommia jne. Asiakkaita kävi mukavasti ja muutama kantiskin kävi tervehtimässä. Hauska päivä kaiken kaikkiaan. Kotiin tultuani söin välipalaksi banaanin, klementiinin, raejuustoa ja ruisleivän. Sitten olikin energiavarastot täynnä ja ei muuta kuin Fischerit jalkaan ja ladulle.
 
Tunnelmia Paloheinän laduilta.
Hiihtolenkki alkoi hieman eriskummallisissa merkeissä. Olin ehtinyt hiihtää Pirkkolan alppimaisemissa vasta n.200 metriä, kun kuulin koiran korvia vihlovan ulvonnan. Hetkeksi ajatukseni palasi Simon aamuiseen konserttiin ja ajattelin, että ei hemmetti, onks se seurannu mua tänne ladullekin. Sitten näin kun (ainakin viisimetrinen) kauris-peura ryntäsi lähes valon nopeudella n.20 metrin päässä minusta ladun yli. Laitoin silmäni kiinni ja muistin uutisissa kuulleeni maailman lopusta. Ajattelin, että tähänkö nyt päättyi Pursiaisen akan pojan taivallus elämän liukkailla laduilla, hiihtosauvat kädessä, Fischerit jalassa ja kireät trikoot pakaroitani puristaessa. Totesin hiljaa mielessäni, että näin en halua lähteä. Päätin ottaa vielä viimeisen ässän hihasta ja kiljaisin kaikkia tuntemiani jumalia samaan aikaan rukoillen JUMANJI!!!! Se tuntui auttavan, kun uskalsin avata silmäni oli kauris-peura jo tiessään. Huh, puna palasi poskilleni ja jatkoin lenkkiä. Hiihtelin rauhaisissa merkeissä Paloheinään ja siellä n.11 km lenkin. Suosittelen muuten kaikille hiihdosta innostuneille Paloheinän, Pirkkolan ja Keskuspuiston symbioosia. Siellä riittää latuja kierrettäväksi kyllästymiseen saakka ja aina voi vaihdella vähän reittejä niin ei käy lenkit tylsiksi.  
 
Legendaarinen ysäri leffa, joka palasi mieleeni hädän hetkellä!
Nyt kun talvi on tullut luoksemme on meidän maraton-harrastajien aika tehdä peruskuntoharjoituksia. Tulevan kesän maratoneihin on aikaa vielä monia kuukausia ja nyt on mitä otollisin aika kehittää peruskestävyyttä. Rakentaessaan talven aikana hyvän vahvan peruskestävyyden on sen päälle paljon helpompi lähteä tekemään kovempivauhtisia harjoituksia keväämmällä. Niillä sitten viritellään vauhtikestävyyttä sekä haetaan lopullinen juoksu- sekä kisakunto kohdilleen. Myös hiihto, erilaiset pallopelit, kuntosali, ryhmäliikuntatunnit jne. ovat hyviä peruskuntoharjoitteita. Pitää vain muistaa tehdä tarpeeksi pitkiä harjoituksia rauhallisilla sykkeillä.
 
Nyt vihdoin on tullut aika potkaista käyntiin ensimmäinen lukijakilpailu. Kaikkien lukijaksi liittyneiden kesken arvon 2kpl vetoketjullisia Spibelt vöitä (29.90€ / kpl). Spibelt on loistava keksintö kaikille liikuntaa harrastaville. Se löi itsensä ryminällä läpi heti markkinoille tullessaan. Spibeltin avulla voit kuljettaa lenkeilläsi kätevästi mukana puhelinta, avaimia, pankkikorttia tai vaikka energiageelejä. Siihen mahtuu näppärästi myös iphone ja vastaavan kokoiset puhelimet. Itse juoksin viime vuonna yhden maratonin spibeltin kanssa eikä se häirinnyt suoritusta tippaakaan. Se ei heilu eikä pompi juostessa, pyöräillessä tai hiihtäessä vaan pysyy tiukasti kiinni kropassasi koko suorituksen ajan. Kilpailu päättyy 23.12.2012 jolloin arvon kaksi onnellista voittajaa.
 
 
Aktiivista, liikunnallista ja erittäin rauhaisaa joulun odotusta toivottaen!
 
-Leevi "Jumanji" Pursiainen
 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Paljasjalkajuoksua Tarahumarien tapaan

Paljasjalkajuoksu on kasvattanut suosiotaan jo pidempään. Suomessa se on vasta parin-kolmen viime vuoden aikana saanut suurempaa suosiota juoksuharrastajien keskuudessa. Paljasjalkajuoksijoita on toki ollut suomessakin jo pidempään, mutta nyt tarkoitin lajin yleistymistä suurempien massojen keskuudessa. Monilta juoksukenkä valmistajilta löytyykin jo omia malleja lajin harrastajille. 

Vaimolla jalassa Fivefingers Speedit. Kuva otettu kesällä turun saaristossa aamulenkillä.
 Nyt kun laji sekä siihen tehdyt jalkineet hakevat tavallaan vielä paikkaansa niin sekaannuksiltakaan  ei voida välttyä. Se on samalla luonut muita uusia suuntauksia ja tyylilajeja jalkine markkinoille. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää minimalistista kenkää. Minimalistisen ja paljasjalkakengän ero on siinä, että minimalistinen jalkine on erittäin kiertolöysä ja neutraali eli siinä ei ole pronaatiotukea, mutta siinä on paksumpi pohja ja jopa hieman vaimennusta. Täysiverisessä paljasjalkakengässä ei taas ole vaimennusta, tukea tai kiertojäykkyyttä laisinkaan. Nimikin sen jo kertoo se on sama kuin juoksisi paljainjaloin. Ideana on se, että niillä saadaan suojaa sekä pitoa jalkapohjillemme. Ne kehittävät erittäin tehokkaasti jalkapöydän, jalkapohjan, nilkan, säären sekä pohkeen seudulla olevia pieniä lihaksia jotka jäävät usein käyttämättömäksi vaimennetummilla jalkineilla harjoitellessa. Monesti erilaiset askelvirheet, kuten ylipronaatio johtuu juuri näiden pienien lihaksien veltostumisesta/ harjoituksen puutteesta. Paras keino niiden vahvistamiseen on käyttää mahdollisimman paljon paljasjalkakenkiä sekä harjoittaa niitä vaikka nostelemalla varpailla kyniä lattialta.  

Jalkaterän ihmeellisyyksiä!
Tässä vähän kylmää faktaa jalkateristämme!

Ihmisen luustossa on 206 luuta ja näistä 26 löytyy jalkaterän alueelta. Luiden lisäksi jalkaterästä löytyy 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Voidaankin sanoa, että kyseessä on aika monimutkainen mutta hyvin huollettuna ja sopivasti rasitettuna erittäin toimiva kokonaisuus. Jalkaterässä on selvästi enemmän “iskunvaimentimia” kuin missään muualla ihmisen kehossa. Näitä ovat joustopronaatio, jalkapohjan jännekalvo, kantapään ja päkiän rasvapatjat sekä jalustimen muotoinen kannatinsilmukka jalkapohjan keskellä, jonka muodostavat takimmainen säärilihas ja pitkä pohjeluulihas. Jalkaterän rakenne sallii sen liikkumisen ja joustamisen useisiin suuntiin yhtäaikaisesti ja näin mahdollistaa sen, että ihminen voi liikkua epätasaisilla alustoilla ilman että alaraajojen muut toiminnot häiriintyvät. Varpaat tasapainottavat kävelyämme ja lisäksi tehostavat jalan pitoa erilaisilla alustoilla liikkuessamme. Tämän lisäksi varpaat tehostavat nilkan ojennusta juoksuaskeleen ponnistusvaiheessa. Kun meillä on luojan lahjana tämmöiset annettu, niin miksi me veltostutamme ja tuhoamme niitä liian vaimennetuilla ja tuetuilla jalkineilla?


Nike Free minimalistiset kengät. Kuva otettu kesällä aamulenkillä.
Minun oma mielipiteeni on se, että kun puhutaan paljasjalkajuoksusta niin puhutaan tavallaan omasta lajista. Se itsessään on loistava harjoitusmuoto kenelle vain juoksusta tai ylipäätänsä liikunnasta kiinnostuneelle. Asiaan tulee muutos siinä vaiheessa, jos alkaa juoksemaan pelkästään paljainjaloin tai kuten useimmat harrastajat joillakin paljasjalkakengillä. Siinä vaiheessa pitää olla jo pidempi historia kevyiden vaimentamattomien kenkien kanssa. Monet juoksijat käyttävät paljasjalkajuoksua yhtenä harjoitusmuotona muiden joukossa. Silloin juostaan esim. 2 kertaa viikossa vähän lyhyempi ja vauhdikkaampi lenkki ohutpohjaisella kengällä. Jos siirtyy suoraan vaimennetuista ja tuetuista kengistä pelkästään paljasjalkakenkiin on rasitusvammojen riski suurempi, kuin jos sen tekisi asteittain. Monet juoksijat ovatkin hankkineet ne vaimennettujen kenkien rinnalle ja juosseet aluksi vaikka kerran-kaksi viikossa niillä ja loput lenkit vaimennetuilla jalkineilla. Näin rasitus ei kasva heti liian suureksi. 

Paljasjalkajuoksussa askel pitää ottaa alas enemmän päkiävoittoisesti tai kuten me "alan ihmiset" hienosti lausutaan "midfootilla". Näin askeleen törmäyskulma alustaan on loivempi ja askeleesta tulee rullaavampi ja nopeampi. Niillä juostessa oppii kehittämään omaa juoksutekniikkaansa väkisinkin paremmaksi. Kantapää edellä ei siis suositella juostavan ylipäänsä ollenkaan, mutta varsinkaan paljasjalkakengillä se ei ole suotavaa. Tässä muutama vinkki millä saat harjoiteltua parempaa juoksutekniikkaa. 

- Pidä askeleesi riittävän lyhyinä ja jalkateräsi kontakti maahan terävänä.
- Pidä hyvä juoksuryhti. Vahvista vatsa-, selkä- ja kylkilihaksiasi.
- Vältä vartalossa syntyvää ylös–alas-liikettä. Yritä pitää kehon painopiste suunnilleen samalla tasolla.
- Keskity että askel tulee lantion alle eikä etupuolelle. 
- Lantio on ylhäällä eikä takapuoli laahaa.

Näitä kaikkia edellä mainittuja asioita voi harjoitella millä kengillä tahansa, mutta paljasjalkakengät auttavat luomaan paremman juoksutekniikan ja varsinkin askel on pakko ottaa päkiävoittoisemmin alas, joka huomaamatta taas helpottaa muidenkin teknisten osioiden toteuttamista. 
 
Vettä hylkivät Fivefingers lontrat jalassa aamulenkillä joulukuussa. 
Vibram Fivefingers on suosituin paljasjalkakenkien valmistaja maailmalla. Fivefingersit keksi Robert Fliri niminen kaveri jo vuonna 1999. Hän kaipasi jalkinetta jolla voisi liikkua luonnossa menettämättä paljainjaloin tulevaa tuntumaa luontoon ja maapohjan muotoihin. Vibram toi fivefingersit  laajemmin markkinoille vasta vuonna 2005. Niiden markkinointi suunnattiin aluksia erilaisiin vesilajeihin kuten purjehdukseen. Fivefingerseissä on aivan loistava pito alustaan, joten ne olivat kuin tehty liukkaisiin olosuhteisiin kuten veneen kannelle ja surffilaudalle. Jalkineet ovat sittemmin saavuttaneet huikean suosion paljasjalkajuoksijoiden keskuudessa. Tästä on pitkälti kiittäminen Ted McDonaldia, joka tunnetaan paremmin nimellä "barefoot Ted". Ted otti fivefingersit käyttöönsä ja huomasi kuinka hyvä fiilis niillä oli juosta. Niillä sai loistavan pidon sekä suojan jaloille esim. lasinsiruja sekä teräviä kiviä vastaan. Samalla kuitenkaan menettämättä tuntumaa alustaan. Tänä päivänä fivefingersejä käytetäänkin jo juoksussa, kuntosalilla, ryhmäliikuntatunneilla, vapaa-ajalla, vesiurheilussa, joogassa, vaelluksessa sekä melkein missä vaan.  

Täältä pääset tutustumaan suomessa myytäviin malleihin -> www.fivefingers.fi 

Paljasjalkajuoksijoiden raamattuna pidetään Born to Run nimistä kirjaa. Kirja on yhdistelmä tiedettä ja intohimoa juoksuun, ja se sivuaa myös ihmisen evoluutiota ja anatomiaa. Siinä käsitellään paljon asioita jotka liittyvät paljasjalkajuoksuun sekä kerrrotaan hieman kenkien kehittämisen eri vaiheista aina nykypäivään asti. 

Born to Run kirjassa kirjailija McDougall etsii käsiinsä Tarahumara heimon jäsenten kanssa ystävystyneen Caballo Blancon. Yhdessä he päättävät houkutella pitkänmatkanjuoksijoita ympäri Amerikkaa osallistumaan huikeaan kilpajuoksuun heimoa vastaan.

Born to Run
 Tässä alla lyhyt kuvaus kyseisestä heimosta.

Tarahumarat ovat pidättyväisiä ja yksityisyyttään varjelevia ihmisiä, jotka asuvat etäällä toisistaan pienissä savitiili- tai puutaloissa tai luolissa tai sitten kallionkielekkeiden tarjoamien ”kattojen” alla. He valmistavat pienillä, käsin kynnetyillä palstoilla viljelemästään maissista alkoholijuomaa, jota kokoonnutaan juhlissa juomaan kädestä ja suusta toiseen kiertävästä kurpitsanpuolikkaasta.
Juomingit jatkuvat, kunnes väki käy äänekkääksi tai uneliaaksi ja sammahtaa. He ovat erinomaisia kestävyysjuoksijoita, sillä he ovat sukupolvien ajan eläneet kanjonien läpi kulkevien polkujen muodostaman liikenneverkon varassa. Amerikkalaisten ultramaratoonareiden kerrotaan ärsyyntyneen tarahumarajuoksijoista, jotka ovat peitonneet kilpakumppaninsa vaikka ovat juosseet huarache-sandaalit jalassa ja pitäneet tupakkataukoja matkan varrella. 

Tarahumara intiaanit jalassaan huarache sandaalit! On ne kovia kavereita!
 Kun luin kuvausta minulle tuli heti mieleen, että me suomalaiset olemme varmasti jotain sukulaiskansaa Tarahumarien kanssa. Hekin asuvat etäällä toisistaan, ovat pidättyväisiä, viihtyvät omissa oloissaan sekä pitävät alkoholista ja sitä kokoonnutaankin usein nauttimaan yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Juhlat loppuvat kun porukat nukahtavat tai käyvät äänekkäiksi. No meillä suomessahan kello on silloin vasta n.19.00, mutta kumminkin aikalailla samanlaista puuhaa heilläkin. Lisäksi he ovat erittäin kovia pitkien matkojen juoksijoita. Olen aiemminkin miettinyt miksi me täällä Suomessa jyrätään paksuilla, vaimennetuilla ja tuetuilla kengillä asvalttiteitä pitkin päivästä toiseen. Tämä tuhansien järvien ja miljoonien polkujen maa tarjoaa mitä parhaimmat puitteet juosta metsissä poluilla tai hiekkateillä. Voisiko osan lenkeistä juosta myös paljasjalkakengillä kehittäen samalla omaa juoksutekniikkaa sekä lihaksistoaan? Mielestäni voisi ja pitäisi. Edes talvi, lumi ja pakkanen ei enää nykyään estä paljasjalkajuoksun ystävää. Kohta selviää miksi. 

Fivefingers on lanseerannut uuden mallin nimeltään lontra. Se saapui suomeen vasta viikko sitten. Lontra on vettä hylkivällä kalvolla ja ärhäkällä pohjakuvioinnnilla varustettu malli, joka on suunniteltu haastaviin olosuhteisiin, kuten suomen talveen. Nyt ei paljasjalkajuoksusta kiinnostuneiden tarvitse pitää talvellakaan taukoa vaan ei muuta kuin lontrat jalkaan ja lenkille. Hankin itse kyseisen mallin heti kun se Suomeen tuli ja nyt olen päässyt sitä jo testailemaan. Voin lämpimästi suositella! Sain sillä saman ainutlaatuisen luonnollisen fiiliksen kuin mitä olen kesällä tottunut saamaan muita fivefingersejä käyttämällä.Ne pitivät lumella todella hyvin eikä varpaillekaan tullut yhtään kylmä. Talvella juostessa on myöskin se etu, että lumi vaimentaa tehokkaasti kroppaan ja varsinkin niveliin kohdistuvia iskuja.  Kävin lenkin jälkeen myös salilla ne jalassa. Hetken luulin jo, että blogillani on miljoonia lukijoita ja olen vähintään yhtä kuuluisa kuin Heikki Paasonen, kunnes muistin, että ei hemmetti nehän tsiigaakin näitä mun turtles-tossuja. Fivefingersit meinaan keräävät aikalailla katseita tuolla saleilla ja toreilla. Kuntosalilla käytettäessä ne antavat erinomaisen pidon alustaan sekä saavutat hyvän tasapainon. Siitä on hyötyä varsinkin jos tykkäät käyttää vapaita painoja treeneissäsi.

Haagan ainoa Tarahumara venyttämässä takareittään!
Paljainjaloin kohti parempaa tekniikkaa sekä terveempää tulevaisuutta! Pitäkää järki mukana sekä ladatkaa mielenne täyteen leikinomaista luonnollista iloa! Niin teen minäkin! Nimittäin just nyt lähden juoksemaan Fivefingers lontrat jalassa tuonne lumimyräkkään. Aion nauttia jokaisesta askeleesta kuin oikea aito kunnon Tarahumara heimon jäsen, tuo kaukainen sukulaiskansamme ultramaratoonari!

Paljasjalka terveisin Leevi


torstai 13. joulukuuta 2012

Talvijuoksu, uhka vai mahdollisuus?

Taas on viikko vierähtänyt jo yli puoliväliin. Välillä tuntuu, että aika menee kuin siivillä. Mikäs siinä, kunhan muistaa vaan nauttia täysillä jokaisesta päivästä, myös niistä tylsemmistä!

Viikko alkoi mukavasti työnteon merkeissä. Itsenäisyyspäivän ansiosta takana oli 4 vaapaapäivää, joten virtaa oli taas kuin pienellä oravalla. Maanantaista tuli loppujen lopuksi lepopäivä omien harjoitusten osalta, kun ei vain nyt aika riittänyt. Tiesin tiistaistakin tulevan työntäyteinen, joten olin kaukaa fiksu ja päätin tehdä oman treenin heti aamulla. Kello soi 5.40 ja jostain syystä vaimo ei herännyt samaan aikaan.. Ihmeellistä :) No ei muuta kuin sängystä ylös, apinain banaani poskeen ja lenkille. Juoksin 9km jonka jälkeen menin vielä Pirkkolaan salille 40 minuutiksi. Ohjelmassa oli selkä+hauis+keskikroppa. On muuten mahtava juttu, että kaupungin salit aukeavat jo 7.00. Silloin ei ole tungosta ja pääsee tekemään treenin ennen töihin menoa. Syvä kiitokseni sekä nöyrä kumarrukseni vahtimestareille jotka jaksavat tehdä hyvää työtä meidän liikkuvien sielujen eteen!! Hyvän treenin jälkeen oli aika syödä aamupuuro ja painella kohti työpaikkaa. Mieli oli virkeä ja ainakin omasta mielestäni sain paljon aikaan. Tossukauppojen jälkeen suuntasin vielä asiakkaan luokse ja illalla olin kotona 19.45 aikoihin.

                      Terhakkaana salilla, juoksulenkki on jo onnellisesti takana. Jalassa Löfflerin yhdistelmähousu. Se on aavistuksen rennompi kuin trikoo, mutta yhtä hyvä juostessa. Edessä tuulisuoja ja takana trikookangas.

Keskiviikkona päivä alkoi pyöräilyllä töihin. Työpäivä meni mukavasti niin kuin aina. Asiakkaat olivat ihania ja hyväntuuulisia. Iltapäivällä polkiessani töistä kotiin päätin unohtaa isäni kalliit neuvot "sopivan löysistä renkaista" ja vetäsin Teboililla renkaat täyteen ilmaa. Nyt maailman huonoinkin pyörä on asteen verran siedettävämpi. Illalla oli edessä vielä 90min salibandyharjoitukset. Hauska päivä kaiken kaikkiaan.

Tänään oli iltavuoro, joten sallin itselleni pidemmät yöunet ja heräsin vasta 9.00 aikoihin. Föhrin Jussin lupaamaa lumimyrskyä ei näkynyt, joten kiskaisin äkkiä aamupalan huiviin ja kaivoin sukset esille. Kauden ensimmäinen hiihtolenkki oli totta! Fiilis ladulla oli aivan mahtava. Nautin jokaisesta sekunnista koko sielullani. Hiihto on aivan mielettömän terapeuttista hommaa. Kun lähdette hiihtämään niin muistakaa, että siellä on muitakin. Mulle kävi tänään näin: Tulin pitkää mäkeä valonnopeudella alas. Katsoin jo kaukaa, että ei saattana mun ladulla seisoo joku mammukka aivan omissa maailmoissaan. Lähemmäksi tullessani koitin vihellellä ja ujosti huudahdella että jahvat tulloo, mutta eihän se tajunnu mitään. Otin suunnitelman B käyttöön ja kuvittelin itseni Lahden hiihtostadionille Isometsän Jarin trikoisiin. Päätin ohittaa mammukan ja hyppäsin tiikerin (tai karpaasin) lailla ladulta sivuun. Onnistuin ohituksessa mutta heti sen jälkeen sukset kanttas jotenkin ja mä vedin aivan mielettömät pannut vastapäiseen ojaan. Sieltä ylös kömpiessäni kuulin kuinka mun latu-uralla ilman suksia seissyt mamma ihmetteli miehelleen, että olinkohan mä vähän edessä? -No voin nyt keroo, että olit sä vähän joo. Homma meni muutenkin hyvin suomalaisesti eli en kuullut sanoja anteeksi, käviks sun mitenkään? Voinko auttaa sut ylös? Tai edes että meniks letti sekasin? Mutta ei mitään. Hiihtelin siinä sitten naureskellessani kotiin saunomaan, syömään ja valmistautumaan iltavuoroon. Hiihtolenkki kesti 1h 15min ja oli n.12-13 km pitkä. Hiihto on muuten loistavaa peruskuntoharjoittelua myös juoksijoille. Siinä säästää myös niveliään iskuilta joita juostessa tulee. Tulin tänäänkin pyörällä töihin, vaikka ei olisi pitänyt. Lunta oli tullut niin paljon, että ajaminen oli paikoin mahdotonta. No kokemus sekin. Vielä pitäisi 21.00 jälkeen polkea kotiin. Se voi olla jo kivempaa, jos katuja olisi vähän aurattu. Hope so!


Hiihtolenkki takana.

Viimeks lupasin kertoa omia ajatuksiani juoksusta sekä pukeutumisesta talvella. Monillehan talvi tarkoittaa ehdottomasti 6-8 kuukauden taukoa lenkkipoluilta. Eihän silloin voi minnekään lähtee kun Frasierit alkaa pyörimään uusintoina ja ulkona joutuu väistelemään jääkarhuja. No eihän se todellisuudessa ihan niinkään ole :). Talvi on itseasiassa loistava vuodenaika juoksemiselle ja ulkonaliikkumiselle ylipäänsä. Ulkona ei ole liian kuuma ja pukeutumisella selvitään kylmyydestä sekä tuulesta. Usein ilma on myöskin miellyttävä raikas. Tiedän toki, että pieni murto-osa ihmisistä ei voi liikkua pakkasella astman tai jonkin muun sairauden vuoksi. Se on erittäin valitettavaa, mutta onneksi on keksitty jo hengitysilman suodattimia, mitkä lämmittävät sisäänhengitettävää ilmaa ja tekevät hengittämisestä helpompaa.

Lenkille lähtiessä pitäisi pukeutumisen osalta muistaa muutama asia. Ensimmäiseksi kannattaa katsoa paljonko se pakkasmittari näyttää. Samalla voi vilkaista muutenkin ikkunasta ulos ja katsoa näyttääkö sää tuuliselta tai sataako siellä lunta. Siinäpä me ollaan jo alle 10 sekunnissa selvitetty ne oleellisimmat asiat sään puolesta. Tätä kukaan teistä ei varmaan ole vielä tehnyt.. :)

Buffin tuubikauluri, juoksupipo, windstopper takki ja windstopper housut.
 
Sitten ei kun pukeutumaan.

1. Ihoa vasten laitetaan aina teknisiä keinokuiduista valmistettuja alusasuja jotka pitävät ihon kuivana ja haihduttavat kosteutta.

Puuvilla sekä puuvillasekoitteiset vaatteet ovat kaikista huonoimpia, koska ne imevät kosteuden itseensä ja näin ollen meillä on sitten koko lenkin ajan märkä vaate vasten ihoa ja aivan varmasti tulee kylmä. Vaikka haukkuisitte mua tämän jälkeen sovinistiksi niin sanon, että naiset ostakaa tekniset alushousut. (Alla olevassa kuvassa oikealla keskellä) Monet käyttävät urheillessaan vapaa-ajalla käytettäviä alushousuja. Ne keräävät sitä kosteutta ja sitten on peba jäässä. Onko tuttu tunne? Myös sukkiin kannattaa satsata ja hankkia talveksi paksut tekniset sukat. Ne lämmittävät ja haihduttavat kosteutta iholta jalkojen hikoillessa. Monet käyttävät vieläkin puuvillasukkia liikkuessaan. Kaikista yleisin sukka on se kaikille tuttu legendaarinen "tennissukka". Valkoinen sukka minkä yläreunassa on sininen ja punainen raita. Muotoilusta ei ole tietoakaan ja parhaassa tapauksessa niillä samoilla sukilla on juostu jo Kekkosen ajoilta asti. Heittäkää ne nyt äkkiä roskiin ja panostakaa kunnon sukkiin. Tulette huomaamaan eron.


Tennissukka - Legenda jo eläessään!
                             Erikoisvetimet: Alusasujen erikoisuuksia ovat tuulisuojalla varustetut alusasut (kuvassa oikealla alhaalla). Varsinkin housuja näkee sekä boxer-pituudella, että täyspitkänä. Tuulisuoja on housujen etupuolella suojaamassa munaskuja. Tuulisuojattuja tuotteita löytyy nykyään myös naisille, mutta ne ovat vielä aika harvinaisia Suomessa.

Alusasu vaihtoehtoja + buff huivi
Vinkki: Oikein kylmille säille kannattaa leikata vanhoista pitkistä alusasujen housuista polvimittainen versio uusiokäyttöön. Reisissä on suuret lihakset jotka kylmettyvät helposti kovemmilla pakkasilla. Kun vedät alusasun päälle nämä "tee se itse byysat" niin reidet ja peba pysyy lämpimänä.

2. Välikerros laitetaan ulkolämpötilan mukaan.

Välikerroksella tarkoitetaan monesti vain yläosaa, koska alaosaan riittää hyvin tekniset alushousut + windstopper trikoot (ja tarvittaessa ne itse tuunatut pöksyt). Välikerros laitetaan aina sen mukaan kuinka kylmä ulkona on. 0 tienoilla ei tarvita vielä välikerrosta ollenkaan, kun taas -20 asteessa voi laittaa jo paksumman teknisen fleecen. Sanalla tekninen tarkoitetaan aina urheiluun suunniteltua keinokuitua/keinokuituja. Eli myös välikerroksen paidan tulisi olla teknistä materiaalia. Ei mielellään puuvillaa.

 
Löfflerin softshell windstopper takki naisille ja alhaalla Löfflerin transtex välipaita naisille.

Erikoisvetimet: Windstopper paidat ovat yleistyneet viime vuosina. Windstopper paidan etuosa suojaa tuulelta ja auttaa pitämään kropan lämpimänä. Jos välipaidan hihoista löytyy peukalonreiät niin aina parempi.
 
3. Uloimman kerroksen pitää suojata liikkujaa sekä tuulelta että sateelta.

Kun uloin kerros on joko windstopperia tai goretexia niin se suojaa meitä tuulelta ja tuiverrukselta. Sen tärkein tehtävä ei ole varsinaisesti lämmittää vaan pitää sade ja tuuli loitolla. Kannattaa kokeilla useampia vaihtoehtoja eikä kannata hankkia kovin paksua takkia koska se käy helposti liian kuumaksi pienessä pakkasessa ja nollan tienoilla liikuttaessa. Markkinoilta löytyy vaihtoehtoja vaikka millä mitalla. Jos päälaji on juoksu kannattaa etsiä lähtökohtaisesti juoksumalliston tuotteita, koska niiden leikkaukset ja muut yksityiskohdat, kuten taskut on suunniteltu ensisijaisesti juoksuun. Erikoismallistot juoksuun löytyy mm. seuraavilta valmistajilta: Gore, Nike ja Löffler.

Mitä paksumpi takki on niin sitä kankeampi sen kanssa on liikkua. Jalkaan kannattaa kiskaista windstopper trikoot tai windstopper housut.  Trikoissa windstopper kalvo ulottuu vyötäröstä aina säären puoliväliin asti ja trikoon takaosa on elastisuuden kannalta tehty thermo trikoosta eli paksumpaa ja lämpimämpää materiaalia kuin mitä kesätrikoossa käytetään.

Kuvassa Löfflerin windstopper trikoot. Etuosassa vyötäröstä säären puoliväliin asti ulottuva windstopper softshell kangas suojaa sateelta sekä tuulelta. Housun takaosa on lämmintä ja elastista teknistä materiaalia.  

Sinä mies joka olet vahvasti sitä mieltä, että trikoita et jalkaasi vedä kuin aseella uhatessa, jos silloinkaan. Suosittelen lämpimästi ainakin kerran kokeilemaan niitä. Ne ovat huomattavasti mukavammat juostessa kuin ne MM-95 colleget joissa "Den glider in" tekstin vieressä on haalistunut Jutin nimmari. Uskokaa mua! Olen itsekin ollut näitä Robin Hoodeja vastaan mutta itsepäisyydestäni huolimatta vaihtanut leiriä. Olen onnellisempi kuin koskaan ja voin taas hymyillä. No nyt tää alkoi kuulostaa taas activia mainokselta, mutta uskokaa silti! ;)

Erikoisvetimet: Tästä kategoriasta niitä löytyy vaikka kuinka. Windstopper kalvolla varustetut tuotteet ovat lisänneet huimasti suosiota juoksijoiden keskuudessa viime vuosina. Se on hengittävämpi vaihtoehto kuin goretex ja tekee siitä hieman monipuolisemman. Goretex tuotteiden veden pitävyys on taas astetta parempi kuin windstoppereissa.

 
Gore windstopper juoksutakki miehille.                                              Gore softshell windstopper juoksutakki naisille.

Muut jutut: Muita välttämättömiä hankintoja talvella juoksevalle on tietenkin nastakengät, gaiterit, kauluri, kommandopipo/kypärämyssy, heijastinliivi, windstopper pipo ja windstopper hanskat. Niillä pääsee jo pitkälle. Windstopper kalvoa käytetään nykyään ahkerasti myös hanskojen selkämyksissä sekä pipojen otsa kohdassa. Jälleen kerran se suojelee tuulelta ja sateelta. Kaulureista on mainittava Buffin tuubi huivit joista saa taitavampi kaveri väkerrettyä vaikka ja mitä. Itse saan sen vaan solmuun.

Sana gaiter varmaan särähti jollekin korvaan. Se on esitelty tuossa kuvassa, koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Gaiter estää lumen ja kosteuden pääsyn kengän ja trikoon välistä. Jos lenkit kulkevat vähänkin korkeammassa nietoksessa niin lumi käyttää säälimättä hyväkseen tuota no mans landiä. Sieltä se sujahtaa sisään, sulaa ja kastelee sukat sekä kylmettää akillekset. Not good!

Icebugin gaiter

Nastakenkiä on nykyään saatavilla jo varsin kattavasti. Nastat ovat usein kovateräs nastoja jotka kestävät pitkään sekä antavat erinomaisen pidon jäällä ja lumella. Monesti niissä on myös vettä hylkivä kalvo, joten jalat pysyvät kuivana kosteammallakin säällä. Toinen vaihtoehto on nastoittaa omat vanhat jalkineet. Se maksaa n. 35€/pari ja saat jatkaa juoksemista lempi kengilläsi läpi talven. Kyseinen palvelu löytyy mm. kampin 4Runnersista. www.4runners.fi .


Icebug Pytho juoksukenkä 17 kovateräs nastalla.
Itse itselleni jälkikäteen nastoittamani juoksukengät.
                         
  
Kuvassa Vibram fivefingers lontrat. Vedenkestävä paljasjalka juoksukenkä syksyyn ja talveen. Seuraavassa kirjoituksessani lisää paljasjalkajuoksusta sekä testataan miten se onnistuu talvella. Silloin laitetaan käyntiin myös ensimmäinen lukijakilpailu!

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Juoksijan vapaapäivä

Itsenäisyyttä on taas kerran juhlittu  onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. Suurempia otsikoita ei Linnan juhlistakaan tullut. Hakkaraisen Teuvo oli pikkusen siiderissä ja Kanervan Ike makaili lattialla eli ei mitään uutta itsenäisen Suomen auringon alla. Kanervahan uhkaili kovasti, että juttu ei jää tähän. Saa nähdä nostaako se siitä hypnotisoinnistaan mitään juttua. Monestihan tällaiset asiat unohtuvat aika nopeasti. Itselläni torstai meni lepäillessä. Alunperin oli tarkoitus lähteä aamulla juoksemaan paloheinään ½ maraton, joka olisi  alkanut 7.30. Siinä olisi saanut ainakin patrioottisen fiiliksen, mutta vähäiset yöunet ja totaalinen väsymys pakotti unohtaman ne haaveet. Otinkin sitten koko päivän ihan lepäilyn kannalta. Välillä kropalle ja päälle on annettava mahdollisuus levätä. Viikosta pitäisi ainakin yksi päivä pyhittää levolle. Silloin kannattaa painaa ne työasiatkin taka-alalle ja keskittyä johonkin ihan muuhun. Myös kroppamme eli lihakset, nivelet, hermosto jne. tarvitsevat lepoa ja levossahan se kehityskin tapahtuu. Muistakaa siis lepäilläkin.

Päätin jo aikaa sitten käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ottaa perjantain vapaaksi. Näin saisin kivan pitkän viikonlopun ja pääsisin vähän rentoutumaan ja viettämään aikaa kavereiden kanssa. Perjantai alkoi rennosti. Nukuimme hyvin ja söimme hyvän aamupalan vaimon kanssa. Kiireettömät aamut on ehdottomasti meidän juttu! Silloin harvoin kun niistä pääsee nauttimaan niin se tilaisuus on kyllä käytettävä! Tämän jälkeen olikin sitten treenauksen aika. Päätin, että päivä sisältäisi kaksi harjoitusta. Ensimmäinen näistä oli n.12-13km juoksulenkki vanhoilla kulmilla Ågelissa. Lähdin kotoa juoksemaan vailla minkäänlaista suunnitelmaa. Päätin, että annas kattoo mihin, miten ja miksi tässä vielä joudutaan ja ainahan sitä jonnekin päätyy, niin nytkin. Nimittäin juuri tuonne Ågeliin. Sinne saavuttuani päätin käydä puskemassa pari rakasta pitkää mäkeä ylös, että sain vähän sykkeisiin vaihtelua. Niiden jälkeen edessäni avautuikin mahtavat maastopolut jotka olivat yllättävän hyvässä kondiksessa näin talvellakin. Nöyrä kiitos labradorien ulkoiluttajat! :).

Tässä todistusaineistoa mun poluista!
 
Juoksulenkin jälkeen oli loistava fiilis. Ei muuta kuin läppäri syliin ja tekemään työjuttuja. Eihän sitä pysty kokonaan lepäämään vapaallakaan! Ei ainakaan, jos rakastaa sitä mitä tekee. Kun työhommat oli saatu kohtalaiseen tilaan oli aika suunnata sinne missä miehet ovat hikisiä ja rauta kevyttä. Seuraava kohteeni oli siis Töölön kisahalli. Oli päivän toisen harjoituksen aika. Nyt salilla oli vuorossa rinta-ojentaja harjoitus. Jos joku on jo kerennyt ihmettelemään niin teen keskikropan siis joka harjoituksen yhteydessä, vaikka en sitä erikseen mainitsekaan. Kisahalli on sali mun mieleen. Siellä ei turhia hömpötyksiä ole vaan meininki on alkukantaisen innostavaa. Soutulaitetta rääkätessä on turha katsella yläviistoon etsiessään taulutelevisiota. Jos tarkkaan katselet saatat löytää muutaman hämähäkinseitin, siinä kaikki. Kuntopyörää polkiessa tajuat hyvin nopeasti, että se ei toimi, eikä toimi mikään muukaan niistä siinä vieressä. Treeniin kului tällä kertaa noin tunti ja sitten olikin aika suunnata suihkun kautta keskustaan ja siitä kaverille syömään. Ruoan virkaa ajoi tällä kertaa uunilohi, uuni vihannekset ja keitetyt porkkanat sekä potaatit. JES! Hyvää oli!
 
Herra Lohi matkalla uuniin!
 
Kun ruokailut oli ruokailtu oli palkinnon aika. Nautimme herrasmiesmäisesti pari lasia viiniä. Rakentaaksemme sen seitinohuen keski-Eurooppalaisen rennon olotilan ja sitä rataa. Kun se oli saavutettu oli aika suunnata kohti Tavastiaa ihmettelmään mitä Herra Monroe oli keksinyt päämme menoksi. Keikka oli mitä mahtavin. Loppuilta meni sitten maailmaa parantaessa, mutta tunnollisena urheilijanuorukaisena? Tulin tietysti jo hyvin aikaisessa vaiheessa bussilla kotiin venyttelemään ja syömään iltarahkan, että sain ladattua kroppaani hyviä hitaasti imeytyviä yöproteiineja. :)
 
Michael Monroe Tavastialla!
 
Uskokaa tai älkää mutta pyhitin myös lauantain lepäilylle. Mitään kummallista en saanut aikaan koko päivänä. Kaupassa käytiin, ruokaa tehtiin ja sitä rataa. Lauleskelin vain hiljaa mielessäni tää on juoksijan vapaapäivä, asicsit saavat levätä tänään, tahdon makailla vuorokauden, unohtaa sykkeet ja sankarin maineen... Loistava päivä siis. Suosittelen edelleenkin näitä lepopäiviä kaikille. Ne unohtuvat monilta helposti, kun ulkona on kiva ilma ja tekisi mieli lähteä lenkille, jumppaan tai salille. Välillä vähemmän on enemmän. Ylikunnon vaarakin on todellinen silloin kun liikutaan töiden lisäksi päivittäin tai jopa kaksi kertaa päivässä. Töissä olo ei kuitenkaan ole parasta mahdollista palautumista.
 
 Sunnuntai onkin ollut sitten tapahtumia täynnä. Päivä alkoi 9.30 maissa, kun herätyskello rääkäisi mut hereille. Sitten ei muuta kuin aamupalan kimppuun! Muistakaahan tekin syödä kunnon aamupala ennen töihin tai treeneihin lähtemistä. Siitä saatte energiaa koko päiväksi. Aamupalan sisältö vaihtelee hieman riippuen harrastamistanne lajeista. Siinä saisi jokatapuksessa olla paljon hiilihydraattia, sekä tietysti proteiinia. Jos lajinne on juoksu, pyöräily tai muu kestävyysurheilun piiriin kuuluva laji sitä enemmän hiilihydraatteja tarvitsette. Jos taas keskitytte enemmän kuntosalihommiin niin silloin tuo kuningas proteiini näyttelee varmasti suurempaa roolia ruokavaliossanne niin siis aamupalallakin. Tässä minun aamupalani: Smoothie sisälsi banaania, klementiiniä, appelsiinia, marjoja ja maitorahkaa. 2 kpl moniviljaleipää (anteeksi, pitäisi olla ruisleipää) joita siivittämässä salaattia, kurkkua, tomaattia, juustoa ja kalkkunaleikettä. (Leivän olisi hyvä sisältää vähintään 6g ravintokuitua/100g) (Jos yritätte tiputtaa painoa tai keskitytte muuten painonhallintaan niin leivälle ei kannata laittaa kuin 1 päällistä kerrallaan). Itsepuristettua hedelmämehua (appelsiin, sitruuna, greippi) ja tietenkin kahvia, Suomessa kun ollaan. Leivästä ja osittain smoothiesta sain hiilihydraatteja, smoothiesta lisäksi vielä proteiinia, vitamiineja ja kaikkea muuta mahtavaa mitä hedelmät meille tarjoavat. Tuoreista hedelmistä itsepuristettua mehua suosittelen kaikille. Se ei sisällä lisättyä sokeria ja on todella hyvän makuista. Sekä tietysti täynnä vitamiineja, antioksidantteja, flavonoideja ja vaikka mitä.
 
Sunnuntain aamupala
 
Ravitsevan aamupalan jälkeen oli aika tarttua härkää sarvista ja käydä työntekoon. Tiesin jo etukäteen, että sunnuntaina olisi paljon töitä edessä, joten asennoituminen ei tuottanut pienimpiäkään vaikeuksia. Siinä hujahtikin nopeasti noin 4 tuntia.
 
Töiden jälkeen katselin hetken aikaa ikkunasta ulos ja päätin lähteä vielä päivänvalon aikaan juoksemaan. Lenkistä tuli erinomainen ja keksin uuden reitinkin. Juoksen todella harvoin samoja reittejä lenkeilläni. Koitan aina muuttaa niitä ja keksiä uusia. Olen vähän seikkailija luonne ja tänäänkin kun olin hetken aikaa eksyksissä olin aivan fiiliksissä. En voisi kuvitella juoksevani aina samaa lenkkiä. Siinä saman lenkin juoksemisen huono puoli on se, että kroppasi ja lihaksistosi tottuu siihen ajan myötä ja kehitys alkaa polkemaan paikallaan. Siksi kannattaa muuttaa aina reittejä mahdollisuuksien mukaan ja vähintään juoksusuuntaa, jos haluaa sitä samaa reittiä juosta. Tämän päivän harjoitus tuli tehtyä taas peruskestävyysalueella. Nyt  on loistavaa aikaa rakentaa rautainen pohjakunto, jonka päälle kelpaa sitten keväämmällä tehdä kovempia harjoituksia. Näin saadaan optimaalinen kunnonajoitus Tukholmaan kesäkuun alkuun. Tänään sykkeeni pyöri jossakin 120 kieppeillä. Minulla on aina pienet sykkeet. Sykkeitä ei kannata muutenkaan hirveästi ruveta kaverin kanssa vertailemaan. Ne kun ovat todella yksilöllisiä. Omalla kaverillani on lähes poikkeuksetta noin 15-20 lyöntiä korkeammat kuin minulla mutta vastaavasti hänen maksimisykkeensäkin on sitten saman verran korkeampi. Minulla se on vain noin 185. Iso sydän on joku joskus sanonut. :) Lenkkiä piristääkseni lainasin meidän naisasikkaille varattua mittaria. Omastani oli paristo loppunut. Tänään lenkki kesti 1h 20min. Tarkkaa matkaa en tiedä mutta n. 13-14km siitä taisi tulla. Nyt on muuten loistavat säät juosta vai mitä olette mieltä? Ei ole liian kylmä eikä nyt ainakaan liian kuuma. Vielä on pari viikkoa arkea jäljellä ja sitten koittaakin jo paljon odotettu joulu ja parin viikon loma. Ai niin, huomenna saan hiihtokamppeet ja pääsen avaamaan hiihtokauden. JEE!!
 
Kuvassa näkyy myös sykkeeni sunnuntain lenkiltä.
 
Lataan tähän vielä viikon harjoitteluni. Tämä oli vähän tavallista kevyempi viikko. Yleensä pidän vain yhden lepopäivän mutta nyt nämä pyhät sotkivat hieman rytmiäni ja hyvä niin. :)
 
Maanantai: Pyöräilyä 16km, juoksua 3km
Tiistai: Juoksua n.20 km
Keskiviikko: Kuntosali 75 min selkä + hauis
Torstai: Lepo
Perjantai: Juoksu 12km,Kuntosali Rinta + ojentaja 60 min
Lauantai: Lepo
Sunnuntai: Juoksu 13 km
 
Ensi kerralla pohditaan sitten juoksijan talvipukeutumista ja katsotaan olenko kerennyt hiihtämään tai juoksemaan! Toivottavasti olen! Rauhallistta sunnuntain jatkoa kaikille. Pitäkää huolta toisistanne!
 
- Leevi
 

torstai 6. joulukuuta 2012

Juoksun täyteistä elämää, syviä ajatuksia ja matkajärjestelyitä

Olen välillä miettinyt, että tuleekohan vielä joskus se päivä eteen, kun saan tarpeekseni juoksusta ja koko urheilusta. Tykkään tai oikeastaan rakastan urheilua ja kaikkea siihen liittyvää. Harjoituksia, kilpailuja, pelejä, onnistumisia, epäonnistumisia, toiveita, tavoitteita ja Mikko Leppilampea. Eiku!Oho! (se käveli just tosta ohi). Urheilu on aina ollut vahva osa minua ja persoonaani. Olen aina liikkunut ja pelannut eri pallopelejä paljon ihan pienestä saakka. Olen huomannut, että määritän myös ihmisiä liikunnan ja liikkumattomuuden perusteella, vaikka ei tietysti saisi.

Urheilu on aina ollut minulle pakotie pois kaikesta muusta. Se on myös toiminut loistavana terapeuttina elämäni aikana. Samoin kuin innoittajana. Kuinkakohan paljon ideoita ja uusia suunnitelmia olenkaan lenkkieni aikana saanut päähäni? PALJON!

Viime vuosina urheilusta ja liikunnasta on tullut myös työtäni. Se onkin ollut sitten uusi juttu minulle. Aikaisemmin kun kävin aamulenkillä saatoin purkaa stressiä, hautoa uusia ideoita, pohtia tulevaa kesälomaa jne. Nyt saatan miettiä, että mitä liikkeitä laitan asiakkaan kuntosaliohjelmaan, miten saisin asiakkaan ymmärtämään proteiinien tarpeellisuuden ruokavaliossa tai mitä asioita minun pitikään muistaa hoitaa tänään töissä.. Ei hemmetti se tilaus pitkin laittaa jo eilen eteenpäin jne. Urheilu on läsnä kokoajan ja kaikkialla. Jos en itse liiku niin olen koutsaamassa asiakasta tai myyn asiakkaille kenkiä tai juoksuvaatteita. Nautin yhä tästä kaikesta suunnattomasti, mutta tuleekohan joku päivä eteen se hetki, kun kesken kaiken katseeni lasittuu, hanskat tippuvat käsistäni ja Nimbuksien nauhat aukenevat itsestään ja sanon hiljaa mielessäni, että nyt riittää! Toivottavasti ei.

Tämä edellä oleva paatokseni tuli tiistai-iltana mieleeni. Kohta varmaan ymmärrätte miksi. Tiistai-päiväni alkoi nopealla aamupalalla ja juoksuvarusteiden pukemisella. Olin edellisenä iltana päättänyt, että juoksisin aamulla töihin. Kello näytti 07.30, kun pussasin nukkuvaa vaimoani poskelle, heitin juoksurepun selkääni ja pamautin kotioven kiinni. Edessä oli piristävä ja herättelevä kevyt lenkki keskuspuiston läpi kohti työpaikkaa. Tässä vähän tunnelmia aaamun rauhasta ->

Keskuspuiston mystinen rauha
 
Lenkki osoittautui 7,5km pitkäksi. Kamppin tultuani painelin suoraan K-markettiin hakemaan aamupalaa ja evästä päivää varten. Tykkään yleensä tehdä kaikki ruokani kotona ja otan niitä sitten mukaan töihin, mutta välillä se on mahdotonta toteuttaa kuten nyt. Olen huomannut, että kotiruoka antaa huomattavasti enemmän energiaa pitkiin ja liikunnan täyttämiin päiviin. Terveysvaikutuksista verrattuna valmisruokaan on turha edes puhua. Ne tietää jokainen. Kaupasta sitten juoksujalkaa yläkertaan, matkalla harjoiteltu koiranpentu-ilme kasvoille ja anelemaan suihkumahdollisuutta vastapäiseen HealthExiin. Koiranpentu-look tehosi tai sitten näytin muuten vaan niin säälittävältä , että pääsin käymään siellä suihkussa.

Työpäivä meni normaaliin tapaan ja kovasti koitin taas kertoa täysvaimennuksesta, pronaatiotuesta, kiertojäykkyydestä, rullaavuudesta ja nastojen pitävyydestä talvisissa olosuhteissa. Kun kello oli 15.30 laitoin taas juoksukamppeet päälle ja painelin kohti Rautatientoria. Sieltä matka jatkui bussilla kohti juoksukouluni harjoituksia. Tiedossa oli mukavan porukan kanssa rauhallinen pidempi lenkki, niin fiilis oli itsellänikin kohdillaan. Lenkki meni niinkuin olin suunnitellutkin ja kaikilla näytti olevan hauskaa, tai sitten ne on vaan hyviä esittämään :). Juoksukoulun jälkeen mulla oli 2 vaihtoehtoa eli hypätä bussiin ja mennä kotiin tai juosta vaimoani vastaan. Tyhmä kun olen niin valitsin jälkimmäisen (ei siis johdu vaimostani vaan ylimääräisistä kilometreistä) joten jouduin juoksemaan vielä 5-6 km lisää, että pääsin käpylään. Illalla kun makailin sohvalla nämä edellämainitut ajatukset tulivat mieleeni. Totesin, että tiistai alkoi 7,5km lenkillä jatkui 7 tunnilla juoksun erikoisliikkeessä, mistä vetämään juoksukoulua ja siitä juoksin vielä kauppaan 5km. Juoksua oli kertynyt 20-25km ja sen lisäksi olin töissä juoksukaupassa 7 tuntia. Juoksun täyteinen päivä siis. :)

Seuraavana päivänä päätin, että juoksut on nyt juostu tämänkin päivän osalta ja menen salille. Tykkään käydä salilla yleensä heti aamusta ennen töihin menoa. Harjoitukseni Töölön kisahallilla alkaa yleensä klo:07.00 ja loppuu 8.30. Sitten palautusjuoma nassuun ja kohti kamppia. Aamutreenistä saa kummasti energiaa koko päiväksi ja tuntuu, että ajatuskin juoksee heti töiden alkaessa huomattavasti lennokkaammin kuin ilman treenejä. Nyt ohjelmaani kuului selkä + hauis treeni. Teen salilla 3-4 jakoista ohjelmaa riippuen siitä ehdinkö 3 vai 4 kertaa viikossa siellä käymään. Kun puhutaan eri jakoisista ohjelmista niin sillä useimmiten tarkoitetaan montako erilaista harjoitusta viikon aikana salilla tehdään. Jos on vaikka 2 jakoinen niin silloin tehdään kahta erilaista harjoitusta/ohjelmaa salilla. Jos ko. henkilö käy treenaamassa vaikka 4 kertaa viikossa niin 2-jakoisella ohjelmalla hän tekee 2 kertaa kummankin harjoituksen. Toivottavasti ymmärsitte tämän kankeaakin kankeamman selityksen.

Töölön kisahallilla saa aamulla harjoitella rauhassa.


Lupasin viimeksi kirjoittaa hieman Tukholman maraton-reissun järjestelemisestä. Tukholman maratonhan on Suomen suurin maraton. Täh?? Tarkoittaa siis sitä, että siellä on enemmän suomalaisia juoksijoita kuin missään Suomessa järjestettävässä maraton-tapahtumassa. Helsinki city runilla, naisten kympillä ja ehkä midnight runillakin on enemmän suomalaisia juoksijoita mutta tarkoitin siis maraton tapahtumia :). Onko ne ruotsalaiset nyt tässäkin meitä parempia? Valitettavasti näin taitaa olla! Suomen suurimmaksi mainostetulle Helsinki city marathonille osallistui viime vuonna n.4700 juoksijaa. Tukholmassa on vuosittain noin 21 000 juoksijaa joista on n. 5000 SUOMALAISTA ja koko porukasta n.5500 naisia, sekä se tärkein eli noin 100 000 kannustajaa reitin varrella. Tukholman marathon on juostu vuodesta 1979. Voin erittäin lämpimästi suositella sitä kaikille. Olen itse ollut siellä nyt kaksi kertaa aikaisemmin ja joka vuosi siellä on yhtä mukavaa ja kaikki järjestelyt toimivat ensiluokkaisesti.

 Tukholmassa 2012 juoksu numeron haku  ja pukeutumisesta voi päätellä jotain olosuhteista!
 
Kuva tosiaan tämän vuoden juoksusta jolloin sää oli aivan älytön. Siellä oli +1 astetta lämmintä, koko matkan ajan satoi vettä tai räntää ja tuuli oli puuskissa jopa 17-18 metriä sekunnissa. Muistan kun yhdellä ranta osuudella jouduin pitämään pipostani kiinni ettei se lennä Ahdin valtakuntaan. Toinen lämmin? muisto on 21km kohdalta kun noin 10minuutin ajan satoi rakeita vastatuuleen. Oli nätti tunne!! Rakas äitini lähetti lauantai aamuna ennen lähtöä viestin, että muista ettei sinun ole pakko juosta kun on noin huono sää. No sehän tiesin mun luonteellani vaan sitä, että päätin juosta sen vaikka väkisin! Ei tosiaan ollut mikään ennätysten rikkomiseen tehty sää, mutta kokemus sekin. Homma oli lähinnä eloonjäämistaistelua ensimmäisestä metristä alkaen. Koitoksesta teki jännän vielä sekin yksityiskohta, että olin unohtanut kaikki energiageelini kotiin ja aamulla kävin hirveessä kiireessä ostamassa sitten suklaapatukoita Åhlensilta matkan aikana nautittavaksi. Onnistuin vielä melkein myöhästymään lähdöstä ja juoksin sinne lähtöpaikalle suklaapatukoita kädet ja taskut pullollaan. On siinä porukka taas tsiigannu, että mikä hemmetin veijari tääkin nyt on? Kaveri tulee mielettömällä stanssilla lähtöpaikalle ja heti startissa siltä tipahtelee suklaapatukoita taskuista. Ei varmasti tuu selvitymään tota ensimmäistä juomapistettä pidemmälle!!

Mustan kissan paksut posket. Ensi vuonna olisi tarkoitus juosta -8kg tästä.
 
Tukholman maratonille voi osallistua Suomesta käsin oikeastaan kahdella tavalla. Toinen erittäin suosittu tapa on varata koko pakettti jonkun matkanjärjestäjän esim. Kalevatravelin kautta. Maksat vain x summan ja sinulla on sitten hoidettu osallistumisoikeus maratonille,  paikka maratonristeilyltä (Viking Line tai Silja Line), kuljetus laivalta lähtöalueelle ja juoksun jälkeen takaisin laivalle. Maratonristeilyt ovat todella suosittuja ja mikäs siellä on ollessa, kun koko laiva on varattu juoksijoille + kannustusjoukoille. Kaikki on tehty juoksijoiden ehdoilla aina menusta alkaen. On pasta-baria, hierontaa ja mitä lie aasille häntää koko laiva täynnä. Sen lisäksi laivalla on myös urheilukauppa josta saa hankittua kenkiä, tekstiilejä, sykemittareita, lisäravinteita, rakkolaastareita ja vaikka ja mitä. Menomatkan aikana pääsee purkamaan jännitystä juttelemalla muiden juoksijoiden kanssa ja takaisintulomatkalla jokaisella on oma ainutlaatuinen juoksutarina kerrottavanaan. On niitä onnellisia tarinoita, missä geelit imeytyivät ennätysmäisesti ja Mizunon lenkkarit rullasivat lähes äänennopeudella siivittäen juoksijan omaan enätykseensä. Sitten on tietysti myös niitä tarinoita missä edellisiltana laivalla tarjottu pasta oli paljon suolaisempaa mitä vaimo on kotona keittänyt ennen pitkiksiä, geelit eivät imeytyneet kunnolla, oli liian kuuma ilma kun Suomessa on treenattu viileämmässä kelissä tai ei saatu kunnon peesiä vastatuuli osuuksilla jne. Myös nämä selitykset ovat iso ja tärkeä osa hienoa juoksutapahtumaa.
 
Tämän vuoden Tukhoman marathon mun näkövinkkelistä!
 
Minä varasin matkamme tuolla toisella tavalla eli kun maraton juostaan lauantaina 01.06.2013 niin me lennämme sinne vaimoni kanssa jo perjantaiaamuna. Lentokentältä mennään jo totutusti bussilla Tukholman päärautatieasemalle. Sitten ei muuta kuin etsimään hotellia. Lentoja Helsingistä Tukholmaan on vaikka kuinka paljon ja ne eivät ole kohtuuttoman hintaisia. Meillä taisi olla noin 100€/henk edestakaisin. Mitä aikaisemmin ne varaa niin tietysti sitä halvemmalla saa. Lentoja on vielä noin tunnin välein eli voi vapaasti valita monenko aikaan haluaa lähteä. Hotellit ovatkin sitten jo paremmissa hinnoissa. Kovin edullisesti ei saa edes motellia ilman wc:tä. Tämän tietysti ymmärtää. Kysynnän ja tarjonnan laki.  Me olemme aina satsanneet tähän hotelli puoleen, joten nytkin varasin kunnon hotellin aivan keskustasta. Hintaa tuli noin 300€/2 yöltä (yllättävän edullinen). Keskustasijainti on kulkemisten kannalta huomattavan tärkeää. Ensimmäisenä vuonna hotellimme oli aika kaukana ja liikkuminen lähdön/maalin sekä hotellin välillä oli hieman ongelmallista. Maratonin jälkeen kun ei näin laiskana miehenä enää jaksaisi hirveästi kävellä. Viime vuonna otimme hotellin aivan keskustasta ja se helpotti kummasti elämää. Päästiin metrolla vielä aivan suoraan hotellimme alle, mikä oli mukava juttu varsinkin maratonin jälkeen. Metrolla pääsee siis myös erittäin lähelle Tukohlman olympiastadionia Tukholman maratonia suunniteltaessa pitää olla liikkeellä varhain. Osallistujamäärä tulee nopeasti täyteen ja parhaat hotellit sekä lennot buukataan myös nopeasti täyteen. Nyt eletään joulukuun alkua ja 21 000 paikasta on jäljellä enää n.4000. Jos olet suunnitellut juosta siellä ensi kesänä niin toimi nopeasti ja varaa matkasi sekä ilmoittaudu juoksuun jo nyt.
 
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille teille jotka jaksatte raapustuksiani lukea sekä hyvää syntymäpäivää rakkaalle äidilleni!
 
 
 
 
-Leevi