Viikonloppu, ajatuksia PT:n työstä, paljon kuvia ja todella pitkä lenkki!

Terse!

 

Viime kirjoituksesta ei ole kuin pari päivää, mutta taas mulla on asiaa :). Perjantai ilta hurahti vauhdilla. 4Runnersin töiden jälkeen olin treenaamassa kuntosalilla asiakkaani kanssa. Oikeastaan hän treenasi ja minä höpötin vieressä. Monia kiinnostaa mitä PT tekee treeneissä. Sitä minulta kysytäänkin monesti. Viimeksi juuri perjantaina kuulin kysymyksen kollegaltani.

Vähän fiilistelyä heti kärkeen!

On varmasti melkein yhtä monta tyyliä valmentaa, kuin on Personal Trainereitakin. Jos mulla on asiakkaan kanssa juoksutekniikkaan liittyvä harjoitus, niin silloin juoksen itse asiakkaan mukana. Jos taas teemme vetoja, loikkia, koordinaatiota tms, niin silloin minä suoritan vähemmän ja asiakas saa hikoilla :). Kuntosalilla en tee itse ikinä mitään. Näytän tottakai suoritustekniikoita, mutta mitään varsinaista harjoitusta en siellä tee. Muutenkin haluan allekirjoittaa omassa toiminnassani sitä, että kun asiakas valitsee minut PT:ksi niin olen silloin harjoituksissa ja kaikissa yhteisissä tapahtumissa nimenomaan häntä varten. Salilla en moikkaa tuttuja tai mene juttelemaan heidän kanssaan. Lenkillä en ajattele omia treenejä tai km vauhteja :). Olen silloin sen sovitun ajan 110%:sti hänen kanssaan ja häntä varten.



Kevyet venyttelyt ennen lenkkiä!

Mietittiin Monnan kanssa yksi ilta, että mihin voisi verrata sitä fiilistä, mikä jokaisesta asiakastapaamisesta tulee. Tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että se on aika lähellä jotakin urheilusuoritusta. Ennen suoritusta keskityt tiukasti, haet oikean fiiliksen itsellesi, menet ajoissa paikalle niin, että olet valmistautunut kaikkeen mitä seuraavan 60-90 min sisällä tapahtuu. Olet siellä sellaisessa PT-modessa. Tapaamisen jälkeen takki on aina aivan tyhjä ja jännitys laukeaa raukeana olona. Siinä käydään siis lyhyen ajan sisään paljon tunnetiloja läpi. Ei siinä edes riittäisi energiaa ja keskittymistä oman harjoittelun tekemiseen ja mitä järkeä olisi palkata itselleen PT, joka treenaisi itse teidän yhteisten harjoitusten aikana :). Joskus olen nähnyt ihmeellisiä asioita Personal Trainerin toimesta. Yksi kaveri katseli kännykkäänsä, kun asiakas teki jalkprässiä. Toinen taas istuskeli vieressä tuolilla, kun asiakas teki leukoja jne. Tarinoita riittää. Personal Trainerkin on ihminen, joten myös hänellä on hyviä ja huonoja päiviä ja välillä on hetkiä jolloin keskittyminen voi herpaantua, mutta kännykän pitäisi olla kyllä pukuhuoneessa tai vähintään äänettömällä ja jos Personal Trainer ei jaksa itse seisoa 60 minuuttia niin pitäisikö hänenkin miettiä valmennukseen hakeutumista. Kyseessä ei siis ollut esim. raskaana oleva PT, vaan nuori miehen jullikka, jonka Nike air forcet olisi luullut kannattelevan miestä, mutta ei.

 

Ds-Trainerit kiinni ja menoksi!

Mulla oli kaikinpuolin kiva viikonloppu ja vielä täysin vailla minkäänlaista ennalta sovittua ohjelmaa. Lauantai alkoikin rennoissa merkeissä 6.00 aikaan. Aamurutiinit ovat meillä viikonpäivästä riippumatta sikäli samanlaisia, että Gere määrittää meidän herätyksen. Se on yleensä juuri 6.00-6.30 välissä. Niin nytkin! Gere ulos, sitten äkkiä koneen ääreen toteuttamaan hurjia unelmia, mitä oli aivoissa taas yön aikana kehkeytynyt. Tunnin datailun jälkeen syötiin aamupala, mentiin päiväunille ja puolenpäivän aikoihin lähdin lenkille.



Keskuspuiston vanha silta ajaa vielä asiansa!

Mulla oli vakaa aikomus juosta kiihyvä 12km niin, että aloittaisin 6min/km vauhdilla ja nostaisin vauhtia joka kilometrin jälkeen 10s. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että viimeisen kilometrin olisin tullut 4.10 vauhtia, mikä on mulle jo kova vauhti.



Tää silta pomppii City Runin juoksijoiden alla, kun sadat ihmiset rynnii sen yli samaan aikaan :).

 

Otin tyhmänä GoPron mukaan ja lenkin alkupuoli menikin vähän enemmän kuvaillessa, kun vauhti ei päätä huimannut. Kuvaaminen muuttui luonnollisesti koko ajan vaikemmaksi ja jossain vaiheessa laitoinkin kameran sivuun. Puskin muutaman kilsan kiihtyvällä vauhdilla. Jatkoin ennalta suunnittelemaani treeniä aina sinne 5min/km vauhtiin saakka, jolloin tunsin, että perjantaisesta lepopäivästä huolimatta jalat olivat nyt kovista keskiviikon ja torstain treeneistä niin tukossa, että homma oli jätettävä sikseen. Loppumatkan juoksin sitten kevyemmin ja jatkoin kuvailuani. Sainkin oikein hyvää matskua kalliosta ja Töölönlahden rannoilta. Varsinkin Kalliossa oli aika rennohko meininki päällä lauantain kunniaksi. Mulla on taas pää täynnä ideoita näiden kuvauksien osalta. Harmi vaan, että työt häiritsee näitä harrastuksia :). No niistä ideoista lisää sitten myöhemmin, kun jotain konkretisoituu! Jatkoin lenkkini loppuun sekalaisella vauhdilla 5.10-5.40 vauhdin välimaastossa kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen. Matkan pituudeksi tuli lopulta 11 km.



Selässä uskollin soturi Camelbak Marathoner!

Lauantai-ilta kului kotona töitä ja ruokaa tehdessä. Tehtiin ekaa kertaa tofua ja voin lämpimästä suositella sitä kaikille. Oli aivan mielettömän hyvää. Paistettiin sitä pannulla ja laitettiin sitten tekemämme lanttu-porkkana-peruna-selleri keiton mukaan. Nam! Innostuttiin tämmösistä tofu-kasvis jutuista vähän lisää, kun olimme ystävien kanssa mökillä viikko sitten ja siellä oli pari kasvissyöjää. Erittäin kiinnostavaa juttua ja aion ehdottomasti itse vähentää lihan määrä ruokavaliossani. Lisäksi join ensimmäistä kertaa vihreätä teetä. Istuin lauantai-iltana kuppi vihreätä teetä kädessä ja ihmettelin, miten tässä on näin käynyt :). Puhuttiinkin Monnan kanssa, että vaikka ollaan oltu aika vähillä juhlilla viimeinen vuosi, niin vasta nyt tulee automaationa se, että ei lähde minnekään ulos eikä edes ajattele sitä missään vaiheessa. Ei se kotiin jääminen ole aikaisemminkaan vaikeata ollut, mutta monesti on jossain vaiheessa viikonloppua tullut sellainen tico-tico olo. Nyt istun onnellisena sohvalla, typerännäköinen hymy huulillani, koiranpentu sylissä ja kupillinen vihreätä teetä händyssä. Ja jos oon ihan rehellinen teille, niin just tällä hetkellä kuuntelen Eriniä Spotifystä. Ei saatana! :)

Sunnuntai alkoi sillä kun toi pantterinpentu tuijotti mua sohvalta käsin suoraan silmiin 5.30. Eihän siinä auttanut muu, kuin napata kaveri kainaloon ja lähteä ristiretkelle pihanurtsille. Monna heräsi samassa rytäkässä, mutta sanoin sille, että mee vaan takas nukkuu. Mä hoidan dogin ja lähen sitten juoksemaan. Monna totteli kehotustani ja jatkoi onnellisena uniaan. Mä lähdin sitten mun viikon pidemmälle lenkilleni.

Olen normaalisti ollut aika huono juoksemaan pitkiä lenkkejä enkä ole oikein välittänyt yli 20km lenkeistä. Ne vielä jotenkin menee, mutta siitä eteenpäin homma alkaa muistuttaa jo hidasta kuolemaa. Nyt päätin kuitenkin pakottaa itseni vetämään sen 25km, kun Vaarojen maratonillekaan ei ole enää kuin 3 viikkoa aikaa. Otin Camelbakin marathoner reppuni selkään, taskut täyteen GU:n energiageelejä sekä karkkeja ja sitten hit the road Jack! Suuntasin kohti Seurasaarta. Pienten mutkien kautta päädyinkin sinne ja tottahan toki mulla oli taas toi GoPro mukana. Siellä kuvailin taas vaikka kuinka paljon. Tuolla laitteella kuvaaminen on niin nopeata ettei se hirveästi juoksemista haittaa. Tietysti sitä nyt ei viitsi kovemmilla lenkeillä kannella mukana, mutta näillä pitkiksillähän se vauhti ei ole pääasia.

Seurasaaren rannoilla!

Seurasaaren pyörimisen jälkeen juoksin sieltä Töölöön, josta taas olympiastadionin ohi keskuspuiston läpi kohti Haagaa. Tässä kohtaa Monna soitti, että lähtee sittenkin jo aikaisemmin Mäkelänrinteeseen. Se meni sinne treenaamaan ja tapaamaan paria ystäväänsä. Mä lainasin Cheekiä ja sanoin et "Sami Saaren sanoin, se on helvetin jees" :)! Noin 15min puhelun jälkeen aloin lähestyä kotia ja tehty matka tuntui jo jaloissa. Päätin, että kiertelen ja kaartelen vielä sen verran, että saan 26km täyteen. No se onnistuikin hienosti ja olin viimein kotona. Huh! Viikon pitkä lenkki oli takana :). Ovelle kävellessäni tajusin, että jotain oli nyt erilailla kuin yleensä. No pianhan se tunne sai järkeviä konkreettisiä syitäkin, kun kaivelin olematonta avainta taskusta. Voi sa...na! Eihän siinä auttanut muu kuin soittaa Monnalle ja sanoa, että jätätkö avaimet Märskyn kassalle. Käyn hakemassa ne siitä. Inari toimi taas välillisenä pelastavana enkelinä. Kiitos vielä sekä Monnalle, että Inarille. Juoksin siis Haagasta Märskyyn ja vaikka matkaa on vaan n. 5km, niin kyllähän se suoraan sanottuna meinas ruveta vituttamaan :). No perillä olin tyytyväinen mies. Lenkistä tuli lopulta 30,5 km pitkä! Pisin yksin juostu lenkkini koskaan.

Löydätkö kuvasta juoksijan!

Pitkä lenkki antoi nyt erittäin tärkeää pohjaa Kolille. Tämä oli viimeinen näin pitkä matka ennen Vaarojen maratonia. Juoksin sen todella hitaasti ihan tarkoituksella. Pitkät lenkit kannattaa juosta rauhallisesti ja keskittyä sykkeiden pysymiseen matalana ja kevyeen tunteeseen. Silloin saadaan kehitettyä kaikista tehokkaimmin hapenottokykyä, sydämen iskutilavuutta sekä saadaan luotua lihaksiin uusia hiusverisuonia, joissa veri kuljettaa happea sitä tarvitseviin lihassoluihin. Pitkät harjoitukset opettavat myös elimistöä käyttämään kehoon varastoituneita rasvoja energialähteenä ja säästämään tehokkaampaa polttoainetta eli glykogeeniä.



Pursiaiset iltalenkillä sunnuntaina!

Lenkin jälkeen menin saunaan, tein ison annoksen kanapastaa ja aloin muokkailemaan uusia kuvia. Illalla kävimme vielä Monnan ja Geren kanssa tunnin iltakävelyllä keskuspuiston metsissä. Gere rakastaa, kun se saa juosta siellä vapaana ja riehua niin paljon kuin kehtaa! Otimme kameran mukaan ja saimme muutamia kivoja otoksia perhealbumiin.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja oikein mukavaa uutta viikkoa. Muistakaa liikkua ja syödä terveellisesti niin voitte paremmin ja pysytte terveenä! Hei mä muuten heitän teille haasteen nyt samalla. Jättäkää joku kerta se sika-nauta hyllyyn ja ottakaa tilalle tofua. Takaan ja lupaan, että toimii hyvin, kunhan vaan maustatte sen kunnolla :).

 

Nähdään taas!

Tuukka