½ Maraton ihanien naisten seurassa ja totaalinen romahtaminen!

Moikka,

Viime kirjoituksen loppupuolella jo uhkailinkin kirjoitella seuraavaksi tuosta viime lauantain ½ maratonista. Tämä juoksu oli suunniteltu jo kauan aikaa sitten ja se oli nyt viimeinen kovempi ja pidempi treeni ennen Kolia. Viimeksi uhosin, että se 30km lenkki olisi ollut viimein, mutta huijasin teitä :). Juoksun idea oli yksinkertainen. Tytöt halusivat kokeilla, miten ½ maraton kulkee ja kysyivät kiinnostaisiko mua suunnitella se heille. Idean pohjana oli VIP- ½ maraton.

The Stadion!

 

Mun hommiini kuului suunnitella mahdollisimman toimivat puitteet ja mukava juoksureitti. Hoitaa juomat ja energialisiä matkan varrella, ottaa valokuvia (oma idea) ja tietenkin se tärkein eli pitää sovittua vauhtia yllä, kertoa huonoja juttuja ja pitää positiivista henkeä päällä vaikeillakin hetkillä. En vaan arvannut, että ne vaikeimmat hetket koskisi niin radikaalisti mua :)
 

Näimme aamulla Töölön kisahallin kahviossa, missä toinen juoksijoista venyttelikin jo kuulokkeet korvillaan ja katsoin ihan oikeasti, että kukas ammattiurheilija täällä verryttelee. Pian paikalle saapui toinenkin juoksijoista ja pääsimme suunnittelemaan viimeisiä ykstyiskohtia. Laskeskelimme oikein urakalla mahdollista kilometrivauhtia ja valittiin vielä parhaan makuiset energiageelitkin mukaan. Gimmat sanoivat, että vähintään 6.20 vauhtia lähdettäisiin juoksemaan. Sovittiinkin, että sitä paukutetaan ekat kilsat ja jos siltä tuntuu niin lähdetään sitten kiristelemään vauhtia pikku hiljaa ja lopuksi otetaan vielä kaikki pihalle loppukirin muodossa.
 

Kahvilan kautta juoksemaan..

 

Kello oli 12.15, kun kova kolmikko starttasi pitkälle matkalle. Kaikkia meitä jännitti, että miten matka etenee ja tuleeko mitään yllättäviä ongelmia vastaan. Lähdimme legendaarisesta ympäristöstä eli vuoden 1952 Olympialaisten päänäyttämön vierestä. Suuntasimme kohti ensimmäistä kohdettamme ja aihettamme. Se oli tietenkin mulle rakkain kaupunginosa eli urbaania kaupunkikulttuuria ja erittäin vapautunutta mielialaa tihkuva Kallio! Juoksimme Alppipuiston läpi, Linnanmäen ohi Vaasankadun läpi. Pyörähdimme ympäri "ikuisen vapun torilla" ja lenkkarin pohjat pääsivät nauttimaan Helsinginkadunkin tarjoamasta hekumasta.



Lähtötunnelmissa.

Tsemii! Tästä se lähtee!

 

Tässä vaiheessa mun Polar näytti matkaksi vasta n. 4-5 km, joten kaikki oli alussa ja juoksijat virkeitä. Juoksu kulki oikein mukavasti, kun kiersimme Töölönlahden ja jatkoimme Kaisaniemenpuiston kautta Kruunuhaan läpi kohti kauppatoria. Tässä vaiheessa tartuimme ensimmäiseen oljenkorteen ja nappasimme jokainen GU:n loistavia energiakarkkeja. Ne olivat taas totutun hyviä ja toivat piristystä ja lisää energiaa. Karkin syönnin jälkeen mun maha murahteli kuin talviuniltaan heräilevä karhu ja tajusin, että nyt kävi siis näin. Vatsa ei kestä sen enempää vettä kuin energiatuotteitakaan tänään. Ihan kiva juttu :)!Cheek sanois et helvetin jees!

Kallion taikaa!

 

Kauppatorin läpi juostessamme saimme osaksemme ihastelevia ja ihmetteleviä katseita. Kaksi kaunista naista juoksi ylväänä edessä ja joku pervo säntäili heidän perässään Robin Hoodit jalassa ja koitti napsia kuvia. Emme välittäneet kummastelevista katseista vaan jatkoimme matkaamme kohti Kaivaria ja Nosturia. Tyttöjen askel oli edelleen nautittavan kevyt. Olen ihan varma, että ne on käyneet jonkun tosi hyvän juoksukoulun...

Urbaania kaupunkijuoksua parhaimmillaan!

 

 Kun matkaa oli takana n. 13-14km niin mulla alkoi tuntumaan jaloissa siltä, että jos olisin yksin lenkillä niin olisin lopetellut pelin 15km:n kohdille ja lähtenyt kotiin vetämään kinkkupastaa. Nyt kun sitä vaihtoehtoa ei ollut oli vain jatkettava sinnikkäästi matkaa. Huomasin, että juoksijoillakin alkoi tässä vaiheessa tulla ensimmäisiä pienen väsymyksen/jalkatuntemuksien oireita. Nehän kuuluvat juoksuihin eikä niissä ole mitään outoa.

Kauppatorilla keräämässä katseita ja kannustusta!

 

Hietsun ohi mentyä matkaa oli takana 15km ja siinä kohtaa mä olin jo aika valmis paisti. Naiset kokivat olonsa virkeiksi, mutta mun viikon aikana tehdyt liian kovat treenit ja 5pv aikasemmin juostu 30 km:n lenkki olivat tehneet tehtävänsä. Mies alkoi vedellä viimeisiään.

15km takana ja vielä hymyilyttää!

 

Nyt oli kuitenkin niin vähän kilometrejä jäljellä, että oli vain kaivettava taistelumielialaa esiin ja puskettava kivusta ja väsymyksestä huolimatta. Polarin näyttäessä 19km tiesin selviäväni tästä hommasta kunnialla. Naiset kehittivät vielä kovan loppukirin ja koitin hymyillä sekä näyttää oikein hyväkuntoiselta kireässä 2XU:n paidassani. Toivon, että teatterini meni läpi ja jaksoin vetää vatsaa sisään loppuun saakka :). Alla olevista kilometriajoisat voitte nähdä, että 2 viimeistä kilometriä tultiin jo aika lujaa mullekin. Lisähaasteena mulla oli kamerat, reput, energiageelit jne ja tietysti se kova viikko takana. Ajattelin juoksusta tulevan vähän helpomman, mitä se 6.20 keskivauhtia olisi ollutkin, mutta nyt jouduin tekemään hartiavoimin töitä loppuun saakka.

 

Saimme aikaan huikean loppukirin ja viimeinen kilometri tuli vielä alle 5min/km vauhtia. Mä repäisin vielä rivakan ja irtonaisen (niin varmaan) loppukriin ja kiiruhdin maaliviivalle kuvaamaan maaliintulon fiiliksiä.

Vauhdin huumaa Kaivarissa!

 

Meillä oli mahtava juoksupäivä ja ihanat naiset (sweet ladies) olivat todella tyytyväisiä mahtavaan suoritukseensa. Miettikää jos aina onnistuisi juoksemaan ½ naratonin n. 15min kovempaa, kuin olisi sunnitellut. Aika makeeta! Mitään suurempia ongelmia emme kohdanneet. Saimme mahtavan juoksusään eli pilvipouta ja noin +10 astetta. Mä olin ainut, joka oli aivan hajalla maalissa (vaikka esitin muuta) ja mitään vakavampia loukkaantumisia ei sattunut. Kiitos vielä mahtavasta kokemuksesta ja erittäin mukavasta päivästä. Sovimme, että jatkamme syksyllä likkojen lenkkejä ja näemme silloin tällöin trikoot päällä ja asicsit jalassa! Tämä tarina oli jälleen mahtava esimerkki, mitä urheilu ja liikunta voi parhaimmilaan tarjota. Olen saanut kaksi mahtavaa ystävää ja upeita kokemuksia heidän kanssaan! Kiitos E & E, Kiitos Helsinki ja Kiitos juoksun hurma!

Maalissa piti hetki huilata rajun kirin jäljiltä!

 

Juoksun jälkeen kävimme vielä Kisahallin sisällä hakemassa kamppeet ja fiilistelimme vähän aikaa äsken tehtyä mahtavaa suoritusta. Tasaisemmalla vauhdinjaolla likat olisivat juosseet tuon ½ maratonin alle 2 tuntiin. Se on varma! Tämän jälkeen lähdin Monnan kyydillä kotiin. Onneksi mulla oli vapaa ilta, koska en tuntenut oloani kovinkaan hyväksi .Kävin ostamassa kahvilasta limupullonkin, että saisin mahdollisimman nopeasti energiaa.

 

Kotiin tullessa en jaksanut tehdä mitään. Menin vain sohvalle ja nukahdin samantien. Monna teki meille ruokaa ja syötyämme jatkoin uniani. Olin aivan poikkeuksellisen piipussa. En ole ikinä minkään maratonin, pyöräilyn tms jälkeen kokenut mitään vastaavaa tunnetta. Se oli jopa hieman pelottavaa, koska olo ei ollut ihan normaalin väsynyt vaan jotain muuta. Tunnin torkuttuani heräsin siihen, että palelin todella paljon ja painelinkin samantien kuumaan suihkuun. Siellä jouduin nappaamaan saunasta jakkaran persiini alle, kun en jaksanut seistä. Siellä mä istuskelin sitten 20 min kuumassa suihkussa ja ajattelin, että ehkä mä olin tullut kipeäksi.



Iloisia juoksijoita!

 

Ilta meni sitten vuorotellen hikoillessa ja täristessä kylmästä. Myös vatsassa oli aika outo olo. Monna oli viikolla ollut oksennustaudissa, joten ehkä mä olin saanut jonkun lievemmän pöpön siltä.

 

Lopputuloksena voi sanoa, että kokemus tuokin oli. Olin varmasti hieman ylirasittunut + vähän kipeänä, kun jo aamulla mulla oli ollut vatsan kanssa ongelmia. Lisäksi mahtavan Gere pennun takia en ollut nukkunut edellisenä yönä kuin 4 tuntia. Luulen, että kaikki nämä yhdessä tekivät olostani loppujen lopuksi niin heikon. Se oli kuitenkin loistava opetus siitä, että palautuminen on todella suuressa merkityksessä ja sitä ei saa missään nimessä jättää puolitiehen tai huomiotta

Juoksun jälkeen Personal Trainerikin sai halauksia!

 

Muistakaa olla viisaampia kuin minä ja pitkää kunnon lepopäiviä riittävästi. Viikossa olisi hyvä olla ainakin 1 kokonaan levolle ja palautumiselle pyhitetty päivä. Rinta-ojentaja treeni ei ole sama asia kuin lepopäivä.

 

Nauttikaa liikunnasta, lähtekää reippaasti sporttailemaan, tutustukaa rohkeasti uusiin ihmisiin, niin opitte tuntemaan yhtä valovoimaisia, ennakkoluulottomia ja rohkeita ihmisiä, kuin mihin minulla on ollut ilo törmätä!

 

Kiitos Sweet Ladies! Likkojen lenkillä nähdään!

Personal Trainer Tuukka

Tässä näitä kilometriaikojamme ja mun sykkeitä tuossa oikealla laitimmaisena:

Lap	Duration	Distance (km)	HR Avg (bpm)
1.	00:06:13	1.00	117
2.	00:06:19	1.00	122
3.	00:05:58	1.00	127
4.	00:06:02	1.00	125
5.	00:05:46	1.00	129
6.	00:06:03	1.00	127
7.	00:06:17	1.00	130
8.	00:06:04	1.00	131
9.	00:05:53	1.00	135
10.	00:05:52	1.00	133
11.	00:06:02	1.00	132
12.	00:05:50	1.00	144
13.	00:05:55	1.00	141
14.	00:06:00	1.00	138
15.	00:06:02	1.00	138
16.	00:05:36	1.00	139
17.	00:05:47	1.00	142
18.	00:05:38	1.00	145
19.	00:05:49	1.00	150
20.	00:05:06	1.00	150
21.	00:04:56	1.00	157