Erilainen vappu ja uudet tavoitteet!

Vappujuhlat alkavat vedellä viimeisiään. Minun vappuaattoni meni tänä vuonna töiden ja urheilun merkeissä. Aamuni alkoi aikaisella herätyksellä klo: 06.20. Sen jälkeen pikainen aamupala, kamppeet pussukkaan ja juosten kohti aamutreenejä. Tällä kertaa harjoituksen teemana oli uintitekniikkaa 45min ja kuntosali 45min. Tämän lisäksi siirtymisistä kertyi juoksua sellainen 3km eli kokonaisuudessaan oikein mukava aamu :). Treenien jälkeeen kävin hakemassa mun uuden pyörän kotiin. JEEE!! Olin kyllä niin fiiliksissä, kun sain sen ja pääsin sitä vielä heti testailemaan. Heitin auton vaimolleni märskyyn ja hurautin siitä uudella pyörälläni kamppiin töihin. Työpäivä 4Runnersissa kesti 18.00 asti. Ilokseni viimeiset asiakkaat hakivat uusia juoksukenkiä vielä 17.45 aikoihin. Töiden jälkeen polkaisin pyörällä ystävieni ja vaimoni luokse Kallioon. Kun muut nautiskelivat skumppaa ja olutta niin mä join kahvia ja vettä. Mun älyttömän herkuttoman lupauksen takia munkit, pitsat ja kakut vaihtuivat miniporkkanoihin :). Hauska ilta ei kuitenkaan aina tarkoita sitä perisuomalaista ryyppäämistä vaan myös selvinpäin voi olla hauskaa,vaikka kaikki eivät sitä allekirjoitakaan :).



Vappuaaton aamu alkoi terhakkaana kuntosalilla!

Tänä vuonnahan Vappu ja Helsinki City Run osuivat samalle viikolle, mikä varmasti hillitsi monien juoksijoiden juhlintaa. Multakin kaverit kyselivät, että "mikä tää su juttus oike o?" No enhän mä siihen osannut mitään vastata, kun en tiiä sitä oikein itsekään. Haaste, tyhmyys, omien rajojen ja fiilisten koetteleminen, jotain sellaista kai tää on. Olen siis tehnyt päätöksen olla juomatta alkoholia/limua sekä syömättä mitään herkkuja Tukholman maratonille saakka. Tätä jatkuu siis yhteensä 7 viikkoa. Kyllähän tämä vaatii ajoittain mielenlujuutta ja varsinkin juhlat ovat erilaisia, mutta onneksi mun kaverit on jo tottuneet näihin tempauksiin eivätkä jaksa enää ihmetellä mitä mä touhuan :). Haluan nyt vielä kerran painottaa, että tällä lupauksella ei ole suoranaista yhteyttä maratonin juoksemiseen. Eli sen Tukholman maratonin takia mä en tätä päätöstäni ole tehnyt. Syyt ovat muualla ja se maraton on vaan loistavaan ajankohtaan osuva maalitaulu, minkä valitsin targetiksi tälle herkuttomalle projektille.



Uusi silmäteräni Scott Metrix 30!

Tulin vappuaattona kotiin jo 21.00 aikaan. Tein vähän hyvää ruokaa ja nautiskelin mestareiden liigan välierästä Dortmud-Madrid. Tämän jälkeen hain vielä vaimoni kotiin ja sitten olikin tämän vuoden vappuaaton juhlat meidän perheeltämme ohi. Vappupäivänä nukuin vähän pidempään ja aamupalan jälkeen kävin juoksemassa 7,5km:n lenkin n.kisavauhdilla. Tämä oli nyt viimeinen juoksulenkki ennen lauantain ½ maratonia. Torstaina vielä kevyttä työmatkapyöräilyä ja kunnon venytttelyt. Perjantai meneekin sitten  urheilun osalta lepäillessä, että kroppa on valmis lauantaina iltapäivällä klo: 13.10 :)!



Karkkipäivänä apinaa koijataan ja tarjotaan tällaista..

Olen tosiaan nyt jo päättänyt kaksi tulevaa tavoitettani. Nämä aikaisemmathan ovat tuo viikonlopun ½ maraton ja Tukholman maraton. Ajattelin jo keväällä, että mitä keksisi seuraavaksi. Kesän aikana ja syksylläkin Suomessa järjestetään paljon hyviä juoksutapahtumia, mutta ajattelin, että nyt pitäisi saada jotain uutta virikettä noiden maantiejuoksujen jälkeen. Siitä se ajatus sitten lähti. Katselin vähän kisakalenteria ja bongasin tapahtuman, mikä on herättänyt jo aikaisempina vuosina mielenkiintoni. Siihen tapahtumaan osallistumistani mun ei tarvinnut kauaa miettiä. Aikataulullisestikin se sopii kuvioihini täydellisesti. Kerroin jo viime kirjoituksessani, että se järjestetään lokakuussa ja kysehän on Vaarojen maratonista! Tässä video viime vuodelta, missä seurataan Peltsin etenemistä. Kyseessähän on Kolin kansallispuiston maisemissa juostavasta 43km:n maastojuoksusta. Reitti on haastava kaikkine nousuineen ja laskuineen, mutta varmasti mielenkiintoisempi juosta kuin nämä asvaltti-vaellukset kaupunkien keskustoissa :).

 

Toinen tavoitteeni on hieman enemmän aikaa ja harjoittelua vaativa. Se on edessä vasta kesällä 2014 eli yli vuoden päästä. Puhuimme parin kaverini kanssa triathlonista ja ajattelin, että se olisi jotain täysin uutta ja oikeasti haastavaa minulle. Aloitan varmasti olympia matkasta ja jos homma menee ihan lapaan niin siten voin siirtyä puolimatkalle vielä samana syksynä/loppu kesästä. Juoksun kanssa ei ole varmastikaan suurempia ongelmia. Väsymys on varmasti siinä kohtaa jo kova, mutta uskon selviäväni. Pyöräilystäkin mulla on suhteellisen paljon kokemusta ja uskon, että sekin menee kohtalaisesti, mutta sitten se uinti!!Huh!!

 

Uintioppilas valmiina harjoituksiin!

Faktahan on se, että mä olen melkein uimataidoton ja siis sanan todellisessa merkityksessä. Pysyn pinnalla ehkä 10 metrin matkan, (humalassa) :). Vaimoni on vetänyt lasten uimakouluja ja saanut koulutuksen aikuisten alkeistekniikkaan tms. Lisäksi se on joskus itse ollut uintivalmennuksessa muutamia kertoja. Viikko sitten otin härkää sarvista ja sanoin, että nyt pakataan simmarit ja sammarit ja suunntaan Pirkkolan uimahallille treenaamaan. Saat opettaa mut uimaan. Mun kuningasajatus on se, että vaimoni opettaa mut uimaan niin, että pystyn sitä jo itse harjoittelemaan. Mennään vaihe kerrallaan ja rakennetaan palapeliä pikkuhiljaa. Sitten kun jaksan uida jo jonkinverran ja olen tottunut veteen, niin menen nykimään jonkun oikean uintivalmentajan hihaa ja sanon et "täsä mä olen, opeta mua"! Nyt kahden kerran aikana olen opetellut vaparin potkuja ja oikeaa uintiasentoa. Osaan jo mennä hienossa asennossa, jaloilla polskien, pää vedenpinnan alla n. 20m matkan. Viime kerralla sain jo käsiä vähän mukaan niin vauhtikin kiihtyi :). Seuraava vaihe olisi se hapenotto. Tiedän, että jos sitä ei harjoittele niin rajat tulevat pian vastaan. Huomasin jo viime kerralla, että hengittäminen on iso osa uintia. Ilman sitä ei kovin pitkälle polskita. Olen kuitenkin todella innoissani uimisesta ja vaikka itse sanonkin niin kehittynyt siinä nopeasti. Mun hyviin puoliin kuuluu se, että kun mä jotain päätän ja jostain innostun niin sen vien kyllä loppuun saakka. Nyt tämä uinti on sellainen asia. Eräs asiakkaani kysyi multa kerran, että heittäydytkö sä koskaan epämukavuusalueelle. Kaikki jotka mut hyvin tuntevat tietävät, että nyt heittäydyin ja syvälle :)!! Teen sitä toki muutenkin, mutta nyt ollaan sen asian ytimessä!

 

Viimeistelytreenit edessä! Aika jäykäks toi mun Usainin jousipyssy jäi..:(

Seuraava kirjoitus tulee sitten Helsinki City Runin jälkeen ja siinä kerron mitkä on fiilikset juoksun jälkeen. Sain muuten kirittäjäkseni hyvän ystäväni ja lenkkikaverini Artun. Sovittiin, että lähdetään juoksemaan 5.10-5.20min/km vauhtia ja sitten kiristellään tai hölläillään sen mukaan miten kulkee. Arttu on juossut ½ maratonin 1.40 kieppeille, joten tuskinpa sillä ainakaan kondis loppuu kesken. Laskeskelin muuten, että HCR:llä on nyt n. 20 jollain tapaa mun valmennuksessa ollutta juoksijaa, sekä ainakin 10 kaveria, joten hauska päivä on luvassa lauantaina. Tulkaahan kaikki kynnelle kykenevät katsomaan liikunnan ja juoksun riemua!

 

Palataan asiaan! Onnea kisaan kaikille HCR:lle osallistuville ja muille toivotan hyviä treenejä ja aurinkoisia päiviä!

 

-Leevi