Extreme Run ja viimeinen pitkä lenkki!

Eilen oli mahtava päivä. Vaimoni osallistui ensimmäiseen juoksutapahtumaansa ja mä pääsin tekemään viimeisen pitkän lenkin ennen Tukholmaa. Juoksutapahtumahan oli tietysti Extreme Run Vantaan Hakunilassa. Hän juoksi sen Lorna Janen joukkuessa, missä oli yhteensä 6 kaunista, hyväkuntoista naista. Minä pääsin tällä kertaa helpommalla ja olin kannustusjoukoissa ja annoin Canonin laulaa minkä kerkesin.

Lorna Janen reippat tytöt!

 Extreme Run on hyvän mielen juoksutapahtuma, missä juoksijoiden hyvä fiilis välittyy helposti myös katsomoon saakka. Lisäksi mahtavan värikkäät ja mielikuvitukselliset karnevaaliasut tuovat tunnelmaan oman lisänsä. Nytkin näin poliiseja, vankeja, alkuasukkaita, banaanin, tonttuja, smurffeja, sotilaita jne..Lorna Janen tytöt erottuivat selvästi pirteillä kasari henkisillä juoksuasuillaan, missä ei oltu tyyliä ja värejä säästelty. Tämän lisäksi mimmeille oli tehty tyylikkäät kampauksetkin Butik Helsingissä.

Välillä juoksijat joutuiva vähän jonottelemaan!

 Monna on ollut niin monesti jeesaamassa mua noissa juoksuissani, että nyt oli takaisinmaksun paikka. Olin tosiaan koko kisan ajan siellä kuvailemassa ja kannnustamassa. Näin muutaman muunkin tutun matkan varrella. Onnea vaan kaikille, jotka suorititte vaativan ja haastavan Extreme Runin. Voisin suositella tapahtumaa kaikille, jotka haluavat uusia haastavia kokemuksia ja myös sellaisille juoksijoille joiden mielestä nuo perinteiset tapahtumat ovat liian kilpailuhenkisiä. Tämän tapahtuman hyvä puoli oli ehdottomasti se, että sen voi tehdä joko aivan täysillä juosten kelloa ja muita kilpailijoita vastaan tai sitten niin, että ottaa rennomman asenteen ja lähtee nauttimaan liikunnan riemusta ja itsensä haastamisesta.

Goljatin portaat suoritettu ja matka voi jatkua hymyssä suin!

Täytyy kuitenkin muistaa, että matka on joko 9km tai 18km ja reitti on maastoltaan erittäin haastavaa ja siellä joutuu jatkuvasti kipuamaan kovia nousuja. Reitti ei siis missään nimessä ole helppo vaan päinvastoin, se on profiililtaan oikeastaan todella kova ja siältää rutkasti jyrkkiä nousuja. Tämän lisäksi matkan varrella on vielä selvittävä 10 erilaisesta esteestä. Jos juokset 2 kierrosta niin sitten 20 esteestä. Kunnossa on siis oltava, jos meinaa Extreme Runille osallistua :).

 

Kilapilijat kastuivat juoksun aikana kunnolla!

Minulla oli lauantaina ohjelmassa myös viimeinen pidempi lenkki ennen Tukholman maratonia. Heräsin aamulla 07.15 ja lähdin heittämään Monnaa Butik Helsinkiin valmistautumaan juoksuun. Sen jälkeen ajelin keskustasta kotiin aamupalalle. Tämän jälkeen olikin lähdettävä lenkille, että ehdin kotiin suihkuun ja välipallle ennen Extrene Runin lähtölaukausta. Ohjelmassa oli siis erittäin rauhallinen pitkä lenkki, jonka tarkoitus oli taas muistutella kehoa käyttämään rasvavarastoja polttoaineenaan. Nämä ovat mielestäni ehkä tylsimpiä lenkkejä mitä juoksijalla voi ohjelmassa olla. Yritin houkutella kaveriani shakaalia lenkille, mutta hänellä oli töitä, joten jouduin lähtemään yksin.

 

Polut toivat hieman vaihtelua muuten niin pitkäveteiseen etenemiseen!

 Lähdin keskuspuistoon, koska en hirveästi tykkää juosta autoteiden vieressä. Siitä melusta menee jotenkin aivot tukkoon, kun yritän kuitenkin aina samalla ajatella kaikkea kivaa ja suunnittelen muutenkin erinäisiä juttuja lenkkieni aikana. Koitin keskuspuistossa etsiä hyviä polkuja , että saisin vähän vaihtelua alustaan ja rytmiin. Kaikki inspiraatioa ja virikkeet ovat aina erittäin toivottuja näillä "kuoleman marsseilla". Löysinkin kivoja polkuja ja kävin moikkaamassa mun kavereita matkan varrella Ruskeasuolla. Aitauksessa oli 4 hevosta ja me nähdään yleensä joka aamu, kun poljen niiden ohi kamppiin töihin. Nyt tämä kuvan velikulta oli ystävällisellä päällä ja tunki turpaansa aidan läpi, mutta enhän mä uskaltanu sitä paljon rapsutella. Ei sitä ikinä tiedä minkä mavasaigerin se sieltä tempasee ja siinä onkin Pursiaisen akan pojan juoksut juostu vähäksi aikaa...

 

Kaveri syömässä!

 Juoksentelin keskuspuiston läpi ruskeasuolle ja siitä stadikan ohi kohti Kalliota katsomaan mikä siellä olisi meno näin lauantai aamuna. No Kallio ei totutusti petä ikinä. Siellä on aina ihmeteltävää olit sitten mihin kellonaikaan tahansa liikkeellä. Niin nytkin! Oliko syynä illan Suomi-Ruotsi lätkämatsi, euroviisut vai viikonloppu, sitä en tiedä, mutta kyllähän jengillä oli aikamoinen juhlafiilis päällä jo 11.00 aikaan aamulla. En jäänyt tekemään haastatteluja, että oliko kyse ns. tuoreesta humalasta vai sykkikö suonissa vielä perjantaina otetut keppanat. Selv'' oli kuitenkin se, että pönttöä oli otettu ja tullaan ottamaankin :)

Karhupuistossa riitti ihmisiä!

Keskuspuistossa saa olla rauhassa autojen meteliltä!

 Kallio oli myös täynnä iloisia katukeittiöitä. Epäilen, että eilen oli taas joku ravintolapäivä tms, koska niin monta kokeellista keittiötä oli teiden varsille ilmestynyt. Jos mulla olisi ollut käteistä mukana olisin ehdottomasti jäänyt johonkin juomaan sumpit ja vaihtamaan kuulumisia päivän menekistä, mutta koska mukana oli vaan pankkikortti niin en mennyt häiriköimään ahkeria kotikokkeja.



Osa katu-ravintoloitsijoista oli varautunut vaihtelevaan sääennustukseen huvilateltalla.

Kallio seikkailujen jälkeen oli aika painaa niska kumaraan ja suunnistaa metsiä pitkin kotiin. Kahvit jäivät tälläkertaa juomatta, mutta muuten nautin kyllä tunnelmasta täysi rinnoin. Lenkistä muutoin ei jää teille nyt oikein mitään kerrottavaa, kun se oli sellaista surullisen miehen väkinäistä vääntämistä :). Juoksin niin hiljaa kuin pystyin ja kotin vaan koko ajan miettiä sitä, että syke pysyy riittävän matalalla.


Rengaseste oli haastavan näköinen ja liukas!

Tänään onkin sitten lepopäivä. Meillä ei vaimoni kanssa ole mitään suunnitelmia eikä pitkään aikaan ole sovittu mitään tekemistä/tapaamsita koko päivälle. Aivan loistava fiilis. Tätä kannattaa kaikkien joskus kokeilla. Irroittautukaa vaikka päivän ajaksi täysin kellosta ja aikatauluista. Monesti tulee hosuttua paikasta ja suorituksesta toiseen ilman, että ehtii nauttimaan elämästä ja siitä mitä se meille tarjoaa. Huh, kun meni fiilistelyksi, mutta menköön!

Todisteaineistoa lenkiltä!

Tässä vielä pari kuvaa kellosta lenkin jälkeen. Matkaksi tuli siis 19km mikä on minulle suhteellisen pitkä lenkki. Olen jo joskus aikaisemmin sanonut, että en juokse ennen maratoneja paljon yli 20km:n lenkkejä. Olisiko nyt takana 3 näitä 19-21km lenkkejä, 1* ½ maraton kilpailu mielessä ja 1* 23-24km pituinen lenkki. Loput ovat olleet sitten lyhyempiä. Alkuvuonna kilometrejäon kertynyt juosten n. 650-700km.

Matkaksi tuli 19km.

Minulla jatkuu juoksut ja urheilut taas maanantaina. Ohjelmassa on normaalien työpäivieni lisäksi seuraavaa. Maanantaina työmatkapyöräilyä 15-25km, juoksukoulu asiakkaille ja fudistreenit.

 

Tiistaina on toinen juoksukoulu, ja pyöräilyäkin tulee 25km.

 

 Keskiviikkona vuorossa on taas pyöräilyä 25km ja fudispeli, joten tuo suhteellisen aktiivinen tuleva alkuviikko rajoitti hieman pitkän lenkkini pituutta.

Tämä voikin toimia esimerkkinä siitä, että muistakaa aina ajatella asioita kokonaisuuksina. Ei voi tuijottaa vain sitä yhden lenkin pituutta tai tehoa, vaan kaikki on suhteutettava yhteen. Työt, työmatkapyöräilyt, hyötyliikunnat, muut lajit jne lisäävät rasitusta välillä vähän huomaamattakin. Olkaa siis tarkkoina ettei homma karkaa käsistä ja lipsahda ylikunnon puolelle :)

Mukavaa sunnuntaita ja mahtavaa viikonalkua kaikille!

 

-Leevi