Tarina joulusta, susista ja pitkistä lenkeistä

Joulu on nyt onnellisesti vietetty ja talviloma jatkuu etelän vetisissä keleissä. Joulusta nautiskeltiin tosiaan Nurmeksessa kovassa pakkasessa susien ympäröimänä. Kokemus tuokin ja tulipahan ainakin lepäiltyä kunnolla, kun ulos ei voinut tai uskaltanut mennä. Riippuu vähän siitä pelottaako -29 vai sudet enemmän :). Mua ne molemmat pelotti sen verran etten käynyt kuin kerran salilla (23.12.) ja kerran  juoksemassa (24.12.). Lenkin aikana katselin koko ajan lähimpiä puita ja hirvitorneja sillä silmällä, että mihin pääsen susia pakoon, kun ne aloittaa hyökkäyksensä. Hyökkäykset jäivät onneks tällä kertaa väliin ja selvisin ehjin nahoin takaisin mökille.

Tarkoitukseni ja suuri unelmani oli päästä lumikenkäilemään metsän siimekseen jouluna. Susien välitön läsnäolo pakotti mut kuitenkin hylkäämään sen huvin. Mietin hetken, että lähtisin vaan rohkeasti, mutta tajusin että, lumikengät jalassa, sauvat kädessä ja lumen yltäessä vyötäröön asti on vaikea juosta karkuun :). Sudet olis vähän aikaa naureskellu, että kattokaa nyt tota lylleröö ennen kuin ne olis hyökänneet oman joulukinkkunsa kimppuun. Siinä ei tsehe tsehetkään paljoo auta. Ne kun ei tottele yhtä auliisti kuin perus labradori Haagan alepan pihalla. Sudethan eivät ole käsittääkseni todistetusti hyökänneet Suomessa ihmisten kimppuun 1800-luvun jälkeen, mutta kun noita metsästäjien tarinoita kuuntelee niin ei sitä tällainen kaupunkilais boussailija uskalla sinne susien reviireille mennä paljoo päätään aukomaan ja huutelemaan, että tulkaa kokeilee!!



Jouluaaton lenkiltä kylätieltä.

Bomban kylpylähotellissa oli Kinesis-harjoitteluun pyhitetty kuntosali, joka oli kyllä erittäin miellyttävä tuttavuus. Kinesis-harjoittelu perustuu toiminnalliseen harjoitteluun ja siihen, että samassa "laitteessa" voit harjoittaa useampia lihasryhmiä tai kohdistaa rasitusta eripuolille lihasta. Tästä linkistä pääsee vähän katsomaan mistä on kysymys. Kinesis-harjoittelu. Täytyy myöntää, että mä tykästyin kovasti tähän kinesis-harjoitteluun ja kaipaisin samanlaisia kuntosaleja enemmänkin.

Ensin kunnon lämmittelyt.






Ja sitten puskemaan..

 

Joulupäivän aamu menikin sitten huokaillessa, lepäillessä ja nukkuessa. Aattoilta venyi pikkutunneille ja se vaati veronsa. Illalla lähdettiin porukalla Bomban kylpylään uimaan ja kylpemään. Mua ei tällä kertaa kylpemiset kiinnostanu vaan jäin istuskelemaan kahvioon läppärin kanssa. Meillä oli varattuna todella muhkea seisovapöytä Bomban ravintolasta ja pääsimme nauttimaan perinteisestä pohjois-karjalaisesta pitopöydästä kaikkine herkkuineen. Hyvää oli ja kaikki olivat iloisia. Tapaninpäivän aamuna käänsimme sitten Qashqain keulan kohti Helsinkiä, kun edessä oli paluumatka. Matka meni yllättävän nopeasti vaikka se kestikin 6½ tuntia. Jänis meinasi jäädä auton alle mutta muuten hommat tienpäällä toimivat moitteettomasti. Tapaninpäivän ilta meni vielä huilaillessa mutta sitten alkoi kurinpalautus.



Paloheinän ladut illalla!

Torstaina päätin laittaa löysäilylle stopin ja lähdin illalla hiihtämään. Tyyliksi valikoitui vapaa ja lenkin pituudeksi 17km. Kohtuullinen startti siis joulun hulinoiden jälkeen. Perjantai alkoi aikaisella herätyksellä ja juoksulla Pirkkolan kuntosalille punttien äärelle. Ohjelmassa oli selkä-hauis-vatsa treeni ja se menikin oikein mukavasti. Punttisalin hämärästä painelin asiakkaan luokse ja illalla kävin vielä hiihtämässä vaparia 14km. Urheilun täyteinen lomapäivä siis.

 

Hiihtohan on mitä loistavin liikuntamuoto minkä lajin harrastajalle vaan. Siinä joutuu koko kroppa tekemään tehokkaasti töitä. Juoksijalle sitä voi suositella myös oikein hyvin. Monet juoksijat hiihtävätkin paljon talvisin säästääkseen jalkojaan iskuilta. Minulle hiihto on todella terapeuttista liikuntaa. Menen oikeastaan aina peruskestäyys sykkeillä (noin.115-135) enkä viitsi kovempia harjoituksia hiihtäen tehdä. Siellä mieli lepää ja aivoissa syntyy jatkuvasti uusi mielettömiä ideoita. Parasta on lähteä lenkille illalla pimeässä pelkän otsalampun valaistessa latua. Silloin kun vain muutama samanlainen fiilistelijä on ladulla seuranasi. Ei tarvitse väistellä kirkuvia lapsia tai saada vastaantulevilta koirilta haukkuja. Alkoi muuten samantien tehdä mieli ladulle...

 

Hiihtolenkin jälkitunnelmia!

 

 

Lauantai alkoi yhteis-söpöstely-pussailu-kuntosali-treenillä vaimon kanssa. Kävimme vakio paikassamme Mäkelänrinteen uintikeskuksen salilla. Molemmilla sattui olemaan vielä samat suunnitelmat eli rinta-ojentaja-vatsa harjoitus. Sen verran mä tähän kyllä vielä lisään, että jos harjoittelemme yhdessä niin emme hirveästi siellä keskenämme keskustele. Muutaman kerran käydään kysymässä onks tukka hyvin, näkyyks kello? ja siinäpä se. Pussailulle on sitten omat paikat erikseen.  Mäkelänrinne on loistava harjoituspaikka. Katsomoiden päällä voit juosta, vierestä löytyy sali ja myös uinti kuin vesijuoksukin onnistuu. Mäkelänrinteessä on myös kattava valikoima erilaisia ryhmäliikuntatunteja niin vedessä kuin jumppasalissakin. Siellä jumppasalissa on muuten Pursiaisen poikakin opetellut horjahdellen häävalssin alkeita. Kaunista cabareeta siitä ei syntynyt ja loppujen lopuksi jäi hämärän peittoon se, että itkivätkö ihmiset häävalssin jälkeen säälistä vai onnesta :). Harjoituspaikan vika se ei kuitenkaan ollut.

Vapailla painoilla treenatessa saat monipuolisempaa harjoitusta. Suosittelen!

Sunnuntaina päätin ottaa lenkkarit naftaliinista ja lähteä juoksemaan tämän projektini ensimmmäisen pidemmän lenkin. Reitiksi valikoitui Haaga-Kuusisaari-Lehtisaari-ja kaikki muutkin saaret-Lauttasaari-Hietsu-Pikku-Huopalahti-Haaga. Matkaa kertyi n.21-22km. Hauskaa oli alusta alkaen, vaikka vettä satoikin koko ajan. Kun päällä oli taas niitä kuuluisia windstopper tamineita ei sade ja tuuli haitannut menoa ollenkaan. Lenkki sujui kaikkineen hyvin ja itse nastoittamani Nimbukset ajoivat asiansa ja pitivät mut pystyssä. Lenkin jälkeen jäi vielä sellainen olo, että olisihan tässä voinut jatkaa pidempäänkin mutta jätetään vähän sitä nälkää seuraavallekin kerralle. Kotona oli vielä saunakin lämmitetty ja ruoat valmiina pöydässä niin mikäs sen mukavampaa!

 

Kuvia sunnuntain pitkältä lenkiltä!

Vuosi 2012 alkaa olemaan taputeltu. Kulunut vuosi tarjosi taas paljon asioita, mistä en voinut uneksiakaan vielä tammikuussa. Vuoden vaihtuessa mietin aina kulunutta vuotta ja ihmettelen mitä kaikkea ihmeellistä on tapahtunut. Onnellisia sekä onnettomia asioita. Vuosi on pitkä aika ja siinä ehtii tapahtumaan paljon. Tavallaan se myös huolestuttaa, kun ajattelee kaikkia vuoden aikana kokemaani. Pysähdyn miettimään, että mitäköhän kaikkea voikaan tapahtua vuonna 2013. Tulevia on toisaalta turha miettiä etukäteen. Niille kun ei voi mitään. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan ja nautitaan jokaisesta hetkestä täysillä. Muistakaa, että ikävätkin asiat kuuluvat elämään ja ilman niitä täällä olisi paljon tylsempää! Huomenna vielä hiihtämään ja kavereiden luokse istumaan iltaa ja juhlistamaan vuodenvaihdetta. Ottakaahan iisisti ja varokaa raketteja!





 

Tunteikasta vuodenvaihdetta toivottaen

 

-Leevi