Lupauksia ja muistelua

Vuoden vaihtumista on juhlittu ja nyt sitten ollaankin tammikuu hyvin paatoksellisissa tunnelmissa. Meillä oli ystävien kanssa mahtavat uudenvuoden kutsut / tuparit Kalliossa. Ainut miinus oli sää. Meillä ei ollut edes raketteja vaan lyötiin hätäisesti 5 tähtisädetikkua loskakasaan pystyyn ja tuoijoteltiin niitä vähän aikaa Kallion kirkon kupeessa. Siinä tuli kieltämättä aika depressiivinen fiilis :). Rehellisyyden nimissä ne oli kyllä köyhimmät tulitukset ikinä, mutta muuten oli oikein menevä ilta.

Kuntopyörän selässä uudenvuodenaattona

Monet tekevät vuoden vaihtuessa uudenvuodenlupauksia mitkä sitten onnistuvat paremmin tai huonommin. Riippuen lupauksen tekijästä sekä lupauksen mahdottomuudesta. Minä lupasin tälläkin kertaa olla juomatta alkoholia tammikuussa eli tipaton tammikuu on tosiasia. Samoin aloitin vaimoni kanssa "sokerittoman"  sekä herkuttoman ruokavalion mikä tarkoittaa meillä alle 5grammaa sokeria/ 100g ko. tuotetta. Siinä saa muuten vähän katsella mitä suuhunsa laittaa. Ihan neuroottinen mä en tuon kanssa ole eli, jos jossakin mun käyttämässä tuotteessa on vaikka 5,2g sokeria niin saatan sen silti ostaa, mutta lähtökohtaisesti tuosta rajasta pidetään kiinni. Herkuttoman kanssa olen aivan ehdoton. En laita suuhuni mitään herkkuja eli limua, sipsejä, popcornia, karkkia, pitsaa tms. Näiden lisäksi ajattelin lisätä runsaasti vihannesten osuutta ja olla ilman punaista lihaa. Nyt tää mun homma alkaa kuulostamaan jo sairaalta :). Todellisuudessa syön aika terveellisesti ja olen suht. vähillä sokereilla muutenkin eli muutos ei ole niin radikaali kuin se äkkiseltään vaikuttaa, mutta haastetta siinä on silti.

Tipaton herättää myös aina paljon mielipiteitä. Yksi järjettömimmistä on se, että vain alkoholistit joutuvat pitämään tipattoman, kun eivät pysty muuten olemaan juomatta tai käyttämään alkoholia kohtuudella!!!Siis TÄH?? Miten minä, joka käytän alkoholia ehkä 2-3 viikon välein ja olen tammikuun nauttimatta annostakaan olen enemmän alkoholisoitunut kuin se, joka käyttää alkoholia myös tammikuussa ja muuten saman verran kuin minä tai jopa enemmän! EN TAJUA! Kateellisten panettelua! Jos ei koe tarvetta olla tipattomalla se on ihan kiva juttu, mutta ei silti tarvitse leimata alkoholisteiksi niitä jotka ei juo. Tää koko juttu kuulostaakin jo ihan älyttömältä vai mitä?



Fiiliksiä perjantain aamulenkiltä!

Tämän viikon treenit on menneet vähän sinnepäin. Paljon on ollut tapahtumia ja normaalista arjesta poikkeavia asioita, jotka ovat sotkeneet mun harjoittelua. Yleensä mä en usko selityksiin. Aina löytyy miljoona syytä miksi ei ole harjoittelu maistunut ja miksi on pitänyt syödä epäterveellisesti. Kyllähän niitä jokainen keksii vaikka kuinka paljon. Kysehän vaan on siitä mitä haluaa tehdä! Jos on kiireinen ja pitkä päivä edessä voi käydä harjoittelemassa ennen töitä tai ruokatunnilla. Palaverissa ei ole pakko vetää kahta texaspullaa vaan sinne voi ottaa mukaan vaikka banaanin ja omenan. Valintoja kaikki. No niin, se saarnauksesta :).

Uudenvuoden aattona kävin tekemässä hyvän salitreenin aamulla ennen illan hulinoita. Siinä vierähti mukavasti 2 tuntia. Illan kunniaksi tein vähän mitä sattuu ilman sen suurempia päämääriä, mutta kivaa oli ja treeni meni hyvin perille. Lopuksi poljin 20 min kuntopyörää ja sitten juoksin kotiin, joten vähän sinne saatiin sitä aerobistakin sekaan. Tiistai eli 01.01.2013 meni huilaillessa :). Keskiviikkona oli vuorossa 90 min salibandyteenit. Vauhti oli kova ja oli kiva pelailla kavereiden kanssa. Siitä lähti vuosikin kivasti käyntiin myös salibandyn osalta. Salibandytreeneissä mulla on keskisyke 140 luokkaa, maksimi 180 luokkaa ja energian kulutus 1100kcal eli ihan kunnon treenistä on kyllä kyse. Se toimii mulla hyvin viikon vauhdikkaampana harjoituksena ja siellä pyöritään vauhti - maksimikestävyys alueilla. Tällaisia kovemmilla sykkeillä tehtäiä harjoituksia pitäisi tehdä säännöllisesti. Pallopelit ovat siitä hyviä, että niissä tulee myös paljon spurtteja, suunnanmuutoksia sekä kimmoisutta lisääviä liikkeitä. Kaikkineen aivan mahtavaa liikuntaa ihmisille. Lisäksi siellä kentällä on niin hauskaa ettei sitä aina huomaa edes harjoittelevansa vaan se on enemmänkin hauskan pitoa.

Torstaista muodostui taas työntäyteinen päivä. Lähdin aamulla 08.00 aikaan kotoa ja tulin takaisin 20.30, joten pyhitin sen levolle treenien osalta. Perjantai alkoikin sitten sähäkästi. Nousin sängystä pirteänä 5.30 ja lenkille lähtö koitti 5.50 aikoihin. Aamulenkit on kyllä mielettömiä. Se fiilis kun melkein koko kaupunki vielä nukkuu ja ne jotka ovat pakotettu jalkeille katselevat mua kuin hullua. Lenkkini kierteli Huopalahden rantoja pitkin ja hiljasta siellä oli niinkuin noista ylemmistä kuvista voi fiksuimmat päätelläkin. Keskisyke oli 127 -max syke 150 ja pituutta n.8km. Hyvä aamutreeni siis. Taas pyörittiin siellä peruskestävyysalueella ja haetaan hyvää pohjakuntoa kohti kevättä ja kovempia treenejä. Sitten lenkin jälkeen pirteänä suihkun kautta töihin. Mulla kävi niin ikävästi, että karhukopla pölli mun pyörän pari viikko sitten ja tein siitä tottakai rikosilmoituksen sekä ilmoituksen vakuutusyhtiöön. Perjantaina sain hakea uuden pyörän tilalle. Tässä kuva uudesta tulokkaasta ja innokkaasta pyöräilijästä.



Työpäivän jälkeen oli siis aika hakea poika kotiin ja samalla sain suoritettua koeajon. Olihan se nyt hyvä. Tykkään polkea myös talvella, joten otin tuollaisen maastopyörän tällä kertaa. Hyvähän sillä on kieltämättä tuolla liukkailla skulaa, ei siitä pääse mihinkään.

Lauantaina vaimolla oli poikkeuksellisesti töitä, joten päätin ottaa uuden pyörän alle ja lähteä kokeilemaan miten se talvipyöräily sujuu. Hyvinhän se sujui. Tein yllätys visiitin vanhemmille. Sinne tuli matkaa n.10km. Sitten ei muuta kuin tärkeimmät terveiset alta pois ja juoksemaan. Vanhempani asuvat vieläkin aika lähellä lapsuuteni maisemia, joten ajattelin käydä katsomassa vanhat mestat läpi juosten. Muistelot kuljettivat mua kuin itsestään 10km pituisen matkan, missä kävin  katsomassa mestat aina tarhasta aikuisikään asti. Paljon hyviä muistoja tuli mieleen ja pakkohan mun oli ottaa kuvia, kun kerran toi aifoun sattu olemaan taskussa. Näin myös PT-opettajani lenkkini aikana ja jäimme hetkeksi vaihtamaan kuulumisia. Jotkut juoksijathan ovat sellaisia, että eivät lenkkinsä aikana pysähdy vaikka näkisivät parhaan kaverinsa hukkuvan jokeen. "Kilsa-ajat kato tippuu ja syke laskee pk alueelle vaik mulla on tässä tasavauhtinen kova menossa." - Just! No mä en kuulu niihin vouhottajiin vaan voin pysähtyä jutustelemaan tuttavien kanssa ja vastailen puhelimeenkin, jos joku kaveri (vaimo) soittaa. Eihän tämä elämä ja juokseminen nyt niin vakavaa saa olla. Olen itsekin aikaisemmin kiroillut punaisissa valoissa, kun Suunnon Gps-mittari rullaa ja kilsa-ajat hidastuu turhan takia. Se toi mulle vaan turhaa stressiä ja nykyään otan tosiaan paljon iisimmin lenkillä. Juoksun jälkeen pääsin nauttimaan vielä äireen pitopöydästä. Herkulliset ruoat nautittuani polkaisin uudella pyörälläin vielä kotiin. Uskollinen Polarin sykemittarini ilmoitti, että olin ollut retkilläni 2h 25min ja kuluttanut 1470kcal. keskisyke oli 128 ja max 154 eli peruskestävyystreeniä tämäkin ja hyvä niin.

Juoksukamat päälle ja fiilistelemään lapsuuden maisemiin!

Lopuksi otan teidät mukaan pienelle matkalle mun lapsuuden maisemiin ja fiiliksiin! Enjoy!

Nuoren Leevin tarha ja ensimmäinen aivotärähdys, jonka sain kun kaveri löi keppihevosella päähän!

 

Pähkinärinteen ostari!

 

Santis 25.

Tässä taloyhtiössä Santamäentiellä asuttiin 10 vuotta.

Pihan kääntöpaikka jossa skulattiin satoja tunteja futista ja pihalätkää.

 

 

Hämeenkylän lintukoto.

 



Ala-asteen urheilukenttä, joka oli ahkerassa käytössä välitunneilla. 

Tuomelan koulu jossa kävin ala-asteen. Tähtihetkiä täältä riittää niin paljon, että se vaatisi jo oman juttunsa!

Käykää tekin fiilistelemässä ja muistelemassa lapsuuden maisemissanne. Siinä lenkki menee kuin siivillä ja huomaa kuinka paljon mittasuhteet on muuttuneet vuosien varrella. Se maailman suurin puu onkin vaivaiskoivu, maailman makein seikkailuretki kouluun peltojen halki kesti 1-luokalla vähintään 30 min suunta ja nyt enää 5min. Minne se 25min ja loputtomat seikkailut siitä matkan varrelta ovat kadonneet? Eiks siellä silloin ollut leijoniakin?

Rakasta ja riemukasta viikonloppua toivottaen!

-Leevi