Ensimmäinen askel..

Nyt on tämä projekti käynnistetty ihan julkisesti eikä taka-askeleita voi enää ottaa. Herätyskello pirisi eilen aamuna Suomen Haagassa 8.30 ja ei muuta kuin heti katsomaan minkälainen ilma perjantaisen myrskyn jälkeen on. Lämpömittari näytti -8 ja lunta satoi hiljalleen, joten totesin, että kyllä se on pojan lenkille lähdettävä. Ensiksi oli kuitenkin saatava ravintoa, että jaksaisin juosta.

 

Aamupala koostui 2 kpl ruisleivästä (päällä voimariinia, juustoa sekä kalkkunaa), paprikasta, kurkkusiivuista, tomaatista, maitorahkasta, marjoista, itse puristetusta hedelmämehusta sekä kahvista. Tästä monipuolisesta aamiaisesta sain riittävästi hiilareita, proteiineja sekä tietysti paljon vitamiineja nyt kun tätä jokasyksyistä influenssakautta eletään. Juoksu tulisi varmasti kulkemaan ja päivä pitää startata reilulla aamiaisella, joka takaa pirteän ja energisen olon pitkälle päivään.

 

 

Aamiaisen jälkeen istuin hetken läppäri sylissä ja keskityin töiden tekemiseen. Sitten, kun kello näytti n.11.30 oli aika alkaa suunnittelemaan pukeutumista. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat aina vaikeita, kun ei oikein tiedän paljonko lenkille pitää pukea päälle. Tällä kertaa voiton veivät seuraavat kamppeet: Nike pro alushousut, jonka päälle vedin Löfflerin takuuvarmat pitkät light kerrastohousut, niiden päälle vielä Löfflerin windstopper trikoot ja homma oli alakerran osalta paketissa. Tässä vielä todistusaineistoa. Laittakaa miehet rohkeesti sitä trikoota jalkaan. Onhan ne alkuun vähän epäilyttävät, mutta ei kukaan muu sitä kelaile kuin te itse. Niillä on vaan yksinkertaisesti niin paljon parempi juosta kuin niillä vuoden -95 virallisilla MM-kisa collegeilla. 

 



 

Yläkerran osalta kuvio oli alusta asti selkeämpi. Päädyin Löfflerin pitkähihaiseen light aluspaitaan. Sen päälle vielä Goren windstopper juoksupaita niin homma oli valmis. Tämän lisäksi kaulan suojaksi tuli Buffin thermo kauluri ja jalkaan vedin kahdet sukat, joista alimmaiseksi Falken marathon sukat ja päälle Sealskinzin vedenpitävät sukat. Jalkaan vielä Nike Freet ja menoksi.

 

 

Ja näin siistii oli lähtee.

 

Tänään vuorossa oli fiilistely lenkki, jonka päämäärästä, pituudesta, vauhdista, sykerajoista tai muistakaan tosijuoksijan attribuuteista mulla ei ollu hajuakaan. Päätin vaan lähtee nauttimaan makeista maisemista ja pirtsakasta pakkaskelistä. Monesti treenaaminen ja liikkuminen tarjoaa kaikista parhaat kiksit silloin kun ei ole suunnitellut ennalta liikaa sitä edessä odottavaa harjoitusta vaan lataa vaan tunteella menemään. Tavoitteellisessa urheilussa on tottakai pakko tehdä tietynlaisia harjoituksia tiettyyn aikaan mutta voisi sielläkin sitä yllätyksellisyyttä ja leikinomaista meininkiä olla mukana. Tulee mullakin vielä eteen ne pakolliset 25-30km pitkikset mutta niistä ei kannata vielä huolehtia. "Elämä on ihmisen parasta aikaa".

 

Ponkaisin heti ekasta mahdollisesta kolosta Keskuspuistoon ja ilokseni totesin, että varhaisen aamun aikana oli urheiluhenkiset keijut olleet liikkeellä ja bykanneet hiihtoladut kuntoon. Arvostan suuresti tätä toimintaa. Vähän herkemmällä päällä ollessani olisin saattanut jopa kyyneleen tirauttaa, mutta nyt päätin ottaa vain kuvan ja jättää kyynelehtimiset toiseen kertaan. 





 

 

 

Kuvien räpsimisten jälkeen matka jatkui kohti Ruskeasuota. Selma-koiraa en tällä kertaa nähnyt , joten pettyneenä lähdin taivaltamaan Kuusitien kautta Meilahden läpi kohti Seurasaarta. Matkalla näin lasten laskevan pulkalla mäkeä ja joku lauloi lumikasan päällä helvetin kimeällä äänellä virsiä! Mietin vaan, että ihan söpöähän toi on, mutta jos asuisin tuossa taloyhtiössä ja eilen olisi ollut työpaikan pikkujoulut niin saattaisin sen söpöydestäkin olla vähän toista mieltä. Nyt olin kuitenkin lenkillä ja uskolliset Nike Freet kuljettivat minua kohti Seurasaaren merellisiä maisemia. Freet pitävät muuten loistavasti lumella vaikkakin ne mielletään enemmän kesäkäyttöön minimalistisiksi juoksukengiksi. Lumi pehmentää myös kivasti iskua mitä juostessa syntyy.

 

Matkalla Seurasaareen!

 

Seurasaareen en kerennyt tällä kertaa tutustumaan vaan jatkoin matkaani kohti Haagaa. Reitti kulki pikkuhuopalahden rantoja pitkin ja voe ristus että tuuli kovaa. Goren windstopper paita alkoi maksamaan itseään välittömästi takaisin. Suosittelen muuten lämpimästi jokaiselle talvella ulkona liikkuvalle jonkinlaista windstopper/goretex takkia, joka suojaa sateelta ja tuulelta. Liikkumisesta tulee todella paljon mukavampaa kun tuuli ei läpäise ulointa kerrosta ja takin kalvo suojaa vielä sateeltakin.

 

Yritin viritellä loppuun vielä jonkinlaista pientä kiriäkin mutta viimeistään hotelli haagan kohdalla oli sen verran slipperyä, että päätin jättää ne hommat toiseen kertaan. Kotipihassa Polarin uskollinen sykemittari näytti seuraavaa ->

 

 

n.12km lenkki takana ja sykkeet pysyi hyvin maltillisina.

 

Sykkeiden ja toki oman fiiliksenkin perusteella tämä lenkki kolahti kohtaan peruskestävyysharjoitus. Talvi on kovemmillakin juoksijoilla peruskuntokautta, joten tämä harjoitus menee hyvin läpi tiukemmankin valmentajan kontrollissa. Meidän harrastajien ei kannata niitä liikaa miettiä vaan nautitaan liikunnan ilosta. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa kaikesta harjoittelusta tulisi tapahtua peruskestävyysalueella (PK-alueella). Eli harjoittelun pitäisi olla mukavaa mutta hien pitäisi nousta pintaan. Peruskestävyysalue on n.60-70% maksimisykkeestä. Jos sykkeesi pyörii n.110-140 välillä niin se on silloin peruskestävyysalueella. Sykkeet ovat toki hirveän yksilöllisiä ja omat sykealueet onkin hyödyllistä selvittää liikuntaharrastuksen alkuvaiheessa. Varsinkin monet aloittelevat juoksijat harjoittelevat liian kovilla sykkeillä eikä juokseminen tunnu mukavalta.

 

 

Hyvää sunnuntaita kaikille!

 

Leevi