Kengät tuovat muistoja!

Olen nyt kovasti miettinyt mitä kirjoittaisin. Yritän pitää tiukasti kiinni ajatuksestani, että omien treenien lisäksi koittaisin kirjoittaa joka kerta myös jotain asiaa. Eli faktoja pöytään. Eihän kukaan jaksa kovin kauan lukea sitä miten mun pk lenkki kulki tänään ja miten se kulkee huomenna. Tai no, itse en ainakaan jaksaisi! Enkä kyllä jaksa niistä kirjoittaakaan.

Viikko on taas edennyt vauhdilla. Tänään alkanut talvi/joululoma teki työviikosta kiireisen. Kaikki piti saada valmiiksi omaa lomaa ajatellen. Mikään ei ahdista niin kuin se, että muistat lomasi toisena päivänä jonkun hoitamatta jääneen asian, mikä sitten kummittelee ajatuksissasi loman loppuun saakka. Olen nyt vahvasti sitä mieltä, että sain kaiken hoidettua. Työkaverit varmasti naureskelevat tälle lauseelle ensi viikolla hoitaessaan mun rästihommia :). Pahoittelut jo valmiiksi ja kiitos jo etukäteen! Tänään oli muutenkin suuri päivä nuoren pojan elämässä. Äitini mieliksi kävin kampaajalla. Kehtaa äiree sitten istuskella poikansa kanssa saman joulupöyrän ääreen!

Ja niin on nättinä kampaajan jälijiltä, että..

Viikon treenit on menneet hyvin ja suunnilleen niin kuin ne suunnittelin. Maanantaina kävin hiihtämässä 13-14km, mistä jo mainitsinkin edellisessä kirjoituksessani. Tiistaina vuorossa oli 60 min juoksulenkki sekä 45 min kuntosalitreeni. Salilla oli vuorossa selkä + hauis päivä. Keskiviikkona meillä oli 90min salibandytreenit. Salibandyssä saa huomaamatta tehtyä aivan loistavan vauhtikestävyystreenin sekä samallahan siinä saa hyvän nopeustreenin ja vähän käydään maksimikestävyydenkin puolella. Kaiken kaikkiaan mahtavaa liikuntaa. Juoksijoiden kannattaa muistaa tehdä välillä kovavauhtisia harjoituksia. Kaikki pallopelit ja erilaiset vetoharjoitteet, loikat jne ovat loistavia vaihtoehtoja. Jos juoksee vuodesta toiseen samalla vauhdilla niin siinä alkaa väkisinkin kangistumaan. Käyttäkää siis mielikuvitusta harjoittelussanne. Torstai meni töiden merkeissä. Lähdin aamulla 08.00 aikaan kotoa ja palasin takaisin 21.00 aikaan. Olisihan siinä aamulla salille kerennyt, mutta välipäivät harjoittelusta tekee hyvää ja silloinhan se kehityskin tapahtuu. Muistakaa siis tekin levätä välillä ettei kroppa mene jumiin. Perjantai aamuna fiilis oli heti herätessä aivan mahtava. Viimeinen työpäivä ennen lomaa. Uujea!! Päivä alkoi 11km juoksulenkillä mukavassa säässä. Lähtiessäni pakkasta oli -9 astetta. Päälleni päätin laittaa Löfflerin pitkän aluskerraston, Löfflerin transtex sukat, Löfflerin lyhythihaisen välipaidan, Northfacen goretex takin, Löfflerin windstopper trikoot, kommando pipon, Buffhuivin, pipon sekä Roeckelin paksut talvirukkaset. Näillä varusteilla pärjäsin hyvin ja käsistä tuli jopa hiki. Lisäksi varastin vaimoni kuulokkeet. Arvatkaas muuten mikä on piilossa tuolla takin alla??? -No Spibelt titenkin ja oli taas aivan älyttömän hyvä. Enää pari päivää niin on arvonnan aika ja pari onnellista teistä juoksee kohta omien Spibeltiensä kanssa :) . TÄSTÄ linkistä pääsette vielä katsomaan osallistumisohjeet kilpailuun.

 Lukijakilpailuista on pakko nyt kertoa sen verran, että olen saanut jo usemapia mielenkiintoisia palkintoja uusiin kilpailuihin. Niitä tulee aina tasaisin väliajoin ja palkinnot ovat kieltämättä hienoja. Vuodenvaihteen jälkeen palkintoina tulee olemaan mm. 5 paria juoksukenkiä. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin. Muistakaa seurata blogia tiiviisti niin pääsette sitten osallistumaan ja voittamaan mahtavia palkintoja.

Perjantaiselta aamulenkiltä on palattu kotiin. Nastat antoivat mahtavan pidon ja Icebugin gaiterit suojasivat lumelta!

Tänään mulla alkoi sitten kauan odotettu talviloma. Ihanat  11 päivää vapaata. Siihen kuuluu 6 päivää totaalista lepiä, jonka jälkeen teen pari tuntia töitä nuo viimeiset lomapäivät. Aika rentoa siis. Huomenna aamulla lähdetään joulunviettoon mökille Nurmekseen. Batmobilen kyytiin hyppää vaimoni sekä lankoni. Lomalla tekee todella hyvää päästä pois normaali ympyröistä ja maisemista. Varsinkin mökillä oloa on oppinut vanhemmiten arvostamaan. Siellä karhujen naapurissa, metsän keskellä tällainen syntisempikin sielu saa rauhan. Mulla lomailuun kuuluu aina aimo annos urheilua. Muutun suhteellisen tyhmäksi ja sietämättömäksi jos en pääse liikkumaan, jos ette usko niin kysykää vaimolta :). Huomenna aamulla ennen matkalle lähtöä olisi edessä vielä salitreeni ja pieni juoksulenkki. Mökillä aion sitten keskittyä lumikenkäilyyn, hiihtoon, juoksuun ja ehkä käydä salillakin, jos aikataulut antavat myöten. Lumikenkäily on mahtava laji. Kävellessäsi metsän uumenissa yksin, olet oikeasti yksin. Siellä saa olla oma itsensä omien ajatustensa kanssa. Vaimokin jää usein pellon laitamille, kun se pelkää tippuvansa karhun pesään eikä tule kovin syvälle metsään :). Se on myös loistavaa voimaharjoittelua missä koko alakroppa saa tehokasta treeniä ja varsinkin lonkankoukistajat sekä pakarat joutuvat lujille! Vinkkinä naispuolisille lukijoille jotka ovat kiinnostuneita siitä peban kiinteydestä :). Jouluun kuuluu tottakai myös rauhoittumista, syömistä sekä laatuaikaa perheen kanssa. Lasken nykyään perheeksi myös vaimoni lähisuvun. Niin paljon olen heidän kanssa ollut viime vuosina tekemisissä ja niin läheisiksi he ovat minulle jo muodostuneet.

Jouluinen ruokapöytämme! Taustalla mielettömän upea Karusoman taulu! Käy yytsii http://www.karusoma.fi/

Monesti sanotaan, että juoksijalla pitäisi olla useampi pari kenkiä. Tottahan se on. Kun käyttää useampia malleja, niin jokainen jalkine on silloin erilainen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että eri kengillä juostessa eri lihakset rasittuvat eri tavalla. Se vähentää riskiä rasitusvammojen osalta, sekä kuormittaa jalkoja paljon vähemmän, kuin aina samoilla kengillä juostessa. Lisäksi juoksija tekee erilaisia harjoituksia joihin tarvitsee erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja kenkiä. Pitkälle lenkille valitaan usein ne vaimennetummat ja mahdolliset lievästi tuetut kengät, että säästetään jalkoja mahdollisimman paljon iskuilta. Vetoharjoitukseen puemme sitten kevyemmät kengät jotta askeleemme olisi kevyt kuin Wilson Kirwalla ja rullaavuus olisi taattu.

 

Rakkaat treenikaverini!

Jokaisella kengällä on oma tarinansa. Monet säilyttävät puhki juostuja kenkiään hyvinkin pitkään, mikä saattaa rasittaa puolison hermoja. Niitä säilytetään, koska ne muistuttavat juoksijaa jostain. Joillakin on juostu ensimmäinen maraton, toisilla ennätys ja kolmansilla tuli se hirveä katkeaminen Tukholmassa vuonna 2006. Tämmöisiä tarinoita vaatekaappimme on pullollaan. Minulle henkilökohtaisesti kengät eivät tuo mieleen niinkään kilpailuja vaan enemmänkin ajanjaksoja. Nämä Asicsit jalassa juoksin silloin, kun olimme anopilla evakossa odottaessamme uutta asuntoa. Näillä Mizunoilla treenasin ensimmäiselle maratonilleni ja ne olivat uskolliset soturini pitkillä lenkeillä. Nike freet muistuttavat lämpimästä kesästä Lopella sekä naapurin kovaäänisestä ajokoiran pennusta. Pumat jalassa kaaduin metsässä, kun olimme juuri muuttaneet uuteen asuntoomme. Vomerot jalassa pyyhälsin pitkin oulunkylän raitteja silloin kun tukkani oli kuin leijonanharja ja askeleeni vahvoja kuin nuorella biisonilla. Tarinoita, muistoja ja aikakausia riittää. Kengät ovat rakkaita käyttäjilleen. Siksi niitä säästetään pitkään ja monipuolisen harjoittelun kannalta niitä on ehdottomasti oltava useampi pari. Elämä on täynnä tarinoita, on onnellisiä ja onnettomia. Ilman niitä täällä olisi kuitenkin pirun tylsää. Juoksijalle kengät muistuttavat mieleen näitä tarinoita. Annetaan siis kaikille puhki juostujen kenkiemme sieluille rauha sekä kunnioittakaamme niiden mieleemme tuomia muistoja. Rakkaat juoksijoiden puolisot, kunnioittakaa kumppaninne kenkiä. Ne ovat osa heitä ja heidän tarinaansa.

 

Hartaudella ja suurella  rakkaudella

 

-Leevi