Harjoituksia, lukijakilpailu ja Jumanjin voima!

Edellisessä kirjoituksessa syvennyttiin paljasjalkajuoksun maailmaan. Toivottavasti saitte siitä jotain uusia ideoita ja ajatuksia.  Juttua riitti niin paljon, että unohdin lupaamani kilpailun sekä omat höpötykset siitä kokonaan. Älkää silti huolestuko. Nyt sitä piisaa. Viime viikkoni  sujui jo vähän joulutunnelmissa. Vaimoni on niin innokas jouluihminen, että meillä herää astianpesukonekin henkiin ja alkaa laulamaan petteri punakuonoa jo kuukausi ennen joulua :). Hyvähän se vaan on kun toinen iloitsee ja samalla siinä pääsee itsekin  oikein mukaviin fiiliksiin. Viime viikon loppupuolen treenit olivat vaihtelevaisuudessaan siistit! Perjantaina kävin salilla tekemässä rinta + ojentaja treenin ja juoksin muutaman kilometrin.

Lauantaina olikin gameday eli 2 salibandypeliä. Siellä miehet pääsevät toteuttamaan suuria unelmiaan menetetyistä ammattilaiskentistä, joten tunne sekä tekemisen meininki on aina katossa. Niin tälläkin kertaa. Hauskaa oli nytkin ja onhan noi pallopelit aivan mielettömiä. Varsinkin joukkuelajit, missä sattuu ja tapahtuu koko ajan jotain. Me pelataan kaveriporukalla 3 divisioonassa, joten kukaan ei ota lajia enää niin vakavasti mutta ihan hyviä pelaajia löytyy monien joukkueiden riveistä.

Joulupöydän herkkuja Kaisankodilla.

Sunnuntai menikin vaimon kanssa kuherrellessa ja vapaasta päivästä nauttien. Kävimme syömässä mahtavaa jouluruokaa Kaisankodilla, missä lankoni (eräs Etelä-Suomen mukavimmista miehistä) on töissä. Mahtavan ruokailun jälkeen lähdimme vielä jouluostoksille keskustaan. Tämän jälkeen minä olin velvoitteeni hoitanut ja pääsin kotiin tekemään töitä. Ankaran 3 tunnin puristuksen jälkeen karkasin vielä lenkille. Lähdin intiaanien hengessä juoksemaan Fivefingerseillä ja hauskaa oli. Lenkki oli tällä kertaa n.10km pitkä. Eikä tullut muuten yhtään kylmä vaikka lenkki oli kohtalaisen pitkä ja pakkastakin -6 astetta.

Fivefingers Lontrat ja Icebugin gaiterit takaavat luonnollisen tuntuman ja loistavan suojan lunta vastaan talven lenkeille.

Yksi parhaista asioista juoksemisessa, hiihtämisessä, pyöräilyssä ja ylipäätänsä ulkona liikkumisessa on se, kun näkee mielettömiä maisemia, uusia asioita ja välillä vähän outojakin juttuja. Sunnuntai-iltana ei paljon muita ihmisiä ulkona enää näkynyt ja keskityinkin nauttimaan maisemista. Tässä alapuolella potretti Huopalahden hoodeilta.

 

Huopalahden  rannoilla sunnuntai illan lenkillä.

Edessä oli taas uusi viikko ja uudet kujeet. Viikko alkoi naapurin Simo-koiran privaattikonsertilla n.06.00 aamulla. En sitten konsertin jälkeen saanut enää unta, vaan päätin lähteä tuntia aikaisemmin töihin, kun en enää oikein salillekaan olisi kerennyt. Työpäivä meni normaaliin tapaan. Kävin sähköpostit läpi, katselin mitä viikonloppuna oli tapahtunut, tein toimistohommia jne. Asiakkaita kävi mukavasti ja muutama kantiskin kävi tervehtimässä. Hauska päivä kaiken kaikkiaan. Kotiin tultuani söin välipalaksi banaanin, klementiinin, raejuustoa ja ruisleivän. Sitten olikin energiavarastot täynnä ja ei muuta kuin Fischerit jalkaan ja ladulle.

 

Tunnelmia Paloheinän laduilta.

Hiihtolenkki alkoi hieman eriskummallisissa merkeissä. Olin ehtinyt hiihtää Pirkkolan alppimaisemissa vasta n.200 metriä, kun kuulin koiran korvia vihlovan ulvonnan. Hetkeksi ajatukseni palasi Simon aamuiseen konserttiin ja ajattelin, että ei hemmetti, onks se seurannu mua tänne ladullekin. Sitten näin kun (ainakin viisimetrinen) kauris-peura ryntäsi lähes valon nopeudella n.20 metrin päässä minusta ladun yli. Laitoin silmäni kiinni ja muistin uutisissa kuulleeni maailman lopusta. Ajattelin, että tähänkö nyt päättyi Pursiaisen akan pojan taivallus elämän liukkailla laduilla, hiihtosauvat kädessä, Fischerit jalassa ja kireät trikoot pakaroitani puristaessa. Totesin hiljaa mielessäni, että näin en halua lähteä. Päätin ottaa vielä viimeisen ässän hihasta ja kiljaisin kaikkia tuntemiani jumalia samaan aikaan rukoillen JUMANJI!!!! Se tuntui auttavan, kun uskalsin avata silmäni oli kauris-peura jo tiessään. Huh, puna palasi poskilleni ja jatkoin lenkkiä. Hiihtelin rauhaisissa merkeissä Paloheinään ja siellä n.11 km lenkin. Suosittelen muuten kaikille hiihdosta innostuneille Paloheinän, Pirkkolan ja Keskuspuiston symbioosia. Siellä riittää latuja kierrettäväksi kyllästymiseen saakka ja aina voi vaihdella vähän reittejä niin ei käy lenkit tylsiksi.  

 

Legendaarinen ysäri leffa, joka palasi mieleeni hädän hetkellä!

Nyt kun talvi on tullut luoksemme on meidän maraton-harrastajien aika tehdä peruskuntoharjoituksia. Tulevan kesän maratoneihin on aikaa vielä monia kuukausia ja nyt on mitä otollisin aika kehittää peruskestävyyttä. Rakentaessaan talven aikana hyvän vahvan peruskestävyyden on sen päälle paljon helpompi lähteä tekemään kovempivauhtisia harjoituksia keväämmällä. Niillä sitten viritellään vauhtikestävyyttä sekä haetaan lopullinen juoksu- sekä kisakunto kohdilleen. Myös hiihto, erilaiset pallopelit, kuntosali, ryhmäliikuntatunnit jne. ovat hyviä peruskuntoharjoitteita. Pitää vain muistaa tehdä tarpeeksi pitkiä harjoituksia rauhallisilla sykkeillä.

 

Nyt vihdoin on tullut aika potkaista käyntiin ensimmäinen lukijakilpailu. Kaikkien lukijaksi liittyneiden kesken arvon 2kpl vetoketjullisia Spibelt vöitä (29.90€ / kpl). Spibelt on loistava keksintö kaikille liikuntaa harrastaville. Se löi itsensä ryminällä läpi heti markkinoille tullessaan. Spibeltin avulla voit kuljettaa lenkeilläsi kätevästi mukana puhelinta, avaimia, pankkikorttia tai vaikka energiageelejä. Siihen mahtuu näppärästi myös iphone ja vastaavan kokoiset puhelimet. Itse juoksin viime vuonna yhden maratonin spibeltin kanssa eikä se häirinnyt suoritusta tippaakaan. Se ei heilu eikä pompi juostessa, pyöräillessä tai hiihtäessä vaan pysyy tiukasti kiinni kropassasi koko suorituksen ajan. Kilpailu päättyy 23.12.2012 jolloin arvon kaksi onnellista voittajaa.

 

 

Aktiivista, liikunnallista ja erittäin rauhaisaa joulun odotusta toivottaen!

 

-Leevi "Jumanji" Pursiainen