Juoksun täyteistä elämää, syviä ajatuksia ja matkajärjestelyitä

Olen välillä miettinyt, että tuleekohan vielä joskus se päivä eteen, kun saan tarpeekseni juoksusta ja koko urheilusta. Tykkään tai oikeastaan rakastan urheilua ja kaikkea siihen liittyvää. Harjoituksia, kilpailuja, pelejä, onnistumisia, epäonnistumisia, toiveita, tavoitteita ja Mikko Leppilampea. Eiku!Oho! (se käveli just tosta ohi). Urheilu on aina ollut vahva osa minua ja persoonaani. Olen aina liikkunut ja pelannut eri pallopelejä paljon ihan pienestä saakka. Olen huomannut, että määritän myös ihmisiä liikunnan ja liikkumattomuuden perusteella, vaikka ei tietysti saisi.

Urheilu on aina ollut minulle pakotie pois kaikesta muusta. Se on myös toiminut loistavana terapeuttina elämäni aikana. Samoin kuin innoittajana. Kuinkakohan paljon ideoita ja uusia suunnitelmia olenkaan lenkkieni aikana saanut päähäni? PALJON!

Viime vuosina urheilusta ja liikunnasta on tullut myös työtäni. Se onkin ollut sitten uusi juttu minulle. Aikaisemmin kun kävin aamulenkillä saatoin purkaa stressiä, hautoa uusia ideoita, pohtia tulevaa kesälomaa jne. Nyt saatan miettiä, että mitä liikkeitä laitan asiakkaan kuntosaliohjelmaan, miten saisin asiakkaan ymmärtämään proteiinien tarpeellisuuden ruokavaliossa tai mitä asioita minun pitikään muistaa hoitaa tänään töissä.. Ei hemmetti se tilaus pitkin laittaa jo eilen eteenpäin jne. Urheilu on läsnä kokoajan ja kaikkialla. Jos en itse liiku niin olen koutsaamassa asiakasta tai myyn asiakkaille kenkiä tai juoksuvaatteita. Nautin yhä tästä kaikesta suunnattomasti, mutta tuleekohan joku päivä eteen se hetki, kun kesken kaiken katseeni lasittuu, hanskat tippuvat käsistäni ja Nimbuksien nauhat aukenevat itsestään ja sanon hiljaa mielessäni, että nyt riittää! Toivottavasti ei.

Tämä edellä oleva paatokseni tuli tiistai-iltana mieleeni. Kohta varmaan ymmärrätte miksi. Tiistai-päiväni alkoi nopealla aamupalalla ja juoksuvarusteiden pukemisella. Olin edellisenä iltana päättänyt, että juoksisin aamulla töihin. Kello näytti 07.30, kun pussasin nukkuvaa vaimoani poskelle, heitin juoksurepun selkääni ja pamautin kotioven kiinni. Edessä oli piristävä ja herättelevä kevyt lenkki keskuspuiston läpi kohti työpaikkaa. Tässä vähän tunnelmia aaamun rauhasta ->

Keskuspuiston mystinen rauha

 

Lenkki osoittautui 7,5km pitkäksi. Kamppin tultuani painelin suoraan K-markettiin hakemaan aamupalaa ja evästä päivää varten. Tykkään yleensä tehdä kaikki ruokani kotona ja otan niitä sitten mukaan töihin, mutta välillä se on mahdotonta toteuttaa kuten nyt. Olen huomannut, että kotiruoka antaa huomattavasti enemmän energiaa pitkiin ja liikunnan täyttämiin päiviin. Terveysvaikutuksista verrattuna valmisruokaan on turha edes puhua. Ne tietää jokainen. Kaupasta sitten juoksujalkaa yläkertaan, matkalla harjoiteltu koiranpentu-ilme kasvoille ja anelemaan suihkumahdollisuutta vastapäiseen HealthExiin. Koiranpentu-look tehosi tai sitten näytin muuten vaan niin säälittävältä , että pääsin käymään siellä suihkussa.

Työpäivä meni normaaliin tapaan ja kovasti koitin taas kertoa täysvaimennuksesta, pronaatiotuesta, kiertojäykkyydestä, rullaavuudesta ja nastojen pitävyydestä talvisissa olosuhteissa. Kun kello oli 15.30 laitoin taas juoksukamppeet päälle ja painelin kohti Rautatientoria. Sieltä matka jatkui bussilla kohti juoksukouluni harjoituksia. Tiedossa oli mukavan porukan kanssa rauhallinen pidempi lenkki, niin fiilis oli itsellänikin kohdillaan. Lenkki meni niinkuin olin suunnitellutkin ja kaikilla näytti olevan hauskaa, tai sitten ne on vaan hyviä esittämään :). Juoksukoulun jälkeen mulla oli 2 vaihtoehtoa eli hypätä bussiin ja mennä kotiin tai juosta vaimoani vastaan. Tyhmä kun olen niin valitsin jälkimmäisen (ei siis johdu vaimostani vaan ylimääräisistä kilometreistä) joten jouduin juoksemaan vielä 5-6 km lisää, että pääsin käpylään. Illalla kun makailin sohvalla nämä edellämainitut ajatukset tulivat mieleeni. Totesin, että tiistai alkoi 7,5km lenkillä jatkui 7 tunnilla juoksun erikoisliikkeessä, mistä vetämään juoksukoulua ja siitä juoksin vielä kauppaan 5km. Juoksua oli kertynyt 20-25km ja sen lisäksi olin töissä juoksukaupassa 7 tuntia. Juoksun täyteinen päivä siis. :)

Seuraavana päivänä päätin, että juoksut on nyt juostu tämänkin päivän osalta ja menen salille. Tykkään käydä salilla yleensä heti aamusta ennen töihin menoa. Harjoitukseni Töölön kisahallilla alkaa yleensä klo:07.00 ja loppuu 8.30. Sitten palautusjuoma nassuun ja kohti kamppia. Aamutreenistä saa kummasti energiaa koko päiväksi ja tuntuu, että ajatuskin juoksee heti töiden alkaessa huomattavasti lennokkaammin kuin ilman treenejä. Nyt ohjelmaani kuului selkä + hauis treeni. Teen salilla 3-4 jakoista ohjelmaa riippuen siitä ehdinkö 3 vai 4 kertaa viikossa siellä käymään. Kun puhutaan eri jakoisista ohjelmista niin sillä useimmiten tarkoitetaan montako erilaista harjoitusta viikon aikana salilla tehdään. Jos on vaikka 2 jakoinen niin silloin tehdään kahta erilaista harjoitusta/ohjelmaa salilla. Jos ko. henkilö käy treenaamassa vaikka 4 kertaa viikossa niin 2-jakoisella ohjelmalla hän tekee 2 kertaa kummankin harjoituksen. Toivottavasti ymmärsitte tämän kankeaakin kankeamman selityksen.

Töölön kisahallilla saa aamulla harjoitella rauhassa.

Lupasin viimeksi kirjoittaa hieman Tukholman maraton-reissun järjestelemisestä. Tukholman maratonhan on Suomen suurin maraton. Täh?? Tarkoittaa siis sitä, että siellä on enemmän suomalaisia juoksijoita kuin missään Suomessa järjestettävässä maraton-tapahtumassa. Helsinki city runilla, naisten kympillä ja ehkä midnight runillakin on enemmän suomalaisia juoksijoita mutta tarkoitin siis maraton tapahtumia :). Onko ne ruotsalaiset nyt tässäkin meitä parempia? Valitettavasti näin taitaa olla! Suomen suurimmaksi mainostetulle Helsinki city marathonille osallistui viime vuonna n.4700 juoksijaa. Tukholmassa on vuosittain noin 21 000 juoksijaa joista on n. 5000 SUOMALAISTA ja koko porukasta n.5500 naisia, sekä se tärkein eli noin 100 000 kannustajaa reitin varrella. Tukholman marathon on juostu vuodesta 1979. Voin erittäin lämpimästi suositella sitä kaikille. Olen itse ollut siellä nyt kaksi kertaa aikaisemmin ja joka vuosi siellä on yhtä mukavaa ja kaikki järjestelyt toimivat ensiluokkaisesti.

 Tukholmassa 2012 juoksu numeron haku  ja pukeutumisesta voi päätellä jotain olosuhteista!

 

Kuva tosiaan tämän vuoden juoksusta jolloin sää oli aivan älytön. Siellä oli +1 astetta lämmintä, koko matkan ajan satoi vettä tai räntää ja tuuli oli puuskissa jopa 17-18 metriä sekunnissa. Muistan kun yhdellä ranta osuudella jouduin pitämään pipostani kiinni ettei se lennä Ahdin valtakuntaan. Toinen lämmin? muisto on 21km kohdalta kun noin 10minuutin ajan satoi rakeita vastatuuleen. Oli nätti tunne!! Rakas äitini lähetti lauantai aamuna ennen lähtöä viestin, että muista ettei sinun ole pakko juosta kun on noin huono sää. No sehän tiesin mun luonteellani vaan sitä, että päätin juosta sen vaikka väkisin! Ei tosiaan ollut mikään ennätysten rikkomiseen tehty sää, mutta kokemus sekin. Homma oli lähinnä eloonjäämistaistelua ensimmäisestä metristä alkaen. Koitoksesta teki jännän vielä sekin yksityiskohta, että olin unohtanut kaikki energiageelini kotiin ja aamulla kävin hirveessä kiireessä ostamassa sitten suklaapatukoita Åhlensilta matkan aikana nautittavaksi. Onnistuin vielä melkein myöhästymään lähdöstä ja juoksin sinne lähtöpaikalle suklaapatukoita kädet ja taskut pullollaan. On siinä porukka taas tsiigannu, että mikä hemmetin veijari tääkin nyt on? Kaveri tulee mielettömällä stanssilla lähtöpaikalle ja heti startissa siltä tipahtelee suklaapatukoita taskuista. Ei varmasti tuu selvitymään tota ensimmäistä juomapistettä pidemmälle!!

Mustan kissan paksut posket. Ensi vuonna olisi tarkoitus juosta -8kg tästä.

 

Tukholman maratonille voi osallistua Suomesta käsin oikeastaan kahdella tavalla. Toinen erittäin suosittu tapa on varata koko pakettti jonkun matkanjärjestäjän esim. Kalevatravelin kautta. Maksat vain x summan ja sinulla on sitten hoidettu osallistumisoikeus maratonille,  paikka maratonristeilyltä (Viking Line tai Silja Line), kuljetus laivalta lähtöalueelle ja juoksun jälkeen takaisin laivalle. Maratonristeilyt ovat todella suosittuja ja mikäs siellä on ollessa, kun koko laiva on varattu juoksijoille + kannustusjoukoille. Kaikki on tehty juoksijoiden ehdoilla aina menusta alkaen. On pasta-baria, hierontaa ja mitä lie aasille häntää koko laiva täynnä. Sen lisäksi laivalla on myös urheilukauppa josta saa hankittua kenkiä, tekstiilejä, sykemittareita, lisäravinteita, rakkolaastareita ja vaikka ja mitä. Menomatkan aikana pääsee purkamaan jännitystä juttelemalla muiden juoksijoiden kanssa ja takaisintulomatkalla jokaisella on oma ainutlaatuinen juoksutarina kerrottavanaan. On niitä onnellisia tarinoita, missä geelit imeytyivät ennätysmäisesti ja Mizunon lenkkarit rullasivat lähes äänennopeudella siivittäen juoksijan omaan enätykseensä. Sitten on tietysti myös niitä tarinoita missä edellisiltana laivalla tarjottu pasta oli paljon suolaisempaa mitä vaimo on kotona keittänyt ennen pitkiksiä, geelit eivät imeytyneet kunnolla, oli liian kuuma ilma kun Suomessa on treenattu viileämmässä kelissä tai ei saatu kunnon peesiä vastatuuli osuuksilla jne. Myös nämä selitykset ovat iso ja tärkeä osa hienoa juoksutapahtumaa.

 

Tämän vuoden Tukhoman marathon mun näkövinkkelistä!

 

Minä varasin matkamme tuolla toisella tavalla eli kun maraton juostaan lauantaina 01.06.2013 niin me lennämme sinne vaimoni kanssa jo perjantaiaamuna. Lentokentältä mennään jo totutusti bussilla Tukholman päärautatieasemalle. Sitten ei muuta kuin etsimään hotellia. Lentoja Helsingistä Tukholmaan on vaikka kuinka paljon ja ne eivät ole kohtuuttoman hintaisia. Meillä taisi olla noin 100€/henk edestakaisin. Mitä aikaisemmin ne varaa niin tietysti sitä halvemmalla saa. Lentoja on vielä noin tunnin välein eli voi vapaasti valita monenko aikaan haluaa lähteä. Hotellit ovatkin sitten jo paremmissa hinnoissa. Kovin edullisesti ei saa edes motellia ilman wc:tä. Tämän tietysti ymmärtää. Kysynnän ja tarjonnan laki.  Me olemme aina satsanneet tähän hotelli puoleen, joten nytkin varasin kunnon hotellin aivan keskustasta. Hintaa tuli noin 300€/2 yöltä (yllättävän edullinen). Keskustasijainti on kulkemisten kannalta huomattavan tärkeää. Ensimmäisenä vuonna hotellimme oli aika kaukana ja liikkuminen lähdön/maalin sekä hotellin välillä oli hieman ongelmallista. Maratonin jälkeen kun ei näin laiskana miehenä enää jaksaisi hirveästi kävellä. Viime vuonna otimme hotellin aivan keskustasta ja se helpotti kummasti elämää. Päästiin metrolla vielä aivan suoraan hotellimme alle, mikä oli mukava juttu varsinkin maratonin jälkeen. Metrolla pääsee siis myös erittäin lähelle Tukohlman olympiastadionia Tukholman maratonia suunniteltaessa pitää olla liikkeellä varhain. Osallistujamäärä tulee nopeasti täyteen ja parhaat hotellit sekä lennot buukataan myös nopeasti täyteen. Nyt eletään joulukuun alkua ja 21 000 paikasta on jäljellä enää n.4000. Jos olet suunnitellut juosta siellä ensi kesänä niin toimi nopeasti ja varaa matkasi sekä ilmoittaudu juoksuun jo nyt.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille teille jotka jaksatte raapustuksiani lukea sekä hyvää syntymäpäivää rakkaalle äidilleni!

 

 

 

 

-Leevi

Lisää treeniä ja maailman huonoin pyörä!

Viikonloppu veteli taas viimeisiään, kun heräsin sunnuntai aamuna pirteänä kuin peipponen! Vaimolla oli sovittuna tanssitreenit 11.30, joten päätin itsekin lähteä treenailemaan samaan aikaan. Tällä tavoin jää sitten illalla enemmän aikaa söpöstelylle. Fiksuna kaverina olin jo edellisenä iltana tehnyt suunnitelman päivän treenien osalta. Suosittelen suunnittelemaan harjoituksia etukäteen. Varsinkin jos on vaikea lähteä lenkille ja tuntuu siltä, että sohvan houkutus käy usein ylivoimaiseksi. Valmiiksi suunniteltu harjoitus on ainakin mun mielestä psykologisesti paljon helpompi lähteä tekemään.

Olin siis jo lauantai iltana päättänyt juosta Mäkelänrinteenseen ja tehdä siellä hyvän salitreenin. Juoksua kertyi sellainen 5-6km. Keskuspuiston läpi painaessa muistin yhden kivoimmista talvijuoksuun liittyvistä nyansseista eli hangessa kulkevat pienet polut, missä nilkat vääntyy samaan aikaan joka suuntaan ja pienimmässäkin ylämäessä syke nousee yli kolmeen sataan :).

Ihana pieni polku ylämäessä!

Koitin pitää juostessa vähän kovempaa vauhtia sekä sykettä yllä, että harjoituksesta tulisi vauhtikestävyyttä parantava ja suunnilleen sinnepäin se menikin. Eli ihan tyytyväinen olin kun saavuin märskyyn.

Vauhtikestävyyttähän voi harjoittaa monella tavalla ja tällainen n.30 min juoksu on yksi tapa. Siinä syke saa nousta korkeammaksi kuin peruskestävyyttä kehittävillä lenkeillä. Se minkälaisia vauhtikestävyysharjoitteita tehdään määrittää sitä sykettäkin sitten hieman. Minun harjoituksessani syke oli noin. 140-155 koko ajan. Vauhtikestävyysharjoittelua ja sykkeitä on varsinkin aloittelijan monesti vaikea käsittää. Olen joskus käyttänyt juoksukouluissani seuraavanlaista ohjeistusta: Juoskaa sellaista vauhtia, että hengästytte selkeästi, eikä sen kaverin kanssa viitsi ihan koko ajan jutella mutta kumminkin sen verran maltillisesti, että jaksatte juosta ko. vauhdilla pidempään. Ymmärsit sä nyt?- Älä välitä, en mäkään! :)

Asics Nimbukset!

Sitten ei muuta kuin märskyn miesten pukkariin vaihtamaan salikamat päälle. (jotka vaimo oli kiltisti mulle sinne kiikuttanut, kun tuli samalla tanssimaan) Kuvassa pääsette ihastelemaan samalla mun juoksuvetimiä. Yläosassa taas tuttu Goren windstopper paita, alla vähän pitkähihaista teknistä paitaa ja jalassa Löfflerin windstopper trikoot, mitä ilman ei muuten talvella pärjää! Ihan vinkkinä vaan :) Etualalla komeilee mun uskolliset Asics Nimbukset. Nimbus on täysvaimennettu, neutraali ja kiertojäykkä juoksukenkä. Varmaan suomen myydyimpiä neutraaleja kenkiä. Se toimii loistavasti harjoituskauden kenkänä eikä kalpene maratonilla tai ½ maratonillakaan. Näillä en ole muistaakseni itse juossut "kilpailuja" koskaan, vaikka monet toki juoksevat.

Sitten olikin aika siirtyä punttisalin hämärään. Aloitin setin juoksumatolla, jossa kokeilin uudenlaista treeniä eli juoksin vielä varmuuden vuoksi lämmittelyksi 5 min ja sitten aloin aina 30s jälkeen nostaa sekä vauhtia että maton kallistuskulmaa yhdellä pykälällä. Tätä jatkoin kunnes syke nousi noin 10 lyönnnin päähän maksimista ja sitten palauttelin matolla vielä noin 5 min. Koko hommaan tuhraantui noin 25 min ja hauskaa oli. Tämä harjoitus vankisti sitä äsken harjoiteltua vaiuhtikestävyyttä entisestään ja lisäksi nyt kävin jo kolkuttelemassa vähän kovempiakin sykkeitä ja maitohappoa alkoi kertymään lihaksiin.. Vauhtikestävyyttähän me tarvitaan sitten kesällä kun lähdetään niiden ½ ja koko maratonien kimppuun. Kilpailut juostaan usein siellä vauhtikestävyysalueella.

Maton jälkeen jumppailin vielä kahvakuulilla, tein rinnallevetoa, työntöä, takakyykkyä, jalkaprässiä, vähän rintalihaksia käsipainoilla, olkapäitä käsipainoilla sekä tietysti keskivartalon lihaksia sekä paljon muuta mielenkiintoista. Salitreenistä tuli aikamoinen sekameteli, kun varsinaiset salitreenit oli viikon osalta jo ohi. Sitten venyttelin vielä huolellisesti. (no en sekuntiakaan). VAIKKA PITÄISI! Harjoitus kokonaisuudessaan kesti noin 2 tuntia.

Mies ja kahvakuulat!

Harjoituksen jälkeen sitten märskyn mainioon kahvila Uppopullaan syömään jokaisen koti-bodarin suosikkia eli maitorahkaa ja apinainbanaania. Sunnuntai ilta menikin kyläilyn merkeissä. Käytiin vaimon ja kavereiden kanssa tutustumassa "meidän porukan" uuteen tulokkaaseen eli ystävä pariskuntamme pieneen lapseen. Söpöhän se oli kuin mikä.

Sitten olikin jo edessä tuo viikkomme herttuatar eli maanantai. Ajattelin heti herättyäni ottaa maanantaita niskasta kiinni oikein kunnolla. Ponkaisin sängystä kuin Bolt telineistä ja hölkkäsin (laahustin silmät kiinni) vierashuoneeseen katsomaan lämpömittaria. Se näytti siedettäviä lukemia n. -11c. Päätin samantien tehdä ratkaisun, että lähtisin pyörällä töihin ja että tästä tulisi hyvä viikko!

Lämpömittari näytti kohtuullisia pakkas lukemia!

Ennen pyöräilyä oli kuitenkin jälleen aamusuihkun ja ravitsevan aamiaisen aika. Maanantaina niin kuin melkein aina kuppiini päätyi puuroa, marjoja ja raejuustoa. Se oli oikeesti paljon parempaa miltä näyttää. :) Siihen löin selkään vielä nektariinin, kupin kahvia ja ison lasillisen vettä. Muistakaahan tekin nauttia proteiinia (liha, kala, palkokasvit, pähkinät, raejuusto, maitorahka, kananmunan valkuainen jne) useampaan otteeseen päivän aikana. Proteiinia pitäisi nauttia tasaisesti pitkin päivää. Eikä kerrallaan kannata hirveesti hotkia koska keho pystyy käyttämään (joidenkin uskomusten mukaan) sitä tehokkaasti n.25-30g kerrallaan. Loput kertyy sitten kylkiin. :) ja maksa sekä munuaiset joutuvat koville käsitellessään "ylimääräistä" proteiinia.  Eri proteiinien lähteissä on vielä paljon imeytymis eroja mutta niistä tuonnempana.  

Ravitseva aamupala

Työmatka sujui mukavissa merkeissä. Talvipyöräily on mahtava laji kunhan vaan muistaa pukeutua kunnolla. Lämmintä teknistä kerrastoa alle, väliin vähän teknistä fleeceä ja päälle sitten goretexiä. Pipot, kypärämysyt, kaulurit jne kuuluvat nekin varustukseen. Mun talvipyörä on tällainen ruosteen kaunistama ikivanha maastopyörä jonka ostin huuto.netistä. Edullinen se oli ja se onkin sen ainut hyvä puoli. :) Vinot vanteet ja nitisevä keskiö tekevät matkasta heti vähän jännemmän. Mä tykkään välillä puskee vähän huonommilla vehkeillä näissä sportti hommissa, koska siitä saa sellasta hyvää lisä-motivaatiota, että tossa toikin sälli polkee uudenkarheella Feltillään tukka takana-elämä edessä mut tulispa kokeilee miltä tää mun tunturilla meno maistuu. Pyöräni eturengas on muuten puolityhjä kun faijan mielestä "talvella pitää olla vähän joustoo siinä, kato" Ei taaskaan mitään järkee mut onhan niitä faijoja kuunneltava, vai mitä? 

Maailman huonoin pyörä!

 Maanantai oli aika haipakka päivä kaikenkaikkiaan. Päivätöiden jälkeen olin asiakkaan kanssa vielä salilla treenaamassa ja tulin kotiin joskus 19.00 aikoihin.Pari tuntia kerettiin vaimon kanssa kotona viettämään vielä laatuaikaa ja syömään iltapalaa yhdessä. Tärkeitä hetkiä ajoittain kiireisessä arjessa. :) Päivän liikuntasaldoon kuului pyöräilyä 15km, juoksua 3km ja vähän jumppaamista kuntosalilla.

Pyöräilykamppeet niskassa lähdössä töihin! 

Nyt on muuten Maraton reissun järjestelyt edenneet. Kerron niistä tarkemmin vaikka viikonloppuun mennessä. Ilmoittauduin aikaisemmin jo itse kilpailuun ja nyt on hotelli ja lennotkin varattu. Uujea! Ei jaksaisi enää odottaa, että pääsee lähtöviivalle 21 000 muun juoksijan kanssa. :)

Hyvää alkanutta viikko kaikille! Muistakaa urheilla ja rakastakaa toisianne!

-Leevi







Ensimmäinen askel..

Nyt on tämä projekti käynnistetty ihan julkisesti eikä taka-askeleita voi enää ottaa. Herätyskello pirisi eilen aamuna Suomen Haagassa 8.30 ja ei muuta kuin heti katsomaan minkälainen ilma perjantaisen myrskyn jälkeen on. Lämpömittari näytti -8 ja lunta satoi hiljalleen, joten totesin, että kyllä se on pojan lenkille lähdettävä. Ensiksi oli kuitenkin saatava ravintoa, että jaksaisin juosta.

 

Aamupala koostui 2 kpl ruisleivästä (päällä voimariinia, juustoa sekä kalkkunaa), paprikasta, kurkkusiivuista, tomaatista, maitorahkasta, marjoista, itse puristetusta hedelmämehusta sekä kahvista. Tästä monipuolisesta aamiaisesta sain riittävästi hiilareita, proteiineja sekä tietysti paljon vitamiineja nyt kun tätä jokasyksyistä influenssakautta eletään. Juoksu tulisi varmasti kulkemaan ja päivä pitää startata reilulla aamiaisella, joka takaa pirteän ja energisen olon pitkälle päivään.

 

 

Aamiaisen jälkeen istuin hetken läppäri sylissä ja keskityin töiden tekemiseen. Sitten, kun kello näytti n.11.30 oli aika alkaa suunnittelemaan pukeutumista. Ensimmäiset pakkaspäivät ovat aina vaikeita, kun ei oikein tiedän paljonko lenkille pitää pukea päälle. Tällä kertaa voiton veivät seuraavat kamppeet: Nike pro alushousut, jonka päälle vedin Löfflerin takuuvarmat pitkät light kerrastohousut, niiden päälle vielä Löfflerin windstopper trikoot ja homma oli alakerran osalta paketissa. Tässä vielä todistusaineistoa. Laittakaa miehet rohkeesti sitä trikoota jalkaan. Onhan ne alkuun vähän epäilyttävät, mutta ei kukaan muu sitä kelaile kuin te itse. Niillä on vaan yksinkertaisesti niin paljon parempi juosta kuin niillä vuoden -95 virallisilla MM-kisa collegeilla. 

 



 

Yläkerran osalta kuvio oli alusta asti selkeämpi. Päädyin Löfflerin pitkähihaiseen light aluspaitaan. Sen päälle vielä Goren windstopper juoksupaita niin homma oli valmis. Tämän lisäksi kaulan suojaksi tuli Buffin thermo kauluri ja jalkaan vedin kahdet sukat, joista alimmaiseksi Falken marathon sukat ja päälle Sealskinzin vedenpitävät sukat. Jalkaan vielä Nike Freet ja menoksi.

 

 

Ja näin siistii oli lähtee.

 

Tänään vuorossa oli fiilistely lenkki, jonka päämäärästä, pituudesta, vauhdista, sykerajoista tai muistakaan tosijuoksijan attribuuteista mulla ei ollu hajuakaan. Päätin vaan lähtee nauttimaan makeista maisemista ja pirtsakasta pakkaskelistä. Monesti treenaaminen ja liikkuminen tarjoaa kaikista parhaat kiksit silloin kun ei ole suunnitellut ennalta liikaa sitä edessä odottavaa harjoitusta vaan lataa vaan tunteella menemään. Tavoitteellisessa urheilussa on tottakai pakko tehdä tietynlaisia harjoituksia tiettyyn aikaan mutta voisi sielläkin sitä yllätyksellisyyttä ja leikinomaista meininkiä olla mukana. Tulee mullakin vielä eteen ne pakolliset 25-30km pitkikset mutta niistä ei kannata vielä huolehtia. "Elämä on ihmisen parasta aikaa".

 

Ponkaisin heti ekasta mahdollisesta kolosta Keskuspuistoon ja ilokseni totesin, että varhaisen aamun aikana oli urheiluhenkiset keijut olleet liikkeellä ja bykanneet hiihtoladut kuntoon. Arvostan suuresti tätä toimintaa. Vähän herkemmällä päällä ollessani olisin saattanut jopa kyyneleen tirauttaa, mutta nyt päätin ottaa vain kuvan ja jättää kyynelehtimiset toiseen kertaan. 





 

 

 

Kuvien räpsimisten jälkeen matka jatkui kohti Ruskeasuota. Selma-koiraa en tällä kertaa nähnyt , joten pettyneenä lähdin taivaltamaan Kuusitien kautta Meilahden läpi kohti Seurasaarta. Matkalla näin lasten laskevan pulkalla mäkeä ja joku lauloi lumikasan päällä helvetin kimeällä äänellä virsiä! Mietin vaan, että ihan söpöähän toi on, mutta jos asuisin tuossa taloyhtiössä ja eilen olisi ollut työpaikan pikkujoulut niin saattaisin sen söpöydestäkin olla vähän toista mieltä. Nyt olin kuitenkin lenkillä ja uskolliset Nike Freet kuljettivat minua kohti Seurasaaren merellisiä maisemia. Freet pitävät muuten loistavasti lumella vaikkakin ne mielletään enemmän kesäkäyttöön minimalistisiksi juoksukengiksi. Lumi pehmentää myös kivasti iskua mitä juostessa syntyy.

 

Matkalla Seurasaareen!

 

Seurasaareen en kerennyt tällä kertaa tutustumaan vaan jatkoin matkaani kohti Haagaa. Reitti kulki pikkuhuopalahden rantoja pitkin ja voe ristus että tuuli kovaa. Goren windstopper paita alkoi maksamaan itseään välittömästi takaisin. Suosittelen muuten lämpimästi jokaiselle talvella ulkona liikkuvalle jonkinlaista windstopper/goretex takkia, joka suojaa sateelta ja tuulelta. Liikkumisesta tulee todella paljon mukavampaa kun tuuli ei läpäise ulointa kerrosta ja takin kalvo suojaa vielä sateeltakin.

 

Yritin viritellä loppuun vielä jonkinlaista pientä kiriäkin mutta viimeistään hotelli haagan kohdalla oli sen verran slipperyä, että päätin jättää ne hommat toiseen kertaan. Kotipihassa Polarin uskollinen sykemittari näytti seuraavaa ->

 

 

n.12km lenkki takana ja sykkeet pysyi hyvin maltillisina.

 

Sykkeiden ja toki oman fiiliksenkin perusteella tämä lenkki kolahti kohtaan peruskestävyysharjoitus. Talvi on kovemmillakin juoksijoilla peruskuntokautta, joten tämä harjoitus menee hyvin läpi tiukemmankin valmentajan kontrollissa. Meidän harrastajien ei kannata niitä liikaa miettiä vaan nautitaan liikunnan ilosta. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että suurin osa kaikesta harjoittelusta tulisi tapahtua peruskestävyysalueella (PK-alueella). Eli harjoittelun pitäisi olla mukavaa mutta hien pitäisi nousta pintaan. Peruskestävyysalue on n.60-70% maksimisykkeestä. Jos sykkeesi pyörii n.110-140 välillä niin se on silloin peruskestävyysalueella. Sykkeet ovat toki hirveän yksilöllisiä ja omat sykealueet onkin hyödyllistä selvittää liikuntaharrastuksen alkuvaiheessa. Varsinkin monet aloittelevat juoksijat harjoittelevat liian kovilla sykkeillä eikä juokseminen tunnu mukavalta.

 

 

Hyvää sunnuntaita kaikille!

 

Leevi

 





Tästä se lähtee..

Alkuun muutama sana itsestäni. Olen 29-vuotias elämäntapaurheilija, jonka päivät kuluvat tavalla tai toisella liikunnan parissa. Suurimmat intohimoni kohdistuvat juoksuun, pyöräilyyn, hiihtoon ja kuntosalille. Näiden lajien parissa kuluukin suurin osa viikostani sekä töissä, että vapaa-ajalla. Työskentelen tällä hetkellä Helsingissä juoksun erikoisliikkeessä, sekä personal trainerina. Tähän mennessä olen juossut 3 maratonia ja noin kymmenen ½ maratonia.
 

 

Tulen kirjoittamaan kaikesta liikuntaan ja urheiluun liittyvästä maan ja taivaan väliltä. Asiaa tulee varmasti niin liikuntasuorituksista kuin välineistäkin. Pääsette/joudutte lisäksi seuraamaan minun valmistautumistani ja ajatuksiani matkan varrelta kohti Tukholman maratonia. Tarkoitus olisi juosta siellä oma vaatimaton ennätykseni ja saada matkan varrella mahdollisimman  paljon uusia kokemuksia. Pusken tänne tietoa  harjoituksistani, ravinnosta, lihashuollosta, tankkauksesta ja kaikesta mitä tämä projekti sisällään pitää. Tulen kertomaan rehellisesti kaikista fiiliksistä mitä päähäni saan. Aina positiivisista kuningas oloista niihin viime päivien paniikkihäiriöihin, kun tuntuu siltä ettei tästä tule mitään ja toivottavasti myöhästyn lennolta ettei tarvitse lähteä sinne stokikseen asti keskeyttämään.

 

Tavoitteeseeni liittyen tulen myös testaamaan mahdollisimman paljon juoksuun liittyviä tarvikkeita . Mukaan mahtuu niin kenkiä, tekstiilejä, sykemittareita kuin muitakin juoksussa käytettäviä tuotteita.  Lisäksi koitetaan saada mahdollisimman paljon yhteistyökumppaneita mukaan, että saadaan teille lukijoille hyviä tarjouksia ja mielenkiintoisia palkintoja tuleviin kilpailuihin.