Motivaation monet kasvot

Motivaatiosta puhutaan paljon ja sanaan törmää monissa paikoissa. Urheilussa, työelämässä, parisuhteessa jne. Nyt keskityn siihen motivaatioon mikä liittyy urheiluun ja liikkumiseen. Jokaiselle tekisi varmasti hyvää miettiä omaa motivaatiotaan ja varsinkin sen lähteitä. On hyvin erilaisia motivaattoreita. Osa on kertakäyttöisiä, kuten juhlat illalla. Toiset taas lyhytaikaisia, mitä voi olla vaikka juuri luettu urheiluun liittyvä kirja, edessä oleva ½maraton, ensi kesän häät, lähtö armeijaan jne. Kaikki motivaation lähteet ovat tärkeitä. Mikä tahansa syy saa ihmisen liikkumaan niin se on hyvä syy. Jos siitä liikunnasta/terveellisistä elämäntavoista aikoo tehdä pysyviä niin silloin tarvitaan myös niitä pidempiaikaisia motivaattoreita. Tällöin puhutaan monesti elämäntapamuutoksesta. Niihin pysyviin muutoksiin ja muutoksien taustoihin pitäisi keskittyä enemmän kuin lyhytaikaisiin. Ne saavat sinut liikkeelle päivä päivän jälkeen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Ja sekin on ihan okei..:)

Olen koittanut miettiä mitkä ovat todellisia syitä liikkumiselleni. Raapaisin aihetta, kun puhuin kollegani kanssa liikkumisesta ja syistä miksi jaksaa treenata niin paljon. Se keskustelu sai minut miettimään omia syitäni. Tätä asiaa multa kysytään tietysti usein. "Miten sä jaksat treenata noin paljon"? Ja vastaan siihen aina, että: sen takia, kun mä tykkään siitä niin paljon ja se on mulle elämäntapa. Saatan pikkusiidereissä alkaa maalailemaan vielä jotain hienoja ajatuksia ihmisen sisäisestä tarpeesta liikkua, sitten se menee jo sinne kivikauden ihmisten metsästyksiin ja tarahumaroiden paljasjalkajuoksuihin. Siinä vaiheessa on ihan hyvä aika alkaa jo katselemaan Kovasen kyytiä kohti Haagaa.

Monestihan me puhumme asioista joista haluamme, annamme ennalta opeteltuja vastauksia meille esitettyihin kysymyksiin. Ne eivät kuitenkaan aina ole absoluuttisia totuuksia eikä tietysti tarvitsekaan. Näin minäkin olen toiminut. Liikkumiseen liittyviä motivaation lähteitä on jokaisella monia, niin minullakin. Osa niistä on lyhytkestoisia, osa taas seuraa läpi elämän.

Tässä on hyvä ajatus kaikille liikunnan ja urheilun parissa työskenteleville!

Voidaan miettiä myös sitä onko osa motivaattoreista täysin vääränlaisia tai ainakin ongelmallisia, jos ne näyttelevät liian suurta roolia omassa liikkumisessa. Tällaisia syitä voivat olla esim. painonpudotus tai oma ulkonäkö. Eli, jos liikkuu sen takia, että saa tiputettua painoa tai sen takia, että näyttää hyvältä. Nyt monet varmasti jo ajattelevat, että nehän ovat loistavia syitä. Niin ne ovatkin, mutta jos ne alkavat hallita päivittäistä elämää ja ottavat liian suuren roolin liikkumisesta niin ongelmia voi tulla. Tiedän sen koska ne molemmat ovat vahvoja motivaattoreita minulle itselleni ja ajoittain niistä on ollut minulle enemmän harmia kuin hyötyä. Tämän takia näitä asioita olisi jokaisen hyvä miettiä ettei homma mene överiksi vaan liikunta pysyisi hanskassa. Joskus kuulee tarinoita missä tavoitteensa saavuttanut painonpudottaja on vain jatkanut prosessiaan. Silloin siitä terveellisestä ja hienosta prosessista alkaa helposti muodostumaan raskas taakka, joka pahimmillaan hallitsee vahvasti päivittäistä elämää. Tällaisissa tapauksissa omien syiden/motivaattoreiden tarkastaminen ja päivittäminen voisi olla tarpeen. Ongelma onkin se, että aika harvoin ihminen itse huomaa sitä, että homma alkaa mennä överiksi.




Perjantai aamulta. 11km juoksulenkki takana ja salitreenit edessä ja silti jaksaa hymyilyttää!

Monesti paljon liikkuvia ja muutenkin terveellisesti eläviä ihmisiä pidetään "pyhimyksinä" (älkää ymmärtäkö väärin). Ajatellaan, että niillä on kaikki asiat hyvin ja ne jaksaa joka päivä lähteä sinne lenkille ja salille. Miettikää nyt! Ne hullut vielä rakastaa sitä ja aikaiset aamulenkitkin on niille kuin kesäloman ensimmäinen bisse. No asia ei todellakaan aina ole niin kultaisesti. Välillä juuri näiden kansankynttilöiden taustalta löytyy niitä huonoja motivaation lähteitä ja syyt liikkumiselle ovat todella vääristyneitä. Sinne aamulenkille lähtemisen syy saattaa olla todella neuroottinen pakko liikkua ettei vaan liho tai ettei vaan tule selluliittia tms. Tässäkään asiassa se ulkokuori ei kerro kaikkea ihmisestä.



Uuuh, iihania irttareita!

Pari esimerkkiä omasta elämästäni. Muutama vuosi sitten hankittuani uuden sykemittarin tein itselleni samalla tavoitteen kuluttaa 8 viikon ajan joka viikko vähintään 5000kcal. Se menikin aluksi hienosti. Oli kiva seurailla sykkeitä ja energiankulutusta. Sitten tuli se viikko, kun olin jostain syystä sunnuntai iltaan mennessä kuluttanut vain 4700kcal. Itsepäisenä ja omista tavoitteistani härkäpäisesti kiinni pitävänä kaverina lähdin sitten rättiväsyneenä lenkille vielä 21.00 aikaan illalla, että saisin kasaan tuon 5000kcal. Oliko se kivaa? Ei!, Oliko se järkevää? Ei!, Oliko se edes terveellistä? Ei! Siinä ei ollut mitään järkeä miltään kantilta katsottuna. Toinen esimerkki liittyy makean syömiseen. En vieläkään pysty aina syömään herkkuja kovin hyvällä omalla tunnolla. Eli, jos meillä on karkkipäivä kotona niin en välttämättä pysty aivan täysin niistä karkeista nauttimaan. Minulla pitää olla vähintään hyvä treeni takana sinä päivänä ja seuraavan päivän treenit mietittynä, että pystyn nauttimaan niistä edes vähän. Karkinsyönti teettää mulle myös morkkiksen usein. Outoa? Sairasta? -Mielestäni kyllä. Olen kuitenkin tottunut elämään asian kanssa ja kun siitä tännekin kirjoitan, niin olen näitä tunteita ja asioita aika paljon miettinyt. Sekä tietysti syitä mitkä siihen ovat johtaneet. Olen tämän asian kanssa jo sinut ja hommat on hyvissä kantimissa. Teen näiden asioiden kanssa jatkuvasti töitä. Vaimoni on joskus sanonut, että urheilu on sinulle pakkomielle. Hän on ihan oikeassa. Ehkä olen helposti addiktoituva persoona. Täytyy tähän mainita, että onneksi olen addiktoitunut urheiluun koska niitä muitakin vaihtoehtoja tietysti riittäisi. Pidän nykyään mielessäni, että liikun itseäni varten ja sen takia, että voisin hyvin. Liikunnasta saamani nautinto on pääasia. En lähde enää väkisin treenaamaan, jos mulla on sellainen fiilis, että en jaksaisi lähteä. Liikun elääkseni en elä liikkuakseni! Rakastan liikkumista ja urheilua. Aikaisemmin minun oli vaikea ymmärtää sitä, että joku ei rakasta liikkumista. Mietin aina, että se on vaan laiska, mutta ei se sitä ollut. Niillä ihmisillä oli jokin muu intohimon kohde elämässään. Keskustelin isäni kanssa tällä viikolla hiihdosta. Se sanoi, että "kyllä mä aamuisin aina noita suksia joudun jonkun aikaa tuossa eteisessä tuijottelemaan ennen kuin lähden sinne ladulle". Ihmettelin, että mitä se nyt höpöttää. Hänelle se ladulle lähtö ei ole samanlainen intohimo kuin minulle. Hänen syyt liikkua on jossain muualla ja ne on erilaiset kuin minulla. Jokaisella meillä on omat syyt ja jokaisen olisi tosiaan hyvä pysähtyä miettimään mitkä ne omat syyt ovat.

Polut odottavat kulkijaansa!

Nämä olivat vain pieniä esimerkkejä pienten ihmisten elämästä. Urheileminen ja liikkuminen luokitellaan monesti sinne terveelliseen ja ns. hyvään lokeroon. Tässä kuitenkin ajatuksia siitä, että aina se ei välttämättä ole niin terveellistä. Toki meiltä suomesta löytyy paljon muitakin esimerkkejä, kun hommat eivät urheilu-uran jälkeen menekään niin kuin Strömssössä. Heitä ei varmasti tarvitse nimeltä tässä kirjoituksessa mainita.

Toivon, että jokainen teistä paljon liikkuvista lukijoistani miettisi omia motivaation lähteitä. Miksi minä todella liikun?, Mitä minä siitä haen? Mitä minä siitä saan? Mikä ajaa minut treeneihin huononakin päivänä? Mikä saa minut lähtemään aamulenkille klo: 06.00 aamulla? Miksi syön terveellisesti? Mitä toivon näillä asioilla saavuttavani? Olenko onnellinen liikkuessani?

Aamulla kävin hiihtämässä 16km ja nyt lähden uuden lempiharrastukseni pariin eli pyöräilemään keskuspuistoon pitkin pieniä lumeen tallattuja polkuja! Voin kertoa, että se on aivan mielettömän siistiä! Olin eilen ensimmäistä kertaa ja siellä vierähti huomaamatta 2 tuntia. Nyt on pakko lähteä uudestaan. Tässä on muuten motivaattorina puhdas alkukantainen riemu ja vauhdin tuoma hurmio! Ei liity laihduttamiseen, pyllyn kireyteen, vatsalihaksien näkymiseen eikä muuhunkaan fyysiseen tavoitteeseen. Puhtaasti rakkaudesta lajiin, vauhtiin, jännitykseen ja liikuntaan! Vamos!

Mielettömän siistiä!

Tunnelmallista ja syvien ajatuksien täyttämää sunnuntain jatkoa!

-Leevi