Palautumisen haasteet

Nyt kun Vaarojen maratonista on jo 4 päivää aikaa ajattelin kirjoittaa palautumisesta, sen haasteista ja sen tärkeydestä. Tämä on nimittäin asia, joka monilta tahtoo unohtua tai siitä annetaan ensimmäiseksi periksi, kun tavoitteeksi asetetut kilpailut rynnivät vauhdilla vastaan ja treenit ovat jääneet vähemmälle peruskuntokaudella.

 

Nautitaan vielä tämän kerran Kolin kauniista maisemista!

 

Vanha viisaushan kuuluu, että kehitys tapahtuu levossa. Silti niitä lepopäiviä on välillä todella vaikeata pitää. Omille asiakkailleni suosittelen vähintään yhtä täysin levolle pyhitettyä päivää viikossa. Unelmatilanteessa se ei tarkoita sitä sunnnuntaita, jolloin maataan sohvan pohjalla krapulan kourissa, kropan riutuessa nestehukasta ja poltettavan alkoholon määrästä. Sillä olotilalla ja levolla/palautumisella ei ole mitään tekemistä keskenään!

 

Kun lähdetään miettimään levon ja palautumisen tarvetta niin pitäisi tietenkin miettiä myös sitä kokonaisrasitusta. Lepopäivälle voisi miettiä paikan jo tulevaa harjoitusviikkoa suunniteltaessa. Silloin se on myös helpompi pitää. Se olisi hyvä sijoittaa kovempien harjoitusten jälkeiseksi päiväksi. Tällöin kroppa saisi rauhassa palautua kovasta ja kuluttavasta harjoituksesta.

 

Tästä saa fiiliksen niistä Vaarojen Maratonin poluista! (Kuvan juoksija ei liity tapahtumiin :))

 

 

Kokonaisrasitus on myös vaikeasti miellettävä asia monelle liikkujalle. Aktiivisesti liikkuvan pitäisi jatkuvasti miettiä asioita vähintään 2 viikon aikajaksoissa. Ei vain sen tai edellisen päivän mukaan. Tämä onkin yksi suurimmista haasteista monille. Kuulen paljon tarinoita, joissa ihmetellään, että miten se rasitusvamma nyt pääsi yllättämään. Sitten kun palaamme ajassa taaksepäin ja tarkastelemme tehtyjä harjoituksia, levon määrää. lihashuoltoa sekä ravintoa läpi, niin syitä alkaakin löytymään enemmän kuin tarpeeksi. Jos juoksija tekee pitkän lenkin 29km sunnuntaina, niin se pitäisi ottaa huomioon vielä vähintää nseuraavan viikon ajan. Mielellään 2 viikkoa. Vaikka jalat tuntuisivat keveiltä jo tiistaina niin silloin ei välttämtää ole järkevää lähetä tekemään kovaa veto-harjoitusta vaan sen voisi siirtää vaikka lauantaille ja tehdä siihen asti enemmänkin huoltavaa ja vähnä kevyempää harjoittelua. Tämä oli vain yksi esimerkki. Tärkeintä on kuunnella kehoaan.

 

Laskettelurinteen nousu ja mittari näyttää matkaksi n. 38 km!

 

 

Pitää muistaa ottaa huomioon myös arkielmän haasteet, sekä työssäkäynti. Jos nukut vain 4 tuntia edellisnä yönä ja teet siihen päälle 11 tuntisen työpäivän ei illalla ole välttämättä järkevää lähteä harjoittelemaan. Jos on fressi olo niin jonkun kevyen treenin voi tehdä, mutta ei mitään kovin kuluttavaa.

 

Mitä kisan/ kovan harjoituksen jälkeen pitäisi tehdä. Maaliviivan ylitettyäsi ihan ensimmäiseksi voi huoletta nauttia suorituksesta ja ottaa iisisti. Tässä alla kuitenkin muutamia asioita, mitkä huomioimalla voit nopeutta palautumistasi huomattavasti.

 

Maaliintulon riemua ja epäuskoa :)!

 

 

- Juo kovan suorituksen jälkeen riittävästi nestettä välttääksesi /toipuaksesi nestehukasta.

 

- Syö mahdollisimman nopeasti jotain hiilihydraattia, sekä nopeasti imeytyvää proteiinia sisältävää. Palautusjuomat ja hedelmät ovat tehokkaita. Syö suorituksen jälkeen

 

- Venyttele tai tee muuta lihashuoltoa kuten kevyttä hierontaa heti, kun lihakset ovat selvinneet pahimman yli.

 

- Vältä liiallista juhlimista heti kisapäivän iltana. Tämä voi olla vaikeata ainakin Tukholman maraton-laivalla, mutta runsas alkoholin nauttiminen lisää nestehukkaa sekä kuormittaa kehoa vielä entisestään.

 

- Käy kävelyllä tai tee kevyttä jumppaa niin saat maitohapot ja kuona-aineet nopeammin liikkeelle lihaksistasi.

 

- Kun olo tuntuu taas normaalilta voit aloittaa kevyen harjoittelun. Tee aluksi mieluummin liian kevyitä kuin liian rasittavia harjoituksia.

 

- Pyöräily, kävely, kuntosali, uinti, vesijuoksu tai kevyt hölkkä ovat hyviä liikuntamuotoja esim. maratonilta palautuvalle liikkujalle. Muista myös venytellä.

 

Pyöräily on mukavaa ja rentoa palauttavaa liikuntaa!

 

 

Mitä kovempi ja pidempiaikainen suoritus ja mitä lähemmäksi absolluuttista maksimi-tasoasi menit, sitä pidempi ja huoellisempi pitää palatutumisenkin olla. Juoksijalle kovan 10km:n harjoituksen jälkeen palautumiseen riittää hyvin 1-3 päivää. Maratonin omaa maksimivauhtiaan juosseen palautuminen kestää taas n. 2-5 viikkoa. Nämä ovat yleistyksiä. Yksilöllisiä eroja on paljon.

 

Minun palautumiseni Vaarojen maratonilta on sujunut mukavasti. Kisan jälkeinen ilta meni syödessä ja lepäillessä. Olin paremmassa kunnossa, kuin koskaan kisan jälkeen. Mukava poikkeus siihen 3 viikon takaisenn ½ maratoniin verrattuna :). Olen pitänyt lepopäiviä siitä saakka. Eli mitään rasittavaa liikuntaa en ole harrastanut. Olen nukkunut hyvin ja tehnyt työmatkoja kevyeti pyöräillen. Tänään illalla menen vielä hierontaan.

 

Huomenna pääsee taas pitkästä aikaa salille!

 

 

 

 

Huomenna on paluu arkeen liikunnan muodossa, kun menen kuntosalille sekä poljen samalla varmasti vähän pyörää. Juoksun pariin palailen vasta ensi viikon puolella. Vielä ei tulisi mieleenkään lähteä lenkille. Sen verran jumissa nuo lihakset vielä ovat. Samoin kuin toi mun uusi akilleen kantapää eli pakara temppuilee taas ja sitä vihlaisee melkein joka askeleella.

 

Tällä kertaa pyörittiin siis palautumisen ja levon maailmassa. Ensi kerralla jotain ihan muuta! Onnea, menestystä ja tsemppiä kaikille Vantaan Maratonille osallistuville! Erikois tsempit menee vielä Petralle! Go Girl :)! Mä tuun kannustamaan ja katsomaan juoksua, jos aikataulut antavat periksi!

 

Tuukka

Vaarojen Maraton 2013 - Yhteenveto

Nyt on Vaarojen maraton onnellisesti ohi. Loppuaikani oli 5h 37min. Salainen tavoitteeni oli alle 6 tuntia, joten se täyttyi kirkkaasti. Makailen mökillä sohvalla ja kirjoittelen tätä juttua. Nyt on sopivasti aikaa, kun aamusauna on lämepenemässä ja lohi köllöttelee pöydällä odottaen uuniin sukeltamista.

Eilinen päivä alkoi aikaisella herätyksellä 05.50. Ehdittiin nukkumaan 6 tuntia, mikä oli ihan riittävästi. Mökin keittiössä oli ruuhkaa heti aamusta, kun me rakenneltiin aamupalaa ja eväitä Kolille ja isäni oli samoissa hommissa. Hänellä oli suuntana hirvenmetsästys ja hirvitorni. Tokihan toi meidän musta, karvainen lapsemmekin toi oman mausteensa aamupalalle.

Varusteiden valitsemista kisaa edeltävänä iltana!

Varusteet olin pakannut ja valinnut jo edellisenä iltana. Tällä kertaa setti oli seuraavanlainen: Alakerrassa: Gore Magnitude sukat,  Gore ws-bokserit, 2XU compression trikoot, Nike shortsit. Goren tekninen juoksupaita ja windstopper takki/paita. Roeckl hanskat. Muut kamppeet olivat: Inov Trailroc 245 maastojuoksukengät, Camelbak Marathoner juoksureppu, sekä Polarin RC3 Gps sykemittari.

 

Aamupalan jälkeen lähdimme kiireesti ajelemaan kohti Kolia. Lähdimme vasta 07.00 aikaan liikkeelle, kun mun lähtö oli jo 9.00 jälkeen niin liikaa aikaa ei jäänyt tuhlattavaksi. Oman jännityksensä hommaan toi vielä se, että en ollut katsonut kisajärjestäjän ohjeita numeronhausta, parkkipaikoista, lähtöpaikasta tms ollenkaan. Onneksi älypuhelimet on keksitty ja kerkesin tarkastamaan kaikki faktat Monnan toimiessa kuskina.

Tuolihissillä kohti Kolin huippua!

Kolille saavuttaessa kävimme hakemassa mun kisanumeron ja veimme auton parkkipaikalle. Siellä meitä odottikin sitten jo ensimmäinen elämys, kun pääsimme tuolihissillä ylös. Se on aina yhtä hauskaa. Huikeat näköalat ja pelosta tärisevä vaimo vieressä takasivat mukavan hetken :).

Ylhäälle tullessamme laskin vielä summittaisen kilometriaikani, että Monna osaisi tulla oikeaan aikaan kannustamaan mua reitin varrelle. Sitten olikin onnenpusujen aika ja mä lähdin kohti lähtöpaikkaa. Tuo Vaarojen maraton on sen verran pieni kilpailu, että siellä ei lähdöissäkään ole ruuhkaa. Meidän lähtöryhmässämme (Tavoiteaika 6.00-7.00 tuntia) oli vain 40-50 juoksijaa, joten suuremmilta ruuhkilta vältyttiin.

Lähtöpaikalla!

 

Sitten tuli hetki, kun lähtölaukaus kajahti ja me juoksijat säntäsimme poluille. Lähdin hyvin rauhallisesti liikkeelle. Ohittelin muutamia ihmisiä alussa ja etsin itselleni mukavan välin juosta. Heti alussa tajusin ensimmäisen haasteen ja mahdollisen vaaran paikan. Monessa kohtaa juoksimme pitkässä jonossa, kapeata polkua pitkin, mikä tarkoittaa sitä, että esteiden (kivien,juurien jne) näkeminen on todella vaikeata ja ne tulevat yllättäen eteen. Kompastuinkin heti kilometrin juoksun jälkeen ja luulin jo oppineeni läksyni.

Jatkoimme juoksua eteenpäin ja kohta olikin jo toisen opetuksen aika. Jyrkät ylämäet pitää kävellä. mietin, että onneksi en lähtenyt kärkeen yksin juoksemaan, koska olisin varmasti juossut itseltäni jalat alta jo ensimmäisen 15km:n aikan juoksemalla tyhmänä ja ennakkoluulottomana nuorena miehenä kaikki jyrkimmätkin ylämäet väkisin. Kun vaihtaa niissä reippaaseen kävelyyn ei ajan menetys ole kovinkaan suuri, mutta säästetty energiamäärä on valtava. Nyt puhun siis meistä harrastajista. Kovimmat juoksijat juoksevat varmasti nämä jyrkemmätkin nousut ylös, mutta he ovatkin pro-tason juoksijoita.

Poluilla!

 

Matka eteni oikein mukavissa merkeissä välillä hiekkatietä ja suurimmaksi osaksi polkuja. Nuo Kolin polut olivat siitä haastavia, että ne olivat hyvinkin paljon möykkyisempiä kuin Etelä-Suomen vastaavat. Poluilla oli todella paljon erikokoisia ja muotoisia isojakin kiviä ja liukkaita juuria joka puolella. Se teki juoksemisesta entistäkin haastavampaa ja koko ajan sai katsoa jalkoihinsa, että mihin ne asettaa.

Vähän jyrkempää välillä!

 

Ensimmäinen pieni vastoinkäyminen tuli täysin idioottimaisesta virheestä. Olin twiittaamassa puhelimellani kisakuulumisia, kun epähuomiossa löin oikean jalkani isovarpaan todella kovaa kiveen ja lensin mahalleni. Mahalaskusta ja twiittaamisesta ei koitunut muita kuin henkisiä vammoja, mutta isovarvas sai kunnon tällin. Jouduinkin muuttamaan sen jälkeen askellustani enemmän ulkoreunalla etten olisi ponnistanut sillä kovin voimakkaasti. Kipu varpaassa oli läsnä koko juoksun, mutta se helpotti kuitenkin noin tunti osuman jälkeen.

Terve!

Noin 17km:n kohdalla pääsimme soutuveneiden kyytiin, kun edessä oli vesistön ylitys. Se oli mukava lyhyt hetki, mikä oli aika poikkeuksellinen kokemus verrattuna noihin maantiekisoihin. Vielä mukavampi yllätys odotti 20km:n kohdilla, kun Monna olikin yhtäkkiä vastassa hiekkatien varrella. Nämä nuorten rakastavaisten kohtaamiset antaa kyllä juoksijalle ihan mielettömästi energiaa ja hyvää fiilistä jatkaa taivallusta. Siellä kisan aikana liikutaan kuitenkin niin alkukantaisissa fiiliksissä ettei sitä voi oikein edes tajuta ellei ole itse kokenut samaa.

Kukas siellä seisoo?

Tästä esimerkkinä voisi käyttää sellaista, että mulla on juoksujen aikana lisäravinteita 2:ssa etummaisessa repun taskussa. Eli tuossa rinnan puolella oikealla ja vasemmalla. Oikea tasku on ns. varastotasku, mistä siirrän tuotteita vasempaan taskuun, sitä mukaa kun ne alkavat sieltä hupenemaan. Ne on pakattu jo ennen lähtöä tiettyyn järjestykseen ettei sitten ksian aikana tarvitse miettiä otanko nyt geelin, patukan vai karkkia. Otan energiageelejä jne aina vain vasemmasta taskusta ja sieltäkin ne tulee tässä tietyssä järjestyksessä. Ennen kisaa tehdään aina myös tankkausuunnitelma eli milloin otetaan mitäkin.

Ette varmaan arvanneet! -Monna oli kannustamassa!

 

Tämmöisiä pieniä juttuja on vaikka kuinka paljon ja ne perustuvat siihen, että kun olet tarpeeksi väsynyt niin aivot eivät enää toimi samalla tavalla kuin normaalisti. Siksi kaikki kisoissa tapahtuvat asiat on tehty harjoituksissa jo moneen kertaan. Sieltä haetaan se rutiini ja se auttaa toimimaan vaikeilla ja väsyneilläkin hetkillä. Ei siellä kisassa enää 35km:n kohdalla voi alkaa miettimään minkäs energiageelin mä nyt otan tai milloin mä otin viimeisen. Kaikki on mietitty etukäteen ja siellä toimitaan ihan selkärangasta tulevien käskyjen mukaan :).

Juoksu jatkui hyvin samankaltaisen kuin tähänkin asti. Noin 20-30km:n väli oli kaiksita haastavin maaston puolesta. Välillä etenimme ihan pirun jykkiä pudotuksia osittan persuksilleen aj välillä joutui taas kiipeämään ihan hitaasti kävellen, kun oli niin jyrkkiä kohtia. Mä juoksin aina kaikki loivat ylämäet, tasaiset ja alamäet. Sitten kun tuli niin jyrkkiä kohtia, että oli pakko kävellä, niin kävelin.
Polut olivat kapoisia ja välillä sai aina huutaa, että saisiko tilaa. Ihmiset antoivat myös omaehtoisesti todella kivasti tilaa, kun kuulivat mun raskaat askeleet takanaan :).

Viimeisessä nousussa Polar näytti seuraavaa: Ylhäältä alas: aika, syke, matka.

Maisemat oli kauniita ja noin 25km:n kohdalla nosutuamme ylös korkealle kukkulalle jäin ihastelemaan niitä ja humps, Inovi töksähti kiveen ja Pursiainen oli taas mahallaan :). Tästäkin selvittiin onneksi vain henkisillä vammoilla. Näillä kohdin aloin tuntemaan kipua polvissani. Varsinkin alaspäin meno oli välillä todella tuskaista. Tämä kuitenkin kuuluu lajiin ja se työnnetään sivuun ajatuksista.

Vesipiste 30km:n kohdalla!

Noin 30km:n kohdalla oli kisajärjestäjän puolesta toinen vesipiste. Ensimmäinen oli siellä 17-20 km:n nurkilla. Sinne asti olisi voinut jusota ilman vettäkin, joten mulla oli vähän turhaa painolastia selässä. Tässä toisella vesipisteellä täytin vähän reppuni vesisäiliötä ja matka jatkui.

Loppunousu käynnissä. Edessä oleva selkä sai jalat käymään vielä tiuhempaan, kuin energiat olisivat antaneet myötä!

 

Loppumatka meni leikkiessä. 35km:n kohdalla olin jo sen verran uupunut, että kehitin perinteisen leikin. Otin aina jonkun kiintopisteen mihin päätin juosta. Sitten kävelin 1000-200m, kunnes otin taas uuden kiintopisteen. Sykkeet eivät olleet korkealla ja jaksoin mennä juoksupätkät hyvällä vauhdilla eli n. 11,5 - 12km/h, mutta ylämäet jouduin aina kävelemään, kun niissä loppui puhti ja ennenakaikkea usko :). Otin nuo kiintopisteet siis ylämäkien alkuun.

Loppunousun viimeiset metrit!

Kilpailun loppupuoli tulikin yllättävän vauhdikkaasti. Ohitin viimeisellä 5km:llä n. 20 juoksijaa. Vaaroje nmaratonin viimeinen puristus alkoi satamasta. Siitä lähdetään n. 3km:n pituiseen loppunousuun, mikä on kyllä aika hapottava kokemus. Varsinkin, kun takana on jo 40km juoksua. Tässäkin noudatin samaa leikkiä ja juoskin loivat nosuukohdat ja kävelin jyrkimmät pätkät. Sitten, kun 2 naista taputti käsiään yhteen ja huusivat, että enää 200m maaliin minut valtasi hyvänoloin tunne. Otin lopuss avielä kaiken irti ja nautin rasituksesta, tuskasta, kivusta ja onnesta. Kaikesta näistä sekaisin. Pitkän matkan juoskun lopussa juoksijan mielessä on sellainen tunnetilojen coctail, että ei mitään järkeä. Sen takia näitä kilpailuita ja kokemuksia jaksaa tehdä yhä uudestaan. Voittamisen tunne on valtava, kun saapuu rättiväsyneenä maaliin. Kilpailun aikana on miettinyt jo moneen otteeseen, että mitenköhän täss ävielä jaksaa, mutta aina sitä jaksaa.

Maalissa mua odotti vielä rakas paparazzi Canon vilkkuen, joten mikäs sen mukavampaa. Sain heti onnitteluhalauksen ja suukkoja suun täydeltä. Sitten vielä makkara käteen ja kohti vaatteiden vaihtoa. Sieltä selvittyäni lähdimme kävelemään takaisin kohti tuolihissejä ja autoa, jolla matka jatkui Nurmekseen mökille syömään ja saunomaan.

Onnelinen, sekava ja väsynyt mies maalissa!

 

Sellainen oli Vaarojen maraton 2013 minun näkövinkkelistäni. Kiitos suurimmalle fanille ja huoltajalle Monnalle! Ilman sun panostusta tämä mun juoksuharrastus ei olisi alkuunkaan mahdollinen. Kiitos isä ja äiti! Kiitos kaikille kanssakilpailijoille. Kiitos myös lukijoilleni. Olen saanut teiltä paljon positiivista palautetta ja kannustusta matkan varrella. Kiitos kuuluu lisäksi yhteistyökumppanielleni, joita ilman tämä matka ei olisi ollut mahdollinen. Kiitos 4Runners, Camelbak, Inov, 2XU,  GU, Gore Running Wear!

Maraton ohi ja mennään tuolihisseillä kohti autoa!

 Nyt huilataan hetki ja palautellaan kroppaa tästä suorituksesta. Sitten on aika paljastaa uudet tavoitteet ja aloittaa matka nitä kohti. Nyt kuitnekin nautin täysin siemauksin tästä fiiliksestä!

Viimeinen päivä ennen Vaarojen maratonia!

Hello!

Nyt alkaa Vaarojen maraton olemaan jo todella lähellä. Huomenna pitäisi startata Nissan ja suunnata kohti kolia 6.30 aikoihin. Sitä ennen pitää vielä päättää, mitkä varusteet päällä siellä juoksen. Nyt olemme Nurmeksessa meidän mökillämme. Tulimme tänne eilen puolenyön aikoihin. Lähdettiin suoraan töistä ajamaan ja napattiin myös äitini kyytiin, joka lähti mukaan mökille. Isä on ollutkin täällä jo viikon verran metsästämässä ja laittamassa paikkoja kuntoon. Meitä väsyneitä matkalaisia odotti eilen illalla oikein lämpimät karjalanpiirakatkin keittiönpöydällä! Ai että! Tästä Nurmeksesta on Kolille n. 80km, joten sen takia tulimme tänne yöksi. Lisäksi säästämme tässä monta sataa euroa, kun ei tarvitse maksaa hotellista :).

 

Viimeiset polkujuoksutreenit keskuspuistossa!



Matkalla Nurmekseen ja Kolille!

Päivä ennen juoksua ei ole enää ihmeitä tehtävissä. Pitää vaan ottaa iisisti, lepäillä ja käydä huominen päivä ajatuksissaan läpi. Pitää miettiä monelta on herätys, aamupala ja lähtö kisapaikalle. Varusteet katson jo tänään kasaan ettei niiden kanssa tarvitse sählätä enää aamulla. Mulla on varmaan puolet omistamistani juoksukamoista mukana, kun sää saattaa tähän aikaan vuodesta olla mitä vaan. Kaikkeen piti siis varautua. Sain hyvän muistutuksen luontoäidin ihmeistä pari vuotta sitten Tukholmassa, kun maratonilla oli kesäkuun alussa +2 astetta ja välillä satoi rakeitakin. Siellä kun vedin Ulmalat (laittoman lyhyet shortsit) jalassa ja pipo päässä tuli pariinkin kertaan mietittyä onko tässä enää mitään järkeä :).

4Runners!

Tämän illan kuvioihin kuuluu myös kisasuunnitelman teko. Se tarkoittaa sitä, että pitää vähän laskeskella mahdollista tavoitetta/loppuaikaa ja miettiä, kuinka paljon kulutan juoksun aikana energiaa ja sen mukaan pakkaan sitten mukaani lisäravinteita. Lisäksi pitää miettiä joku keskivauhti mitä lähtee vähän katselemaan, että siinä juoksussa olisi edes jotain ideaa :). Lähinnä lähden kuitenkin vain nauttimaan liikunnasta, mahtavista maisemista ja täysin uudesta ja varmasti kovasta kokemuksesta.



Inov Trailroc 245 - Näillä mennään huomenna!

Katukisat ovat siinä mielessä stressaavampia, että silloin on aina kovemmat aika-tavoitteet ja matkan aikana tulee kytättyä välillä liikaakin keskivauhtia ja matkanopeutta. Tällä kertaa se ei ole kuitenkaan se pääasia. Lähden liikkeelle täysin ilman paineita nauttimaan mahtavasta kisasta. Mietin tässä hektisessä elämäntilanteessa, että kerrankin saan juosta 6 tuntia metsässä ilman että kukaan kysyy multa mitään :). Ihan  omaa laatuaikaa! Kun olen vastuussa 4Runnersista, joka on vielä asiakaspalvelutyötä ja tämän lisäksi vedän 2 fudisjengiä sekä yhtä salibandyjengiä, niin voitte varmasti uskoa, että päivittäin saan vastata aika moneen kysymykseen :). Sehän on tietysti todella mahtavaa ja palkitsevaa, mutta välillä ja varsinkin pitkään jatkuvassa kovassa kiireessä myös suhteellisen stressaavaa.

Viimeisiä vauhtipätkiä!

Koko Vaarojen maraton projekti oli vaarassa ihan loppuhetkille saakka. Sain elämäni kireimmät pakarat maanantaina. Mulla oli jo viikonloppuna vähän tunnelmia siellä suunnalla. Sunnuntaina juoksin asiakkaan luokse ja olin vielä hänen kanssa treenaamassa niin loppusaldoksi tulikin yllättäen 15km juoksua. Lisäksi teimme vähän voimaliikkeitä sekä loikkia. Näin jälkikäteen, kun on helppo olla viisas, niin voin todeta, että se oli too much! Pakarat meni aivan jumiin ja varsinkin vasenpuoli oli totaalisessa kuoliossa. Ajattelin, että se on ihan normaalia ja kyllä se siitä helpottuu, mutta eipä helpottanut. Eihän siinä auttanut muu kuin varata äkkiä aika hierojalle. Onnekseni sain ajan keskiviikko aamuksi Helsinginurheiluhieronta nimisestä paikasta. Se on aivan Helsingin keskustassa Fredrikinkatu 49:ssä. Suosittelen käymään!

Loistavaa ja amattitaitoista hierontaa ihan ytimessä!

Koko keskiviikon persus oli vielä pirun herkkä, eikä kävelemisestäkään meinannut tulla yhtään mitään kyykistymisestä puhumattakaan. Illalla fiilis oli kuitenkin jo niin hyvä, että päätin lähteä matkaan ja tehdä päätöksen sitten täällä Pohjois-Karjalassa. Nyt kun on enää 12 tuntia starttiin niin pakara on sellainen, että kyllä sillä matkaan lähdetään, mutta kipeä se on vieläkin. Katsotaan miten miehen käy. Toivon ja uskon, että lämmetessään se vaan toimii paremmin ja paremmin.

 

Nyt täällä Nurmeksessa alkaa jo ilta hämärtymään. Monna näprää kännykkää, isä sytyttelee uunia, Gere nukkuu mun vieressä ja äiti kävelee ympäri mökkiä ja puhuu koko ajan, kuuntelee joku tai ei..:) Mä laitoin äsken vielä saunankin lämpiämään niin mikäs tässä on ollessa. Saunan jälkeen vielä iltapala huuleen, juoksuvarusteiden valinta, aikataulut lukkoon, kamerat ja kännykät lataukseen ja kaikki on valmista huomista varten.

Omegawave näytti aamulla hyvän tuloksen mun päivän kunnon suhteen!

 

Aamulla mittasin päivän kuntoni, stressitasoni ja palautumiseni uudella Omegawave mittarilla. Se on aivan mahtava laite paljon liikkuvalle. Mittaus kestää 2 minuuttia ja se kertoo samantien, miten olet palautunut edellisistä treeneistä, mikä on kehosti stressitila ja minkälaista harjoittelua olisi viisainta tehdä. Samaa järjestelmää käyttää myös usea maailman parhaista jalkapalloseuroista. Kerron mittarin faktoista myöhemmin lisää, kun saan vähän lisää dataa. Nythän on loistava tilaisuus katsoa, mitä se näyttää, kun tuon Kolin maratonin jälkeen on kroppa varmaan aika väsynyt :).

 

Maraton starttaa huomenna klo:9.10 - 9.20. Muistakaa käydä tsekkaamassa mun etenemistä joko twitteristä tai seuratkaa tota twitter-feediä tosta blogin etusivulta. Koitan laittaa väliaikakuulumisia kisan aikanakin sitäkautta :).

Vauhdikkaasti poluilla Pirkkolassa!

Huomenna tulee sitten kuvitettu kisaraportti, jos aivot vielä toimivat juoksun jälkeen. Ilman tiukkoja tavoitteita lähden siis liikkeelle, mutta jos nyt laitetaan se 6-tuntia salaiseksi tavoitteeksi. Ei kerrota sitten kenellekään, jos se ei onnistu. Hauska muuten nähdä, kuinka paljon tuttuja Kolilla tulee vastaan. Tiedän noin kymmenen 4Runnersin vakioasiakkaan osallistuvan kisaan. Paljon onnea heille ja kaikille muillekin osallistuville.

Huomenna luotetaan Goren windstopper paitaan!

Húomenna jatketaan kisaraportin merkeissä!

 

Nyt me lähdetään Monnan kanssa saunaan!

 

Tuukka

½ Maraton ihanien naisten seurassa ja totaalinen romahtaminen!

Moikka,

Viime kirjoituksen loppupuolella jo uhkailinkin kirjoitella seuraavaksi tuosta viime lauantain ½ maratonista. Tämä juoksu oli suunniteltu jo kauan aikaa sitten ja se oli nyt viimeinen kovempi ja pidempi treeni ennen Kolia. Viimeksi uhosin, että se 30km lenkki olisi ollut viimein, mutta huijasin teitä :). Juoksun idea oli yksinkertainen. Tytöt halusivat kokeilla, miten ½ maraton kulkee ja kysyivät kiinnostaisiko mua suunnitella se heille. Idean pohjana oli VIP- ½ maraton.

The Stadion!

 

Mun hommiini kuului suunnitella mahdollisimman toimivat puitteet ja mukava juoksureitti. Hoitaa juomat ja energialisiä matkan varrella, ottaa valokuvia (oma idea) ja tietenkin se tärkein eli pitää sovittua vauhtia yllä, kertoa huonoja juttuja ja pitää positiivista henkeä päällä vaikeillakin hetkillä. En vaan arvannut, että ne vaikeimmat hetket koskisi niin radikaalisti mua :)
 

Näimme aamulla Töölön kisahallin kahviossa, missä toinen juoksijoista venyttelikin jo kuulokkeet korvillaan ja katsoin ihan oikeasti, että kukas ammattiurheilija täällä verryttelee. Pian paikalle saapui toinenkin juoksijoista ja pääsimme suunnittelemaan viimeisiä ykstyiskohtia. Laskeskelimme oikein urakalla mahdollista kilometrivauhtia ja valittiin vielä parhaan makuiset energiageelitkin mukaan. Gimmat sanoivat, että vähintään 6.20 vauhtia lähdettäisiin juoksemaan. Sovittiinkin, että sitä paukutetaan ekat kilsat ja jos siltä tuntuu niin lähdetään sitten kiristelemään vauhtia pikku hiljaa ja lopuksi otetaan vielä kaikki pihalle loppukirin muodossa.
 

Kahvilan kautta juoksemaan..

 

Kello oli 12.15, kun kova kolmikko starttasi pitkälle matkalle. Kaikkia meitä jännitti, että miten matka etenee ja tuleeko mitään yllättäviä ongelmia vastaan. Lähdimme legendaarisesta ympäristöstä eli vuoden 1952 Olympialaisten päänäyttämön vierestä. Suuntasimme kohti ensimmäistä kohdettamme ja aihettamme. Se oli tietenkin mulle rakkain kaupunginosa eli urbaania kaupunkikulttuuria ja erittäin vapautunutta mielialaa tihkuva Kallio! Juoksimme Alppipuiston läpi, Linnanmäen ohi Vaasankadun läpi. Pyörähdimme ympäri "ikuisen vapun torilla" ja lenkkarin pohjat pääsivät nauttimaan Helsinginkadunkin tarjoamasta hekumasta.



Lähtötunnelmissa.

Tsemii! Tästä se lähtee!

 

Tässä vaiheessa mun Polar näytti matkaksi vasta n. 4-5 km, joten kaikki oli alussa ja juoksijat virkeitä. Juoksu kulki oikein mukavasti, kun kiersimme Töölönlahden ja jatkoimme Kaisaniemenpuiston kautta Kruunuhaan läpi kohti kauppatoria. Tässä vaiheessa tartuimme ensimmäiseen oljenkorteen ja nappasimme jokainen GU:n loistavia energiakarkkeja. Ne olivat taas totutun hyviä ja toivat piristystä ja lisää energiaa. Karkin syönnin jälkeen mun maha murahteli kuin talviuniltaan heräilevä karhu ja tajusin, että nyt kävi siis näin. Vatsa ei kestä sen enempää vettä kuin energiatuotteitakaan tänään. Ihan kiva juttu :)!Cheek sanois et helvetin jees!

Kallion taikaa!

 

Kauppatorin läpi juostessamme saimme osaksemme ihastelevia ja ihmetteleviä katseita. Kaksi kaunista naista juoksi ylväänä edessä ja joku pervo säntäili heidän perässään Robin Hoodit jalassa ja koitti napsia kuvia. Emme välittäneet kummastelevista katseista vaan jatkoimme matkaamme kohti Kaivaria ja Nosturia. Tyttöjen askel oli edelleen nautittavan kevyt. Olen ihan varma, että ne on käyneet jonkun tosi hyvän juoksukoulun...

Urbaania kaupunkijuoksua parhaimmillaan!

 

 Kun matkaa oli takana n. 13-14km niin mulla alkoi tuntumaan jaloissa siltä, että jos olisin yksin lenkillä niin olisin lopetellut pelin 15km:n kohdille ja lähtenyt kotiin vetämään kinkkupastaa. Nyt kun sitä vaihtoehtoa ei ollut oli vain jatkettava sinnikkäästi matkaa. Huomasin, että juoksijoillakin alkoi tässä vaiheessa tulla ensimmäisiä pienen väsymyksen/jalkatuntemuksien oireita. Nehän kuuluvat juoksuihin eikä niissä ole mitään outoa.

Kauppatorilla keräämässä katseita ja kannustusta!

 

Hietsun ohi mentyä matkaa oli takana 15km ja siinä kohtaa mä olin jo aika valmis paisti. Naiset kokivat olonsa virkeiksi, mutta mun viikon aikana tehdyt liian kovat treenit ja 5pv aikasemmin juostu 30 km:n lenkki olivat tehneet tehtävänsä. Mies alkoi vedellä viimeisiään.

15km takana ja vielä hymyilyttää!

 

Nyt oli kuitenkin niin vähän kilometrejä jäljellä, että oli vain kaivettava taistelumielialaa esiin ja puskettava kivusta ja väsymyksestä huolimatta. Polarin näyttäessä 19km tiesin selviäväni tästä hommasta kunnialla. Naiset kehittivät vielä kovan loppukirin ja koitin hymyillä sekä näyttää oikein hyväkuntoiselta kireässä 2XU:n paidassani. Toivon, että teatterini meni läpi ja jaksoin vetää vatsaa sisään loppuun saakka :). Alla olevista kilometriajoisat voitte nähdä, että 2 viimeistä kilometriä tultiin jo aika lujaa mullekin. Lisähaasteena mulla oli kamerat, reput, energiageelit jne ja tietysti se kova viikko takana. Ajattelin juoksusta tulevan vähän helpomman, mitä se 6.20 keskivauhtia olisi ollutkin, mutta nyt jouduin tekemään hartiavoimin töitä loppuun saakka.

 

Saimme aikaan huikean loppukirin ja viimeinen kilometri tuli vielä alle 5min/km vauhtia. Mä repäisin vielä rivakan ja irtonaisen (niin varmaan) loppukriin ja kiiruhdin maaliviivalle kuvaamaan maaliintulon fiiliksiä.

Vauhdin huumaa Kaivarissa!

 

Meillä oli mahtava juoksupäivä ja ihanat naiset (sweet ladies) olivat todella tyytyväisiä mahtavaan suoritukseensa. Miettikää jos aina onnistuisi juoksemaan ½ naratonin n. 15min kovempaa, kuin olisi sunnitellut. Aika makeeta! Mitään suurempia ongelmia emme kohdanneet. Saimme mahtavan juoksusään eli pilvipouta ja noin +10 astetta. Mä olin ainut, joka oli aivan hajalla maalissa (vaikka esitin muuta) ja mitään vakavampia loukkaantumisia ei sattunut. Kiitos vielä mahtavasta kokemuksesta ja erittäin mukavasta päivästä. Sovimme, että jatkamme syksyllä likkojen lenkkejä ja näemme silloin tällöin trikoot päällä ja asicsit jalassa! Tämä tarina oli jälleen mahtava esimerkki, mitä urheilu ja liikunta voi parhaimmilaan tarjota. Olen saanut kaksi mahtavaa ystävää ja upeita kokemuksia heidän kanssaan! Kiitos E & E, Kiitos Helsinki ja Kiitos juoksun hurma!

Maalissa piti hetki huilata rajun kirin jäljiltä!

 

Juoksun jälkeen kävimme vielä Kisahallin sisällä hakemassa kamppeet ja fiilistelimme vähän aikaa äsken tehtyä mahtavaa suoritusta. Tasaisemmalla vauhdinjaolla likat olisivat juosseet tuon ½ maratonin alle 2 tuntiin. Se on varma! Tämän jälkeen lähdin Monnan kyydillä kotiin. Onneksi mulla oli vapaa ilta, koska en tuntenut oloani kovinkaan hyväksi .Kävin ostamassa kahvilasta limupullonkin, että saisin mahdollisimman nopeasti energiaa.

 

Kotiin tullessa en jaksanut tehdä mitään. Menin vain sohvalle ja nukahdin samantien. Monna teki meille ruokaa ja syötyämme jatkoin uniani. Olin aivan poikkeuksellisen piipussa. En ole ikinä minkään maratonin, pyöräilyn tms jälkeen kokenut mitään vastaavaa tunnetta. Se oli jopa hieman pelottavaa, koska olo ei ollut ihan normaalin väsynyt vaan jotain muuta. Tunnin torkuttuani heräsin siihen, että palelin todella paljon ja painelinkin samantien kuumaan suihkuun. Siellä jouduin nappaamaan saunasta jakkaran persiini alle, kun en jaksanut seistä. Siellä mä istuskelin sitten 20 min kuumassa suihkussa ja ajattelin, että ehkä mä olin tullut kipeäksi.



Iloisia juoksijoita!

 

Ilta meni sitten vuorotellen hikoillessa ja täristessä kylmästä. Myös vatsassa oli aika outo olo. Monna oli viikolla ollut oksennustaudissa, joten ehkä mä olin saanut jonkun lievemmän pöpön siltä.

 

Lopputuloksena voi sanoa, että kokemus tuokin oli. Olin varmasti hieman ylirasittunut + vähän kipeänä, kun jo aamulla mulla oli ollut vatsan kanssa ongelmia. Lisäksi mahtavan Gere pennun takia en ollut nukkunut edellisenä yönä kuin 4 tuntia. Luulen, että kaikki nämä yhdessä tekivät olostani loppujen lopuksi niin heikon. Se oli kuitenkin loistava opetus siitä, että palautuminen on todella suuressa merkityksessä ja sitä ei saa missään nimessä jättää puolitiehen tai huomiotta

Juoksun jälkeen Personal Trainerikin sai halauksia!

 

Muistakaa olla viisaampia kuin minä ja pitkää kunnon lepopäiviä riittävästi. Viikossa olisi hyvä olla ainakin 1 kokonaan levolle ja palautumiselle pyhitetty päivä. Rinta-ojentaja treeni ei ole sama asia kuin lepopäivä.

 

Nauttikaa liikunnasta, lähtekää reippaasti sporttailemaan, tutustukaa rohkeasti uusiin ihmisiin, niin opitte tuntemaan yhtä valovoimaisia, ennakkoluulottomia ja rohkeita ihmisiä, kuin mihin minulla on ollut ilo törmätä!

 

Kiitos Sweet Ladies! Likkojen lenkillä nähdään!

Personal Trainer Tuukka

Tässä näitä kilometriaikojamme ja mun sykkeitä tuossa oikealla laitimmaisena:

Lap	Duration	Distance (km)	HR Avg (bpm)
1.	00:06:13	1.00	117
2.	00:06:19	1.00	122
3.	00:05:58	1.00	127
4.	00:06:02	1.00	125
5.	00:05:46	1.00	129
6.	00:06:03	1.00	127
7.	00:06:17	1.00	130
8.	00:06:04	1.00	131
9.	00:05:53	1.00	135
10.	00:05:52	1.00	133
11.	00:06:02	1.00	132
12.	00:05:50	1.00	144
13.	00:05:55	1.00	141
14.	00:06:00	1.00	138
15.	00:06:02	1.00	138
16.	00:05:36	1.00	139
17.	00:05:47	1.00	142
18.	00:05:38	1.00	145
19.	00:05:49	1.00	150
20.	00:05:06	1.00	150
21.	00:04:56	1.00	157

Maratonkoulun julkistaminen ja valmistautumista Vaarojen maratonille!

Toistain itseäni ja sanon, että viikko sujahti taas vauhdilla alusta loppuun. Paljon tapahtui ja monessa oltiin taas mukana. Tässä nyt pieni tarina siitä, mtä tuli touhuttua. Sain nyt viimein kasaan pitkään suunnitelmissani olleen 4Runners Maratonkoulun. Lisäksi kerron vähän fiiliksiä ja ajatuksiani Kolin Vaarojen maratonille valmistautumisestani.

 

Asicsit jalkaan ja juoksemaan!

 

Maanantai oli mukava päivä, niin kuin tässä mun nykyelämässäni ne usein tuppaavat olemaan. Joskus kun tuli käytyä enemmän "tanssimassa" niin maanantait sujahtelivat ohi aikamoisessa morkkiksen ja pahanolon sävyttämässä kombinaatiossa. Silloin oli tapana soitella kavereille aamupäivisin ja jokainen puhelu oli samanlainen. "Minkästyyppistä" sanaa toisteltiin moneen otteeseen ja naurettiin tai itkettiin sille mitä oli tullut tehtyä ja mitä taas oli jäänyt tekemättä. Setä Nordean sivuilla ei uskaltanut käydä ennen torstaita ja lähetetyt viestit piti poistaa puhelimesta niitä vahingossakaan vilkaisematta.

 

Uuden elämäni maanantai kului 4Runnersin ja juoksutekniikkakurssin parissa. Minulla oli siis asiakas illalla 4Runnersin töiden jälkeen. Kävimme hänen kanssaan läpi oikeaoppista juoksutekniikkaa ja siihen liittyviä tärkeimpiä seikkoja ja suurimpia sudenkuoppia. Asiakas oli oiken nopea oppimaan ja monet asiat olivat hänellä jo hyvin hallussa. Jotakin uutta pääsimme kuitenkin opettelemaan ja sehän on aina kaikista kivointa sekä minulle, että varsinkin asiakkaalle. Uusien asioiden oppiminen, harjoitteleminen ja sisäistäminen on yksi mukavimmista asioista, mitä elämä meille tarjoaa. Itselleni tuli maanantaina juoksua n. 7km.

 

Keskuspuisto on hyvä paikka vetää juoksutreenejä! Kuvassa kylläkin itse coach!

 

Tiistai oli mulla treenien osalta lepopäivä. Keskiviikkona meillä oli taas 90min salibandytreenit, missä vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Niin nytkin. Mitään vakavampaa ei kuitenkaan taaskaan sattunut ja vaikkakin salibandy on aika loukkaantumisherkkä laji, niin meidän joukkue on säästynyt suuremmilta krempoilta. Tottakai joka kausi useampi pelaaja kärsiin eri asteisista loukkaantumisista, se on selvä. Mulla tuntui jaloissa vieläkin viime sunnuntain 30km:n juoksulenkki. Enkä selkeästi ollut palautunut kunnolla siitä. Se huolestutti hieman.

 

Meilahdessa matkalla Monnan tunneille!

 

Torstaina pääsin tuttuun tapaan Monnan vetämille: X-bike&core + Teho tunneille. Lisäsin rasitusta vielä hieman sillä, että juoksin kotoa Töölöön 7 km. Treeniä kertyi siis yhteensä 2,5 tuntia + työmatkapyöräilyt. Tunneilla oli taas todella hauskaa ja aion jatkossa kokeilla kyllä muutakin tarjontaa. Ainakin bodypump kiinnostaa, kun siitä on niin kauan moni jo puhunut ja kehunut. Tein itsestäni taas vähän tyhmän,kun tuntien jälkeen olimme kävelemässä autolle ja sanoin Monnalle ylpeenä, että arvaa mitä? Mä tajusin tänään, että toi tuntihan on ihan erilainen, kun mä nyt kuuntelin mitä sä siellä edessä huusit! Monna kysyi, että mitä hemmettiä sä oot siellä sitten aikasemmin puuhannut? Sitten kun aloin miettimään, niin ekalla kerralla vedin ihan koko ajan vaan täysillä, kun olin niin fiiliksissä uudesta asiasta. Tokalla kerralla mulla oli taas tosi kovia treenejä takana sillä viikolla ja otin tarkoituksella vähän iisimmillä tehoilla. Nyt kolmas kerta toden sanoi ja homma kolahti kohdalleen. Nyt osaan kuunnella myös tunnin pitäjää :)!

 

Kahvakuula ja Tuukka saa kyytiä!

 

Perjantaina mulla oli taas lepopäivä, kun lauantaina oli edessä pidempi juoksulenkki ja piti säästellä sekä kroppaa, että jalkoja sitä varten. Kävimme isäni kanssa testaamassa häenn uutta Garminin gps-laitetta tuolla keskuspuiston metsiköissä. Se osti sen metsästystä varten, joten mistään urheilumittarista ei ollut kyse. Voi sitä toki urheillessakin käyttää ja pitäisikin joskus testata sitä juostessa vaikka mökillä käydessä. Siinä on sellainen urheilu-mode, joka näyttää lenkin aikan tulleet korkeuserot, matkan,  jne. Sillä voi tehdä todella monen näköisiä asioita, mistä suurin osa liittyy kuitenkin metsässä liikkumiseen ja rajojen/reittien merkitsemiseen. Gerekin oli meillä mukana harjoittelemassa mittarin käyttöä. Se ei tietenkään sen päälle mitään ymmärtänyt, mutta olin taas ylpeä, kun se yhdessä vaiheessa juoksi meiän perässä suunnistajien rastimerkki suussaan :). Anteeksi iltarastilaiset! Nyt tiedätte ketä syyttää, jos sitä yhtä rastia ei meinannut löytyä ja tuntui, että se oli muutaman metrin sivussa :).

 

Välillä pitää oikaista puutarhapalstojen läpi!

 

Nyt kun Vaarojen maratonille on enää 2 viikkoa aikaa niin ajatukset alkavat pikku hiljaa siirtyä sinne. En ole tähän mennessä stressannut sitä ollenkaan enkä kyllä stressaa vieläkään. Jostakin syystä nuo katukisat jännittävät huomattavasti enemmän. Syy voi olla se, että niissä juostaan aina jotakin aikaa, kun nyt minulla ei ole mitään aikatavoitetta vaan lähden sinne puhtaasti juoksun ja liikunnan ilosta :). Aion ottaa sen seikkailuna ja hienona kokemuksena, vaikkakin se samalla on hurjan kova urheilusuoritus. Siinä on kuitenkin kyse n.6 tunnin juoksusta paikoin huonokuntoisilla poluilla, joten ei siitä suurinkaan optimisti mitään yläasteen linturetkeä saa tehtyä.

 

Portaat tuo kivaa vaihtelua kesken lenkin! Muistakaa: Täysillä - mutta ei turhan vakavasti!

 

Viimeiset 3-4 viikkoa ennen tällaisia pidempiä kilpailuja kaikki tekeminen harjoituksissa tähtää vain ja ainoastaan siihen kilpailuun. Sitä voi olla vaikea sellaisen ymmärtää, joka ei ole vastaavaa itse kokenut. Mietin aina etukäteen jokaisen 4 viimeisen viikon ohjelman sellaiseksi, että se tukee tulevaa suoritusta. Niin olen toiminut tälläkin kertaa. Viimeinen selkeästi pidempi lenkkini oli viikko sitten juostu 30 km. Viime viikon alku meni siitä palautuessa. Keskiviikkona ja torstaina tein kovemmalla sykkeellä tehtäviä harjoituksia, missä otin taas vähän tehoja ulos. Perjantaina sitten palauteltiin kroppaa niistä. Lauantaina juoksin ½ maratonin, mikä ei mennytkään ihan niin kuin piti ja siitä jatketaan jutustelua alkuviikosta. Kerron seuraavassa kirjoituksessani enemmän, koska se oli kaikinpuolin todella poikkeuksellinen veto.

 

Nyt pitää keskittyä!

 

 Näin siis kuitenkin toimin kilpailun lähestyessä. Ensi viikon harjoituksetkin olen jo miettinyt valmiiksi. Alkuviikko menee lepäilyn ja palauttelun merkeissä. Keskiviikkona on taas salibandyä ja torstaina Monnan tunnit. Perjantaina lepäillään, lauantaina käydään viimeisen kerran poluilla 15km ja sunnuntaina on treenit asiakkaan kanssa. Sitten onkin enää viikko Vaaroille ja silloin ei voi muuta kuin levätä ja antaa kehon palautua kaikista tähän asti tehdyistä harjoituksista. Niistä sitten enemmän lähempänä tapahtumaa. Tällaista tämä massatapahtumiin osallistuvan juoksijan elämä on. Se kisa ei tarkoita vain sitä yhden päivän rutistusta, vaan taustalla on tehty asioita, järjestelyitä, harjoituksia ja valmisteluita jo vaikka kuinka pitkään. Tukholmassa tavoiteajassa maaliin saapuessa meinasin alkaa itkemään. Se olisi ollut ensimmäinen kerta 15 vuoteen. Se kertoo varmasti jotakin niistä tunnetiloista, mitä nämä tapahtumat parhaimmillaan meille harrastajillekin voivat tarjota.

 

Kaikkensa antaneena Teho tunnin jälkeen!

Viime viikon mielenkiintoisimpiin juttuihin kuului ehdottomasti myös Maratonkoulun pitkän ja huolellisen valmistelun loppuun saatttaminen ja julkistaminen. Tämän projektin alusta alkaen olen halunnut pitää kiinni intohimostani tuoda juoksun harrastajille kaiken kattava Maratonkoulu, jossa otetaan oikeasti huomioon ykislölliset erot, toiveet ja tavoitteet. Halusin tarjota mahdollisuuden lähestyä juoksua ja maratonia ilon ja hyvän ryhmähengen kautta, kuitenkaan teknisiä asioita unohtamatta. Tämä on ollut minulla jo pitkään mielessä enkä ole nähnyt vastaavaa palvelua kenelläkään. Siksi päätin lanseerata tämän 4Runnersin kanssa kaikkien saataville. Juoksun erikoisliikkeenä pystymme tarjoamaan juoksijoille välittömästi heille parhaat mahdolliset varusteet ja vastaamaan kiperimpiinkin juoksuun, varusteisiin, tekniikkaan, lisäravinteisiin, tankkaukseen, askellukseen jne liittyviin asioihin.

 

Tässä vielä vähän tarkennusta Maratonkoulustamme:

 

Järjestämme 4Runnersin kanssa täyden palvelun Maratonkoulun. Ideana on se, että juoksijalla on 10 kuukautta aikaa saada itsensä elämänsä kuntoon ammattilaisten opastuksella. Järjestämme 15 yhteisharjoitukset, joissa keskitytään oikean juoksutekniikan saloihin sekä erilaisiin juoksuharjoitteisiin aina peruskunnon parantamisesta - kisakunnon viimeistelemiseen.  Lisäksi pystymme tarjoamaan juoksun erikoisliikkeen kaikki palvelut ja ammattitaidon erikoishinnoin juoksijan ulottuville. 4Runnersin Maratonkoulu sisältää ainutlaatuisen 2 kuukauden välein vaihtuvan harjoitusohjelman, jossa otetaan huomioon asiakkaan henkilökohtainan kuntotaso, tavoitteet, toiveet ja hänen muut harrastuksensa. Kyseessä on palvelu, joka jo itsessään maksaa n. 80€/kk, mutta nyt se on lisätty pakettiimme. Maratonkoulu huipentuu varmasti ikimuistoiseen 16.08.2014 juostavaan Helsinki City Marathoniin.

Maratonkoulu sisältää:

 Osallistumisoikeuden Helsinki City Maratonille 16.08.2014
- 15 tehokasta ja monipuolista yhteisharjoitusta valmentajien johdolla.
- 2 kk välein vaihtuva henkilökohtainen harjoitusohjelma
- Henkilökohtainen juoksuvalmentaja/Personal Trainer vain sähköpostin päässä.
- 15% alennusta kaikista juoksukengistä ja tekstiileistä 4Runnersista koko maratonkoulun ajan.
- Gore Running Wear tekninen juoksupaita
- Gu-Energy lisäravinteita
- Vierailevia valmentajia

Käykää tutustumassa: 4Runners Maratonkoulu

Taas on yhdet hyvät treenit takana!

Näissä merkeissä on tämä viikko kulunut. Nyt on aika jatkaa sunnuntai-illan vietttämistä ja mennä herättämään vaimo päiväunilta! Hauskaa sunnuntain jatkoa!

 

Tuukka