Viikonloppu, ajatuksia PT:n työstä, paljon kuvia ja todella pitkä lenkki!

Terse!

 

Viime kirjoituksesta ei ole kuin pari päivää, mutta taas mulla on asiaa :). Perjantai ilta hurahti vauhdilla. 4Runnersin töiden jälkeen olin treenaamassa kuntosalilla asiakkaani kanssa. Oikeastaan hän treenasi ja minä höpötin vieressä. Monia kiinnostaa mitä PT tekee treeneissä. Sitä minulta kysytäänkin monesti. Viimeksi juuri perjantaina kuulin kysymyksen kollegaltani.

Vähän fiilistelyä heti kärkeen!

On varmasti melkein yhtä monta tyyliä valmentaa, kuin on Personal Trainereitakin. Jos mulla on asiakkaan kanssa juoksutekniikkaan liittyvä harjoitus, niin silloin juoksen itse asiakkaan mukana. Jos taas teemme vetoja, loikkia, koordinaatiota tms, niin silloin minä suoritan vähemmän ja asiakas saa hikoilla :). Kuntosalilla en tee itse ikinä mitään. Näytän tottakai suoritustekniikoita, mutta mitään varsinaista harjoitusta en siellä tee. Muutenkin haluan allekirjoittaa omassa toiminnassani sitä, että kun asiakas valitsee minut PT:ksi niin olen silloin harjoituksissa ja kaikissa yhteisissä tapahtumissa nimenomaan häntä varten. Salilla en moikkaa tuttuja tai mene juttelemaan heidän kanssaan. Lenkillä en ajattele omia treenejä tai km vauhteja :). Olen silloin sen sovitun ajan 110%:sti hänen kanssaan ja häntä varten.



Kevyet venyttelyt ennen lenkkiä!

Mietittiin Monnan kanssa yksi ilta, että mihin voisi verrata sitä fiilistä, mikä jokaisesta asiakastapaamisesta tulee. Tultiin sellaiseen johtopäätökseen, että se on aika lähellä jotakin urheilusuoritusta. Ennen suoritusta keskityt tiukasti, haet oikean fiiliksen itsellesi, menet ajoissa paikalle niin, että olet valmistautunut kaikkeen mitä seuraavan 60-90 min sisällä tapahtuu. Olet siellä sellaisessa PT-modessa. Tapaamisen jälkeen takki on aina aivan tyhjä ja jännitys laukeaa raukeana olona. Siinä käydään siis lyhyen ajan sisään paljon tunnetiloja läpi. Ei siinä edes riittäisi energiaa ja keskittymistä oman harjoittelun tekemiseen ja mitä järkeä olisi palkata itselleen PT, joka treenaisi itse teidän yhteisten harjoitusten aikana :). Joskus olen nähnyt ihmeellisiä asioita Personal Trainerin toimesta. Yksi kaveri katseli kännykkäänsä, kun asiakas teki jalkprässiä. Toinen taas istuskeli vieressä tuolilla, kun asiakas teki leukoja jne. Tarinoita riittää. Personal Trainerkin on ihminen, joten myös hänellä on hyviä ja huonoja päiviä ja välillä on hetkiä jolloin keskittyminen voi herpaantua, mutta kännykän pitäisi olla kyllä pukuhuoneessa tai vähintään äänettömällä ja jos Personal Trainer ei jaksa itse seisoa 60 minuuttia niin pitäisikö hänenkin miettiä valmennukseen hakeutumista. Kyseessä ei siis ollut esim. raskaana oleva PT, vaan nuori miehen jullikka, jonka Nike air forcet olisi luullut kannattelevan miestä, mutta ei.

 

Ds-Trainerit kiinni ja menoksi!

Mulla oli kaikinpuolin kiva viikonloppu ja vielä täysin vailla minkäänlaista ennalta sovittua ohjelmaa. Lauantai alkoikin rennoissa merkeissä 6.00 aikaan. Aamurutiinit ovat meillä viikonpäivästä riippumatta sikäli samanlaisia, että Gere määrittää meidän herätyksen. Se on yleensä juuri 6.00-6.30 välissä. Niin nytkin! Gere ulos, sitten äkkiä koneen ääreen toteuttamaan hurjia unelmia, mitä oli aivoissa taas yön aikana kehkeytynyt. Tunnin datailun jälkeen syötiin aamupala, mentiin päiväunille ja puolenpäivän aikoihin lähdin lenkille.



Keskuspuiston vanha silta ajaa vielä asiansa!

Mulla oli vakaa aikomus juosta kiihyvä 12km niin, että aloittaisin 6min/km vauhdilla ja nostaisin vauhtia joka kilometrin jälkeen 10s. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että viimeisen kilometrin olisin tullut 4.10 vauhtia, mikä on mulle jo kova vauhti.



Tää silta pomppii City Runin juoksijoiden alla, kun sadat ihmiset rynnii sen yli samaan aikaan :).

 

Otin tyhmänä GoPron mukaan ja lenkin alkupuoli menikin vähän enemmän kuvaillessa, kun vauhti ei päätä huimannut. Kuvaaminen muuttui luonnollisesti koko ajan vaikemmaksi ja jossain vaiheessa laitoinkin kameran sivuun. Puskin muutaman kilsan kiihtyvällä vauhdilla. Jatkoin ennalta suunnittelemaani treeniä aina sinne 5min/km vauhtiin saakka, jolloin tunsin, että perjantaisesta lepopäivästä huolimatta jalat olivat nyt kovista keskiviikon ja torstain treeneistä niin tukossa, että homma oli jätettävä sikseen. Loppumatkan juoksin sitten kevyemmin ja jatkoin kuvailuani. Sainkin oikein hyvää matskua kalliosta ja Töölönlahden rannoilta. Varsinkin Kalliossa oli aika rennohko meininki päällä lauantain kunniaksi. Mulla on taas pää täynnä ideoita näiden kuvauksien osalta. Harmi vaan, että työt häiritsee näitä harrastuksia :). No niistä ideoista lisää sitten myöhemmin, kun jotain konkretisoituu! Jatkoin lenkkini loppuun sekalaisella vauhdilla 5.10-5.40 vauhdin välimaastossa kroppaa ja fiiliksiä kuunnellen. Matkan pituudeksi tuli lopulta 11 km.



Selässä uskollin soturi Camelbak Marathoner!

Lauantai-ilta kului kotona töitä ja ruokaa tehdessä. Tehtiin ekaa kertaa tofua ja voin lämpimästä suositella sitä kaikille. Oli aivan mielettömän hyvää. Paistettiin sitä pannulla ja laitettiin sitten tekemämme lanttu-porkkana-peruna-selleri keiton mukaan. Nam! Innostuttiin tämmösistä tofu-kasvis jutuista vähän lisää, kun olimme ystävien kanssa mökillä viikko sitten ja siellä oli pari kasvissyöjää. Erittäin kiinnostavaa juttua ja aion ehdottomasti itse vähentää lihan määrä ruokavaliossani. Lisäksi join ensimmäistä kertaa vihreätä teetä. Istuin lauantai-iltana kuppi vihreätä teetä kädessä ja ihmettelin, miten tässä on näin käynyt :). Puhuttiinkin Monnan kanssa, että vaikka ollaan oltu aika vähillä juhlilla viimeinen vuosi, niin vasta nyt tulee automaationa se, että ei lähde minnekään ulos eikä edes ajattele sitä missään vaiheessa. Ei se kotiin jääminen ole aikaisemminkaan vaikeata ollut, mutta monesti on jossain vaiheessa viikonloppua tullut sellainen tico-tico olo. Nyt istun onnellisena sohvalla, typerännäköinen hymy huulillani, koiranpentu sylissä ja kupillinen vihreätä teetä händyssä. Ja jos oon ihan rehellinen teille, niin just tällä hetkellä kuuntelen Eriniä Spotifystä. Ei saatana! :)

Sunnuntai alkoi sillä kun toi pantterinpentu tuijotti mua sohvalta käsin suoraan silmiin 5.30. Eihän siinä auttanut muu, kuin napata kaveri kainaloon ja lähteä ristiretkelle pihanurtsille. Monna heräsi samassa rytäkässä, mutta sanoin sille, että mee vaan takas nukkuu. Mä hoidan dogin ja lähen sitten juoksemaan. Monna totteli kehotustani ja jatkoi onnellisena uniaan. Mä lähdin sitten mun viikon pidemmälle lenkilleni.

Olen normaalisti ollut aika huono juoksemaan pitkiä lenkkejä enkä ole oikein välittänyt yli 20km lenkeistä. Ne vielä jotenkin menee, mutta siitä eteenpäin homma alkaa muistuttaa jo hidasta kuolemaa. Nyt päätin kuitenkin pakottaa itseni vetämään sen 25km, kun Vaarojen maratonillekaan ei ole enää kuin 3 viikkoa aikaa. Otin Camelbakin marathoner reppuni selkään, taskut täyteen GU:n energiageelejä sekä karkkeja ja sitten hit the road Jack! Suuntasin kohti Seurasaarta. Pienten mutkien kautta päädyinkin sinne ja tottahan toki mulla oli taas toi GoPro mukana. Siellä kuvailin taas vaikka kuinka paljon. Tuolla laitteella kuvaaminen on niin nopeata ettei se hirveästi juoksemista haittaa. Tietysti sitä nyt ei viitsi kovemmilla lenkeillä kannella mukana, mutta näillä pitkiksillähän se vauhti ei ole pääasia.

Seurasaaren rannoilla!

Seurasaaren pyörimisen jälkeen juoksin sieltä Töölöön, josta taas olympiastadionin ohi keskuspuiston läpi kohti Haagaa. Tässä kohtaa Monna soitti, että lähtee sittenkin jo aikaisemmin Mäkelänrinteeseen. Se meni sinne treenaamaan ja tapaamaan paria ystäväänsä. Mä lainasin Cheekiä ja sanoin et "Sami Saaren sanoin, se on helvetin jees" :)! Noin 15min puhelun jälkeen aloin lähestyä kotia ja tehty matka tuntui jo jaloissa. Päätin, että kiertelen ja kaartelen vielä sen verran, että saan 26km täyteen. No se onnistuikin hienosti ja olin viimein kotona. Huh! Viikon pitkä lenkki oli takana :). Ovelle kävellessäni tajusin, että jotain oli nyt erilailla kuin yleensä. No pianhan se tunne sai järkeviä konkreettisiä syitäkin, kun kaivelin olematonta avainta taskusta. Voi sa...na! Eihän siinä auttanut muu kuin soittaa Monnalle ja sanoa, että jätätkö avaimet Märskyn kassalle. Käyn hakemassa ne siitä. Inari toimi taas välillisenä pelastavana enkelinä. Kiitos vielä sekä Monnalle, että Inarille. Juoksin siis Haagasta Märskyyn ja vaikka matkaa on vaan n. 5km, niin kyllähän se suoraan sanottuna meinas ruveta vituttamaan :). No perillä olin tyytyväinen mies. Lenkistä tuli lopulta 30,5 km pitkä! Pisin yksin juostu lenkkini koskaan.

Löydätkö kuvasta juoksijan!

Pitkä lenkki antoi nyt erittäin tärkeää pohjaa Kolille. Tämä oli viimeinen näin pitkä matka ennen Vaarojen maratonia. Juoksin sen todella hitaasti ihan tarkoituksella. Pitkät lenkit kannattaa juosta rauhallisesti ja keskittyä sykkeiden pysymiseen matalana ja kevyeen tunteeseen. Silloin saadaan kehitettyä kaikista tehokkaimmin hapenottokykyä, sydämen iskutilavuutta sekä saadaan luotua lihaksiin uusia hiusverisuonia, joissa veri kuljettaa happea sitä tarvitseviin lihassoluihin. Pitkät harjoitukset opettavat myös elimistöä käyttämään kehoon varastoituneita rasvoja energialähteenä ja säästämään tehokkaampaa polttoainetta eli glykogeeniä.



Pursiaiset iltalenkillä sunnuntaina!

Lenkin jälkeen menin saunaan, tein ison annoksen kanapastaa ja aloin muokkailemaan uusia kuvia. Illalla kävimme vielä Monnan ja Geren kanssa tunnin iltakävelyllä keskuspuiston metsissä. Gere rakastaa, kun se saa juosta siellä vapaana ja riehua niin paljon kuin kehtaa! Otimme kameran mukaan ja saimme muutamia kivoja otoksia perhealbumiin.

Mukavaa sunnuntain jatkoa ja oikein mukavaa uutta viikkoa. Muistakaa liikkua ja syödä terveellisesti niin voitte paremmin ja pysytte terveenä! Hei mä muuten heitän teille haasteen nyt samalla. Jättäkää joku kerta se sika-nauta hyllyyn ja ottakaa tilalle tofua. Takaan ja lupaan, että toimii hyvin, kunhan vaan maustatte sen kunnolla :).

 

Nähdään taas!

Tuukka

 

Aamulenkkeilyä Fivefingerseillä sekä ryhmäliikunnan iloa!

Nyt kun työviikkokin alkaa jo lähetystyä loppumaan on aika kirjoitella taas treenikuulumisia. Olen edelleenkin aivan ihastunut tuohon uuteen GoProhon. Se antaa niin käsittämättömän paljon mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita tulevaisuudessa. Osaan nyt käyttää sitä auttavasti, mutta suurin osa toiminnoista on edelleenkin hämärän peitossa. En malttaisi millään odottaa, että olisi jo huominen ja pääsisin taas leikkimään sillä.

Aamulenkki starttaamassa!

Keskuspuiston maisemissa!

Nyt palataan kuitenkin vielä hetkeksi ajassa taaksepäin tiistaiaamuun. Heräsin noin 6.00 aikaan. Aamurutiinit olivat taas samat kuin aina arkisin. Kahvit kiehumaan, koira kainaloon ja pihalle. Tämän jälkeen aamupalalle ja treenaaamaan.

Lapsi on terve kun se leikkii..

Vuorossa oli paljasjalkajuoksua fivefingerseillä. Suuntasin keskuspuiston hiekkateille, metsäpoluille ja kallioille toteuttamaan itseäni. Oli kyllä taas aivan loistava fiilis juosta metsän keskellä raikkaassa ilmassa, kun missään ei ollut ketään. Vain minä, fivefingersit ja GoPro :). Juoksin ja kuvailin 45min, jonka jälkeen jatkoin treenejä vielä Pirkkolan kuntosalilla toiset 45min. Tein rinnallevetoa + kyykkyä, leukoja, penkkiä jne. Vähän enemmän tuollaista toiminnallista harjoittelua.

Ja hyppy maahan..Pumps!

Maratoneille valmistautuessani olen salilla keskittynyt enemmän toiminnallisiin liikkeisiin. Pyrin hakemaan lisää kestävyyttä ja tekemään enemmänkin sellaista liikehallintaan, tasapainoon ja lihaskunnon ylläpitämiseen keskittyvää treeniä, kuin sitä perinteistä protsku-haba-penkki-lihaksen kasvatus tykitystä! Se on ollut järkevä päätös. Maratoneilla ne hauikset ovat kuitenkin vain tiellä :).

Kameran säätämistä!

Tiistai jatkui aamuvuorolla 4Runnersissa. Aamutreenien ainut huonopuoli on se, että kun treenit maistuu hyvälle eikä malttaisi lopettaa niin on kuitenkin pakko, koska mun pitää olla Kampissa jo 9.00 :(! Niin tälläkin kertaa! Salilla olisi mennyt vielä ainakin 30 min ja olisin voinut jatkaa juoksemistakin pidempään. No jäipähän sitten nälkää seuraavaankin kertaan.

Etukyykkyjä!

 

Keskiviikko oli tämän viikon ensimmäinen tavallista kovempi treenipäivä. Ohjelmassa oli normaalin työmatkapyöräilyn (15km) lisäksi fudismatsi, sekä salibandytreenit. Liikuntaa tuli päivän aikana yhteensä vähän yli 3 tuntia. Kokonaisrasitusta lisäsi vielä täyspitkä työpäivä ja se, että en ehtinyt käydä kuin kääntymässä kotona 10min ajan. Salibandytreenien loppupuolella tuli jo sellainen epäinhimillinen olo ajoittain. Kylmä hiki ja ajatus ei juossut yhtään. Onneksi siitäkin selvittiin ja kovat treenithän takaavat hyvän pohjan sinne Kolille :).

Heti perään rinnallevetoa!

Torstai oli toinen tehopäivä. Illalla olin taas vaimoni Monnan vetämillä tunneilla urheiluhallilla. Ohjelmassa oli hyväksi todettu X-Bike/core + tehotunti. Oon käynyt nyt 2 kertaa noilla tunneilla ja aion varmasti istua siellä pyörän satulassa koko talven. Se on loistava treeni ja ryhmäpaine takaa sen, että itsestään saa ihan eri tavalla irti, kuin yksin treenatessa. Tehotunti meni tällä kertaa niin, että meillä oli 5 liikettä punnerrus, kyykky, etuheilautus kahvakuulalla, viivajuoksu ja vatsat (linkkarit). Jokaista liikettä tehtiin 8 sarjaa putkeen niin, että työtä 20s ja lepoa 10s ja tämä siis kertaa 8. Varsinkin punnerrukset, kyykyt, ja viivajuoksu koitui kuolemaksi. Mahtavaa.

Vaimon kidutettavana X-Bike tunnilla!

Jossain kohtaa makasin aivan hapoilla selälläni katse hallin katossa. Kuulin vain huudon 5 sekuntia ja sitten lähtee. Mietin, että tämä on aivan loistava tila ihmiselle. Ei tarvitse miettiä yhtään mitään. Olet niin väsynyt ettei millään muulla asialla kuin levon pituudella ja seuraavalla sarjalla ole sinulle mitään merkitystä. Se on yksi parhasita fiiliksistä, mitä kovissa urheilusuorituksissa voi saada. Ei tarvitse miettiä työasioita, laskuja, kiirettä, ei mitään! Se on siinä! 5 sekuntia ja sitten lähtee! Siinä on sun koko elämä juuri sillä hetkellä ja noista 5:stä sekunnista olet todella onnellinen :)!

Pyöräilyn lisäksi tehdään keskikroppaa!

Monnan vetämien tuntien jälkeen haimme Geren kotoa ja menimme äidilleni syömään iltapalaa. Isäni oli mökillä metsästämässä, niin hän ei ollut tällä kertaa kotona. Oli aivan mahtavaa mennä väsyneenä valmiiseen pöytään ja kun äiti vei vielä Geren ulos niin me väsyneet treenaajat ja trainerit saimme kaivatun 20min hiljaisuuden :).

Gere ei innostunut Fivefingerseistä :)

Tänään mulla on lepopäivä. Veimme aamulla Geren hoitoon Monnan kaverille Lindalle, koska Monna lähti veljensä ja äitinsä kanssa Tallinnaan ja mulla on pitkä 9-18.30 työpäivä niin se ei olisi selvinnyt yksin kotona. Sen jälkeen heitin Monnan Kallioon veljensä luokse ja mä tulin töihin. Päivä meni 4Runnersissa oikein mukavasti. Meille tuli syksyn uudet windstopper juoksuvarusteet Gorelta. Niitä laitellessa ja asiakkaita palvellessa aika meni kuin siivillä. 4Runnnersin jälkeen päiväni jatkuu vielä kuntosalilla Personal Trainerin ominaisuudessa. Käymme asiakkaan kanssa läpi hänen uuden kuntosaliohjelmansa. Se on aina yhtä kivaa ja palkitsevaa hommaa puolin ja toisin.

 

 

Mulla on pitkästä aikaa viikonloppu, jolloin ei ole mitään sovittua ohjelmaa. Oon jo nyt aivan fiiliksissä. Kerrankin meillä on hyvin aikaa peuhata Monnan ja Geren kanssa ja tehdä energisinä kaikkea kivaa yhdessä. Tämä arkemme on välillä hyvinkin hektistä ja kun mä oon poissa kotoa päivät ja Monna illat niin yhteinen aika on välillä kortilla. Monesti näemme pitkien päivien jälkeen vasta 20.00. Meillä onkin tapana varata vähintään 1 arki-ilta viikossa toisillemme. Silloin laitamme puhelimet ja koneet pois ja keskitymme toisiimme. Jos elät kiireistä elämää puolisosi kanssa niin suosittelen kokeilemaan :). Aina tärkeintä ei ole sen yhteisen ajan määrä vaan se kuinka sen käyttää. Jotkut näkevät toisiaan  paljon enemmän mutta eivät ole läsnä siinä tilanteessa, joten siitä ei ole hirveästi iloa kummallekaan.

 

Ja taas mennään! Jalassa myös Zeropointin compression sukat!

Tässä vielä linkki ekaan videoon! Oon aamulenkillä fivefingerseillä ja samalla höpöttelen pikkasen treeneistä ja paljasjalkajuoksusta!

Aamulenkki fivefingerseillä

Hyvää perjantain jatkoa kaikille ja oikein mukavaa viikonloppua.

 

Tuukka

Juoksua, mökkeilyä, kuvia ja videoita!

Alkakoon tämän kertainen kirjoitukseni nyt videon muodossa. Videon kuvasin tänään aamulenkillä. Olimme viikonlopun ystäviemme kanssa mökillä ja siellä otimme tietysti vähän rennommin. Heräsin aamulla jo 04.30 virittelemään GoProta, syömään aamupalaa ja ulkoiluttamaan Gereä. Näiden toimien jälkeen olikin aika suunnata luontoon ja juoksulenkille.

Viime viikko sujahti jälleeen kerran pikavauhdilla. Tässä nyt kertausta loppuviikon kujeista. Keskiviikko aamuna heräsin aikaisin ja lähdin viereiselle Pirkkolan urheilukentälle sekä kuntosalille vetämään aamutreenin. Ohjelmassa oli 3 x 400m herättelevät vedot ja sitten salin puolella vähän Crossfit henkistä treeniä ryyditettynä muutamalla yläselän täsmäliikkeellä. Lisäksi illalla meillä oli kauden ekat salibandytreenit. Oli taas kesän jälkeen mahtava nähdä poikia, vaihtaa kuulumisia ja ennen kaikkea pelata salibandyä. Meillä on treenit kerran viikossa. Silloin vedetään erittäin tehokas 90min. Nytkin sykemittari näytti ka sykkeeksi: 133, max:175 ja kulutus 1300kcal.

Salibandy on mukava laji! Taustalla komee Energia-Arena!

Torstaina meillä oli fudismatsi ja tiukan väännön jälkeen hävisimme 4-3. Vaikka me pelataankin harrastesarjaa ja siellä on yleensä erittäin rento tunnelma peleissä niin kyllä silti olisi mukavampi voittaa kuin hävitä. Nyt mun sisäistä Balotelliani jäi kuitenkin lämmittämään yksi tehty maali :). Joukkueen etuhan menee aina edelle, mutta ei kukaan voi kieltää etteikö maalin tekeminen olisi aina yhtä hauskaa. Oli kyse sitten vaikka pihalätkästä kavereiden kanssa.

Fivefingers Seeya Ls

Komia mökkyrä pellon laidassa!

Perjantaina mulla oli lyhyempi päivä 4Runnersissa. Lähdin kotiin jo 14.00, kun me lähdimme ystäviemme kanssa mökille. Mulla oli vähän miettimistä, että miten saisin järjestettyä treenit tämän vähän tiukemman aikataulun puitteissa. Päädyin vanhaan klassikkoon ja juoksin sekä töihin, että kotiin. Tällä kertaa molemmat lenkit olivat aikalailla samanvauhtisia ja pituuskin oli melkein tasan 7,5 km/suunta. matkaa kertyi yhteensä mukavat 15km. Tuossa alhaalla vielä yhteenveto kotiinpäin juoksusta.

       aika/km  matka   syke

1.	00:04:57	1.00	116
2.	00:05:20	1.00	129
3.	00:05:25	1.00	136
4.	00:05:12	1.00	136
5.	00:04:41	1.00	143
6.	00:05:27	1.00	137
7.	00:05:31	1.00	137

Maisema perjantai iltana.

Sitten olikin jo mökille lähdön aika. Haimme ystävämme kyytiin ja lähdimme painamaan kohti Hämeenlinnaa. Mökki sijaitsi siellä suunnalla n. 190km päässä, joten matka ei ollut onneksi pitkä. Se menikin oikein rattoisasti jutellen ja nauraen, niin kuin aina tuossa porukassa. Tämä alkusyksyn/loppukesän reissu on meille jokavuotinen perinne, joka toivottavasti säilyy jatkossakin. Paikka on aivan huikea ja mun mielestä se on aina ja ikuisesti vaan siistein mökki missä oon käyny. En voi sille mitään. Iso kiitos vain ystävälleni, sekä hänen vanhemmilleen, että saamme siellä käydä.

 

Loimulohta!

Ensimmäinen ilta mökillä meni tosi iisisti ja kaikki olimme todella väsyneitä työviikon jäljiltä. Kolmas pariskunta lapsineen tuli paikalle vasta 23.00 jälkeen, joten kello oli jo paljon, kun saimme koko porukan kasaan. Ehdimme siinä pari tuntia jutella ja syödä loimuttamaamme lohta, salaattia ja perunoita ennen kuin uni alkoi painamaan kaikkien silmissä.

Hampurilaiset

Lauantain meni mökillä höpötellessä, pelaillessa ja rentoutuessa. Ilmäkin oli tosi nätti, joten pääsimme ulos laiturille syömään herkullisia hampurilaisia. Tämä oli mun osalta viimeinen rennompi viikonloppu ennen Vaarojen maratonia. Nyt annoin itselleni luvan syödä hampurilaisia, makkaran, karkkia, sipsejä ja tunnustan, join pari oluttakin. Nyt maanantaista eteenpäin nämä ovat kuitenkin pannassa 4 viikon ajan.

 

Siellä oli hieno kasvimaa ja kuvassa ystävämme tomaatti!

Lauantaina piipahdimme Monnan kanssa myös läheisessä kylässä, missä olikin aikamoiset jamboreet käynnissä. Jäimme sinne kuvailemaan ja pyörimään vähäksi aikaa. Samalla otettiin kaupasta vähän täydennyksiä. Tässä kuitenkin fiiliksiä moottoripyörä/pappatunturi tapahtumasta.

 

Komia traktori!

ja pappamopoja



Tässä olis mun prätkä, jos joskus tulis tarvetta!

Sunnuntaina lähdimme mökiltä 12.30 aikaan. Ajoimme suoraan vanhemmillemme, missä Gere oli ollut viikonlopun hoidossa. Napattiin sieltä sitten iloinen koira kotiin. Ilta menikin siivotessa ja kotia laittaessa. Se on kyllä aina yhtä palkitsevaa puuhaa, vaikka sitä siivousta tuntuu lykkäävän ihan viimeiseen asti. Emme varmasti ole ainoita saman ongelman kanssa :).



Positiivinen yllätys oli myös se, että sieltä löytyi kuntosali!

Tää on hauska kyltti!

Harmi ettemme olleet treeniasenteella liikkeellä, koska tuo sali olisi ollut hauska päästä testaamaan. Tällaista yrittämistä pitää arvostaa.

Kaverin veljen alusta alkaen itse tekemä grillikota! Aivan mieletön!

Käytiin mökillä muuten kalassakin ja voin nyt sen verran valaista, että ei se ihan putkeen mennyt. Me laskimme poikien kanssa järveen 3 katiskaa. Kun menimme nostelemaan niitä ylös, niin selvisi, että kahdessa oli jäänyt luukku kiinni, eli kalat eivät päässeet sisään, vaikka kuinka olisivat yrittäneet ja kolmas jäi pohjaan, kun sen naru katkesi nostaessa.

Soutuvene ja järvimaisemaa!

Pohjaan jäänyttä katiskaa koitimme naarata pariinkin otteeseen ylös, mutta kun näkyvyys oli heikko, tarkasta paikasta ei tietoa, vesi kylmää ja syvyyttä 4 metriä niin se osoittautui liian hankalaksi. Se pitää ilmeisesti sukeltaa sitten ensi kesänä sieltä. Onneksi sieltä perhepiiristä löytyy ammattitaitoa ja kunnon sukellusvehkeetkin niin se helpottaa hommaa kummasti.

Polku saunalle!

Mökki etupuolelta.

 

Uusi viikko ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan. Mun uusi viikkoni alkoi reippailla 4 tunnin yöunilla ja täysin pirteänä heräämisellä klo: 04.30. Ei auttanut muu kuin napata Gere kainaloon (kun se heräsi samalla) ja mennä pihalle pissalle. Gere siis pissas pihalle, minä en! tai en ainkaan myönnä! Tämän jälkeen tulimme yhdessä aamupalalle, jonka jälkeen aloin tutustumaan mun uuteen suosikkiin eli GoPro:hon paremmin. Löysinkin siitä taas uusia juttuja ja omi¨naisuuksia ja pakkohan niitä oli päästä heti testaamaan.

 

Keskuspuiston metsissä!

 

Nappasin siis kameran käteen ja painuin ulos. Päätin juosta niin pitkään kuin kerkeän ja samalla kuvailla paljon sekä videota, että still kuvia. Oli kiva nähdä mitä kaikkea sillä saa aikaan. Enhän mä vielä edes tajua, miksi jotain tiettyä tapahtuu tai ei tapahdu, mutta koko ajan opitaan :).

Huopalahden sillalla!

Oli kyllä yksi siisteimmistä lenkeistä ikinä ja melkeinpä pakko tehdä sama juttu heti huomenna uudestaan, koska kuvausinto on nyt niin kova. Laitoin kameran välillä kivelle tai puunoksalle ja sitten kuvailin ja juoksin, hypin, temppuilin ja tein mitä mieleen juolahti. Sitten lenkin jälkeen menin innostapiukeena kotiin katselemaan kuvia/videoita ja muokkailemaan niitä. Tässä nyt osa näistä esillä.



Uskolliset soturini Saucony Triumphit!

Lenkin pituudeksi tuli lopulta 12,5km. Keskivauhdista ja sykkeistä en nyt laita mitään tietoa, koska vaikka pääasiassa juoksinkin niin toki nuo kuvaukset ja kameran asettelut, säätämiset jne veivät sitä aikaa ja siksi ne faktat eivät olleet tänään niin merkityksellisiä.

Terve!

Nyt mä lähden taas ton yhden rontin kanssa ulos (siis Geren en Monnan). Meillä on päivän pidempi lenkki edessä sen kanssa. Mennään keskuspuiston kallioille ja poluille pyörimään. Siellä viihtyy niin isäntä kuin koirakin!

 

Tämän videon myötä vielä oikein mukavaa viikonalkua kaikille. Palataan asiaan taas parin päivän päästä.

 

Tuukka

 

Juoksuviikon loppu ja videon julkistaminen!

Kerroinkin jo viime kirjoituksessani, että vietin viime viikolla juoksuviikkoa. Vaarojen maratonille on nyt n. 5 viikkoa aikaa ja juoksun määrää on lisättävä selvästi, että kaikki menisi siellä hyvin tai edes kohtalaisesti! Tämän lisäksi saimme sunnuntaina iloisen yllätyksen, kun meidän pari viikkoa sitten kuvaamamme esittelyvideo valmistui. Tästä suuri kiitos Cool Group Productionille! Pate ja Nina ootte huipputyyppejä ja sen lisäksi vielä erittäin ammattitaitoisia, ahkeria,  visuaalisia ja kaikinpuolin lahjakkaita työssänne.

Kiipeäminen ei päässyt lopulliseen versioon!

Nyt jahdataan täydellistä kuvakulmaa!

Palataan nyt kuitenkin vielä hetkeksi loppuviikon tunnelmiin. Torstaina mulla oli normaaliin tapaan työpäivä 9-16. Töihin tulin pyörällä, niin kuin aina kun vain ei jotain ihan ihmellistä ole tapahtunut. Töiden jälkeen meillä oli vielä harrastesarjan fudismatsi Myllypurossa. Sinne menin pyörällä. Peli kesti sen rennot 2 * 20 min ja sitten luonnollisesti pyöräilin vielä kotiin hyvissä fiiliksissä voitetun ottelun jälkeen. Illalla urheilut näytti seuraavilta: Pyöräilyä 37km + fudismatsi 40min. Ihan kiva treenipäivä kokonaisuudessaan. Välillä on kiva juosta pallon perässä eikä hiipiä Robin Hoodit jalassa yksin tuolla keskuspuiston metsissä.

 

Fudismatsi ohi ja aika vaihtaa nappikset Puman juoksukenkiin!

 

Perjantaina ajattelin pitää lepopäivän. Urheiltua ei tullut muuta kuin tuo työ,matkapyöräily, mikä ei ole kovinkaan raskasta liikuntaa. Sekin on muuten ollut jännä huomata, miten kropalta ottaa aikaa tottua uusiin asioihin. Met ostimma Monnan kanssa yhdessä pyörät 5 vuotta sitten. Molemmat olimme pyöräilleet läpi nuoruuden, mutta sittemmin oli molempien pyörät varastettu tai hajonneet. Mulla oli sellainen komee "mummotsygä" kun olin  Meilahden haluttomin poikamies ennen Monnan tapaamista. Sillä mä kävin töissä ja iltariennoissa siihen asti, kun oltiin Monnan kanssa ihan ensimmäisiä kertoja treffeillä. Olin laittanut vähän eväitä koriin ja tarkoitus oli viettää erittäinkin romanttinen skotti-piknik Vanhankaupunginkosken rannoilla. No mullahan oli se mummopyörä alla ja hain naiseni Käpylästä kyytiin. Kaikki sujui kuin unelma siihen viimeiseen alamäkeen asti koskelle laskeuduttaessa. Sitä alas huristellessamme huomasin, että mit vit, tästä meni jarrut. Polkimet pyöri taaksepäin ihan tyhjää ja vauhti vaan kasvoi. No eihän siinä auttanut muu kuin hankkia aivan hirvee paniikki päälle ja vetää jotkut James Bond tyyliset puolipannut nurtsille. Onneks säilyttiin molemmat ehjinä eikä Monna laittanu mua kiertoon sen takii. Oliko se sitten rakkaan pyöräni viimeinen varoitus Monnasta :). No ehkä ei sentään, mutta sen jälkeen ostimme molemmille vähän urheilullisemmat pyörät.



Työmatkapyöräilyä!

Ja tästä päästiin siihen, että kun aloin polkea työmatkojani 8,5km suunta niin illalla tuntui jaloissa eikä juoksu oikein maistunut. Siinä meni kropalta se ensimmäinen kesä totutellessa uuteen liikuntamuotoon. Osasyy voi tietysti olla myös se, että aiemmin rento mummotsygällä poljeskelu vaihtui helvetilliseen hybridi revitykseen :). Tiedä nyt näistä. Huonon tarinani opetus oli se, että antakaa kropalle aikaa tottua uusiin lajeihin rauhassa.

 

Uusi-vanha laji Crossfit käynnissä! Kuva otettu uudella GoProlla!

 

Sitten koitti kauan odotettu lauantai. Paitsi, että tänä lauantaina jouduin töihin. Mulla oli siis poikkeuksellisesti 6 päivän työviikko johtuen 4Runnersin työntekijöiden viimeisistä kesälomista, sekä organisaatiomuutoksista. Meiltä lähti työntekijä, joka on vaikuttanut hieman työvuoroihimme. Onneksi kaikki ovat olleet aivan mahtavan joustavia. Kiitos teille rakkaat kollegani ja työtoverini.

4Runnersin tunnelmia! Juoksukenkien sovitus käynnissä!

Olin suunnitellut lauantaille vähän vauhdikkaamman juoksutreenin. Mietin pitkään, että missä vaiheessa pääsen sen tekemään. Mulla oli töitä 9-15 ja jo 17.00 meidän piti olla Kaisankodilla Bodom-järven rannalla hakemassa Monnan veljeä. Siinä hommassa hurahtaisi taas  ainakin 20.00 asti, kun oltiin samalla menossa ystävämme Suvin syntymäpäiväjuhlille. Kun hätä on suurin, niin apukin on lähellä! Camelbak marathoner juoksureppuni ponnahti yhtäkkiä mieleeni! Keksin, että voisin juosta kovemman 7km aamulla reppu selässä töihin ja palauttavan rauhallisen 7km töistä kotiin. Nappasin siis repusta juomasäiliön pois ja laitoin sinne vaihtovaatteet, niin sain toteutettua unelmani työmatkan juoksemisesta.

 

Aamulenkki ohi! Kamppi häämöttää taustalla!

 

Juoksu kulki kaikkinensa todella hyvin! Olin tyytyväinen fiilikseen ja siihen miltä juoksu tuntui. Vauhti nyt ei hurmannut, mutta ei se ole mulle mitään uutta. Tällainen vauhtikestävyys tyyppinen pitkää ja kovaa tehtävä juoksu on ollut mulle aina tosi vaikeeta ja on yhä edelleen. Olen pelannut koko ikäni jääkiekkoa ja salibandyä. Niissä vaihdot kestävät 45-60s ja sen jälkeen pääsee taas huilaamaan. Se on aivan erityylistä harjoitusta kuin tällainen kidutus :). Maratonit ovat sitten vähän päinvastaisia. Niissä juostaan niin pitkä matka, että suurimman osan matkasta meno maistuu kevyeltä ja vauhti on rauhallisempi.

Tässä vielä tiedot lauantain lenkiltä:


km    aika      matka  syke

1.	00:05:00	1.00	122
2.	00:04:39	1.00	137
3.	00:04:53	1.00	149
4.	00:04:49	1.00	148
5.	00:04:46	1.00	144
6.	00:04:40	1.00	150
7.	00:04:09	1.00	162

Camelbak Marathoner + 2XU:n comp.paita

Sunnuntaina minun piti tehdä selvästi pidempi lenkki, mutta niin kuin monesti elämässä käy niin nytkin meillä muuttui suunnitelmat ja aikataulut sellaisiksi, että pääsin juoksemaan vasta illalla. Kello oli jo sen verran, että typistin lenkin 13km mittaiseksi polku-metsä-hiekkatie lenkiksi. Kävin pitkästä aikaa pyörimässä Paloheinän metsissä ja siellä oli aivan mahtava fiilis. Hiekkateillä riitti juoksijoita, pyöräilijöitä ja muita liikkujia. Metsässä sain puolestaan olla ihan rauhassa omassa yksinäisyydessäni. Mulla oli taas Camelbakin Marathoner reppu selässä ja Inovin Trailroc 245 maastojuoksukengät jalassa. Ne ovat kyllä aivan mahtava kombinaatio. Molemmat lähtevät lokakussa Kolille mukaan. Lisäksi olen vaihtanut energiageeleissä ja karkeissa merkkiä. Uusi rakkauteni on GU! Suosittelen kokeilemaan. Ne chompsit (karkit) ovat niin hyviä, että jouduin miettimään mielessäni monennko kilometrin välein niitä otan ettei lenkki menisi aivan pelkäksi karkinsyönniksi :)

Sunnuntain lenkin varusteet! Inovin kengät, Gu:n ravinteet ja Camelbakin reppu! Homma toimi hyvin!

Nyt on taas aika sanoa hyvästit ja jatkaa muiden projektien parissa. Jatkossa pystyn tarjoamaan huomattavasti kattavampaa kuva ja videomateriaalia treeneistäni. Kävin nimitttäin ostamassa GoPro 3Hero black edition kameran. Pääsin tänään aamutreeneissä testailemaan sitä. Tästä lisää myöhemmin, mutta nyt en malta olla laittamatta teille paria kuvaa esimerkiksi. Tämä kyseinen vempele lähtee mukaani myöskin Vaarojen maratonille! Sitten saan tehtyä sieltä kivan muutaman minuutin videokoosteen kisasta.

Paloheinän komeat maisemat!

Tässä linkki meidän uuteen hienoon esittelyvideoomme! -> MT Personal Training

 

Mukavaa viikon jatkoa kaikille! Meillä alkaa tänään taas salibandytreenit ja uusi kausi. Huomenna edessä on fudispeli ja Monnan X-Bike tunti. Lisäksi perjantaina lähdemme mahtavalla ystäväporukalla rapujahtiin kaverini mökille! Mahtava ja kiireinen viikko menossa kaiken kaikkiaan!

 

Aamuinen treeni käynnissä Pirkkolan kuntosalilla! Kuva GoProlla! Jee!

 

Tykätkää toisistanne ja olkaa positiivisia!

 

Tuukka