15km viimeistelytreeni Berliiniin

Hello,

Lauantai oli jännä päivä. Kalenterissani luki: 15km maratonvauhtia! Se tarkoitti sitä, että silloin oli viimeinen kovempi treeni ennen 28.09 juostavaa Berliinin maratonia! Samalla tuo harjoitus tulisi määrittämään minun lopullisen taktiikkani Berliinissä. Se kertoisi myös sen, missä kunnossa olen ja kuinka kovaa uskallan lähteä juoksemaan ettei matkasta tule täydellistä Via Dolorosaa!

New Balance 980 - Mun kisakengät!

Lähtökohdat lenkille olivat hyvät. Olin harjoitellut hyvin ja pystyin pitämään jopa 2 lepopäivää ennen lauantaita. Koetin tehdä kaiken mahdollisimman paljon samalla kaavalla, kuin tulisin Berliinissäkin tekemään. Söin edellisenä iltana vähän normaalia enemmän hiilihydraatteja, nautin jopa lasillisen urheilujuomaakin. Tietenkin sitä samaa, mitä Berliinissä tarjotaan. Mitään riskejä kun ei kannata ottaa. Sitä paitsi maratonille valmistautumisen hienoimpia juttuja on juuri tämä fiilistely. Kenkien ja kisa-asun valitseminen, maratonilla käytettävän urheilujuoman metsästäminen, energiageelien testailu ja pohtiminen, milloin niitä nautitaan. Reittikartan selailu ja taktinen suunnittelu :).

Alkulämmittelyt ja venyttelyt käynnissä!

Lauantaiaamun koittaessa alkoi olemaan jo todella hyvä fiilis päästä juoksemaan parin päivän lepäilyn jälkeen. Päivä alkoi normaaliin tapaan tunnin lenkillä Geren kanssa ja aamupalalla. Sitten olikin jo aika alkaa sitomaan New Balancien nauhoja kiinni ja suunnata juoksemaan.

Päivän suunnitelma oli siis juosta 15km suhteellisen tasaisia teitä mahdollisimman tasaista n.5m15s-5m20s vauhtia! Helppo homma. Olin tehtnyt saman testijuoksun elokuun alussa, joten kaiken järjen mukaan ajattelin, että nyt juoksun pitäisi kulkea paremmin! Aina kaikki ei kuitenkaan mene kuin elokuvissa, sankari ei saa kaunista naista, Niken sponsoridiili ei odota lenkin jälkeen pöydällä eikä sitä fanilaumaakaan näy ulko-oven edessä odottamassa idoliaan!

Lenkin jälkeen käytiin Geren kanssa Haagan torilla kirppiksellä ja koirakuvauksessa!

Juoksu lähti kulkemaan oikein maltillisesti. Ensimmäisen 5km tuntuivat ihan mukavilta. Eivät miltään unelmalta, mutta mukavilta. Sen jälkeen eteeni avautui pitkä ja loiva nousu. Ajattelin, että olen mäkin tyhmä, kun en tätä nyt tajunnut väistää, mutta en sitten jaksanut lähteä toiseenkaan suuntaan sen takia. Nousu oli n. 600-700m pitkä. Lähdin taivaltamaan sitä silmät sinisenä ja mieli avoinna, kuin ensimmäisenä koulupäivänä. Juoksu tuntui todella hyvältä. Tässä kohtaa nappasin ensimmäisen GU:n energiageelinkin. Ihmettelin, että miten tää voi olla näin nättiä! Eihän tässä oo mitään järkee! Pitäsköhän sitä lähtee Berliinissä tavoittelemaan kärkisijoja :). Itseluottamus oli kuin oopperan baaritiskillä kesällä 2004. Kun kukaan ei voi pysäyttää...

Sanotaan, että kokemuksista viisastuu ja jokainen tekee virheitä, mutta vain tyhmä ei ota niistä oppia. Olishan mun pitänyt muistaa, että yksin tässä kotiin mennään, niin kuin mentiin Oopperastakin silloin kesällä 2004. Ainoana poikkeuksena, että nyt mua odotti kotona huomattavasti kauniimpi tyttöystävä, kuin silloin! Anteeksi Jaakko! Juostuani 9km jotain tapahtui. Voisin sanoo, että en tiiä, mikä muhun osu! Juoksu muuttui, kuin napista painamalla todella tahmeaksi ja etureidet menivät aivan hapoille. Siinä sitä sitten tallusteltiin ja ihmeteltiin, että kui täs ny oikke näi kävi?

Illalla Långvikissä jo hymyilytti!

Kilometriajat tippuivat 30sekunnilla, mikä on jo paljon! Syke puolestaan pysyi samana tai nousikin vähän, joten mistään mun kuvitelmista ei ollut kyse. Päätin kuitenkin jatkaa juoksua ja katsoa, miten tässä käy. Ajattelin, että helppoa se ei siellä Berliinissäkään tule olemaan, joten otetaan tästä nyt vähän kokemuksia matkaan :). 

Pari kilsaa mä siinä laahustin ja sitten sain vielä 2km:n ajaksi nostettua vauhtia sinne, kunnes hommasta katosi viimeinenkin juju. Viimeiset 2km mä sitten raahauduin kotiin erittäin rauhallista 5m40s vauhtia! Kun Polar piippasi 15km:n merkiksi olin onnellinen, että sain lopettaa tämän yhden miehen kärsimysnäytelmän tähän.

Miltä nyt tuntuu?

Kävelin kotiin ja mietin, että näin tänään. Tämä testilenkki laittoi mut nyt miettimään tavoitteita uudestaan. Tuolla juoksulla en olisi tullut maratonia maaliin, se on päivänselvä asia. Jos 15km:n kohdalla homma breikkaa noin kovaa, niin ei siitä ole mitään toivoa/järkeä jatkaa köpöttelyä enää 30km. Sitten se on laitettava peli poikki, soitettava Monnalle, että tuu hakee mut taksilla, nyt lähdetään Oktoberfesteille!

Illalla meillä oli vielä edessä mukava vierailu Långvikin kylpylässäm joten kovin kauaa en jaksanut murjottaa :)

 

Onneksi mulla on vielä viikko aikaa palautua tästä huonosta juoksusta ja hioa suunnitelmia. Varmaa on kuitenkin se, että en alussa lähde kovin kovaa juoksemaan. Näillä mun ajoilla se on ihan yksi hailee juoksenko 5min kovempaa vai hiljempaa. Näin niin kuin maailmanrauhaa ajatellen! Mieluummin lähden iisimmin ja teen siitä mukavan juoksun vaikka sitten vauhtia vähän kiristäen, kuin kaadun katuun 16km:n kohdalla itkien ja laulaen viimeisillä voimillani Tommi Läntisen Via Dolorosaa!

Ravitseva ruoka on tärkeää palautumisen kannalta!

Näillä ajatuksilla, tunnetiloilla ja kokemuksilla, matka jatkuu kohti Berliiniä! Enää 6 päivää starttiin :)! Tylsin juttu tässä oli se, että odotin nyt parempaa juoksua hyvän treenikauden jäljiltä. Tämä kuukausi on sisältänyt paljon hyviä ja monipuolisia treenejä, joiden olisin toivonut näkyvän nyt. Voi olla, että palautuminenkin on vielä vähän vaiheessa ja pitää nyt vaan malttaa ottaa iisisti. Onneksi oma elämäni ei ole juoksemisesta kiinni :) Se on vain mukava harrastus, jonka parissa on kivaa touhuilla. 

Hyvää yötä!

Tässä vielä koostetta noista kahdesta 15km juoksusta.

23.08/ 20.09

Keskinopeus: 5m13s / 5m22s

Keskisyke:139 (73%) / 140 (74%)

Max syke: 154 / 157

Mukavaa ja urheilullista viikkoa kaikille!

Tuukka