Miltä tuntuu olla bloggaajan mies?

Monna aloitti kirjoittamaan ensimmäistä blogiaan n. 3-vuotta sitten. Silloin ajatus tuntui vähän oudolta ja hurjalta. Alkuun olin ehkä pikkaisen pettynytkin sen ratkaisuun. Pelkäsin, että se kirjoittaa kaikista asioistaan suoraan ja avoimesti, mikä sen tyyli muutenkin aina on. Ei mua pelottanut se, että se paljastaisi jotain salaista minusta tai meistä vaan olin enemmänkin huolestunut siitä, että sitä loukataan jotenkin. Olen muutenkin aika suojeleva luonne ja se näkyi sitten tuollaisina ajatuksina. Muistan olleeni vähän vihainen Annallekin, joka sille tuon idean antoi. Anna oli itse aloittanut blogin kirjoittamisen jo hieman aiemmin. Nyt puhun siis Too big to be me:n Annasta.

Siskokset, kuin ilvekset Berliinin humussa!

Monnan ensimmäinen blogi ei ollut vielä mitenkään kovin suosittu. Tutut ja kaverit sitä lueskelivat ja sillä oli varmaan saman verran lukijoita, kuin tällä mun blogillani nyt. Silloin Monna ei ollut vielä mitenkään suosittu bloggari eikä sen kirjoittaminen näkynyt meidän elämässä oikeastaan muuten kuin niin, että mä sain välillä kavereilta kuittalua saunailloissa :).

Perhe Pursiainen!

Monnan mennessä PT-kouluun hän päätti samoihin aikoihin haudata vanhan bloginsa ja alkoi kirjoittamaan Monna Treenaa nimistä blogiaan, mikä keskittyisi harjoittelemiseen, liikkumiseen, terveellisiin elämäntapoihin ja varmaan vähän niihin treenivaatteisiinkin. Tässä vaiheessa mä olin jo tottunut siihen, että se kirjoittelee blogiaan enkä enää ihmetellyt sitä mitenkään erikoisemmin. Välillä se kyseli multakin jotain mielipiteitä treenihommista ja mietin silloin ettei se vaan kirjoittaisi sinne mitään hölmöyksiä. Välillä sattuikin niin, että kun Monna kirjoitti jostain treeni tai ruokavalio asiasta, niin joku tuli kommentoimaan ettei se muuten noin mene. Harvoin ne mielipiteet ovat kuitenkaan olleet mitenkään järkeviä tai rakentavia. Useimmiten nämä "korjaavat" mielipiteet ja kommentit ovat enemmänkin pilkunnussimista, kuin mitään järkevää asiaa. Onneksi Monna on fiksu ja osaava mimmi, niin mun ei tarvitse todellakaan miettiä tai pelätä, mitä se kirjoittaa. Sekin oli vain sellaista turhaa, ylisuojelevaa pelkoa mun puolelta. 

Isä hoitaa lapsosia, kun äiti on edustamassa :)

Sitten tapahtui jotain. Yhtäkkiä Monna treenaa-blogista alkoi tulla yhä suositumpi. Monnaa pyydettiin niihin aikoihin mukaan Fitfashion-portaaliin, josta mä taas huolestuin :). Kyselinkin näiden Fitfashionin veijareiden taustoja ennen kuin Monna meni ensimmäiseen tapaamiseen heidän kanssaan. Sain kuulla kaveriltani, että ihan asiallisia janttereita ne ovat, että ei huolta :). Näinhän se mies aina joutuu ja saa pitää huolta vaimostaan :). Fitfashionin myötä blogi sai yhä enemmän lukijoita. Samalla myös ilkeitä kommentteja alkoi tulla enemmän. Se on aika vaikea tilanne, kun joku idiootti haukkuu sun vaimoa nimettömänä netissä. Mun sisällä herää aina suuri viha ja raivo, mutta mitään konkreettista kohdetta minäkään en tunteilleni saa. Se olisikin helpompaa, jos pääsisi kasvotusten kyselemään, että mikä sua oikein puristaa! Vai mitä? 

Monna edustamassa!

On tosi turhauttava fiilis, kun huomaat, että tietynlaiset kommentit satuttavat sun kaikista rakkainta ihmistä, mutta sä olet täysin voimaton sen tilanteen edessä. Siinä ei voi muuta, kuin koittaa sanoa, että älä välitä, mutta se nyt on ihan sama kuin sanoisi jollekin ,että "Pidä ittes miehenä". Aivan yhtä tyhjän kanssa molemmat! Yritän aina tukea Monnaa ja toivon, että se saisi kasvatettua paksumman nahan itselleen! Monna on onneksi jo vuosien varrella oppinut sietämään huonoja kommenteja eikä ota niitä enää yhtä henkilökohtaisesti. Nämä tilanteet ovat uusia myös meille bloggaajien kumppaneille ja lähipiirille. Aika harvoin sitä aikuisiällä joutuu enää puolustelemaan rakkaitaan kiusaajilta. Blogi ja nettimaailmassa se on kuitenkin valitettavasti arkipäivää. 

Tuorein kuva tämän päivän retkeltä. Tänään meillä oli perhepäivä ja pidettiin molemmat vähän vapaata.

Suosion ja heittereiden lisääntyessä myös niitä tykkääjiä alkoi kertymään rutkasti. Me jouduimme molemmat aika uuteen tilanteeseen, kun kaupassa käydessämme kassatyttö kysyi, että oot sä se Monna Treenaan Monna? Sulla on aivan ihana blogi! Kiitos siitä! Tai festareilla tms illanvietossa joku tulee yhtäkkiä halaamaan ja kehumaan Monnan blogia. Ne tilanteet ovat todella outoja ensimmäisillä kerroilla. Haastavaa tästä kaikesta tekee  myös se fakta, että bloggarit ovat vähän kuin julkisuudenhenkilöitä, mutta he eivät tavallaan tiedosta sitä aivan samalla tavalla. Jos sä skulaat salkkareissa Jiriä, niin osaat varmasti myös odottaa, että joku tulee jossain vaiheessa repimään S-marketissa hihasta ja pytämään nimmaria. Blogia kirjoittaessa sä istut yksin tietokoneen ruudun takana etkä osaa aavistaakaan, miten tärkeä voit joillekin lukijoillesi olla. Lisäksi bloggaajat eivät saa mitään koulutusta tai ohjeita siihen, miten "julkisuuden" kanssa tulisi käyttäytyä ja miten erilaisiin uusiin tilanteisiin tulisi tai voisi reagoida. 

Mie löysin I Love Me messuilta myös oman idolini eli Huhtilaisen Annan, tässä oon kuitenkin Monnan kanssa!

Usein Monnaa kehutaan myös suoraan mulle. Se on vieläkin outoa, kun joku hyvänpäivän tuttu tai vanhan kaverin tyttöystävä alkaa kehumaan, miten ihana Monna ja sen blogi on. Välillä tulee vähän nurkkaan ajettu olo, että okei ihan kiva, mutta ethän sä tunne Monnaa yhtään. Ihmiset ovat luoneet kuvan mun vaimosta sen pitämän blogin kautta. Siinä ei ole mitään väärää, päinvastoin, mutta kun mä siinä sen aviomiehenä kuuntelen näitä analyysejä oman vaimoni luonteesta, se tuntuu kyllä vähän hassulta :) 

Kuvaajan hommissa!

Olen itse aina tottunut olemaan aika keskeisessä ja voimakkaassa roolissa erilaisissa porukoissa. Olen vahva luonne ja rakastan olla esillä ja huomion keskipisteenä. Mitäs sitten, kun yhtäkkiä sen kaiken huomion kerääkin mun vaimo? En tarkoita tällä nyt sitä, että se ei olisi aiemmin saanut huomiota, päinvastoin myös Monna on voimakas, iloinen, hersyvä ja esiintymishaluinen. Silti se, että yhtäkkiä ollaan tilanteessa, että mä seiftaan juttuja taustalla ja pissatan koiria kotona, kun muikki painelee kirjajulkkareissa ja kaiken maailman yhteistyöneuvotteluissa. 

Olen pienestä saakka tottunut siihen, että harrastusteni kautta perheemme elämä on pyörinyt paljon myös minun aikataulujeni ympärillä. On tehty sellaiset ruoat, jotka palvelee minun harrastuksiani ja siihen aikaan, kun niitä tarvitsen, jne. Kyllä te kaikki junnuna skulanneet tiedätte ne rutiinit. Nyt sitten simsalabim mä oon se, joka häärää enemmän taustalla ja pitää kotihommia kasassa, siis vähän kärjistäen.Älkää ottako tätä väärin. Mä kannustan aina Monnaa menemään ja touhuamaan. Se on ehdottomasti vain hieno asia. Tarkoitin tässä enemmänkin niitä omia fiiliksiä ja tunteita, mitä olen käynyt läpi viimeisen parin vuoden aikana. Uudet tilanteet luovat täysin uusia tunteita ja ajatuksia. Niiden kanssa voi joko oppia elämään ja kasvaa ihmisenä tai sitten pysähtyä paikalleen ja harata ikuisesti vastaan ilman mitään järkevää lopputulosta.

Bloggarin miehen arki ei ole muutenkaan aina ihan normaalia. Me kuvataan paljon. Meiltä myös odotetaan paljon, välillä sellaisistakin asioista, mistä me ei mitään tajuta, kuten vaikka juuri valokuvauksesta. Eihän se Canonin houldaaminen musta vielä mitään ammattikuvaajaa tee. Siinä sitten yhdessä ihmetellään, että miten sä saat noin karseen näkösiä kuvia aikaan :). Mä oon ihan porsaan näkönen. Älä kuvaa siitä kulmasta, vaan tästä! No kaikki tämä on opettanut meitä ja osaamme nykyään käydä näitä valokuvauksellisiakin asioita hieman rakentavammin läpi :).

Olen todella onnellinen, että Monna on kirjoittanut blogia. Se on antanut meille niin paljon enemmän, kuin miä ottanut. Olen erittäin onnellinen, että olen saanut ja joutunut totuttelemaan myös siihen, että Monna menee lujaa paikasta toiseen. Meidän arkemme on jo ammattiemmekin puolesta hyvin lennokasta. Viime perjantainakin vaihdoimme Pimu-pentuamme lennosta 3 kolme kertaa eri puolilla kaupunkia kesken päivän :). Nyt tämä arkemme on tätä ja nautimme sen jokaisesta sekunnista! 

Tämä kaikki on ollut uutta, mutta samalla todella mahtavaaa ja erttäin opettavaista. Minusta tuntuu, että olemme oppineet todella paljon niin toisistamme, kuin itsestämmekin tämän blogi-matkan aikana. Toki meidän elämämme ja arkemme on välillä kiireistä. Vaikka nyt kirjoitan, että mä pissatan täällä koiria ja pesen ikkunoita, kun Monna on joka päivä jossain niin eihän sekään nyt aivan fakta ole :). Mä olen myös todella paljon pois kotoa työni ja harrastusteni takia ja meidän arki on välillä aika minuuttiaikatauluilua. Halusin tuoda tässä kirjoituksessa nyt esiin vain tuota bloggaaja-bloggaajan mies kuviota ja siksi osa jutuista voi olla aika kärjistetyn oloisia :)

Bloggaajan mies, Tuukka