Juoksuvalmennusta

Tänään kirjoittelen mun päivästä ja siitä minkälaista on valmentaa juoksijoita. Kevään lähestyessä myös juoksusta kiinnostuneiden asiakkaiden lukumäärä aina kasvaa. Moni on asettanut tavoitteekseen jonkin hienon juoksutapahtuman ja kaipaa sitten hieman valmentajan vinkkejä harjoitteluunsa. Minulla on valmennuksessa niin aloittelijoita, kuin kokeneempiakin juoksijoita.

Ihana ja iloinen Marissa!

Juoksu on eritääin suosittu harrastus. Sen näkee joka vuosi kasvavissa harrastaja, - ja osallistujamäärissä eri tapahtumien yhteydessä. Juoksuvalmennuksen tarjoaminenkin on yleistynyt. Yhä useampi kuntokeskuskin on aloittanut omat valmennuksensa. Mielestäni on vain hyvä, että harrastajat saavat monipuolisesti opastusta juoksuun. 

Sanon aina, että juoksu on yksinkertainen laji. Liikutat vain vuorotellen jalkoja toistensa eteen. Mitä enemmän siihen kuitenkin perehtyy, sitä monimutkaisemmaksi se muuttuu. Juoksun yksi suurimista haasteista on se, että jo 1 sekunnin aikana, siinä tapahuu valtava määrä asioita. Sikäli juoksu on teknisesti haastavampaa, kuin moni asia kuntosalilla. Ylätaljassa tai penkkipunnerruksessa ei vielä sekunnissa hirveitä tapahdu ja monissa liikkeissä käytetään huomattavasti vähemmän eri lihaksia ja lihasryhmiä samanaikaisesti, toisin kuin juoksussa. 

Marissa katsoo kameraa ja minä jotain ihan muuta...

Juoksuvalmentamiseen, niin kuin valmentamiseen yleisestikin kuuluu tyhmä, minua turhauttava leima. Se on se kulunut fraasi valmentajan omista saavutuksista. Moni kysyy aina valmentajia vertaillessa, että mikä sun koutsin maratonenkka on? Paljonko se nostaa penkistä? Näillä asioilla voikin olla väliä. Minulla ei välttämättä ole hirveästi annettavaa alle 3 tunnin maratoonarille tai 250kg:n penkkaajalle. Valmentamisen perusidea on kuitenkin se, että valmentajan pitää tietää valmentamastaan asiasta enemmän kuin valmennettava. Valmentajan ei missään nimessä tarvitse olla mailman paras tai olla kokenut kaikkea ko. lajista itse henkilökohtaisesti urheilijana. Muuten meillä Suomessakin voisi juoksukoutsit olla suhteellisen harvassa. 

Valmentajaa etsittäessä pitäisi kuitenkin ennätysten sijaan keskittyä mm. seuraaviin asioihin!

- Mitä sinä kaipaat valmentajalta/ valmennukselta?

 - Pystyykö hän tarjoamaan näitä asioita?

- Mitkä ovat niitä osa-alueita, joita haluat kehittää ja onko valmentaja oikea ihminen siihen/niihin?

- Miten sinulla synkkaa valmentajan kanssa. Puhutko ns. samaa kieltä, ymmärrättekö toisianne, onko sinun helppo olla hänen kanssaan?

- Tukeeko valmentajan vahvuudet ja osaaminen sinun tavoitteitasi?

- Onko valmentaja kokenut/nähnyt/opiskellut jne niitä asioita, joita sinun pitää kehittää tavoitteesi saavuttaaksesi? 

Kyllä me välillä ihan tosissaankin treenattiin :) Siellä on joku fanikin räpsimässä meistä kuvia!

Tässä muutama hyvä kysymys, joista kannattaa lähteä liikkeelle. Kannattaa valmentajaa valitessa miettiä, minkälainen on valmentajan elämäntilanne, kokemus, historia ja omat harrastukset sinuun/tavoitteisiisi verrattuna. Olen kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Maailman paras kestävyysjuoksijoiden valmentaja ei välttämättä ymmärrä työssäkäyvän yksinhuoltajan arkea ja haasteita yhtä hyvin, kuin joku muu, joka valmentaa muitakin samassa elämäntilanteessa olevia.

Juostaan, juostaan, nopee, nopee, nopee, kintut on liekeissä, silmät on sokeet...

Tänään minulla oli ilo ja kunnia vetää treenit aina yhtä positiiviselle, iloiselle ja viehättävälle Marissalle! Kirjoitin Instagramiinkin, että jos saisi aina juosta näin pirskahtelevan iloisissa tunnelmissa ja seurassa, niin aamulenkitkin sujuisivat kuin itsestään.

Me oltiin sovittu tapaavamme klo:9.30 keskustassa. Lajille vihkiytyneenä mä tietysti juoksin paikalle ja sain samalla tehtyä oman treenin. Koitan usein yhdistellä mun treenejä asiakkaiden treenien yhteyteen eli itse sporttailen joko ennen tai jälkeen asiakkaan treenejä. Näin säästän rutkasti aikaa verrattuna siihen, että tekisin omat treenit aina erikseen. 

Näin me heilutellaan käsiä juostessa.

Marissalla on ollut haasteita selkänsä kanssa ja hän halusi, että keskittyisimme juoksutekniikkaan, sekä siinä samalla keskustelisimme juoksuharjoittelusta. Marissa osallistuu rohkeana mimminä keväällä Helsinki City Runille ja hänellä on valmistautuminen nyt täydessä vauhdissa.

Aloitimme treenit alkulämmittelyllä, minkä jälkeen teimme muutamia tekniikkaharjoitteita. Keskustelimme samalla juoksutekniikan perusteista ja niistä yleisimmistä haasteista.

Kukkuu!!

Kun juoksija osaa juosta riittävän tiheällä askelluksella, hyvässä ryhdissä, keskivartalo aktiivisena ja ryhti ylväänä ja askelkontaktinkin ollessa sopiva asentoon nähden, niin silloin ollaan teknisesti jo hyvällä tasolla. Näin pystymme todennäköisemmin välttämään juoksussa helposti syntyviä vammoja ja meillä on mahdollisuus opetella ja keskittyä pienempiin nyansseihin. Marissalla olikin paketti jo kivasti kasassa, joten keskityimme juuri näihin pienempiin seikkoihin, kuten käsien liikkeeseen, pakaroiden aktivaatioon ja Suomalaiseen ylpeyteen :). 

Yhteistreenit kestivät n. 60min ja saimme käytyä paljon asioita läpi. En mene tässä nyt tarkemmin harjoitusten sisältöön, vaan niistä voitte lukea lisää Marissan blogista parin päivän päästä! 

Me bloggaajat, PT:t jne sosiaalisenmedian soturit julkaisemme paljon kuvia ja videoita. Yleensä päädymme jakamaan niitä onnistuneimpia otoksia, missä on tukka takana, huulet tötteröllä ja elämä mallillaan. Kaikkihan tietävät kuitenkin, että onnistuneen suorituksen takana on liuta epäonnistumisia ja uutteraa harjoittelua. Nyt laitan tähän loppukevennyksenä mun ja Marissan tyylinäytteen, kun yritimme juosta hitaasti, että se näyttäisi kuvissa sitten hyvältä. Kuinka me onnistuttiin? Sen saat itse päättää :)!

Sen tuntee, kun se ei lähde!

Mukavia lenkkejä ja varokaa heikkoa jäätä!

Tuukka