Bodom Trail polkujuoksukilpailu- Frankie Fredericks ja Cheek mielessä kohti maaliviivaa!

Bodom Trail on Espoon Pirttijärven poluilla juostava ½ maraton/ 12km polkujuoksukilpailu, joka juostiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Minä ilmoittauduin kilpailuun heti kun ilmoittautuminen avautui joskus tässä alkuvuodesta. Olin aivan fiiliksissä, kun pääsin mukaan tähän uuteen hienoon tapahtumaan. Olen sitä mieltä, että täällä pääkaupunkiseudulla on paljon tilausta erilaisille polkujuoksutapahtumille. Bodom Traililla oli mahdollisuus juosta myös 1 kierros, joka oli n.12km mittainen. Juoksureitti ohitti12km:n kohdalla maalialueen ja siitä pystyi kurvaamaan maaliin, jos siltä tuntui. Hieno idea tämäkin.

Edellisen illan kevyttä tankkausta. Oikealla mun ateria ja Monna pärjäsi vähän kevyemmilläkin eväillä :)

Mun kilpailuun valmistautuminen alkoi jo alkuviikosta parin päivän levolla. Viimeinen juoksulenkki osui lauantaille, jolloin hölköttelimme todella rauhallista vauhtia kaverini Ilen kanssa 19km. Maanantaina kävin vielä pyöräilemässä 35km, mutta muuten viime viikko menikin lepäillessä.

Kaisankodin illallinen! Suosittelen tutustumaan tähän paikkaan! Huikeat tarjoilut kaunissa maisemissa ystävällisen palvelun siivittämänä!

Varasimme vaimoni kanssa meille huoneen keskiviikko-torstai väliseksi yöksi n. 1km kisan lähtöalueelta sijaitsevasta Kartanohotelli Kaisankodilta. Saavuimme sinne keskiviikkona töidemme jälkeen klo: 18.30 aikoihin. Ehdimme sopivasti vielä päivällis/illallis buffetin kattauksen loppuhetkille ja saimme vatsamme täyteen aina niin herkullisia ja ravitsevia Kaisankodin herkkuja. Siitä on muodustunut jo vaikopaikkamme, missä käymme syömässä muutaman kerran vuodessa. Välillä arkisin lounasta ja välillä sunnuntain buffet, joka ei petä koskaan :). Illallisen jälkeen kävimme vielä läheiseltä kisapaikalta hakemassa kilpailunumerot niin minulle, kuin kahdelle kaverillenikin, jotka tulivat myös juoksemaan. 

Numeron haku.

Kisakeskus

Pirttimäen ulkoilualue ja kisakeskus!

Ennen kuin kukaan huolestuu, että missä se Gere on?, niin kerron teille, että rakas labradorimme oli päässyt anopin hellään?? huomaan, joten saimme pitkästä aikaa nukkua 8 tuntia yhtämittaa :). 

Kisapäivän aamupalan jälkeen olikin aika suunnata hotellille pukemaan juoksuvarusteet päälle ja siitä kohti lähtöpaikkaa. Valitsin kengiksi Altran Lonea Peakit, jotka ovat 0 dropin maastojuksukengät. Jalkaan 2XU:n maailman parhaat compressiontrikoot ja takiksi Goren Air windstopper paita. Vielä GU:n Roctane energiageelit taskuun niin kaikki alkoi olemaan valmista.

Säätiedotus lupasi kovaa sadetta ja siihenkin oli varauduttu :)!

Aamupala takana ja temppuilut käynnissä!

Aviopari Pursiainen Kaisankodilla!

Autossa sain vielä onnentoivotukset, pusut, halaukset ja tsempit vaimolta. Sitten olikin aika mennä pyörimään kisapaikalle ja nauttimaan fiiliksestä, sekä etsimään kaverit. Siellä haahuilessani törmäsin aina niin pirteään polkujen-prinsessaan Astaan. Kuulumiset ja fiilikset vaihdettuamme lähdin viemään kamppeet säilytykseen, jonka jälkeen törmäsin Mariin, jonka kanssa kävimme tulevaa koitosta läpi ja vaihdoimme kuulumisia. Paljon oli siis tuttuja liikkeellä ja se on aina yhtä kivaa :).  

Minä ja Asta valmiina poluille!

Tyttöjen jälkeen törmäsin myös kavereihini Arttuun ja Ilkkaan. Pojat olivat tapansa mukaan hyvin valmistautuneita ja en ole ihan varma tiesivätkö he vielä tässä vaiheessakaan, että kyseessä oli polkujuoksukisa. Ilkalla oli uskolliset Nimbukset jalassa ja energiajuomatölkki kädessä ideana ottaa se taskuun. Tässä vaiheessa mun oli jo pakko puuttua asiaan ja sanoa, että heitä se nyt jonkkaan ja keskity olennaiseen :). Jos se olisi kaivanut vielä ne suklaapatukat repustaan niin mä olisin lähtenyt bussilla himaan :).  Kummallakaan veljellä ei ollut tiedossa myöskään se, että reitin varrella ei ollut kuin 1 juomapiste mukeineen ja lopuilta pisteiltä sai juomaa, mutta piti olla oma muki matkassa. Mulla oli perinteinen pahvinen kahvikuppi taiteltu taskuun ja se ajoi asiansa oikein hyvin :). 

Seuratkaa tätä!

Oli aika siirtyä lähtöalueelle ja pohdimme mihin lähtöryhmään menisimme. Valinta oli loppujen lopuksi helppo, kun me olimme Artun kanssa vielä madot kourassa metsässä, kun kuumanryhmän lähtölaukaus kajahti, joten tyydyimme sitten tällä kertaa kakkosryhmään :). 

Alkulämmittelyt käynnissä!

Lähdimme taivaltamaan matkaa kakksoryhmän kärkijoukoissa rinnat rottingilla ja trikoot kireinä lihasten pullistellessa voimakkaiden askelten seurauksena :). Etenimme reipasta vauhtia ensimmäisen kilometrin hiekkatieosuuden. Sitten sukelsimme polkujen kimppuun. Se oli mahtava fiilis, koska juuri sitä me olimme tulleet sinne hakemaankin. Alkumatka kulki oikein hyvin ja pidimme tasaisen reipasta vauhtia. Noin 5 kilometrin kohdalla toinen kaverini sanoi, että tänään ei ole hänen päivänsä. Jatkakaa te vain juoksemista. Meillä on "äänetön sopimus" siitä, että jokainen saa juosta omaa juoksuaan näissä kilpailuissa. Ketään ei tarvitse odottaa ellei kyseessä ole mikään hätätilanne. Silloin kaveri luonnollisesti vaikka kannetaan pois reitiltä, jos tarve vaatii.

Kisatunnelmaa lähtöalueen lähistöllä!

Jatkoimme juoksua Artun kanssa. Aluksi vauhti pysyi hyvänä ja vain parissa kohtaa oli hitaampia juoksijoita poluilla "esteenä". Heistä pääsimme onneksi suhteellisen hyvin ohi ja matka saattoi taas jatkua. Tuo ohittaminen on lievä haaste polkujuoksussa verrattuna katukisoihin. Poluilla tulee hetkiä, jolloin voit joutua juoksemaan jopa 5-10 min jonkun huomattavasti hitaamman perässä, jos hän ei ymmärrä antaa tietä. Välillä on siis täysin perusteltua vilkuilla taaksepäin ja vaikka kysäistä haluatko ohi?. Näin mekin toimimme muutaman kerran.

Sitten taas takas poluille :)! Meidän kisasuunnitelma oli se, että ensimmäinen kierros juostaan tätä hyväksi havaitsemaamme vauhtia ja sitten tehdään väliaikakartoitus fiiliksistä. Näin etenimmekin. Ensimmäisen kierroksen reitti oli mielestäni oikein hyviä polkuja ja niitä oli kiva juosta. Muutamia hankalampisa kohtia oli, mutta ei siis mitään, mistä ei olisi juosten selvinnyt. Mitään hankalaa maastoa täällä ei ollut. Pitkien sateiden jäljiltä kalliot, kivet ja varsinkin juurakot olivat liukkaita, mutta onneksi Altran Lone Peakissa oli todella hyvä ja pitävä pohja. Oli kiva fiilis juosta maalialueelle 12km:n polkuvaelluksen jälkeen ja päätimme jatkaa matkaamme, vaikka siis tässä kohtaa olisi voinut kaartaa onnellisena maaliin.

Toinen kierros alkoi taas lyhyehköllä hiekkatieosuudella ja siinä kiristimme hieman vauhtia. Polulle päästyämme teimme loppukisaa koskevan suunnitelman. Pidetään tasaista vauhtia 16-17km:n kohdille ja sitten otetaan äijistä irti se, mikä lähtee. Siinä vaiheessa saa taas juosta toiselta karkuun, jos voimia riittää. Toinen kierros poluilla oli hieman ensimmäistä haastavampi. Väsymys näkyy vaikeissa kohdissa ja pitää keskittyä vielä enemmän jokaiseen juurakkoon ja liukkaaseen kivenjärkäleeseen. Myös loikkien ja väistöjen kimmoisuus on katoava luonnonvara tässä harrastuksessa. Reisien väsyessä myös liikkeet hidastuvat ja vuorikaurismaisen kevyet loikat ovat vain kaunis muisto aikaisemmilta kilometreiltä.

Aina näitä pomppimiskuvia :)! Pakko elvistellä!

Toisella kierroksella uutena elementtinä mukaan tulivat lyhyet suo-osuudet, joiden läpi hiihdettiin säären puoliväliä myöten kahlaten. Siinä oli se hyvä puoli, ettei tarvinnut enää nyrpistellä nenäänsä ja miettiä kastuiko se keskimmäinenkin varvas tässä lätäkössä. Reitti oli kokonaisuudessaan mukava, vaihteleva ja helposti juostavissa kuitenkin muutamia haasteita tarjoten. 

Altrat olivat vähän mudassa, niin kuin asiaan kuuluukin!

Artun kanssa onnellisena kisan jälkeen. Arttu vielä vähän mököttää, kun se tuli vasta muutama sekuntia aiemmin maaliin :)

Jatkoimme menoamme Artun kanssa välillä muita ohitellen ja joku taisi ohittaa jossain kohdassa meidätkin. (tästä ei kyllä löydy todisteita). Löysimme toiselle kierokselle nopeasti hyvän välin, jossa oli juuri meidän tasoisia juoksijoita ja siinä oli hyvä jatkaa juoksemista. Polarin näyttäessä matkaa olevan takana n. 17km päätin ottaa pikarynnäkön parin hitaamman juoksijan ohi. Mun syöksyminen oli niin yllättävä ettei Arttu päässyt samassa kohtaa heistä ohi ja huomatessaan mun ehtineen parissa minuutissa jo 200m päähän ei viitsinyt lähteä enää perään vaan keskittyi loppumatkan omaan juoksuunsa. Minä menin jo silmät kiiluen kohti seuraavia ohitettavia. Takaraivossa takoi vain sä oot Tuukka Frankie Frederics, Barcelonassa 92. Pelkkiä selkiä, pelkkiä selkiä!! :).

Ilkkakin pääsi kuvaan ja kattokaa nyt miten freesi se on. On saunottu ja syöty lohikeitot ihan rauhassa!

Jatkoin irtiottoani janoten menestystä ja mainetta! Juoksu kulkikin yllättävän hyvin. Maasto oli edelleen mukavan vaihtelevaa ja tässä vaiheessa jo pienemmätkin mäennyppylät nostivat mukavasti sykettä. Ohitin taas pari juoksijaa ja lyöttäydyin punatakkisen vauhdikkaan daamin kannoille. Siinä oli hyvä juosta. Mimmi painoi kuin hullu kaikki ylämäet ja mä taas saavutin sitä alamäissä. Vauhti oli todella hyvä. Viimeistä juomapistettä ennen pienellä hiekkatien pätkällä painoin sitten elukan lailla tästä mimmistäkin ohi ja aloitin 2km:n loppukirin. Päätin, että otan kaikki irti mitä lähtee. Kerrankin! Yleensä juoksen aina mukavuusalueellani, mutta nyt päätin katsoa paljonko vauhtia voi kiristää. Tämä oli hyvä päätös. Viimeisellä 2:lla kilometrillä ohitin yhteensä 8-10 juoksijaa, joista 3 oli sellaisia, että kaukaa heidät nähdessäni ajattelin, että tuota en saa enää millään kiinni. Nautin täysin siemauksin jokaisesta sekunnista, kun sain vain juosta ja keskittyä siihen. Juoksu on siitä mahtavaa, että silloin kun antaa kaikkensa sinulla ei ole muuta kuin seuraava mäki, tämänhetkinen syke ja tiheä hengitys. Kaikki muu on unohtunut mielestäsi. Se on todella puhdistava tunnetila ja erittäin terapeuttista puuhaa!!

Lohikeitto oli oikein maistuvaa!

Vihdoin kulman takaa alkoi erottumaan maalialue kirkuvine naiskannattajineen. Mä koitin availla vielä rotsia ja hakea hyvää pumppia rintalihaksiin, mutta täysin turhaan. Polut olivat vieneet mehut miehestä. Karautin maalisuoralle niin jäntevän ja hyvävoimaisen näköisenä, kuin mahdollista. Koitin laitella lettiä edestä vähän sivuun niin kuin Cheekillä, jos siellä olisi vielä jotain kuvaajia vastassa. Tässä vaiheessa pääsin vielä kahdesta juoksijasta ohi ja yksi kaveri ohitti mut, siinä lettiä korjaillessani. Oli aivan mahtava fiilis saada ehjä ja hyvä juosku alle ennen kesän seuraavia tavoitteita.

Kisakeskuksessa kilapilun jälkeen nauttimassa järjestäjän tarjoiluista.

Maaliintulon jälkeen kävin vaihtamassa vaatteet ja menin odottamaan Arttua. Sieltähän kaveri jo pian tulikin ja pakollisten yläfemmojen ja mies-halausten jälkeen lähdimme kohti kartanoa. Molempien yllätykseksi sieltä tulikin vastaan jo alkumatkassa kelkasta jättäytynyt Ile ja kysyi, että miten meni?. Mä sanoin, että miten helvetissä sä voit olla jo täällä gore-texit päällä ja myskintuoksuisena. Sitten alkoikin selviämään, että kaveri oli päätttänyt juosta tällä kertaa vain 1-kierroksen. Hyvä päätös, kun ei juoksu kulkenut niin kuin parhaimmillaan.

Väsynyt ja onnellinen juoksija!

Kisakuulumiset vaihdettuamme suuntasimme vielä sisälle syömään lohikeitot. Olipa hyvää. Täytyy sanoa, että minulle jäi todella positiivinen kuva koko kilpailusta. Kaikki oli hienosti järjestetty eikä minulla jäänyt mitään toivomisen varaa järjestäjille. Reitti oli sopivan haastava, mutta kuitenkin helposti juostava, että ensikertalaisetkin siellä pärjäävät ihan varmasti. Lisäksi merkkaus oli onnistunut hyvin, kun minäkään en onnistunut siellä eksymään! Lohikeitto oli maistuvaa ja juoksijoiden kesken jopa veljellinen yhteishenki. Mahtavaa! Kiitos vielä kerran Bodom Trailin järjestäjille, kanssajuoksijoille, Artulle, Ilkalle, Marille, Astalle ja kaikille muillekin tutuille! Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita, josita ensimmäisenä vastaan tulee puolentoista viikon päästä jusotava Helsinki Half Marathon!

Tässä vielä vähän dataa:

Matka 21km
Aika: 2h 21min
keskivauhti: 6m 45s
nopein kilometri: 5m 20s
Nousu: 270m
Kalorinkulutus: 1975
Keskisyke:150 (79% maksimista)
Maksimisyke kilpailun aikana: 169