maanantai 30. joulukuuta 2013

Uudenvuodenlupauksia ja olenko minä alkoholisti vaikka en juo?

Kun kohta vaihtuu vuosi niin on hyvä aika pohtia hetki uudenvuodenlupauksia. Nyt uudenvuoden juhlien lähestyessä alkaa aikuisenkin miehen mieli herkistymään ja samalla tulee uusia ideoita, tavoitteita, lupauksia ja toiveita mieleen. Näin minä muutun vuonna 2014, vai muutunkohan sittenkään. Lisäksi ihmetellään taas Suomalaisten suhtautumista kuningas alkoholiin.

Kohta vaihtuu taas vuosi ja raketit paukkuu!

En ole yleensä tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Mulla ei ole mitään niitä vastaan, mutta koen ne jotenkin hieman turhiksi itselleni. Olen joskus niitä tehdessäni huomannut myös sen, että en suhtaudu niihin tarpeeksi vakavasti. Lupaukset tulee petettyä jo ennen tammikuun puoltaväliä ja näin ollen koko hommasta on erittäin vaikea löytää voittajia.

Alkoholijuomien kulutus 100% alkoholina asukasta kohden vuosina 1960-2012!
Mielestäni kaikki lupaukset ovat kuitenkin hyviä. Ovatpa ne konkreettisia, kuten tupakanpolton lopettäminen tai vähän yleismaailmallisempia, että haluaa olla vaikka parempi ihminen. Jo se, että yrität ja haluat muuttaa asioita on suuri askel. Se on se tärkein juttu oikeastaan ihan kaikissa muutoksissa tai kehittymisessä ylipäätänsä. Halu saada muutoksia aikaan - Ilman sitä on mahdotonta saavuttaa mitään.


Tänä vuonna teen kuitenkin poikkeuksen ja aion tehdä uudenvuodenlupauksia. Kyllä! Luit oikein ihan useampia. Ensimmäinen lupaukseni on se, että aion hyväksyä ihmisten ratkaisut ja mielipiteet aiempaa huomattavasti avoimemmin. Aion ymmärtää sen, että kaikkien ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä eikä minun mielipiteeni ole välttämättä absoluuttisesti oikea, aina ja iankaikkisesti :). 

Mäkelänrinne ja maastavetoa!
Toinen suuri lupaukseni on seurata unelmiani ja toteuttaa itseäni entistä päämäärätietoisemmin. Tämä kuulostaa vähän tällaiseltä liiba-laabalta, mutta on minulle itselleni todella tärkeä päätös ja seuraamukset tulette toivottavasti jossain vaiheessa näkemään. Tämä lupaus on enemmänkin minua itseäni varten ja sen on tarkoitus rohkaista minua.
Monna, Tuukka ja Gere jouluaattona!
Olemme tehneet lupauksia myös Monnan kanssa. Ne liittyvät meidän yhteisin asioihin, arkeen ja ehkä jopa parisuhteeseenkin. Kaikki eivät ole varsinaisia uudenvuodenlupauksia vaan enemmänkin sen henkisiä, että tammikuusta eteenpäin hoidamme tämän jutun paremmin ja pidämme asunnon siistimpänä..jne!
Mikäköhän on tämän vuoden yleisin lupaus? Veikkaan, että tipaton tammikuu. Sitä on viime vuosina mainostettu paljon ja se on saanut tuulta purjeisiinsa, mistä olen todella tyytyväinen. Uskallan väittää, että jokaisen suomalaisen olisi joskus järkevää miettiä suhtautumistaan alkoholiin. Täällä meillä siitä vaan nousee heti hirveä haloo, jos joku puhuu alkoholinkäytöstä. Se on oikeasti ihan käsittämätön asia. 


Tässä pari faktaa tipattomasta tammikuusta!

- Vuonna 2013 noin 22% suomalaisista vietti tipatonta tammikuuta. 
-  Erilaiset alkoholiin liitännäiset poissaolot aiheuttavat arvion mukaan noin 2 000 000 sairaslomapäivää suomalaisilla työpaikoilla vuodessa. 

Seuraavaksi muutama väite tipatonta tammikuuta vastaan!

- Maksalle on vain haitallista pitää teennäinen kuukauden tauko alkoholin nauttimisesta. 
- Ei yksi kuukausi mitään muuta, jos sen jälkeen jatkaa samaan malliin.
- Tipattomalle ryhtyvät vain ne, joilla on alkoholiongelma.
- Jos tammikuussa pitää taukoa, niin kiskoo vain kahta kauheammin helmikuussa.

Mikä meihin järkeviin Suomalaisiin menee, kun aiheeksi tulee alkoholi? Eihän noissa edellä olevissa kommenteissa ole mitään järkeä. Jos aihe olisi mikä tahansa muu, niin kaikille noille kommenteille naurettaisiin kippurassa. Nyt kun aiheena on alkoholi tai paremminkin se, että jotkut uskaltavat ja pystyvät olemaan juomatta, niin sitä aletaan mustamaalaamaan välittömästi.

Olen ollut monesti tipattomalla. Joskus se on kestänyt kuukauden, joskus 2. Olen ollut juomatta 100 päivää, 4 kuukautta ja milloin minkäkin ajan. Suurin ajatus näissä projekteissa minulle on ollut se, että haluan nähdä mitä oikeasti ajattelen alkoholista, miten se vaikuttaa elämääni ja minkälaista osaa se elämässäni näyttelee. Jokainen näistä projekteista on ollut opettavainen, mikä milläkin tapaa. Jokaista projektia on leimannut kuitenkin sama asia. Ihmisten suhtautuminen minun juomiseeni. Aina ja kaikkialla siitä kysytään: ai miks sä et juo? Tekisi mieli sanoa, että miksi mä joisin, mutta en viitsi.

Pizzaa jauhelihapohjalla! Suosittelen kokeilemaan! Dieettinkin sallii tämän herkun!
Olen kuullut lukemattomia kertoja kysymyksen, että onko sulla alkoholiongelma, kun et juo? Voiko v...u tyhmempää kysymystä oikeasti enää olla? Onko mulla alkoholiongelma kun en juo! No on! Mulla on alkoholiongelma ja siksi en ole juonnut 4 kuukauteen. Sulla ei ole alkoholiongelmaa, kun olet sinä aikana juonut 12 kertaa itsesi humalaan ja nauttinut alkoholia muutenkin. Olet oikeassa, se ongelma on mulla. Tämä asia saa mut yhtä raivostuneeksi joka kerta ja nytkin mulla nousee höyryä korvista, kun eden ajattelen tätä asiaa. Räyyhhh!!



Monesti ihmetellään myös, että miksi pitäisi pitää kuukauden tauko juomisesta, jos alkoholi ei ole ongelma. Ei pidäkään. Eikä pidä tehdä mitään muutakaan, jos joku muu tekee tai on tekemättä. Jokainen tekee nämä ratkaisunsa itse. Toinen raivostuttava seikka on se, että mä joudun aina selittelemään miksi olen juomatta tai miksi juon niin harvoin. Miksi mä joudun sitä selittelemään? En ole koskaan näissä tilanteissa ehdottanut tälle kysyjälle tipatonta. Olen vain sanonut, että en käytä alkoholia kuukauteen ja se antaa sitten syyn alkaa kyseenalaistamaan päätöstäni. Ymmärtäisin tilanteen, jos olisin yrittänyt houkutella ihmisiä mukaan ja sanonut, että ehkä sunkin kannattaisi miettiä alkoholinkulutustasi, mutta kun ei. Olen vain sanonut, että olen juomatta kuukauden. Se on mun rikos. Only in Finland!


Minua helpottaa kuitenkin tieto siitä, että kaikki nämä minua alkoholistiksi epäilevät eivät ole sinut oman alkoholinkäyttönsä kanssa. Muuten heillä ei olisi mitään syytä alkaa käännyttämään minua tältä valitsemaltani tieltä. Tämä on fakta! Tykkäät siitä tai et. Jos ihmisellä ei ole mitään epäilyksi/luuloja/tietoa omasta liiallisesta alkoholin käytöstä tai epäilyksiä järkevästä suhtautumisestaan alkoholiin ei hänellä oole mitään syytä alkaa epäilemään minun motiivejani. Näin se vaan on! Tuo ihmisten sisällä pesivä kateus ja pelko siitä, että joku onnistuu pyrkimyksissään on sairasta. Valitettavasti se on monilla kuitenkin niin sisäänrakennettu ominaisuus, että siitä on vaikea päästä eroon!
Sunnuntain lenkiltä!
Meinaako moni teistä olla tipattomalla tai onko tiellä kokemusta tipattomasta tammikuusta tai vaikka viinittömästä vapusta? Onko ratkaisunne saanut lähipiirin varpailleen? tai epäilemään sinua kaappi-juopoksi?

Tipattomin terveisin

Tuukka





18 kommenttia:

  1. http://epataydellisyydenpalasia.blogspot.co.uk/2012/03/pohjanmaan-kautta.html

    Tuonne joskus avauduin tästä alkoholiasiasta ja nimenomaan siitä, että kun ei itse juo, niin miten ihmiset siihen suhtautuu. On se vaan kumma, kun pitää Suomessa selitellä juomattomuutta. Ei suinkaan sitä, että vetää ne p*rseet olalle joka hemmetin viikonloppu. Ei, se on normaalia.. Oon kanssa kuullut tuon, että alkoholiongelma on sillä, joka ei juo. Raivostuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Heidi samaa mieltä, että en tajua miksi sitä juomattomuutta pitää selitellä, siinä ei ole mun mielestä mitään järkeä ja miten se alkoholiongelma on tosiaan sillä kaverilla, joka ei juo? Ikuisia kysymyksiä? :) Hullu maa!

      Poista
  2. Olen omassa kaveri/tuttavapiirissä huomannut, että Tipaton on jollain lailla oikeutus omalle ihan tajuttoman suurelle alkoholin kulutukselle. Että joulu-/tapaninpäivänä ja uutena vuotena voi vetää ihan käsittämättömät kännit, koska 1.1. alkaa tipaton ja sitten koko tammikuu meneekin siihen, että suunnitellaan niitä helmikuun ensimmäisten viikonloppujen kännäysiltoja, mitä juodaan ja kuinka paljon, koska tammikuu ollaan oltu tipattomalla.
    Ja jos joku ei juo ollenkaan tai TARPEEKSI(itse olen kuullut tästä eniten), niin se on muille ihan hirveä ongelma. Itsestäni on tuntunut, että muille on ongelma se, että en halua juoda itseäni sellaineen känniin, että muisti menee, alan sönköttää enkä enää hallitse itseäni ja kehoani. Syy tähän on se, että olen niin paha kontrollifriikki, että vihaan eniten sitä, että kaikki(itseeni ja kehooni) liittyvät asiat eivät ole hallinnassani. En siis vedä perseitä, enkä juo pullollista kossua ja kaljakeissiä kerralla, vaikka minulla on luontaisesti korkea toleranssi. Kun se ei ole kivaa.
    Ja juomisen seurauksena menee yleensä pari päivää vähän harakoille, vaikka ei perseitä vetäisikään tai olisi darraa, kun yöunet kärsivät jne. Keksin kyllä ajalleni parempaakin käyttöä.
    Mutta kukin tyylillään. Jos Tipaton antaa jollekin sen tunteen, että juominen on hallinnassa, niin sitten niin. Hankalaa on kenekään (hallitsemattomaan/liialliseen/ongelmalliseen)juomiseen puuttua, vaikka ei sen niin pitäisi ollakaan.

    Tulipahan taas paasattua. Astun nyt alas saippualaatikolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina tuo ei kyllä ole ehkä se tipattoman tammikuun perusajatus. Ihanne tilannehan olisi se, että ennen sitä ei juotaisi "varastoon" eikä koko atammikuuta käytettäisi siihenm että suunnitellaan niitä helmikuun kännejä :)!

      Osaat käyttää alkoholia kohtuudella ja se on ilmeisesti ympäristön mielestä pelottavaa..

      Monethan kokevat jotenkin ahdistavaksi, jos joku porukasta on selvinpäin tai vähemmän humalassa kuin toiset. Mun mielestä aikuisiällä vähän erikosita sekin!

      Liialliseen juomiseen puuttuminen on kyllä todella hankala tilanne aina ja kaikkialla. Siihen alkoholinkäyttöön liittyy silloin todennäköisesti jo niin paljon itsepetosta, että liiallisen käytön myöntäminen tällöin vaatii nöyrtymistä ja tosiasioiden hyväksymistä ja sehän on tunnetusti vaikeampi homma.

      Hyvää paasausta kaiken kaikkiaan! :)

      Poista
  3. Alivaltiosihteerin sanoin. Tipaton tammikuu kannattaa jaksottaa koko vuodelle, jolloin saa vuoteen sen 31 selvää päivää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Kukin tyylillään! Tuo voi toimia monella, Suomessa valitettavankin monella :)

      Poista
  4. Tosi hyvä kirjoitus! Kiitos :)

    Oon huomannut jo aika nuoresta lähtien tota samaa suhtautumista koska juon (suomalaiseksi?) tosi vähän. Monesti ulkomailla on helpompaa eikä asiaa tartte juuri selitellä, vaikka löytyy noita kännäystottumuksia toki muualtakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Mulla ei ole ulkomailta niin suurta kokemusta, että uskaltaisin siitä sanoa mitään, mutta ainakin täällä Suomessa juomattomuus koetaan moneti tylsäksi ja oudoksi asiaksi! Tähän ajatukseen on tullut itsekin joskus syyllistyttä, mutta omien kokemusten myötä tämäkin asia on avartunut mielessäni!

      Poista
  5. Älähän Tuukka kiihdy. :D Tässä sulle ilmainen vinkki, miten käyt dialogin näissä tapauksissa:

    "Hei, jäbä ei dokaa! Miks et sä juo?"
    "Huomenna on kovan treenin päivä."
    "Hä? Siis et juo vai..."
    "Ajattelin aamulla juosta 15k TV-kovaa ja iltapäivällä vielä tehdä punttitreenin."
    (Tai jotain muuta. Mitä mahdottomamman treenin keksii, niin sitä parempi fiilis itelle koska vastapuoli ei sitä kuitenkaan ymmärrä.)

    Keskustelu päättyy usein vastahenkilön silmien pyörittelyyn ja paikalta poistumiseen viimeistään tässä vaiheessa. Jos nämäkään eivät auta, alat vain tekemään tarkemmin tiliä tulevasta treenistäsi (kilometrivauhdeista, ortostaattisesta sykkeenmittauksesta ja keskikadenssista ja mitä muita näitä nyt oli...). Kyllä se vastapuoli ennemmin tai myöhemmin asian ymmärtää.

    Tällä saat suuren yleisön silmissä vähän urpon nylkkymaratoonarin maineen, mutta kaikkia ei hei tarvitse miellyttää. Ja oikeassahan ne on. Ei maratonin juokseminen mitään kovin tervettä ole. Saati maastossa juokseminen. Tai näiden yhdistäminen Vaarojen maratonilla. :)

    Ja lopulta ne ystävät jotka viihtyvät seurassasi, kun olet selvänä ja ollessaan itse selvänä, ovat niitä joista kannatta pitää kiinni. Niiden kanssa se kupin ottaminenkin, silloin kun aihetta on, on sitten tuplasti hauskempaa.

    Vauhdikkaita kilometrejä ensi vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahha :) Amen!

      Ei lisättävää! Tähän oli erittäin hyvin kiteytetty homman ydin. Olen huomannut, että oma lähipiirini ei tosiaan enää ihmettele näitä mun tempauksia vaarojen maratoneista- alkoholilakkoon :) Enemmän sitä ihmettelyä tuleekin sitten sisäpiirin ulkopuolelta!

      Täytyy ensi kerralla kokeilla tuota mainitsemaasi kertomusta seuraavan päivän treeneistä ja askelfrekvenssistä, sykevälivaihtelusta jne! :)

      Vielä vauhdikkaampia kilometrejä ja hyviä treenejä sullekin!

      Poista
    2. Hyvää Uutta Vuotta serkku! :-)

      Pakko kommentoida, vaikka tämä ei nyt varsinaisesti viinan juontiin liitykään. Kun jätin sokerimössöjen syönnin reilu kolme vuotta sitten, sain sen jälkeen jatkuvasti selitellä jokaisen kahvipöydän äärellä, minkä vuoksi en ota kahvileipää, vaan ainoastaan kahvia. Lopulta kyllästyin jatkuvaan selittelyyn ja otin käyttööni kommentin, jota käytän aina näissä tilanteissa (sain tämän vinkin eräältä papilta, joka luonnollisesti joutuu jatkuvasti tekemisiin notkuvien herkkupöytien kanssa työtehtävissään!Niinpä, papitkin näemmä voi välillä sanoa valkoisia valheita!). Vastaan joka kerta vakavalla äänellä, kun minulta kysytään, miksi et syö pullaa, miksi et ota torttua/kakkua/keksiä jne., että "lääkärin määräys"! Joka ikinen kerta kun tuon kommentin sanon (ja voit uskoa että joudun sanomaan sitä ihan myötäänsä) vastapuoli menee ihan vaikeaksi ja yrittää sopertaa jotakin järkevää. Mutta kysely loppuu siihen, koska kukaan ei viitsi ruveta tarkemmin kyselemään mikä minun sairauteni tarkalleen ottaen on! :-) Ja minä saan nautiskella kahvikupposeni rauhassa, hihhih. Joskus on tullut ihan hirveä kiusaus kysyä tällaiselta kysyjältä, että oletko koskaan ajatellut, miksi Sinä syöt kahvileipää?! Oletko ajatellut mitä se tekee Sinulle ja Sinun terveydellesi?! Heh heh! Mutta en ole viitsinyt olla ilkeä. Joskus sitä vain miettii, mikä oikeus muilla ihmisillä on kysellä toisten syömisistä tai viinanjuomisista..tai syömättä tai juomatta jättämisistä. Noh, meitä on moneen lähtöön!

      Minä muuten ajattelin pitää tuolittoman tammikuun 2014! :-) Yritän vältellä koko tammikuun ajan istumista. Nyt se onnistuu myös töissä, koska sain sähköpöydän ja pystyn näin ollen työskentelemään myös seisaaltaan! Ja samaan aikaan kun tämän sanon, niin perhana, sehän on jo tammikuu ja tässä minä istun persuuksillaan tietokoneen ääressä!!! :-D Taidanpa nousta vähin äänin... Ei kerrota kenellekään että rikoin jo uudenvuoden lupaukseni!

      Mahtavaa tätä vuotta teille molemmille!:-)

      T: Pauliina

      Poista
    3. Hyvää Uutta vuotta sinullekin Pauliina :)!

      Tuo sinun tyylisihän on ihan loistava. Noin niistä tyhmistä kysymyksistä pääsee nopeasti eroon.

      Se on outoa, miksi ihmisellä on tarve vetää muita mukanaan huonoille tavoille. Se tietysti liittyy huonoon omaantuntoon herkuttelusta tai alkoholin juomisesta! Sitten koitetaan saada kaveritkin mukaan, niin eipähän tarvitse kokea enää sitä huonoa omaatuntoa, ainakaan niin paljoa!

      Välillä kuulee erikoisia tarinoita työpaikoilta, missä joku tiimin jäsenistä on aloittanut kuntoilun ja painonpudotuksen. Se koetaan työyhteisössä todella uhkaavaksi tilanteeksi. Pelätään, että ihminen muuttuu jotenkin kuntoilun/painonpudotuksen myötä ja pahimmassa tapauksessa alkaa puhumaan siitä sinulle, joka haluat päästä vähällä ja uppoutua pullien ja sohvalla makaamisen herkulliseen maailmaan :)!

      Samoja asioitahan kokee moni parisuhteessaankin. Muutokset ovat aina haastavia ja erikoisia asioita tekevät ihmiset kokevat tätä ihmettelyä sitten luonnollisesti aika paljon!

      Tuoliton tammikuu on mahtava idea. Olenkin ajatellut kirjoittaa tuolittomuudesta lähiaikoina. Se tulee olemaan seuraavia isoja asioita terveyden ja hyvinvoinnin saralla! Onhan se sitä jo toki nyt. Monissa yrityksissä on seisoma konttoreita/neuvotteluhuoneita, sähköpöytiä jne.

      Aivan mahtava juttu, että olet lähtenyt tuollaiseen kokeiluun. Sun on pakko sitten kertoa, että miten se sujui, mitä muutoksia huomasit ja oliko se käytännössä helppo toeteuttaa.

      Olen useasti miettinyt tuota tuolittomuutta itsekin. Mulla on onneksi suhteellisen liikkvuat ammatit, mutta esimerkiksi täällä arkityössäni ei ole mistään työergonomiasta kuultukaan. Meillä on vanha rautainen penkki ja työtaso aivan liian korkealla, jolloin tuo tennis/golf kyynärpään hankkiminen on 100% varma juttu! :)

      Laita mulle tuolittomuuden kokemuksista viestiä: tuukka@mtpersonaltraining.fi ja laita toki muutenkin viestiä kuulumisistasi. Olisi kiva nähdäkin pitkästä aikaa :)

      Ps:Pidän salaisuutesi tuon tuolittomuuden rikkomisesta!

      Mahtavaa vuotta 2014 teillekin!

      Tuukka

      Poista
  6. Onneks on kavereita jotka ymmärtää että aina ei maistu. Sitten jos on sellaisia tuttuja jotka ei ymmärrä niin ihan sama. He eivät ole lähiystäviä eikä heidän mielipiteensä tai ihmettelynsä mua kyllä edes kiinnosta. Ite en ole ikinä pitänyt tipatonta tammikuuta ainakaan tietoisesti. Toki kolmen raskauden ja imetyksen ajan on tullu pidettyä taukoo. Eipä toi läträäminen niin kauheesti yleensä kiinnosta kun mielummin treenaa. Toki välillä maistuu enempikin ja tykkään ottaa esim yhden saunasiiderin tai lasin viiniä ruuan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että onneksi kaverit ymmärtävät ja sehän onkin kaikista tärkeintä!

      Muiden mielipiteillä ei olekaan väliä, mutta ihmisten tyhmyys on se asia mikä mua itseäni niissä tilanteissa ärsyttää! Herää tunne, että "miten sä voit olla niin tyhmä, että kysyt onko mulla alkoholiongelma, vaikka sulla on pullo kädessä" :)

      Naisillahan tulee automaattisesti (tai pitäisi tulla) tipaton vuosi, kun on lasten aika!

      Tipatonta tammikuuta ei mun mielestä tarvitse pitää, jos siihen ei koe mitään kiinnostusta. Näinhän se juuri menee, että minä pidän, sinä et ja se on meille erittäin okei. Ei mulla ole tarvetta kysellä miksi et pidä eikä varmaan sullakaan, että miksi minä pidän :)

      Moni voisi ottaa sinusta mallia. Kun valitsee urheilun läträämisen sijaan niin ihminen voi paremmin sekä henkisesti, että fyysisesti! :)

      Kiitos palautteesta!

      Poista
  7. Moi, pitkästä aikaa :)
    välillä kurkkaan fb:n kautta sun blogia! Hyvä kirjoitus alkoholista. Itse lopetin alkoholin humalajuomisen 4,5 vuotta sitten kokonaan ja jos miehillä epäillään juomattomuuden taustalla olevan ongelman niin naisten kuvitellaan heti olevan raskaana. Raivostuttaa että suomessa ainoa "hyväksyttävä" syy olla juomatta tuntuu olevan raskaus.
    Olen myös protestoinut esim. polttareissa yhteisjuomien ostoa, sillä mielestäni minun ei tarvitse juomattomana kustantaa muiden kännejä, (right?!). Myös esim. useissa häissä tärkein periaate on että viina ei saa loppua kesken, mutta alkoholittomille tarjotaan vettä. Kyllä, olisihan se ihan liian kallista ostaa vaikka limuja tai mehuja.

    nojoo, itselläkin pikku avautuminen.

    t. j.f. ala-asteelta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka JF!

      Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa!

      Kiitos!

      Olen kuullut paljon myös tuota raskaus-versiota. En siis itse :) vaan ollut vieressä, kun vaimoa on tentattu! Se on myös aina yhtä piristävä tilanne. Välillä tuntuu, että ihmisillä ei ole kyllä sitä kuuluisaa tilannetajua enää ollenkaan!

      Olen kanssasi samaa mieltä, että jos et käytä alkoholia niin ei sinun tulisi silloin polttareissa osallistua niiden tuomiin kuluihinkaan! Suomalaisia häitähän on vietetty usein erittäin kosteissa merkeissä jo vuosikymmeniä. Nyt kun puukot ovat jääneet jo monista häistä pois, niin pian on varmaan alkoholin vähentämisen aika :)

      Olen samaa mieltä, että kyllä häissä pitäisi ottaa huomioon niin erityisruokavaliot kuin alkoholiton tarjoilukin.

      Eritysruokavaliolla tarkoitan nyt sitten esim. kasvisruoka vaihtoehtoa. En suinkaan sitä, että jokaiselle räätälöidään oma annos allergioiden mukaan :) Jos joku ymmärsi väärin!

      Poista
  8. Tipatonta koskevat pohdinnat olisivat voineet olla suoraan mun kynästä, mikäli osaisin pukea ajatukseni sanoiksi. Mulle tää on arviolta seitsemäs tipaton tammikuu putkeen eikä sitä enää kukaan ihmettele. Hassuja kommentteja tuli joskus kauan sitten kuten "sitten kun sä taas voit juoda". Juodahan voin milloin vaan, koska itse siitä päätän. Tipaton tammikuu ei koskaan ole päättynyt helmikuun ekana, koska "silloin voi taas juoda". Muutaman kerran on mennyt maaliskuulle asti ja pisin tipaton jakso kesti kvartaalin.

    Yhtenä vuonna olin tammikuussa työreissulla pohjoismaalaisten kollegoiden kanssa. Illalliseen kuului asianmukaiset ruokiin sopivat ruokajuomat, joita en ottanut eikä kukaan kysynyt asiasta mitään. Oli ikään kuin vapaus olla juomatta alkoholia, vaikka sitä tarjottiin ilmaiseksi enkä edes ollut raskaana :).

    Tänä vuonna olen nähnyt myös kirjoituksia, joissa sanotaan että olisi parempi olla viikossa useampi päivä juomatta vuoden mittaan kuin olla kuukausi putkeen juomatta. Siis mitä? Logiikka ei ole mulle auennut, siis on terveellisempää kaataa pari kertaa viikossa etanolia kurkusta alas myös tammikuussa kuin olla tekemättä niin? Ehken vaan tajua.

    Itselleni tipaton tammikuu on tarkastelua suhteestani alkoholiin ja toisaalta myös auttaa ns. talvikilojen tiputtamisessa. Pimeään vuodenaikaan raskaat herkut ja hyvä punaviini maistuvat paremmin kuin kesällä, jolloin ei tule paljon mitään juotuakaan kun pitää päästä lenkille :). Tänä vuonnakin tipaton loppuu, kun on sen aika ja sitä päivämäärää ei lue kalenterissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainio kommenttia Tiina!

      "sitten kun sä taas voit juoda". Juodahan voin milloin vaan, koska itse siitä päätän.

      Tässä olet sen hienoti tiivistänyt. Juoda voi milloin haluaa, koska jokainen saa itse siitä päättä. Näin se juuri on ja sitä päätöstä pitäisi välillä Suomessakin hieman enemmän kunnioittaa :).

      Mä en itsekään oikein käsitä tuota viikossa useampi päivä juomatta kuin kuukausi putkeen. Se koskee varmaankin alkoholisteja. Tämä tipatonhan voi olla aika vaarallinenkin monelle suurkuluttajalle. Kun väkisin kärvistellään se kuukausi ja sitten kajahtaa niin, että naapurikylässäkin kaikuu! Tällaisesta oli hyvä kirjoitus jossakin lehdessä muutama päivä sitten.

      "Itselleni tipaton tammikuu on tarkastelua suhteestani alkoholiin ja toisaalta myös auttaa ns. talvikilojen tiputtamisessa"

      Olen tämänkin kommenttisi kanssa täysin samaa mieltä. Tämä oli yksi johtoajatuksistani. Eli jokaiselle tekisi hyvää tarkastella suhdettaan alkoholiin aika-ajoin, vaikka mistään ongelmasta ei olisi puhettakaan. Näin minäkin teen. Pohdin omaa suhtautumistani niin uskon, että näin myös vältän sen, että alkoholi pääsee ujuttautumaan salakavalasti arkeeni, ainakaan kovinkaan helposti.

      Mukavaa tipatonta ja vuoden 2014 alkua!

      Tuukka

      Poista