Miten urheilija määritellään?

Terve!

Nyt kun kesälomat on onnellisesti ohi on taas aika keskittyä arjen haasteisiin niin työrintamalla kuin urheilussakin. Arki tuo mukanaan omat rutiininsa ja ainakin minulle se sopii mainiosti. Moni onkin katsonut mua kuin spitaalista, kun olen heidän uteluihinsa vastannut, että on kiva olla taas kassapöydän takana tai vaihtoehtoisesti pilli suussa asiakkaan kanssa treenaamassa. Olen tehnyt johtopäätöksen, että todennnaäköisesti siis pidän työstäni. Olen tässä asiassa myös realisti. Miksi minua harmittaisi palata lomalta töihin, kun tiedän että sinnehän mun on kuitenkin palattava ihan näistä taloudellisistakin syistä :). Jos olisi rahaa ku Hjalliksella niin asiahan voisi olla toisin. Sitä nyt on kuitenkaan turha spekuloida. Illalla arvotaan taas Eurojackpot, joten toivoa on!



Työmatkapyöräilyä - Hiljainen Mannerheimintie!

Urheilu-urheilija. Kuka on urheilija? Olenko minä urheilija? Voinko kutsua itseäni urheilijaksi? Olenko minä maratoonari, vaikka joku on juossut saman matkan melkein pari tuntia nopeammin kuin minä. Tällaisia kysymyksiä ja pohdintoja kuulee paljon. Miten voisi määrittää urheilijan tai maratoonarin. Joku on joskus sanonut, että jokainen maratonin joskus juossut on maratoonari, Olen täysin samaa mieltä. Sillä loppuajalla ei ole mitään merkitystä, koska joku voi olla huippu-urheilija ja toinen taas juosta ensimmäisen maratoninsa vaikka suuren painonpudotuksen jälkeen. Eihän kukaan voi sanoa, että vain toinen heistä on maratoonari ja toinen ei, vaikka loppuajoissa olisi 5 tuntia eroa! Lähtökohdissa, olosuhteissa ja tavoitteissa kun on niin paljon eroa eri ihmisten ja juoksijoiden välillä. Se tekee vertailusta täysin turhaa. Toinen on tavoitteellinen huippu-urheilija, joka juoksee työkseen ja toinen voi olla vaikka 20 kiloa vuoden aikana tiputtanut painonpudottaja, joka saavuttaa suuren unelmansa maratonin suorittamisesta. Huippu-urheilijat kisailkoot keskenään ja me harrrastajat sitten taas keskenämme, kukin juuri niin paljon tai vähän kuin itse haluaa.

Konalan jätemäki ja 440 porrasta edessä!

Urheilija on voimakas sana, joka herättää aina tunteita, ajatuksia ja mielipiteitä. Minun asiakkaani ovat useasti kysyneet, että olenko minä urheilija? Siis itsestään! Tai voinko kutsua itseäni urheilijaksi? Miten sitä nyt voisi määrittää. Minun mielestäni se on todella vaikeaa ja ehkäpä jopa tarpeetonta. Onko sillä väliä päivttäisen tekemisen kannalta. Jos liikut ja syöt terveellisesti niin voit todennäköisesti paljon paremmin ja elät pidempään olet sitten urheilija, harrastaja, aktiiviharrastaja tai mitä ikinä.

 

Onko liikkuja urheilija vasta sitten, kun hän kilpailee jossain lajissa vai onko määrittelevä tekijä se kuinka paljon aikaa viikossa liikkumiseen käyttää. Riittääkö aktiivinen harrastaminen vai pitääkö olla ammattilainen saadakseen urheilijan statuksen?  Mitä taas on harrastaminen? Miten se eroaa urheilusta tai harrastaja urheilijasta. Minä harrastan salibandyä. Pelaan sitä 3-divisioonassa keskimäärin ehkä 2 kertaa viikossa. En ehkä itse sanoisi olevani salibandypelaaja. Kutsukoot enemmän treenaavat itseään salibandypelaajiksi. Eihän se termi toki muutenkaan kovin katu-uskottava ole. Eikä se ainkaan mun kysyntää aikoinaan anniskeluravintola Red-Onionissa parantanut-Päinvastoin! Tuukka: Moi! Käyt sä usein täällä, mä pelaan salibandyy ja käytän hiusnauhaa treeneissä! Lähetääks meille treenaa kiertorannareita? Tyttö:"Pelaat mitä? Ai sitä hinttikyykkyy? Joo mun pitää mennä..

Mäen päällä meinas jo hengästyttääkin!

No nyt karkas jutut taas vähän sivuraiteelle :). Mun mielestä jokainen, joka liikkuu tavoitteellisesti voi kutsua itseään urheilijaksi tai miksi vain itse haluaa. Miksiköhän kaikki pitää nykyään lokeroida niin tarkasti? Heti, jos et kuulu jossakin asiassa ryhmään tai lokeroon iskee paniikki. Olenko urheilija, liikkuja, harrastaja, kuhnuri? Mitä sillä on väliä. Pääasia että liikut ja voit hyvin :)

Välillä salitreeniä väliin!

Jos urheilija määriteltäisiin sen perusteella onko se hänen ammattinsa niin meillä suomessa olisi aika vähän urheilijoita! Mielestäni vaikka salibandyn, lentopallon, koripallon tai jääpallon pääsarjoissa pelaava pelaaja on urheilija, jos hän elää urheilijan elämää. Harjoittelee paljon, syö terveellisesti ja tekee tavoitteidensa eteen töitä. Hän voi hyvin olla päivisin töissä Prisman hevi-osastolla. Aamutreeni ennen töitä, sieltä suoraan töihin 6-8 tunniksi, kotiin syömään, iltatreenit joukkueen kanssa ja viikonloput pelimatkalla. Mielestäni tällaista kaveria voi kutsua urheilijaksi, vaikka hän ei siitä leipäänsä tienaakaan.

Sieltä tullaan vauhdilla mäkea alas kotitalon edestä!

Olen aikaisemminkin kirjoittanut tästä samasta asiasta tai ainakin jotain sinnepäin. Silloin puhuin enemmän siitä miten vaikka maratonin loppuaika, penkkitulos tms määrittää liikaa lajin harrastajaa. Ne ketkä ovat sinut itsensä kanssa eivät varmasti aliarvioi muiden suorituksia. Eivätkä pahoita mieltään siitä jos joku kutsuu itseään urheilijaksi, vaikka ei olekaan maailmanhuipulla ko. lajissa. Eihän se ole keltään toiselta pois.

 

Maisemia mäen päältä!

 

Pidänkö minä sitten itseäni urheilijana? Kyllä ja en. Olen mielestäni harrastaja, aktiiviharrastaja,  aktiiviliikkuja, kokeilija ja vaikka mitä muuta. Riippuu vähän lajista mistä puhutaan. Kokonaisuus huomioonottaen olen urheilija. Ainakin omasta mielestäni ja se riittää mulle :). Treenaan monipuolisesti tavoitteet ja lajit vaihtuen. Viikottainen harjoitusmääräni kaikki lajit ja liikkumiset huomioonottaen liikkuu jossain 12-15 tunnissa/vko. Missään lajissa en ole paras tai edes kovin hyvä, mutta liikunkin monipuolisesti keskittymättä mihinkään yhteen lajiin kerrallaan. Häviän monille maratonissa. En ole maailman paras pyöräilijä tai hiihtäjä. Pelaan salibandyä 3-divarissa, fudista harrastesarjassa ja käyn salilla. Lisäksi pelaan säännöllisen epäsäännöllisesti sulkista, tennistä, squashia, korista, jääkiekkoa jne. Monestihan yhteen lajiin keskittyminen tai oman maksimaalisen tason saavuttaminen syö väkisinkin muiden lajien osaamista.

Bekele on moninkertainen maailmanmestari eri matkoilta!

Otetaan taas esimerkki. Langanlaiha 2,5 tunnin maratoonari voi pitää minun 4 tunnin alitustani köpöttelynä ja se suotakoon hänelle. Jos vaikka "Bull" Mentula juoksisi maratonin. Hän tuskin tekisi sitä kovin vauhdikkaasti. Minä voitttaisin varmasti hänet. Ensimmäinen kaveri on loistava maratoonari, se on selvää, mutta mitä käy sitten kun hän astelee salille painonnostajan tms kanssa. Se syö saman verran rautaa aamupalaksi kuin maratoonari jaksaa kyykätä tai nostaa penkistä. Siellä asetelma kääntyy päälaelleen. Minä köpöttelen ja nostelen taas jossain siellä näiden kahden kaverin välissä. Kaikki olemme urheilijoita. Jokaisella on omat vahvuutensa niin myös heikkoutensa. Toiset ovat keskittyneitä intensiivisesti yhteen lajiin ja toiset harrastavat monipuolisemmin! Kukin tyylillään! Kaikki voivat silti olla urheilijoita ilman, että se on keneltäkään toiselta pois.

Mieletön hiski tuskin pysyisi Kenenisan vauhdissa, mutta salilla voi raudat liikkua!

Jos sinusta tuntuu, että olet urheilija niin ole sitä sitten täysillä ja nauti siitä! Miksi me Suomalaiset olemme niin pirun kateellista ja vaatimatonta kansaa, että jopa tällaisia asioita pitää miettiä. Tai miksi nykyään pitää kaikki lokeroida johonkin, että se on olemassa. Jos vain liikut, mutta et osaa määritellä liikkumistasi millään yhdellä sanalla niin sinuahan ei ole silloin olemassakaan.

Mulla on nyt käynnistynyt valmistautuminen sinne Vaarojen maratonille. Nyt on toinen varsinainen treeniviikko kohta takana ja homma tuntuu hyvältä. Tukholman jälkeen otin pari viikkoa iisimmin ja palauttelin kroppaa siitä rypistuksestä. Sen jälkeen olen tottakai liikkunut paljon, mutta en niin suunnitelmallisesti, kun nyt taas tästä eteenpäin kohti lokakuuta.  

 

Tankkausta kesken 17 km lenkin!

Kävin viime lauantaina juoksemassa uuden CamelBakin-Marathoner repun kanssa 16km lenkin. Suuntasin Haagasta Konalan jätemäelle ja juoksin sen 4 kertaa peräjälkeen ylös. Joka kerta eri reittiä. Siellä menee 4-5 eri reittiä, joista yksi on ne 440 porrasta. Loput reitit ovat eri mittaisia ja pituisia hiekkatie nousuja. Pisin oli 650 metriä. Sen kipuamiseen meni 4m 30s. Sieltä saa jo vähän fiilistä Kolia varten. Ajattelin mielessäni, että syyskuussa ennen Kolia jätemäki pitäisi kivuta juosten 8 kertaa putkeen ylös. Se olisi sitten sellainen viimeinen kovempi mäkitreeni ja takaisi onnistuessaan varmasti hyvän valmistautumisen Kolin maisemia ajatellen. Ennenkaikkea se luo sitä uskoa viedä vaativa kisa läpi onnistuneesti.

 

Voin muuten lämpimästi suositella juomareppuja kaikille pidempiä matkoja kesäisin juokseville. Aivan mielettömän hyvä keksintö! Mulla on tosiaan käytössä tuo Camelbakin Marathoner 2l vesisäiliöllä. Todella helppo ja mukava tapa kuljettaa nestettä mukana. Taskuihin mahtuu kivasti vielä kännykkä ja energiageelit. Lauantai oli niin kuuma päivä, että juoksin ilman paitaa eikä reppu hiertänyt 16km:n aikana yhtään! Loistavaa!

Keskittynyt katse ennen mäkitreeniä!

Camelbak Marathoner reppu!

Testasin lenkin aikana muuten uusia energiageelejäkin. Ostin kokeeksi Gu-merkkisiä varsinkin triathlon puolelta tuttuaja energiageelejä. Suosittelen teille nyt täysin ilman taka-ajatuksia niitäkin. Ne toimivat todella hyvin eikä vatsakaan sanonut yhtään mitään. Ostin niitä heti maanantaina lisää ja otan ne käyttöön sekä treeneissä, että itse maratonilla lokakuussa. Olen kuullut niistä todella paljon hyvää myös muilta juoksijoilta. Mulla on pari ultramaratoonari asiakasta, jotka kehuivat GU:n geelejä ja pakkohan niitä oli sitten itsekin kokeilla ja totesin ne hyviksi.

 

GU:n geelejä!

Olen lenkkeilyn lisäksi käynyt pelaamassa fudista kerran viikossa ja mukana on tietysti edelleen pyöräilyä ja kuntosalia. Nyt olen juossut 3 vähän pidempää lenkkiä eli jätemäen lisäksi 17 ja 15 km parin viikon sisään. Näiden lisäksi on tullut perushölköttelyä 8-12km ja pari kovempivauhtista treeniä. Olen ajatellut pitää harjoituksen runkona yhtä pitkää viikottaista lenkkiä sekä yhtä kovempaa ja vauhdikkaampaa treeniä. Loput ovat sitten kevyempiä hölköttelyitä. Ideana olisi se, että joka toinen viikko tuo pidempi lenkki olisi rasitustasoltaan kovempi ja mäkisemmässä maastossa n. 14-17km pituinen. Joka toinen viikko taas vähän pidempi 20-30 km todella iisisti.

Jätemäellä!

 

Nyt on töiden ja koiran puolesta ollut niin kiireistä etten ole valitettavasti kerennyt kirjoittelemaan useammin. Suurin osa ystävistäni ja kollegoistani ovat varmasti siitä onnellisia, mutta mä koitan siitä huolimatta kirjoittaa jatkossa vähän tiheämmin.



Jano lähtee juomalla- Jokainen tyylilleen uskollisena!

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa olla juuri niin URHEILIJOITA kuin ikinä vaan haluatte! Mä tuen teitä siinä!

 

Mun viikonloppu kuluu vaimon, perheen, ystävien, treenien ja huippujalkapallon parissa. Huomenna meen ekaks kaverin kanssa salille ja siitä jatkan kavereiden kanssa syömään, suunnittelemaan Englannin matkaa ja loppuhuipentumana katsomaan Arsenal-ManCity matsia Olympiastadionille. JEE!

 

Tuukka