Voihan Fitness ja Litmasen nilkat!

Terve,

Nyt on blogin kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle ja syynä siihen on tietenkin kesäloma. Olen ottanut tarkoituksella kaikilla sektoreilla vähän iisimmin ja se on sitten heijastunut myös tähän kirjoittelemiseen. Osa syyllisenä on mainittava kauniit kesäilmat, jotka ovat pitäneet mut tiiviisti ulkona ja mahdollisimman kaukana tietokoneen ruudun äärestä. Olen ottanut treenien kanssakin vähän rennommin. Toki olen paljon sportannut, mutta en niin suunnitelmallisesti kuin aikaisemmin, jos nyt olen muutenkaan niin kovin suunnitelmallinen treenaaja :). Monesti tuntuu, että kun joutuu työkseen suunnittelemaan muille niin paljon harjoituksia niin ei enää itselleen jaksa, vaan haluaa ottaa vähän iisimmin. Lomalla olen käynyt paljon uimassa, pyöräillyt, pelannut fudista, juossut ja käynyt tietysti salilla. Tässä muutamia kuvia meidän lomasta ja treenailuista tähän saakka.

Tuurin kyläkaupalla!

Olen lukenut paljon blogeja ja monien aiheena tuntuu juuri nyt olevan kesäloma ja miten silloin syödään ja treenataan. Tämä on mielestäni hieman yllättäenkin nostanut aika kiivaita tunteita pintaan. Kesäloma on mun mielestä sellaista aikaa, että silloin pitää jokaisen tehdä juuri niitä asioita joita haluaa. En mä voi sanoa, että kaikkien pitäisi juosta lomallaan 100km viikossa, jos se ei tunnu omalta jutulta. Toisaalta jos urheilu ja treenit vetävät lomalaista puoleensa niin miksi sitä liikkumista pitäisi sitten lomallakaan rajoittaa? Me suoritetaan kuka enemmän, kuka vähemmän 11kk vuodessa ja senkin takia lomalla voi ja pitääkin ottaa iisimmin ja ennenkaikkea tehdä niitä itselle tärkeitä, mukavia juttuja. Blogikirjoitusten herättämä keskustelu on ajautunut taas siihen järkevään umpikujaan, mihin niin moni muukin keskustelu valitettavasti päätyy. Jokainen huutaa omia mielipiteitään ja kertoo kuinka hän viettää kesälomiaan ja miten se jonkun toisen viettämä lomailu on aivan järjetöntä. Jos jokainen jaksaisi keskittyä viettämään lomansa juuri niin kuin itse haluaa niin me kaikki olisimme varmasti onnellisempia :). Urheillaan, levätään, syödään ja juodaan siis juuri sen verran, kuin itsestä hyvältä tuntuu.

Hedelmäsalaattia rannalla!

The man himself!

Kun elämme täällä karussa Pohjolassa niin pakko lisätä, että ottakaa juomisessa huomioon perhe ja puoliso :). Vieläkin kuulee liikaa tarinoita, joissa se ryyppy on hirttänyt kiinni ja siinä alkaa hyvin pian läheisetkin kärsiä. Olemme vaimoni kanssa liikkuneet lomamme aikana paljon ja paikkakunnasta riippumatta olemme usein kiinnittäneet huomiota, että aamuisin perheen kanssa rannalle saapuvan isukin naama on punainen vähän muustakin kuin eilisestä auringon otosta. Yhtälailla tämä voi koskea myös sievempää sukupuolta. Siinä alkaa lomafiilis olemaan kaikilla tiukassa, kun ukko kumoaa tasureita rannalla lasten uidessa ja vaimon tehdessä eväitä perheelleen. Eli otetaan kohtuudella!

Välillä pitää pumpata rautaakin!

En tiedä oletteko kiinnittäneet huomiota, mutta toinen kiivaita mielipiteitä aiheuttanut puheenaihe on ollut Fitness-urheilu. A-Studiossa käsiteltiin pari viikkoa sitten aihetta helsinkiläisen Tiian kautta. Hän harrasti Fitness-urheilua ja sijoittui parhaillaan kolmanneksi omassa sarjassaan. Hän kärsi myös syömishäiriöstä sekä aineenvaihdunnallisista ongelmista. Tämä juttu herätti urheiluväen ajoittain kiivaaseenkin keskusteluun Fitness-urheilun ongelmista. Mielestäni tämä koko juttu on taas median luomaa erittäin yksipuolista mustamaalaamista jotain yksittäistä lajia kohtaan. Jos asioita käsiteltäisiin hieman leveämmällä sektorilla niin siitä olisi varmasti huomattavasti enemmän apua ja uutisointi tavoittaisi useampia tämän asian kanssa painivia urheilijoita. Monestihan Fitness-urheiluksi mielletään vain kehonrakennus ja ensimmäiset mielikuvat ihmisillä johtavat armotta Arnold Schwarzeneggerin kaltaisiin ihmiskuuliin. Sieltähän löytyy kuitenkin nykyään vaikka kuinka paljon erilaisia lajeja. Itsekään en suoraan sanottuna ole hirveästi niihin tutustunut, mutta sen verran minäkin tiedän, että lajeja ja harrastajia on paljon ja koko ajan tulee lisää. Kaikkiin ei vaadita rasvaprosentiksi 2% vaan monen lajin harrastajat näyttävät erittäin terveiltä ja hyvinvoivilta ihmisiltä. Sen takia koko lajin mustamaalaaminen muutaman epäonnistuneen tarinan takia on hieman arveluttavaa. Itse jutussahan haastateltavat puhuivat erittäin fiksuja asioita ja esiin tuli muidenkin ulkonäkökeskeisten lajien vaarat. Pitäisi koittaa miettiä sitä kokonaiskuvaa ja tuoda esiin miten voisi välttää mahdolliset vaarat. Mitenköhän jalkapallo ihmiset reagoisivat, jos A-studio tekisi jutun Litmasen Jarin nilkoista ja leimaisi hänen loukkaantumishistoriansa perusteella koko lajin täysin barbaarimaiseksi ja ulkonäkökeskeiseksi, omalla terveydellä leikkimiseksi :).

Jokaisesta urheilulajista löytyy varoittavia esimerkkejä eikä koko lajia kannata mustamaalata yhden tarinan perusteella. Mielestäni kiehtovinta tässä jupakassa on ollut seurata miten lajipiirit ovat vastanneet huutoon. Olen lukenut paljon järkeviä kommentteja, mutta yllättävän paljon olen törmännyt myöskin tällaisiin omakohtaisiin sankaritarinoihin, missä joku lajinharrastaja kertoo miten hän on menetellyt oman harjoittelun sekä ruokavalionsa kanssa ja kaikki on mennyt niin kuin Strömsössä. Sitä kanaa on vedetty päivin-öin ja kaksimetrinen mies on painunt kisapäivänä 39kg.  Siitähän tässä ei nimenomaan ole kyse ja tälle linjalle ei kannata mun mielestä lähteä. Jokainen ihminen on kaikinpuolin niin yksilöllinen, että yhden ihmisen tarina ei sinänsä anna minkäänlaista kokonaiskuvaa yhtään mistään. Se että Nykäsen Matti hyppää jurrissakin 200 metriä ei tarkoita, että kaikki siihen pystyisivät.  Toki hyvät ja onnistuneet tarinat ja kokemukset ovat tarpeellisia, mutta eivät oleellisia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :).

Taas näitä Monnan uusia liikkeitä :)

Ohjelmassa mainittiinkin, että suurimmat riskit piilevät siinä, kun harrastajat haluavat päästä liian nopeasti huippukuntoon ja silloin poltetaan sitä kuuluisaa kynttilää jo molempien päiden lisäksi keskeltäkin. Jos 6kk:n pakettiin aletaan kasaamaan täydellistä ruokavaliomuutosta, erittäin kovaa nousujohteista harjoittelua, missä yritetään häivyttää 12kg rasvaa ja saada 10kg lihasta tilalle, kova kisadieetti ja itse kilpailu niin metsään menee aivan varmasti. Eihän kenenkään keho kestä tuollaista rytyyttämistä noin lyhyellä aikavälillä. Aloittelijoilla sen projektin olisi hyvä olla ainakin vuoden mittainen, mitä suurempi työmaa niin tietysti sitä pidempi valmistautumisjaksonkin kuuluisi olla. Se on vaan meille nykyihmisille niin vaikeaa. Kaikki pitäisi saada nyt heti mulle! Ette arvaa kuinka useasti minäkin olen kuullut aivan käsittämättömiä tavoitteita juoksun suhteen. "Moi mä en oo ikinä tykänny juoksemisesta mut mun pitäs juosta 5 vko:n kuluttua ½ maraton 1.35 aikaan. Nyt jaksan juosta ehkä 8km. Mites me aloitetaan? " Mun vastaus on tässä kohtaa, että ei mitenkään, jos ei saada jotain järkeä tuohon tavoitteeseen. Jos siis tunnette vetoa Fitness-urheilun pariin niin ottakaa ihmeessä yhteyttä ammattitaitoiseen personal traineriin tai lajivalmentajaan, joka pystyy antamaan teille realistisen kuvan tavoitteen aikataulusta ja läpiviennistä. Näin ne riskitkin pienentyvät oleellisesti. Osassa lajiesta kropan sieto,- ja suorituskyky viedään niin äärimmilleen, että siinä ei ole varaa tehdä ratkaisevilla hetkillä pienimpiäkään virheitä, koska muutoin terveytenne voi tosiaan olla vaarassa. Ulkonäkökeskeisten lajien suurena sudenkuoppana on sitten kaiken muun lisäksi vielä se ruokavalio. On oikeasti todella haastavaa treenata kovaa, tiputtaa painoa (tai pitää sitä mahd alhaalla) ja saada siitä huolimatta kaikkia ravintoaineita, vitamiineja, hivenaineita jne riittävästi.

Konalan jätemäki tarjosi n.440 porrasta.

Apina on terve kun se leikkii!

Olipahan taas semmosta sepustusta tää meikäläisen raapustus, että alkaa itteenikin hävettämään. Otetaan tähän loppuun nyt vähän kevyempiä aiheita. Me ollaan Monnan kanssa oltu lomalla nyt 1,5 viikkoa ja saman verran olisi vielä jäljellä. Mun loma alkoi kaverini polttareilla. Oltiin ekaksi perjantaina pyörimässä stadissa, sitten lähdettin laivalle ja sieltä yön juhlinnan jälkeen lauantaina vielä meren äärelle saunomaan. Tarkemmat yksityiskohdat jääköön tällä kertaa vain osallistujien mieliin, jos sinnekään. Polttareiden jälkeen olemme olleet Monnan kanssa mökillä ja käyneet vähän kiertelemässä Pohjanmaan suunnall, sekä oltu paljon ulkona reippailemassa ja makoilemassa rannalla.

Matkalla salille!

Sitten meillä oli tietysti tämä kovasti odotettu päivä. Saimme eilen vihdoin ja viimein opaskoiranpennun meille asustelemaan. Sen nimi on Gere ja siitä olen jo aikaisemmin jotain kuvia laittanutkin tänne. Gere siis asuu meillä nyt alkuun ainakin vuoden ja sitten sillä on opaskoirakoululla pääsykokeet. Sen jälkeen selviää, miten etenemme. Se voi jäädä meille kokonaan, jatkaa kasvamista meillä vielä muutaman kuukauden tai sitten se läpäisee kokeet ja aloittaa opaskoirakoulun ekan luokan :). Kaikki toiminta tietysti tähtää siihen, että Gerestä kasvaa mallikelpoinen opaskoira ja se pääsee aloittamaan kunniallisen ammattinsa.

Herra Gere!

Huomenna lähdemme Pohjois-Karjalaan meidän mökille. Tarkoitus olisi samalla reissulla käydä myös Kolilla, missä Vaarojen maratonkin juostaan lokakuussa. Pääsen tutustumaan kisamaastoihin ja kauniisiin maisemiin Monnan ja mahdollisesti isäni ja äitini kanssa, jos saamme houkuteltua heidät mukaamme. Mökillä kun on koko ajan niin paljon tekemistä ettei ne sieltä raaskisi millään lähteä pois. Ne on aina onnesta soikeina, kun me tullaan sinne ja käydään niiden puolesta kaupassa. Sitten ei tarvitse sinnekään mennä eikä hommat pääse katkeamaan kauppareissun takia ikävästi. Varsinkaan faijaa ei meinaa saada kirveelläkään pois tontiltaan :).

Pursiaisen perheen alfat!

Nyt pitää jatkaa vielä pakkaamista ja viedä Gere ulos. Se on kova poika syömään, juomaan ja pissimään sisälle. Siinä mielessä ollaan samanlaisia :).

 

Hyvää kesän jatkoa! Nauttikaa kaikki kesästä ja lomista rennoin mielin, juuri niin kuin haluatte!

Tuukka