Paras valmentaja vai sopivin valmentaja!

Mä olen jo pidemmän aikaa ärsyyntynyt yhdestä ammattiini liittyvästä seikasta. Nyt ajattelin kirjoittaa sen taas auki ja pois mun mielestä. Aihe on sellainen, että se pyörii vähän väliä blogeissa, lehtijutuissa ja liikuntaharrastajien puheissa. Lähdetään liikkeelle!

Sinussa on roimaa, alkumiehen voimaa, kanna minut metsään apinamies...

Tähän "paras valmentaja" juttuun törmää niin usein, että oikein ihmetyttää. Monesti keskustelupalstoilla on pitkiäkin mielipiteidenvaihtoja siitä, kuka on hyvä tai paras valmentaja. Meillä Suomessa harrasteliikunnassa pyörii usein tällainen erittäin harhaanjohtava ajatus, että hyvän valmentajan pitäisi aina olla ollut menestynyt urheilija valmentamassaan lajissa. Sehän ei pidä paikkaansa. Toki siitä voi olla korvaamatonta hyötyä, mutta kun mietimme harrasteliikunnan lähtökohtia ja pääasiallisia tavoitteita, niin se ei ole välttämättä avaintekijä. 

Juoksuryhmäläiset tulessa!

Pitkä ja menestyksekäs urheilu-ura ei tee kenestäkään vielä hyvää valmentajaa! Onhan näitä esimerkkejä nähty Diego Maradonasta lähtien. Nyt puhun varsinkin harrasteliikunnasta, jossa ihmisten tavoitteet liittyvät useimmiten hyvään oloon, terveellisiin elämäntapoihin, kunnon kohottamiseen, painonhallintaan/pudotukseen ja oman tasonsa kehittämiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdotonta sellaisenkaan valmentajan kanssa, jolla ei ole menestyksekästä urheilijauraa taustallaan. 

Keskiviikon lenkki lähdössä käyntiin!

Meillä monesti haetaan keskusteluissa myös sitä absoluuttisesti parasta valmentajaa, kun pitäisi keskittyä etsimään itselleen sopivinta. Valmentaminen on pitkälti motivoimista, kannustamista, välittämistä ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Toki valmentajalla on oltava myös ko. lajin tietämystä, että sitä voi toisille opettaa. Valmentajan ei silti tarvitse olla absoluuttisesti paras vaan riittää, että hän tietää asioista sinua enemmän, osaa motivoida ja opettaa sinua tavoilla ja menetelmillä, jotka ymmärrät ja joihin uskot. Näillä pääsee jo pitkälle. Jos minä menen joogaamaan, niin ei mun tarvitse etsiä 95-vuotiasta Intialaista kurkkulaulajaa saadakseni siitä hyötyä. Riittää, että kävelen lähimpään liikuntakeskukseen ja ilmoittaudun tunnille. Kehittyessäni voisin hakeutua jooga-studiolle ja näin edelleen.

Asiakkaiden treenit ohi ja aika suunnata kotia kohti!

Valmentajien vertailuun liittyy usein sellainen ihmeellinen absoluuttisen täydellisyyden etsiminen. Sellaista valmentajaa ei ole olemassakaan, joka tietää aina, kaikille parhaat mahdolliset keinot, harjoitustavat, määrät ja motiivit. Muutenhan kaikki ammattiurheilijatkin tekisivät arvokisoissa aina parhaan tuloksensa. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka heillä todennäköisesti on maailman parhaat valmentajat ja menetelmät käytettävissään.

Personal Trainer Pursiainen ja asiakkaiden treenivihko!

Kun näen keskustelupalstoilla jonkun etsivän valmentajaa, niin arvatkaa, mikä asia ihmetyttää? Kukaan ei koskaan kysy: Mitä sinä etsit? Mitä haluat valmentajaltasi? Mitä haluat saavuttaa? Mitkä ovat tavoitteitasi? Keskustelupalsta alkaa äkkiä täyttymään erilaisista ylistyslauluista eri valmentajia kohtaan, se on vielä ihan kiva. Sitten alkaa se valmentajien/tahojen haukkuminen ja seuraavaksi onkin vuorossa muutaman valmentajan itseään mainostava kommentti. "Jos sä oikeasti haluat hyvän koutsin, niin mä oon ollut sitä ja olen tätä..." Koko lähtöajatus unohtuu! 

Minun ensimmäinen kysmykseni asiakkailleni on aina: "Mitkä ovat sinun tavoitteesi?" Jos asiakkaan tavoitteet ovat sellaisia, missä en koe voivani häntä auttaa, niin sanon sen aina suoraan. Minä en ole valmentaja sinua varten. Olen pahoillani.

Team MT Personal Training

Olen lukenut keskustelupalstoilta kommenttiketjuja, joissa on etsitty netistä valmentajien pitämiä treenejä, linkitetty niitä keskusteluun ja haukuttu valmentajia sen perusteella. Mikä voisi olla tyhmempää? Mistä tahansa asiasta tai kenestä tahansa henkilöstä saadaan näillä metodeilla luotua täysi idiootti. Mikä onkaan helpompaa, kuin etsiä yksi lause, sana tai ajatus, irroittaa se asiayhteydestä ja leimata ihminen sen perusteella. Tämä on asia, jota pitäisi sivistyneessä keskustelussa ja kritisoinnissa välttää viimeiseen saakka. Tätä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Oli kyse sitten valmentamisesta tai vaikka ruokavalioiden vertailusta.  

Lintsin mäet tulee meidän juoksukoululaisille tutuksi :)

Valmentajaa etsiessänne keskittykää etsimään ihmistä, jolla on riittävästi tietotaitoa valmentamaan sinua, jonka kanssa tulette toimeen, johon luotatte ja josta pidätte. Näin te tulette todennäköisesti löytämään itsellenne sopivamman valmentajan, kuin etsimällä sitä absoluuttisesti parasta mahdollista valmentajaa. Jos teidän henkilökemianne eivät kohtaa, niin kaikki se valmentajan tietotaito valuu hukkaan.

Pariskuntatreeniä - vuorossa Boxjump!

Minun mielestäni hyvä valmentaja on asikkaan tavoitteet ja toiveet huomioiva, ammattitaitoinen, avoin, sosiaalinen, aina 100% läsnä, luotettava, helposti lähestyttävä, kuunteleva, kannustava, ymmärtävä, vaativa, nöyrä ja positiivinen. Nämä ovat asioita, joihin minä omassa valmennustyössäni uskon ja joita haluan edustaa. Nämä ovat myös asioita, joita me MT Personal Training kanssa haluamme yrityksenä edustaa. En väitä, että olemme jokaisessa valmentamassamme asiassa maailman parhaita, emmekä edes tähtää siihen. Me kehitämme jatkuvasti itseämme ja haluamme olla parhaita mahdollisia valmentajia meidän asiakkaillemme, koska valmentaminen on niin paljon muutakin, kuin sitä kylmää faktaa, todistuksia tai kunniakirjoja!

Positiivista ja energistä torstaita kaikille! 

Tuukka

Minun Muutos100! Alkoholitonta ja herkutonta elämää!

Terve, 

Maanantain perinteinen aamulenkki!

Mä aloitin tammikuussa uuden projektin. Siinä mulla on tavoitteena olla 100-päivää juomatta tippaakaan alkoholia ja olla syömättä mitään herkkuja. Kohta mä kerron teille, miten tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt ja miten se on minuun vaikuttanut. Vuodenvaihde on aina lupausten antamisen aikaa ja olisikin hauskaa tietää, kuinka moni niistä unohtuu jo parissa viikossa, saati nyt, kun ollaan jo helmikuun puolella :).

Mä mietin vuodenvaihteen aikoihin, että mikä olisi mun seuraava isompi tavoite tai haaste. Kaipasin selkeästi taas jotain, mihin pääsisin keskittymään kunnolla ja haastamaan itseäni. Halusin taas tuntea vähän sitä pientä kiusaa, mitä kunnon haasteet saavat pienen ihmisen mielessä aikaan. Mä puhuin tästä asiasta monesti Monnallekin ja pohdin pari kuukautta, mihin mä tarttuisin, mikä olisi se juttu! Maratonit eivät enää kiinnostaneet. Ne saa nyt jäädä mun osalta vuodeksi rauhaan. Jotain muuta sen pitäisi olla! Jotain uutta..

Treenit käynnissä!

Toinen asia, mikä mulla oli pyörinyt jo pitkään mielessä oli, että me tarvittaisiin MT Personal Trainingille joku vastaava juttu. Joku, jonka nimen kuuleminenkin herättäisi kiinnostuksen ja sen pienen kutinantunteen vatsanpohjassa. Olimme päättäneet järjestää uudestaan viime vuodelta tutun kuukaudenkiristelyn. Silti kaipasin sen tueksi ja jatkeeksi vielä jotain muuta.

Kuukaudenkiristely2

Nyt eletään helmikuun alkupuolta. Kuukaudenkiristely2 päättyi tammikuun loppuun. Siihen osallistui satoja ihmisiä, jotka olivat meidän kanssamme sekä tipattomalla, että herkuttomalla koko tammikuun ajan. Olen aidosti aivan mielettömän ylpeä kaikista, ketkä lähtivät siihen mukaan! Me olemme saaneet niin paljon positiivista palautetta ja erittäin inspiroivia tarinoita osallistujilta. Jatkoa seuraa aivan varmasti! Tänään ja huomenna on kiristelijöiden palitsemisen aika, kun arvomme 6 hienoa palkintoa kaikkien osallistuneiden ja kuviaan Instagramiin ladanneiden kesken. Arvatkaa muuten mitä? Instagramiin ladattiin käsitämättömät 611 kuvaa #kuukaudenkiristely2!! HUH!! Käykäähän katsomassa ja motivoitumassa!

Pariskuntatreenit ja kuvaus-sessarit!

Lenkillä mä monesti pyörittelen asioita mielessäni. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun siellä ovat uudet ideat saaneet alkunsa tai jokin homma kolahtanut lopullisesti paikoilleen. Yksi kuulas talviaamu mä sitten olin taas juoksemassa, kun siellä yhtäkkiä kesken lenkin kaikki palaset tavallaan liikahtivat kohdilleen. Syke nousi, jalkojen vauhti kiihtyi ja mun mieleen pomppasi sana: Muutos100! Siinä se oli. Aloin heti pyöritellä sitä mielessä. Mitä/Mikä on Muutos100. Mitä se pitää sisällään, mitä se antaa asiakkaalle, mitä se vaatii, mitä sillä saavutetaan, miten mä voin olla siinä mukana koko sielullani ja ruumiillani! Siitä hetkestä, siltä lenkiltä nämä kaikki asiat lähtivät käyntiin.

Muutos100!

Ensimmäinen Muutos100-projektimme on käynnissä aivan mahtavien n.30:n osallistujan kanssa! He ovat olleet niin inspiroivia ja saaneet jo nyt viikossa hienoja asioita aikaan! Jälleen kerran mä kailotan, että rakastan tätä tunnetta, kun voin olla mukana tällaisissa projekteissa ja osaltani auttamassa ihmisiä löytämään itselleen parhaiten sopivat terveelliset elämäntavat, sekä sen riemun, mikä liikunnasta ja hyvästä olosta tulee!

Muutos100 on sikälikin mahtava juttu, että samantien sain siitä myös itselleni haasteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että en vaadi koskaan keneltäkään mitään sellaista, mihin en itse pystyisi! Se on mun mielestä hyvä sääntö. Niinpä mä päätin laittaa myös itseni likoon ja olla vuoden alusta 100-päivää ilman alkoholia ja mitään herkkuja. Paino sanalla mitään!! Mä en syö raakasuklaata, raakakakkuja, en juo alkoholitonta olutta tai yhtään mitään! Se on vain mun henkilökohtainen päätös ja tämä ehdottomuus toimii itselleni parhaiten :).

Muutos100-ruokia!

Tässä 100-päivän projektissani näen ja koen samalla kaiken sen, mitä meidän Muutos100-ryhmämmekin. Se avaa paljon myös minun silmiäni ja auttaa ymmärtämään omia valmennettaviani yhä paremmin. Muutos100:n sisältöä en tässä sen enempää paljasta, mutta sen kerron, että se alkaa 30-päivän herkuttomalla ja alkoholittomalla ajanjaksolla. Minä haluan olla omalta osaltani näyttämässä mallia ja kääntämässä ennakkoluuloja tällaisia ehdottomia kampanjoita vastustavia mielipiteitä vastaan. Siksi olen tuon koko 100 päivää samoilla säännöillä, kuin meidän ryhmämme jäsenet ovat vähintään 30pv. 

Temppuilut käynnissä!

Miten mä olen sitten muuttunut? 

Mä olen laihtunut 4,5kg. Mun rasvaprosentti oli viimeisissä mittauksissa 11,4%. Voin paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Mulla on koko ajan todella energinen olo. Jaksan liikkua, hymyillä ja touhuta paljon asioita päivän aikana. Monelle tulee tietysti mieleen, että onkohan Pursiaisen tehnyt mieli lähteä oluelle, ottaa lasi viiniä tai käydä piipahtamassa Filmtownissa irtokarkki ostoksilla. Joudun vastaamaan tylsästi kaikkiin ei. Ei ole tehnyt mieli mitään näistä. Ei yhtään! Se tässä onkin erilaista, kuin aikaisemmilla kerroilla.

InBody-kehonkoostumusmittauksissa jäi aikaa jumpata renkailla! Vähän on jäykän oloista :)

Lähdin tähän 100-päivän kokeiluun sillä mielellä, että olen vähintään 100-päivää tällä ruokavaliolla. Mä en ole kertaakaan miettinyt, että sitten kun on se 10.04. niin tärähtää ja lujaa. Päinvastoin! Eilen sanoin Monnalle, että ensimmäistä kertaa mulla on sellainen fiilis, että tämä voi olla pidempiaikainenkin päätös eikä mikään tietyn ajanjakson mittainen suoritus. Herkuitta oleminen on muuttunut koko ajan helpommaksi ja missän kohtaa mulle ei ole tullut sellaista "himoa" makeaan tai mihinkään herkkuun tai alkoholiin. Kummallista, mutta totta. 

Aina ei nää kuvauksetkaan meinaa onnistua :)

Minulla on koko ajan parempi ja itsevarmempi olo tämän ratkaisuni takana. Olen huomannut etten tarvitse enää alkoholia mihinkään. Olen löytänyt muita juttuja sen tilalle. Sama homma herkkujen kanssa. Tämä voi kuulostaa vähän hassulta, mutta kupillinen marjoja ja proteiiniletut ovat niitä mun herkkuja tällä hetkelllä. Niistä ei tule paha olo sen enempää henkisesti, kuin fyysisestikään ja lisäksi elimistöni saa niistä tärkeitä ravinto, - ja suoja-aineita. Olen nyt ottanut ensimmäisiä askeleitani kohti jotain uutta, jännää ja todella mahtavaa juttua. Fiilis on kuin rinkka selässä Helsinki-Vantaalla. Tällä kertaa matkalipussa ei vain lue: Tunisia vaan terveellinen elämä ja hyvä olo! :)

Treeni takana, terveysjuoma kädessä ja elämä edessä!

Tuukka

Mielipäivä miehen silmin!

Järjestimme viime lauantaina Onnenrummun mimmien kanssa Mielipäivän. Huikeat puitteet tapahtumalle tarjosi jälleen luottopaikkamme Kartanokylpylä Kaisankoti! Mielipäivä oli yksi minun pitkäaikaisista ammatillisista unelmistani ja oli aivan mieletöntä saada niin osaava, positiivinen, ammattitaitoinen ja iloinen porukka sitä toteuttamaan. Iloksenne voin kertoa, että jatkoa seuraa, tämä ei todellakaan jäänyt tähän :)!

Mielipäivä idea lähti liikkeelle viime kesänä, kun tapasimme Onnenrummun Annan ja Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa. Kävimme syömässä, missäs muuallakaan, kuin mainiossa kasvisravintola Silvopleessä. Se oli muuten minun ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen kerta kyseisessä paikassa. Niin hyvää ruokaa siellä oli! Suosittelen lämpimästä! 

Namaste!

Silvopleessa me vasta tutustuimme toisiimme. Pauliinan kanssa olimme toki työskennelleet muutama vuosi sitten samassa työpaikassa. Tykkäsin jo silloin Pauliinasta ja tulimme hyvin juttuun. Näin ajattelinkin, että ei se Annakaan varmaan voi kovin pelottava tapaus olla :). Ennakkoluuloni olivat kerrankin oikeassa ja iloiset kasvot, sekä pörröiset hiukset paljastivat minulle heti, että suurempiin pelkotiloihin ei tosiaan ole aihetta :). 

Rauhallinen keskittymishetki ennen vieraiden saapumista!

Seuraavaaan tapaamiseen saimme Monnankin mukaan ja taas mun maailmankuvaa koeteltiin, kun Anna ja Pauliina ehdottivat lounaaksi sushia. Mä yritin tietysti hieman kimeällä ja nasaalilla rantaruotsalaisen aksentillani todeta, että härregud, det passar bra! Sushiahan olen syönyt satoja kertoja, vaeltaessani pitkin koillis-Aasian ylänköjä. Toisin sanoen en ollut ikinä uskaltanut maistaa sitä ja nyt pelotti niin perkeleesti! :). No tykkäsin mä siitäkin. Samalle rakas asiamme eli Mielipäivä alkoi saaman hauraita suuntaviivojaan. 

Sushia ja ääriviivoja!

Tämä oli lyhyt tarina Mielipäivän synnystä. Näiden tapaamisten lisäksi meillä oli muistaakseni 2-3 palaveria, lounasta tai harjoitusta, joissa ohjelmaa, sisältöä ja rooleja luotiin. Jos joku siellä ihmettelee, että onks se kirjoittanu kännissä tän, niin en ole, tai en ainakaan myönnä. Halusin vaan avata muutamalla sanalla historiaa tapahtuman taustalla. Elämä tarjoaa välillä ihmellisiä asioita. Paljon on vettä virrannut vantaassa siitä, kun Pauliina puhui mulle luomuruoasta ja myimme juoksukenkiä, siihen hetkeen, kun istuimme viime lauantaina lootusasennossa takkatulen äärellä puhumassa mielenvoimasta :). 

Ihana Anna äänessä ja mä makaan jossain taju kankaalla, en siis edelleenkään humalassa, vaan transsissa :)

Mielipäivä alkoi erittäin rennoissa tunnelmissa. Istuimme koko porukka takkatulen loimussa, vilttien päällä, kynttilöin valaistussa kauniissa ja rauhallisessa Kaisankodin miljöössä. Ensiksi me vetäjät kerrottiin, miksi me järjestimme Mielipäivän ja mitä nämä päivän aikana käsiteltävät asiat meille merkitsivät ja miksi me ylipäätänsä istuimme siellä. Sitten oli jokaisen osallistujan vuoro. Merkillepantavaa oli se, että moni kaipasi vinkkejä ja ajatuksia stressinhallintaan ja arjen kiireiseen rytmiin. 

Monnan kehon herättelyt käynnissä! Oli mukavaa seurata, kuinka ammattitaitoinen vaimo mulla on :)!

Minulle Mielipäivän aiheet olivat ja ovat yhä hieman vieraampia. Olen miettinyt paljon näitä asioita ja käytän paljon aikaa itseni ja muiden ihmisten käyttäytymisen ja tekojen ajattelemiseen, huomioimiseen ja analysoimiseen. Silti varsinkin tämä oman pään sisällä tapahtuva hetkessä eläminen ja jokaisesta hetkestä nauttiminen on välillä vaikeata. Olen ajoittain impulsiivinen, levoton, malttamaton, energinen ja ylivilkas luonne, joten tuntuu, että kun teen yhtä asiaa on ajatukseni karanneet jo seuraavaan tai sitä seuraavaan hommaan! Se ei ole hetkessä elämistä. Samalla on suuri riski, että kun sählää 4 asiaa samaan aikaan, niin mikään ei tule ikinä valmiiksi, vaan kaikki menevät vähän sinne päin. 

Tasapanoa vaativia liikkeitäkin kokeiltiin!

Mielipäivä jatkui rennoissa tunnelmissa. Sisältö oli suunniteltu niin, että aamupäivä vietettiin rentoutumisen, mindfullnesin ja tietoisen läsnäolon merkeissä. Kaisankodin mahtavan lounaan jälkeen kävimme hiljaisuuskävelyllä ja tutustuimme hieman mindfullness kävelyharjoituksiin. 

Hiljaisuuskävelyllä kauniissa metsässä!

Tämän jälkeen aloimme nostamaan energiatasoja keskittyen itsetuntoon ja tehtiin vähän kehonkuvaharjoituksia. Päivän kruunasi vielä Annan ja Pauliinan mahtava rakkausjooga :)! 

Iik, Insta matskuu!

Olipahan aikamoinen päivä. Me olimme itsekin mukana harjoituksissa aina silloin, kun se oli mahdollista. Pari kertaa mä sain itseni todella rauhalliseksi ja löysin minäkin jotain, mitä en ole pitkään aikaan tavoittanut. Huomasin myös sen, että kilpaurheilutausta vaikuttaa siihen, että olen tottunut saavuttamaan asioita. Ajattelen, että okei, nyt mä oon tosi rento tai tietoisesti läsnä, mutta kun se ei mene niin...Näissä asioissa ei voi itseään ja mieltään pakottaa. Sen pitää antaa tulla... :)

It`s magic!

Kotiin päästyämme meillä oli koko illan ajan todella seesteinen olo. Emme avanneet televisiota, kun ei kumpkaan halunnut sitä katsoa. Me vain olimme ja hymyilimme :). Aika mahtava fiilis! Tämä raukeus kantoi vielä sunnuntainkin yli. Nyt kun olemme olleet jo viikon töissä, niin tunne alkaa tasaantumaan ja moni asia on myös unohtunut. Niinhän siinä käy aina. Olemme silti tehneet muutamia muutoksia arkeemme. Päivä opetti myös meille todella paljon uusia asioita itsestämme. 

Tässä kirjoiteltiin voimalauseita. Mä en kirjoittanut, kun Pauliina ei antanut mulle paperia ja sit se vielä nauroi mun kuomille!

Odotankin jo mielenkiinnolla seuraavaa Mielipäivää. Olemme käyneet alustavia neuvotteluita ja tunnusteluita sen järjestämiseksi. Sen verran uskallan paljastaa, että keväällä on kaikilla taas mahdollisuus osallistua, oppia lisää itsestään ja mielen, - sekä stressinhallinnasta.

Tässä me päästiin punaiselle matolla rikkomaan rajojamme ja poseeraamaan kameralle! Ei huono!

Mukavaa ja stressitöntä perjantain jatkoa!

Tuukka

Juoksuvalmennusta

Tänään kirjoittelen mun päivästä ja siitä minkälaista on valmentaa juoksijoita. Kevään lähestyessä myös juoksusta kiinnostuneiden asiakkaiden lukumäärä aina kasvaa. Moni on asettanut tavoitteekseen jonkin hienon juoksutapahtuman ja kaipaa sitten hieman valmentajan vinkkejä harjoitteluunsa. Minulla on valmennuksessa niin aloittelijoita, kuin kokeneempiakin juoksijoita.

Ihana ja iloinen Marissa!

Juoksu on eritääin suosittu harrastus. Sen näkee joka vuosi kasvavissa harrastaja, - ja osallistujamäärissä eri tapahtumien yhteydessä. Juoksuvalmennuksen tarjoaminenkin on yleistynyt. Yhä useampi kuntokeskuskin on aloittanut omat valmennuksensa. Mielestäni on vain hyvä, että harrastajat saavat monipuolisesti opastusta juoksuun. 

Sanon aina, että juoksu on yksinkertainen laji. Liikutat vain vuorotellen jalkoja toistensa eteen. Mitä enemmän siihen kuitenkin perehtyy, sitä monimutkaisemmaksi se muuttuu. Juoksun yksi suurimista haasteista on se, että jo 1 sekunnin aikana, siinä tapahuu valtava määrä asioita. Sikäli juoksu on teknisesti haastavampaa, kuin moni asia kuntosalilla. Ylätaljassa tai penkkipunnerruksessa ei vielä sekunnissa hirveitä tapahdu ja monissa liikkeissä käytetään huomattavasti vähemmän eri lihaksia ja lihasryhmiä samanaikaisesti, toisin kuin juoksussa. 

Marissa katsoo kameraa ja minä jotain ihan muuta...

Juoksuvalmentamiseen, niin kuin valmentamiseen yleisestikin kuuluu tyhmä, minua turhauttava leima. Se on se kulunut fraasi valmentajan omista saavutuksista. Moni kysyy aina valmentajia vertaillessa, että mikä sun koutsin maratonenkka on? Paljonko se nostaa penkistä? Näillä asioilla voikin olla väliä. Minulla ei välttämättä ole hirveästi annettavaa alle 3 tunnin maratoonarille tai 250kg:n penkkaajalle. Valmentamisen perusidea on kuitenkin se, että valmentajan pitää tietää valmentamastaan asiasta enemmän kuin valmennettava. Valmentajan ei missään nimessä tarvitse olla mailman paras tai olla kokenut kaikkea ko. lajista itse henkilökohtaisesti urheilijana. Muuten meillä Suomessakin voisi juoksukoutsit olla suhteellisen harvassa. 

Valmentajaa etsittäessä pitäisi kuitenkin ennätysten sijaan keskittyä mm. seuraaviin asioihin!

- Mitä sinä kaipaat valmentajalta/ valmennukselta?

 - Pystyykö hän tarjoamaan näitä asioita?

- Mitkä ovat niitä osa-alueita, joita haluat kehittää ja onko valmentaja oikea ihminen siihen/niihin?

- Miten sinulla synkkaa valmentajan kanssa. Puhutko ns. samaa kieltä, ymmärrättekö toisianne, onko sinun helppo olla hänen kanssaan?

- Tukeeko valmentajan vahvuudet ja osaaminen sinun tavoitteitasi?

- Onko valmentaja kokenut/nähnyt/opiskellut jne niitä asioita, joita sinun pitää kehittää tavoitteesi saavuttaaksesi? 

Kyllä me välillä ihan tosissaankin treenattiin :) Siellä on joku fanikin räpsimässä meistä kuvia!

Tässä muutama hyvä kysymys, joista kannattaa lähteä liikkeelle. Kannattaa valmentajaa valitessa miettiä, minkälainen on valmentajan elämäntilanne, kokemus, historia ja omat harrastukset sinuun/tavoitteisiisi verrattuna. Olen kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Maailman paras kestävyysjuoksijoiden valmentaja ei välttämättä ymmärrä työssäkäyvän yksinhuoltajan arkea ja haasteita yhtä hyvin, kuin joku muu, joka valmentaa muitakin samassa elämäntilanteessa olevia.

Juostaan, juostaan, nopee, nopee, nopee, kintut on liekeissä, silmät on sokeet...

Tänään minulla oli ilo ja kunnia vetää treenit aina yhtä positiiviselle, iloiselle ja viehättävälle Marissalle! Kirjoitin Instagramiinkin, että jos saisi aina juosta näin pirskahtelevan iloisissa tunnelmissa ja seurassa, niin aamulenkitkin sujuisivat kuin itsestään.

Me oltiin sovittu tapaavamme klo:9.30 keskustassa. Lajille vihkiytyneenä mä tietysti juoksin paikalle ja sain samalla tehtyä oman treenin. Koitan usein yhdistellä mun treenejä asiakkaiden treenien yhteyteen eli itse sporttailen joko ennen tai jälkeen asiakkaan treenejä. Näin säästän rutkasti aikaa verrattuna siihen, että tekisin omat treenit aina erikseen. 

Näin me heilutellaan käsiä juostessa.

Marissalla on ollut haasteita selkänsä kanssa ja hän halusi, että keskittyisimme juoksutekniikkaan, sekä siinä samalla keskustelisimme juoksuharjoittelusta. Marissa osallistuu rohkeana mimminä keväällä Helsinki City Runille ja hänellä on valmistautuminen nyt täydessä vauhdissa.

Aloitimme treenit alkulämmittelyllä, minkä jälkeen teimme muutamia tekniikkaharjoitteita. Keskustelimme samalla juoksutekniikan perusteista ja niistä yleisimmistä haasteista.

Kukkuu!!

Kun juoksija osaa juosta riittävän tiheällä askelluksella, hyvässä ryhdissä, keskivartalo aktiivisena ja ryhti ylväänä ja askelkontaktinkin ollessa sopiva asentoon nähden, niin silloin ollaan teknisesti jo hyvällä tasolla. Näin pystymme todennäköisemmin välttämään juoksussa helposti syntyviä vammoja ja meillä on mahdollisuus opetella ja keskittyä pienempiin nyansseihin. Marissalla olikin paketti jo kivasti kasassa, joten keskityimme juuri näihin pienempiin seikkoihin, kuten käsien liikkeeseen, pakaroiden aktivaatioon ja Suomalaiseen ylpeyteen :). 

Yhteistreenit kestivät n. 60min ja saimme käytyä paljon asioita läpi. En mene tässä nyt tarkemmin harjoitusten sisältöön, vaan niistä voitte lukea lisää Marissan blogista parin päivän päästä! 

Me bloggaajat, PT:t jne sosiaalisenmedian soturit julkaisemme paljon kuvia ja videoita. Yleensä päädymme jakamaan niitä onnistuneimpia otoksia, missä on tukka takana, huulet tötteröllä ja elämä mallillaan. Kaikkihan tietävät kuitenkin, että onnistuneen suorituksen takana on liuta epäonnistumisia ja uutteraa harjoittelua. Nyt laitan tähän loppukevennyksenä mun ja Marissan tyylinäytteen, kun yritimme juosta hitaasti, että se näyttäisi kuvissa sitten hyvältä. Kuinka me onnistuttiin? Sen saat itse päättää :)!

Sen tuntee, kun se ei lähde!

Mukavia lenkkejä ja varokaa heikkoa jäätä!

Tuukka

100 päivän haaste - Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta!

Minun lupaukseni ja haasteeni itselleni on olla nyt vuoden alusta alkaen 100 päivää ilman alkoholia ja mitään herkkuja. Olen aiemmin maratonien yhteydessä ollut herkuttomilla ja monesti olen ollut tipattomallakin. Olen varma, että tämänkin kokemuksen jälkeen olen taas hitusen viisaampi ja tunnen itseäni taas ripauksen enemmän. Sehän näissä tempauksissa on aina se pohjimmainen tarkoitus.

Kuukaudenkiristely2

 

Miksi tein tämän päätöksen? Sitä en tiedä. Ehkä siksi, että haen koko ajan uusi mahdollisuuksia haastaa itseäni niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Välillä pysähdyn miettimään, miksi keksin koko ajan jotain uusia juttuja, missä joudun laittamaan itseni peliin. Syy siihen on se, että rakastan haasteita ja rakastan sitä tunnetta, kun selvitän itselleni asettamani haasteet. Työnnän itseäni koko ajan epämukavuusaleelle, varsinkin ammatillisesti. Yritän kehitellä uusia juttuja, mitkä selvittääkseni joudun vähän vaikeisiin paikkoihin ja usein myös jollain tavalla kehittämään itseäni. Silloin se palkintokin niistä on aina paljon suurempi. 

Hra Pursiainen itse!

Tipaton tammikuu on jo tuttu juttu. Se on minun mielestäni erittäin oivallinen keksintö. Meillä Suomessa tuota keppanaa kun tahtoo jonkun verran kulua, niin on ihan hyvä keksiä erilaisia kampanjoita, joiden aikana ihmiset toivottavasti pysähtyisivät miettimään omaa alkoholinkäyttöään. Minä olen ollut usein tipattomalla. Joskus se on kestänyt sen kuukauden, joskus 2 ja joskus taisin olla 120 päivääkin juomatta alkoholia. Joka kerta olen ollut taas yhtä kokemusta rikkaampi ja oppinut tuntemaan itseäni aina paremmin.

100 päivää ilman alkoholia!

Ensimmäisillä kerroilla kaikista parasta antia oli huomata, mihin tilanteisiin ja tunnetiloihin alkoholinkäyttö minulla liittyy. Juhlat, ilot, onnellisuus, pettumykset, epäonnistumiset jne. Jokaisen ihmisen elämään kuuluu näitä tapahtumia ja tunnetiloja. Me reagoimme niihin eri tavalla. Monesti suomalaisessa kulttuurissa niihin liittyy alkoholia tavalla tai toisella. Tipattomien ajanjaksojen avulla olen oppinut tunnistamaan näitä tunnetiloja ja tapahtumia, joihin minä liitän alkoholin käytön. Tämä tieto on auttanut minua hallitsemaan omaa alkoholinkäyttöäni paremmin. Tietohan lisää aina mahdollisuuksia muuttaa tapojaan ja tehdä myöskin totutusta poikkeavia ratkaisuja. 

Mä jaksaa veivaa veivaa...

Tipattomaan tammikuuhun, samoin kuin tähän 100 päivää ilman alkoholia kampanjaan liittyy aina vahvasti myös vastustavia mielipiteitä. Olen nyt kuunnellut itse niitä jo muutaman vuoden ajan. Milloin minulta on kysytty olenko alkoholisti, onko minulla joku ongelma, olenko hullu jne. Luen mielelläni myös keskustelupalstoja, joissa asiasta vaihdetaan mielipiteitä. Sielläkin törmää usein varsin kirjaviin ajatuksiin. Minä uskon, että näiden soraäänien joukkoon mahtuu todella suuri prosentti alkoholin suurkuluttajia. He tietävät jollain tasolla ongelmansa ja kokevat tämän tipattoman tammikuun varmasti vähän epämukavana asiana ja puheenaiheena. Tällaisessa tilanteessahan ihminen reagoi monesti vähän hyökkäävästi. 

Terveellinen ruokavalio voi vaikuttaa positiivisesti moneenkin asiaan!

Minä en ala tässä nyt jeesustelemaan sen enempää, mutta mielestäni tuo tipaton tammikuu on varsin järkevä kokeilu kaikille alkoholinkäyttöään pohtiville. Tiedän, että tähänkin liittyy suurkuluttajien kohdalla tiettyjä vaaroja, mutta me emme voi aina miettiä asioita vain pienen ihmisjoukon kannalta, vaan välillä Suomessakin on hyvä keskittyä enemmistön hyvinvointiin. Liputetaan siis tipattoman tammikuun puolesta ja koitetaan saada suurkuluttajille ja heidän perheilleen apua jotain toista kautta. Tipattoman tammikuun vika se ei ole, jos Jari-setä kärvistelee tipattomalla väkisin mukana ja painaa tästä piinasta selvittyään sitten koko helmikuun ajan kaksinkäsin jallukolaa kitusiinsa. Valitettavaa kyllä toki!

Herkuton onkin vähän haastavampi juttu. Karkkipussi viikonloppuna, kun ei ole mikään maailman 8:s ihme minunkaan kädessäni. Tätä on myös vaikeampi perustella itselleen. Toki tiedän herkkujen ja niiden sisältämän valkoisensokerin vaarat ja terveysriskit.  Ne eivät kuitenkaan ole niin konkreettisia, kuin liiallisesta alkoholinkäytöstä tulevat oireet, eli krapula! Toki alkoholia voi käyttää maltillisemmin ja karkkiakin syödä vain yhden illassa. Minun henkilökohtaiset käyttäjäkokemukseni eivät ole kuitenkaan useimmiten painottuneet siihen lokerikkoon. 

MT Personal Trainingin koko henkilökunta samassa kuvassa!

Perustimme MT Personal Trainingin kanssa uuden "Kuukaudenkiristely2" haasteen. Siinä on tarkoitus olla 30 päivää herkuttelematta ja käyttämättä alkoholia. Haasteeseen on vastannut myöntävästi jo yli 250 ihmistä! Olemme todella innoissamme ja ylpeitä jokaisesta haasteeseen osallistuneesta henkilöstä! He ovat inspiroivia ja mahtavia esimerkkejä meille kaikille! 

 

Mä haastan sinutkin mukaan kuukaudenkiristely2 haasteeseen!

Haasteen herkuttomuus on herättänyt myös kysymyksiä. Laitoimme sääntöihin, että pannassa ovat kaikki herkut, sisältäen: karkit, limut, leivonnaiset, alkoholin, hampurilaiset, kebabit, lihikset, pizzat, jne. Tämä aiheutti paljon hyviä kysymyksiä. Onko hunaja, raakakaakao, kookos, hedelmät, kaakaonibsit, raakasuklaa, raakakakut jne herkkuja? Ovatko ne? En osaa kaikkien kohdalla sanoa itsekään. Hedelmät nyt eivät ole. Niiden pitäisi minun näkökantani mukaan kuulua jokaisen päivittäiseen ruokavalioon. 

Greenstreetin raakasuklaakakku, tuo syntisen hyvä herkkuko??

 

Hunaja, kookos, raakakaakaojauhe jne? 

 Nämä ovat jo vaikeampia. Minun mielestäni hyvä ajatus herkuttoman kampanjan taustalla on se, että emme silloinkaan takertuisi yksityiskohtiin vaan miettisimme asiaa enemmänkin omalta kannaltamme. Jos tykkää käyttää raakakaakaojauhetta joka päivä, niin se voi silloin jo olla herkku. Sen terveydelle edulliset vaikutukset eivät välttämättä vaadi jokapäiväistä käyttöä. Hunaja kerran viikossa sunnuntai-illan teehetkessä suostakoon, mutta jos sitä laittaa joka-aamuiseen jogurttiin 3rkl, niin silloin se alkaa jo mennä överiksi. Tässäkin asiassa on niin paljon poikkeuksia, että jokaisen on tehtävä sääntönsä itse. Sehän tässä on taustalla. Opitaan samalla tuntemaan omia mielihaluja, tunteita, ajatuksia ja ajankohtia niiden herkutteluhetkien taustalla. 

Kerran pääsin jo hiihtämäänkin :)

Minä olen itse luvannut olla 100 päivää tipattomalla ja herkuttomalla. Matkan varrella tulee olemaan taas monet juhlat ja monta kahvittelua kaupungilla. Näistä on vain selvittävä ilman herkkuja tai alkoholia. Olen niin itsepäinen, että näissä asioissa se kantaa! Kaikissa sitten ei, (Kysykää vaikka Monnalta :) ). Kun n. 2-3 vuotta sitten tein suurempia muutoksia ruokavaliooni, niin olen ollut kaikilla mittareilla mitattuna todella paljon terveempi ja onnellisempi. Suurinosa allergioistani on kadonnut tai lieventynyt radikaalisti. Voin niin henkisesti, kuin fyysisestikin todella paljon paremmin. Olen iloisempi, positiivisempi, energisempi ja tunnen sen paremman olotilan oikeastaan ihan kaikessa ja kaikilla elmän osa-alueilla. 

Tuttu treenipaikka, Mäkelänrinne ja taitaa olla punnerrukset alkamassa!

Personal Trainerina koitan sitten viedä tätäkin ilosanomaa eteenpäin omille asiakkailleni. Moni heistäkin on kokenut valtavan suuria positiivisia muutoksia elämässään muuttaessaan liikunta, - ja ruokailutottumuksiaan. Välillä minun tekisikin mieli mennä kadulle megafonin kanssa ja sanoa, että kuunnelkaa SAATANA, nyt tulee asiaa! Eihän se kuitenkaan todellisuudessa niin mene. Lähtökohta muutoksille on oma halu tehdä asioita eri tavalla ja saada muutos nykyiseen tilanteeseen. Siihen nämä herkuttomat ja tipattomat ovatkin hyviä välineitä ja startteja! 

Mukavaa tammikuuta kaikille!

Mukavaa herkutonta tai herkullista tammikuuta ja vuodenalkua! 

Lähde mukaan Instagramissa:

#Kuukaudenkiristely2 #Mtpersonaltraining

Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta! 

Tuukka

Haasteita ja lupauksia

Nyt kun vuosi 2014 lähenee loppuaan on hyvä aika katsoa sitä vähän taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea se meille tarjosikaan. Vielä on kuitenkin muutama päivä tätäkin vuotta jäljellä ja meillä on aikaa laittaa käyntiin uusi haaste! Lisäksi haastan itseni, kohta kerron miten. Tein myös muutamia uudevuodenlupauksia, tai siis Monna teki mun puolesta ja niitä on noudatettava :).

Sieltä se nousee!

Olen joskus sanonut, että vuodenvaihde ja tämä taaksepäin katselu on pelottavaa. Kun alkaa miettimään, mitä kaikkea vuoden aikana onkaan tapahtunut, niin hyvässä, kuin pahassa, niin itselle, kuin lähimmäisilleen, niin ei uskalla edes miettiä, mitä kaikkea vuosi 2015 tuokaan tullessaan. 

Uskon kuitenkin, että meillä kaikilla on jokin kohtalo ja tarkoitus täällä, mihin pystymme toki omilla valinnoillamme vaikuttamaan. Näin ollen ei sitä tulevaa vuotta kannata juurikaan pelätä. Painetaan vaan satalasissa ja nautitaan jokaisesta päivästä, mitä saamme elää, olla ja kokea.

Me ollaan aloitettu yhteislenkit ja nyt ollaan juostu jo 10km:n vetoja :)

Mun uudenvuodenlupaukset voidaan tällä kertaa jakaa arkisiin ja haastaviin. Arkiset lupaukset ovat näitä jokapäiväisiä juttuja, jotka voisi hoitaa paremmin. Me keksimme Monnan kanssa molemmat toisillemme kaksi juttua, mitä toinen voisi parantaa. Niistä tuli samalla uudenvuodenlupauksiamme toisillemme.

Väsyneet tanssijat!

Mä sanoin Monnalle, että se voisi hoitaa hommat loppuun. Sillä on paha tapa aloittaa jonkun asian tekeminen ja jättää se sitten siihen. Jos se tekee vaikka leipää, se voi jättää voirasian pöydälle. Tai jos se kuvaa jotain tuotteita blogiin, se siirtää ne kuvattuaan vähän piiloon, vaikka kahvinkeittimen taakse. Tavarat eivät siis löydä lopullisille paikoilleen, vaan se piilottelee niitä :). Se ärsyttää, kun on oltu jo 8-vuotta yhdessä ja se piilottelee niitä kamojaan :).

Toi piilottelee niitä tavaroita!

Jos siellä on joku, joka ei mua henkilökohtaisesti tunne, niin voin tässä vaiheessa kertoa, että mustahan ei mitään vikoja löydy. En piilottele kamppeita kahvikoneen taakse ja oon omasta mielestäni muutenkin aika pirtsakka ja hauska kaveri, noin niin kuin 24/7.

Omasta mielestäni oon tosi hauska kaveri! Perhe on ilmeistä päätellen toista mieltä.

No se toinenkin mielipide asiaan tietysti on. Kukas mut tuntisi paremmin, kuin Monna. Jo 8-vuotta se on katsonut tätä sikailua :). Mun lupauksiksi tuli tänä vuonna laittaa roskat roskiin ja myös tyhjentää roskikset ajoissa. Mä heittelen roskiin kuuluvia juttuja sinnepäin. Tyyliin, kunhan ne ovat sen roskiksenoven takana, niin kaikki on hyvin. Sitten kun Monna avaa sen seuraavan kerran, niin ne mun heittämät roskat on siinä lattialla sen nenän edessä :). Kai se alkaa ärsyttää ajan kanssa!

Toista juttuani en enää muista. (Älkää kertoko Monnalle) On kuitenkin yksi asia, jonka olen luvannut lopettaa, tai no vähentää ainakin. Se on Monnan ärsyttäminen, kun se on huonolla tuulella tai väsynyt. Silloin mä saan niin kuin lisää virtaa siitä sen olotilasta ja alan esimerkiksi laulaa ihan sen vieressä näin: Bronttooo, Bronttooo, Brontto, Brontto, Bronttoo, Bronttoo SAAAUUUUURUUUUUSSS...Samalla mä alan tanssimaan ja koirat innostuu jahtaamaan mua :). Siinä on pian aikamoinen sirkus käynnissä ja ymmärrän kyllä, ettei sitä jaksa ihan jokailta katsoa :). Tätä mä en siis missään nimessä voi lopettaa kokonaan. Ei tupakkaakaan lopeteta seinään, vaan ekaks järsitään Nicoretteä. Mä voisin vaikka vaihtaa biisiä tai lieventää tätä jotenkin, mut lopettaminen tuntuu kyllä juuri nyt vaikeelta. Onhan siinä kuitenkin viihdykettä koirillekin :).

Tää on mun laulu-ilme! Bronttoo bronttooo....

Nyt mä muistin sen toisen tai siis kolmannenkin. Se on myöhästely. Tää on mulla verissä ja tosi vaikeeta muuttaa. Meidän lähdöt ihan aina ja jokapaikkaan menee suunnilleen niin, että silloin kun pitäisi olla valmista, niin mä juoksen eteisen, keittiön, olkkarin ja makkarin väliä. Milloin etsin lompakkoa, milloin paratakonetta, autonavaimia, lapasia jne jne. Aina mä keksin jotain väänneltävää ja käänneltävää, kun pitäisi olla jo menossa. Sitten me lähdetään kauhealla sterssillä ja kaikki on kiukkuisia, kunnes mä alan sit autossa laulaa: Bronttooo, Bronttoo, Brontto, Brontto....

Vuoden viimeinen aamupalaveri oli tänään ja meitä jännitti näin paljon!

Siis kaikki kaverit, perhe, ystävät ja kylänmiehet, jos olemme joskus olleet myöhässä, syy on yksinomaan minun. Monna on aina ajoissa. Siinä jos jossain se on oikeesti hyvä ja se on mahtava piirre ihmisessä. Mikään ei ole tyhmempää, kuin toisten odotuttaminen.

Nyt tykitetään lisää lupauksia. Seuraavaksi käydään niiden haastavien lupauksien kimppuun. Tässä samalla haasteemme myös teille. 

Lupaan itse olla 100 päivää

- Juomatta tippaakaan alkoholia.

- Syömättä mitään herkkuja.

- Syömättä lisättyä sokeria.

Haastamme teidät mukaan 30 päiväksi Haaste alkaa perjantaina 02.01.2015 ja loppuu 01.02.2015.

Säännöt: 

- Ollaan juomatta tippakaan alkoholia. 

- Taistellaan syömättä mitään herkkuja ( jäätelö, karkit, suklaat, keksit, leivonnaiset, limut, sipsit)

-  Keksitään keinot välttää lisättyä sokeria.

Instagramissa: Osallistu haasteeseen, noudata kilpailun sääntöjä ja laita motivaatiokuvia #kuukaudenkiristely2 #mtpersonaltraining . Haasteen päätyttyä palkitsemme parhaimmat motivaatiokuvat, sekä osan haasteen kunnialla selvittäneistä huikean hienoilla palkinnoilla.

Facebookissa: Osallistu haasteeseen, noudata kilpailun sääntöjä, seuraa facebookista MT Personal Trainingin-sivuilta haasteen etenemistä. Kaikkien haasteen selvittäineiden kesken arvotaan huikeita palkintoja. 

Kuukaudenkiristely 2 palkintoja:

- Osallistuminen Helsinki City Run ½ maratonille MT Personal Trainingin joukkueessa. 

- 50€ lahjakortti Lorna Janen verkkokauppaan: http://www.lavli.fi/

- Cocovin tuotteita 50€:lla.

- Lisäksi paljon yllätyspalkintoja

Lähtekää mukaan kokeilemaan omia rajojanne ja haastamaan itseänne rohkeasti. Tule mukaan, inspiroidu ja kannusta muita osallistujia joko Instagramissa tai facebookissa.