My way - tarina yrittäjyydestä

Voisin tässä joulun ja viikonlopun alla kirjoittaa ajatuksiani yrittäjyydestä ja siitä, miksi minä valitsin tämän tien. Yrittäjyydestä kuulee puhuttavan paljon, niin hyvää, kuin pahaakin. Nyt kerron muutamilla virkkeillä, miten minä olen sen kokenut. 

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Minun tieni yrittäjäksi alkoi tavallaan jo muutama vuosi sitten. Tässäkin tarinassa kohtalolla ja anopilla on roolinsa, niin kuin hyvissä tarinoissa usein tuppaa olemaan. Rakas vaimoni Monna oli irtisanottu työstään ja oli työnhakijana muutaman kuukauden. Tällöin anoppini keksi, että pitäisikö Monnan hakea PT-kouluun, kun hän oli jo työskennellyt liikunta-alalla ja oli muutenkin kiinnostunut hyvinvoinnista. Monna haki ja pääsi kouluun. Sitten se kertoi aina innoissaan, että mitä ne siellä koulussa olivat opetelleet ja mistä oli puhuttu. Pian huomasin ajattelevani, että tuo on juuri sitä, mitä minä haluan tehdä ja oppia lisää. Miksi mä en siis toteuttaisi itseäni. Päätin Monnan kannustamana sitten hakea itsekin PT-kouluun.

MT Personal Trainingin trainerit!

Näin jälkikäteen on hassua miettiä asioita ja sattumia. Mä muistan useamman kerran mun kavereiden sanoneen mulle, että etkö voisi opiskella liikunta-alalle PT:ksi tms tai alkaa kirjoittamaan blogia. Nyt mä luulen, että moni niistä kyllä katuu sanojaan tätäkin lukiessaan. Nämä tapahtumat ovat sattuneet joskus 10-vuotta sitten. Näin se maailma meitä ihmisiä kuljettaa. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, saatikka 10-vuoden päästä :). Mulla meni vaan vähän pidemmän aikaa löytää oma tieni.

Meidän mahtava juoksuryhmä treenaamassa!

Vanhassa työpaikassani tätä kouluun menemistäni ihmeteltiin. He olivat sitä mieltä, että voisivat itsekin järjestää varastossamme PT-koulutuksen teemalla: syö pähkinöitä, juo vettä ja käy lenkillä. No onneksi menin ihan kunnon kouluun enkä tähän Pähkinätieteen korkeakouluun :).

Valmistuttuani koulusta aloin haaveilemaan PT:n ammatista. Vielä aika ei ollut kypsä, enkä sen puoleen minäkään. Tässä ammatissa tarvitaan todella laajakatseista suhtautumista asioihin ja silloin olin vielä aivan liian ehdoton ja tietämätön ryhtyäkseni täysipäiväiseksi PT:ksi. En olisi pystynyt antamaan asiakkailleni sitä, mitä koin heidän ansaitsevan.

Kesän Bootcampeilla oli energinen meininki ja paljon rohkeita osallistujia!

Pari vuotta siinä kului opiskellessa lisää, PT:n hommia osa-aikaisesti tehdessä ja tulevaisuuden suunnitelmia haudutellessa. Huomasin yhä useammin miettiväni, mitä haluaisin ihan oikeasti tulevaisuudessani tehdä ja voisinko joskus olla täysipäinen PT ja yrittäjä. Asiat alkoivat taas loksahdella, kuin itsestään. Monna oli ollut yrittäjänä jo pari vuotta ja saanut asiat hienosti rullaamaan. Sekin antoi minulle uskoa ja mahdollisuuden miettiä omien unelmien toteuttamista. Kaksi tuoretta yrittäjää samassa taloudessa ei ole välttämättä mikään turvallisin ratkaisu taloudellisesti :). Nyt siitä ei kuitenkaan ollut huolta.

Kaiken takana on nainen...

 Monna kannusti minua koko ajan todella mahtavasti. En rehellisesti sanottuna tiedä ketään toista ihmistä, joka olisi niin ehdottomasti ollut aina mun tukena kaikessa, mitä olen päättänyt tehdä tai tavoitella. Siinäkin mielessä Monna on mieletön persoona! Se on suurin tuki ja kannustaja mitä mulla on elämässäni ollut! Sen asenteesta voisi todella moni ottaa oppia! Suomalaiseen luonteeseen kuuluu usein sellainen ihmeellinen perusnegatiivinen pohjasointi. Ihmiset eivät tue edes lähimmäisiään näiden toiveiden ja unelmien tavoittelussa. Se on asia, mistä me voisimme ottaa monilta kansoilta oppia. Positiivisuus ja kannustaminen! Ei se ole sinulta pois, jos veljesi, siskosi, kaverisi tai lapsesi saa jotain aikaan.

Maratonkoulun loppukaronkka! Upeita mimmejä!

Suurimpia syitä yrittäjäksi ryhtymiseen oli halu tehdä asioita itselle ja halu tehdä asioita juuri sillä intensiteetillä, millä haluaa. Minä kohtasin välillä entisessä työssäni tilanteita, joissa huomasin ajattelevani aivan toisin, kuin päättävät tahot. Halusin satsata johonkin asiaan 100%:sti, mutta kun en saanut minkäänlaista tukea, aloin tuntea kyllästymistä ja epäuskoisuutta. Se johti siihen, että aloin samalla myös menettämään motivaatiotani. Tämä yhdistelmä ei tuntunut enää kivalta. Kaipasin myös vapautta ja mua ärsytti polkea aamuisin Kamppiin. Mua ärsytti välillä myös asiakkaat ja ne samat rutiinit, päivästä toiseen. Samat ongelmat tietokoneiden ja muiden laitteiden kanssa. Samat selitykset ja tuhanteen kertaan kuullut kysymykset Kaiken kaikkiaan tiesin, että tästä lammesta en enää uusia kaloja löydä!

PT:n pitää huolehtia myös omasta kunnostaan!

Mielestäni monissa pienemmissä yrityksissä oirehditaan samanlaisia asioita. Firmalla, kuin työntekijöilläkään ei ole selviä päämääriä eikä tavoitteita. Asioita tehdään niiden tekemisen takia, eikä siksi, että sillä tavoiteltaisiin jotain. Ihminen tarvitsee haasteita ja tavoitteita motivoituakseen. Pelkkä raha ei enää nykypäivänä useinkaan riitä. Meidän sukupolvemme on jo tottunut siihen, että elämän peruspalikat on kunnossa. Leipää on pöydässä ja usein vierestä löytyy voita ja Edamiakin. Olemme itseasiassa jopa niin kermaperseitä, että kehtaamme valittaa kitusiimme tunkemiemme proteiinipatukoiden sokeripitoisuuksista ja väittelemme siitä kumpi on terveellisempää oliiviöljy vai kookosöljy :). Anteeksi, nyt lähti homma taas repeilemään!

Jotakin mä oon tässäkin ollut tekemässä. Juoksen, punnerran tai teen pitoja, kuka näistä tietää :)

Huomasin siis yhä useammin ajattelevani, että haluaisin tehdä tämän asian toisella tapaa, mutta nyt siihen ei ollut aikaa, resursseja tai halua. Samalla tajusin ajattelevani koko ajan enemmän negatiivisesti kaikesta. Tämä oli tuttu tunnetila nuoruudesta, jolloin oirehdin samalla tavalla eräässä toisessa pidempiaikaisessa työpaikassani. Aika alkoi olla kypsä. Kevään ajan mietin enää vain sitä, koska on se hetki. Päätös oli jo tehty. Mun oli aika vaihtaa maisemaa. En voinut kuvitellakaan siirtyväni liikuntakeskukseen PT:ksi. Mulla on aivan liian kova tahto ja halu tehdä asioita omalla tavallani, että voisin työskennellä niin kuin Suomessa monesti liikuntakeskuksien PT:t työskentelee.  Mulla on todella suuri halu toteuttaa itseäni ja saan koko ajan ideoita uusista jutuista. Tämän takia yrittäjyys sopii minulle. Haluan toteuttaa itseäni, ideoitani ja uskon, sekä luotan siihen, että niissä on järkeä ja ne toimivat!

Itsenäisyyspäivänä oli pääkaupungissamme synkkä ilma, mutta kauniit värit!

Elokuun viimeisenä päivän pakkasin kamppeeni, kävelin sporapysäkille ja hyppäsin paitsi 10:n sporaan, niin samalla myös kohti yrittäjyyttä. Toiminnan miehenä menin suoraan DHG:lle tilitoimistoon tekemään sopimuksen. Tässä vaiheessa starttirahapäätöskin oli jo saatu, yritys perustettu ja kaikki muutkin paperihommat hoidettu. Olin siis virallisesti yrittäjä. 

Tunsin olevani vihdoin vapaa kahleista. Monien kuukausien negatiiviset ajatukset ja alakulo vaihtuivat kertaheitolla vapauteen, positiivisuuteen ja kovaan haluun tehdä tätä työtä ja toteuttaa itseään. Muistan sen fiiliksen, kun kävelin tilitoimistolta kohti kotia. Olin niin innoissani, että olisi tehnyt mieli heittää kuperkeikkaa. Mua ei haitannut tippaakaan edes se, että satoi ja mun kaikki kamat oli paperikassissa, josta repesi pohja irti! Siellä mä painoin tyhmä hymy huulilla, tennismailat ja muuta romppeet kainalossa! Hyvä ettei ohikulkijat soittaneet valkotakkisia paikalle. Mä en hetkeäkään epäillyt onnistunko yrittäjänä ja haaveeni toteuttamisessa. En ole vieläkään kokenut sellaisia ajatuksia. Olen ollut tästä valinnasta varma päivästä 1 lähtien!

Talvi-bootcamp ja punnerrushaaste käynnissä :)

Yrittäjyyteni alussa kohtasin kuitenkin monenlaista vastaanottoa. Osa ihmisistä oli todella kannustavia. Osa oli suorastaan innoissaan siitä, kuinka rohkea olin, kun lähdin toteuttamaan haaveitani ja unelmiani. Sitten oli tottakai sitä pessimismiäkin ilmassa. Sitä ei tässä maassa voi välttää, joten siihen en tämän enempää myöskään tässä kirjoituksessa rivejä käytä :). Pysykööt pessimistit, epäilijät, ilkeät ja pahansuovat ihmiset koloissaan ja mökeissään. Me painetaan positiivisuudella eteenpäin! Eiks vaan? :) Mä olen alkanut koko ajan yhä enemmän toteuttamaan ajatusta, että pidän lähelläni ihmisiä, joista saan virtaa ja jotka haluavat hyvää mulle. Jätän koko ajan vähemmälle minuun negatiivisesti vaikuttavia tyyppejä. Joku voi ajatella, että onpa julmaa, mutta mun mielestä just päinvastoin. Miksi mä antaisin aikaa jollekin, joka ei halua kannustaa mua mun unelmien saavuttamisessa ja kyseenalaistaa mun valintoja. Onks se loppujen lopuksi edes ystävyyttä silloin?

Mitä yrittäjyys on antanut minulle?

Se on antanut ennen kaikkea mahdollisuuden toteuttaa itseäni, ideoitani, haaveitani ja unelmiani. Se on antanut myös vapauden. Vapaus on minulle tärkeä asia. Yritän nykyään elää niin, että olen mahdollisimman vähän sidottu mihinkään. Se on minulle tärkeä asia. Yrittäjyys antoi myös omat aikatauluni. Aamuisin valmennan monesti jo klo:6.00. Sitten olen päivän kotona koirien ja vaimon kanssa. Päätän milloin ja kuinka pitkään lomailen. Välillä otan 2 ylimääräistä vapaapäivää viikkooni, jos tuntuu, että kaipaan niitä. Välillä taas työskentelen yöhön asti jonkun projektin parissa, jos se sitä vaatii. Voin opiskella ja ottaa asioista selvää, kehittää itseäni huomattavasti enemmän, kuin ennen. Silti kaikista suurin juttu on se vapaus tehdä milloin, miten ja mitä haluaa! 

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Miten yrittäjyys on muuttanut minua?

Olen tuntenut suurimman osan ystävistäni ihan pienestä pojasta lähtien. Pisimmillään jostain 4-5 vuotiaasta ja suurimman osan 6-10 vuotiaasta lähtien. Olen aina kokenut nämä ihmiset omikseni. En tutustu ihmisiin kovin nopeasti, tai tutustun, kun olen niin sosiaalinen, mutta en päästä lähelleni. Sanotaan mieluummin niin! 

Yrittäjyyden ansiosta olen tajunnut yhden seikan. Tässä maailmassa on aivan mieletön määrä mahtavia ihmisiä. Olen jo nyt muutaman kuukauden aikana saanut valtavasti uusi ystäviä ja tavannut mielettömiä persoonia, joiden kanssa saan olla tekemisissä niin työ, - kuin vapaa-ajallakin. Olen ymmärtänyt sen, että kun on itse avoin ja valmis kohtaamaan uusia asioita ja ihmisiä, niin kokee samalla paljon enemmän. Sitä tavallaan elää enemmän täysillä! Ymmärsin hetki sitten myös sen, että tavatessani ja tutustuessani samalla alalla toimiviin ihmisiin löydän paljon samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Meillä on todella paljon jaettavaa ja me elämme tavallaan samaa elämää työmme ja intohimomme puolesta. Se on todella inspiroivaa ja mielenkiintoista. Näistä samoista asioista en pysty välttämättä puhumaan omien vanhojen kavereden kanssa tai ehkä he eivät ymmärrä näitä asioita samalla tavalla, kuin joku joka on yhtä suurella tunteella mukana kuin minä. Toteuttaa itseään samalla alalla ja kohtaa viikottain samanlaisia ajatuksia, vastoinkäymisiä ja onnistumisia, kuin minä! 

Monna laittaa mut koville treeneissäkin!

Siinä oli minun tarinani yrittäjyydestä ja sen alkutaipaleesta. Paljon on jo nähty ja ihan mielettömästi on vielä tietysti nähtävääkin! Jos siellä joku nyt miettii pitäisikö ryhtyä yrittäjäksi tai uskallanko lähteä seuraamaan unelmiani ja päästää samalla irti varmasta palkkatyöstä, niin voin kyllä lämpimästi suositella, että kannattaa! Tietenkin tarvitaan hyvä suunnitelma ja liikeidea, mutta jos ne on lapasessa, niin GO FOR IT!!

Tässä on yksi tapahtuma, minkä järjestämistä olen miettinyt jo pitkään. Nyt sain siihen niin mahtavat ihmiset mukaan, että se tuli mahdolliseksi. Käy klikkaamassa linkkiä, ota selvää mistä on kyse ja tule mukaan! 

Mielipäivä

BOOM! 

Tähän tekstiin jäi nyt kaikki

 olkaa hyvä, 

Toivottavasti saitte tästä tunteesta kiinni,

mitä yritin välittää teille näiden sanojeni kautta!

Tuukka