Jatkossa löydät kirjoitukseni täältä ->

Moikka!

 

Jutut eivät ole loppuneet, ehkä vain huonontuneet :). Jatkossa löydät kirjoituksiani suoraan kotisivuiltani http://www.tuukkapursiainen.com/blogi Lisäksi Instagramista ja Facebookista: Tuukka Pursiainen!

Tuukka

Lähdekriittinen ajattelu

Tämä aihe on sydäntäni lähellä monestakin syystä. Joudun keskittymään tähän työssäni, kuten vapaa-ajallanikin eikä se ole aina mitenkään helppoa. Markkinoinnin voimat ovat niin valtavat, että sitä saa koko ajan olla todella tarkkana, mitä uskoo. Lisäksi asiakkaani haastavat minua tämän asian osalta koko ajan. Pyrin toki myös luomaan heille jo  ennakkokäsityksen hyvistä ja vähän heikommista tiedonlähteistä. 

Kirjoitukseni käsittelee siis ravitsemus, - ja hyvinvointialan ympärillä pyöriviä tuotteita ja niihin liittyviä faktoja ja lupauksia. Tästä on tavallaan todella vaikea kirjoittaa, koska aihe on erittäin laaja ja lähtee rönsyilemään helposti. Katsotaan löydänkö tähän punaista lankaa vai meneekö haahuiluksi. 

Tällä hetkellä markkinoilla on aivan käsittämätön määrä erilaisia terveystuotteita. Varsinkin syötävää ja juotavaa riittää aina Andalusiasta - Afrikkaan. Uskaltaisiko sanoa, että meillä on jopa jonkinlainen superfood-buumi. Sana superfood alkaa olemaan jo jotenkin vähän aikansa elänyt, mutta käytetään sitä nyt kuitenkin. 

Meillä on pinnalla myös muutamia "ruokavalioita/ elämäntapoja", jotka ovat keränneet paljon kannatusta osakseen. Tällaisia ovat esim. paleo ja vhh. Nämähän ovat osalla erittäin toimivia juttuja varsinkin painonpudotuksessa on tuo vähähiilihydraattinen-ruokavalio todettu toimivaksi tavaksi osalla ihmisistä, ei siinä mitään. Otin nämä nyt esille sen takia, että tiedätte, mistä puhun. En niitä kritisoi itsessään!

Monesti kaikkien näiden ilmiöiden takana on voimakas persoona, tarkkaan brändätty yritys (tai molemmat), joka tuo tuotetta/tuotteita/ideologiaa esiin ja tietenkin myy sitä samalla. Nyt kun mietitte hetken, niin niitä tulee varmasti helposti mieleenne. 

Mikäli kyseinen taho on aivan aallonharjalla, niin hän todennäköisesti käy omaa pientä sisällissotaansa suomalaisia ravitsemussuosituksia, sekä sen edustamia tahoja vastaan. 

Nyt alamme pääsemään, sinne kuuluisaan keskiöön ja aikamme ilmiöön. Nämä kaksi, kun eivät tahdo oikein samaan mökkiin mahtua. Valkotakkiset tiedemiehet vastaan noitatohtorit ja hipit. Se on pelin henki. Kummat ovat sitten oikeassa? Eivät ehkä kummatkaan tai molemmat, mistä sitä tietää. Sillä ei pitäisi olla edes merkitystä. Tärkeintä kun yksilön kannalta olisi löytää itselleen toimivimmat tavat ja työvälineet terveelliseen ja energiseen elämään.

Mitä meidän olisi kuluttajina otettava huomioon valitessamme tuotteita/ raaka-aineita, joita ravinnoksemme nautimme. Ensinnäkin kannattaa jo aluksi miettiä jälleen kerran ne omat tavoitteet selkeäksi. Haluatko ison hauiksen, juosta 86km Kolilla, voida kokonaisvaltaisesti hyvin, downshiftata vai kaikkea tätä? Sen selvittäminen määrittää tai pitäisi määritellä myös sinun ruokailuasi / panostamistasi ravintoon ja sen tiettyihin osa-alueisiin. Sanotaan tähän esimerkkinä, että jos käyt 1 kerran viikossa salilla, niin et missään nimessä tarvitse 10 erilaista lisäravinnetta tukemaan optimaalista palautumistasi, sanoi se lisäravinteiden myyjä sitten ihan mitä tahansa. 

Lähdetään sitten miettimään niitä asioita, joissa kohtaa hälytyskellojen olisi hyvä soida.  

EHDOTTOMUUS

Vain tämä takaa sinulle taivaspaikan. Tämä on ainoa oikea tapa tehdä asioita. Ne muut ovat aivan huuhaata! Jätä kaikki hedelmät, kananmunat, lihat jne jne pois ruokavaliostasi! KLING KLING KLING! Ehdottomuus on usein merkki siitä, että jos nyt ei kannata ihan siltä seisomalta juosta helvetin kovaa toiseen suuntaan, niin ei paljon muutakaan! 

TÄMÄ ON TOIMINUT MINULLA JA SADALLA MUULLA TYYTYVÄISELLÄ

Hankala, hankala paikka. Tämä lause toistuu monesti. Se ei vielä itsessään tarkoita, että myytävä tuote/palvelu olisi huono tai katteeton, mutta jos se on joku valtavirrasta poikkeava ja tutkimaton asia/ vähän tutkittu asia, niin silloin 100 tai 500 ihmisen kokemukset ovat vielä verrattain pieniä, että voisit täysin luottaa siihen. Yksilölliset eromme ovat niin suuria, että tällaiset 100:n ihmisen omaohtaiset otannat / niihin perustuvat itse tehdyt tutkimustulokset ovat vielä melko pieniä, että ne voisivat taata sen toimivuuden juuri sinulle. Varo siis varsinkin normaaleista käytännöistä poikkeavia uusia villityksiä, joihin jo 100 ihmistä on hurahtanut! Jos kyseessä on taas vaikka jokin valmennus, joka noudattaa "normaaleita" tapoja, niin se voi olla erittäin toimivakin! Eli tarkasta ensiksi, mihin olet lähtemässä mukaan. Jos joku lupaa vahvemmat jalat ja pyöreän pyllyn treeniohjelmalla, mihin kuuluu kyykky ja maastaveto + sitä sun tätä, niin tämä on ihan mahdollista. Todennäköisesti jopa toimiva konsepti/ohjelma, jos se on jo luonut 100 pyöreäpyllyistä ihmistä. Jos taas kyseessä on ennennäkemätön ruokavalio, missä syödään vain 300kcal /vrk+ juodaan kolera-altaan vettä aamulenkillä, niin 100 ihmistä ei takaa  vielä sitä taivaspaikkaa. 

KEKSINNÖLLÄ TEHTÄISIIN OIKEASTI BILJOONIA, MUTTA NYT ONLY FOR YOU!

Tämän selkein esimerkki on vaikka seuraavanlainen. Jos tykkäät vähän tanssahdella lauantaisin, niin otat katsos illan päätteeksi tätä spirulinaa + magnitude S-uutetta, niin aamulla ei tule krapulaa. Jos tällainen yhdistelmä olisi löydetty, niin tarjoaisiko joku pitkätukka sitä sinulle I LOVE ME-messuilla vai olisiko joku tehnyt sillä jo nuo biljoonat. Aivan oikein: KLING KLING KLING- Juokse karkuun sitä Jukkapojan näköistä kaveria! 

TUOTESISÄLTÖ TAI VAIKUTUKSET OVAT SELLAISIA, MISTÄ ET TAJUA MITÄÄN

Tämä Islanninhevosen suudelma-uute pitää sisällään yli 1000 biomekaanista aineosaa, jotka vaikuttavat välittömästi suusi limakavlojen reseptoreiden kautta mielihyväkeskukseesi ja antaa 50% energisemmän olon. Tätä on käytetty Islannissa jo tuhansia vuosia ja se on peräisin ISLEGYND-geysirin länspuolelta. KLING KLING KLING! Run away, run awayyyyy i jeiii i jei jei jei...

POIKKEUKSELLINEN RAVINTOSISÄLTÖ

Tämä liittyy vahvasti superfoodeihin eikä ole missään nimessä automaattisesti kusetusta, mutta sekin vaara on olemassa. Monesti lause menee näin: Tämä siilinpihkajauhe sisältää 1000 antioksidanttia, jotka tekevät sitä ja tätä. Sen  lisäksi tässä on yli 50 kertaa enemmän C-vitamiinia, kuin koivuhalossa tai appelsiinissa. Nämä on enemmän kuin hankalia monestakin syystä. Ensinnäkin jos väite pitää paikkaansa, niin niiden imeytyminen ja elimistön kyky käyttää ko. vitamiinia tms juuri tästä lähteestä on usein vähintäänkin kyseenlainen ja ei useinkaan tutkittu tieto. Toiseksi aina pitää miettiä, minkälaisia määriä ko. tuotetta käytetään kerrallaan. Jos tuote sisältää vaikka 50 kertaa enemmän C-vitamiinia / tietty paino verrattuna appelsiiniin, niin se ei takaa vielä taivaspaikkaa. Myyjä unohtaa sanoa, että tätä tuotetta käytetään sen helvetin kitkerän maun takia vain  1g kerrallaan, kun appelsiinia syödään normaalisti huomattavasti enemmän. Tällöin tuo moninkertainen C-vitamiini lupaus tai siitä saatu hyöty ei pääse ikinä toteutumaan. En sano suoraan, että KLING KLING, mutta kehotan tutustumaan tuotteeseen. 

RUOKAVALIOIDEN HUOMAAMATTA TAPAHTUVAT VAIKUTUKSET

Tämä on jo todella haastavaa materiaalia, mutta käydään sekin läpi. Monesti uusia/ tietyllä tavalla rajattuja ruokavalioita mainostetaan/ kehutaan sillä, että ne saavat jotakin aikaan. Otetaan nyt vaikka Tällainen Vhh tai vastaava esimerkiksi. Mainostaja / Liekittäjä sanoo, että kun alat noudattamaan tätä hirmulisko-dieettiä ja jätät kaikki viljat ja maitotuotteet pois, niin sinulta lähtee 5kg kuukaudessa! Tämä voi olla tottakin. Kuitenkin kun jätämme jotakin ruokavaliosta pois, niin se pitää luonnollisesti korvata jollakin. Jos ihminen jättää vaikka viljat ja maitotuotteet pois, niin hän alkaa todennäköisesti täyttää lautastaan (toivottavasti) kasviksilla ja maitotuotteet vaihtuvat vähäenergisempiin vaihtoehtoihin, kuten maito veteen tms. Tämä saa aikaan energiavajeen, jolloin laihtuminen on mahdollista. Tässähän ei ole sinänsä mitään huonoa, mutta onko se muutos lopulta sen täysin viljattoman ja maidottoman ruokavalion ansiota vai tapahtuiko muutos sen takia, että mukaan otettiin enemmän kasviksia ja osa tuotteista / raaka-aineista vaihtui vähäenergisempiin vaihtoehtoihin? Onko tämä ihmedieetti siis toimiva? Tähän ei ole nyt mitään oikeaa vastausta, mutta monesti asioita tapahtuu yksinkertaisilla muutoksilla, mitä ei huomata, kun ollaan sen "brändätyn ruokavalion" pauloissa. Muutoksen olisi voinut saada aikaan muutenkin! Niin kuin sanoin tässä ei silti ole mitään väärää, kun tavoitteet kerran täyttyy. Päinvastoin! Halusin vain avata tätä taustaa näiden tiettyjen ruokavalioiden osalta. 

MUISTUTUS ITSELLE- PIDÄ KIINNI SUURISTA LINJOISTA, UNOHDA PIPERTELY

Meillä ihmisillä on välillä paha tapa keskittyä vääriin ja usein niihin merkityksettömiin yksityiskohtiin. Ruokavalion rakentamisessa ja noudattamisessa kannattaa keskittyä suuriin linjoihin ja jos nyt ei unohtaa, niin ainakin rajata sitä pipertelyä hieman. Jos 80% energiasta käytetään niihin suuriin linjoihin, niin loppu aika voidaan piperrellä. Monilla se vain tuntuu menevän päinvastoin. Jälleen kerran otan esimerkiksi kuntosaliharjoittelun ja siihen liittyvän ruokavalion. Se on esimerkkinä helppo ja monille tuttu tai ainakin ymmärrettävä. Jos käy kerran viikossa kuntosalilla ei lihaskasvun osalta ole suurestikaan merkitystä, kuinka paljon bcaa:ta sinun treenilaturissa on tai sisältääkö palkkarisi 30 vai 40g heraa. Nämä ovat sivuseikkoja. Tuonkin energian ja ajan, kun käyttäisi treenaamiseen, niin tulokset olisivat parempia. 

Marraskuussa alkaa seuraava 6- viikon ravintovalmennuksemme SAFKAT KUNTOON!

SAFKAT KUNTOON RAVINTOVALMENNUS
Safkat kuntoon - 6 viikon ravintovalmennus starttaa taas 02.11.
Hinta:79€

Jos kaipaat vinkkejä terveelliseen ja sinun tavoitteitasi tukevaan ruokavalioon, niin kannattaa ehdottomasti ostaa itselle aikainen joululahja ja ilmoittautua mukaan Safkat kuntoon- ravintovalmennukseemme!

Safkat kuntoon on 6 viikon ravintovalmennus, joka tapahtuu verkossa. Käytämme valmennuksessa motivoivaa Movendos valmennustyökalua, jonka kautta osallistujat saavat viikoittasia haasteita ja tehtäviä, jotka liittyvät terveelliseen, ravitsevaan ruokavalioon! Movendoksen kautta yhteydenpito valmentajaan on helppoa, nopeaa ja vaivatonta ja oman edistymisen seuraaminen selkeää ja motivoivaa!

Valmennus sisältää:
- Henkilökohtaisen ruokavalion
- Viikoittaisia haasteita
- Viikoittaisia tehtäviä
- Valmentajan tuen koko 6 viikon ajan
- Paljon reseptejä helpottamaan aterioiden valmistamista
- Ryhmän tuen ja kannustuksen
- Motivoivan Movendos verkkovalmennusohjelman valmennuksen ajaksi
 
Ilmoittaudu mukaan: pttuukka@gmail.com

Safkat kuntoon - valmennuksen kokemuksia:

"Olen tosi iloinen, koska valmennus on vastannut niin hyvin mun tavoitteisiin ja ajatuksiin mitä tältä valmennukselta odotin ja toivoin".

"Viikossa -1,4kg :)"

"Ruoka on hyvää ja sitä on paljon. Paino on tippunut hyvin ja turvotus on hälvennyt!"

"Jes, paino oli taas laskenut, vaikka tuli syötyä kakkua ym ja juotua skumppaa lauantaina ystävän häissä"

"Tämä on loppuelämän projekti, joten yritetään sisäistää näitä juttuja ja ainakin ollaan saatu siihen valtavan suuret eväät ja vinkit, iso kiitos nyt jo Tuukalle. Mä inspiroiduin hurjasti ja sain valtavasti tärkeää tietoa"

Kynä on taas kädessä!

Edellisestä kirjoituksestani on vierähtänyt muutamia kuukausia. Voisin sanoa, että on ollut kiireitä, mutta se ei ole totta, tai on sekin totta, mutta ei mikään syy kirjoitustaukooni! Todellinen syy on kyllästyminen ja tietynlainen ähky tähän blogimaailmaan. 

Muutamia kuukausia sitten makasin illalla sängyssäni ja luin blogeja. Törmäsin ihan sattumalta kahteen peräkkäiseen blogiin, joissa molemmissa parikymppinen, muutamia kuukausia seurustellut mimmi antoi vinkkejä toimivaan parisuhteeseen. 

Minut valtasi hyvin outo olo. Laitoin silmäni kiinni, hengitin pari kertaa syvään ja mietin, miksi helvetissä minä, 32-vuotias, vuorigorillaa muistuttava, itseään mestariksi kutsuva, naimisissa oleva mies luen tällaista paskaa? 

En löytänyt järkevää vastausta tähän kysymykseen! Seuraavaksi minut valtasikin jo säälin tunne jokaista niitä ihmistä kohtaan, joka lukee ja ehkä jopa ottaa joitakin vinkkejä näistä blogeista. Jotenkin tämän tilanteen absurdeus teki minut melkein huonovointiseksi. 

Kaikella kunnioituksella nyt tämä seuraava, mutta muistellessani itseäni 20-vuotiaana ja pari kuukautta seurustelleena. En olisi ollut ehkä ihan oikea ihminen antamaan niitä parisuhdevinkkejä edes Korkeasaaren apinoille, saatikka sitten jollekin länsimaisen lukutaidon oppineelle nuorelle ihmiselle, joka mahdollisesti on kriisissa niin itsensä, kuin parisuhteensakin kanssa! Tämä ajatusketju teki minulle huonon olon ja tajusin, että en voi enkä halua olla tässä enää mukana. Luomassa tällaista illuusiota ja ruokkimassa turhan tiedon ja omaan elämään nojaavan tutkimuksen leijonankitaa!

 En tietenkään väitä etteikö jollakin kaksikymppisellä olisi varmasti elämänkokemusta ja kypsempi suhtautuminen parisuhteen haasteisiin verrattuna itseeni samanikäisenä, mutta silti!

Tämä purkaukseni ja päätökseni pitää taukoa kirjoittamisesta ei johtunut pelkästään näistä kirjoituksista. Olin mietttinyt sitä jo pidemmän aikaa. En myöskään syytä näitä henkilöitä, puhun enemmänkin tästä ilmiöstä, että blogeihin kuka vaan voi kirjoittaa mitä vaan ja sitä pidetään monesti silkkana faktana tietämättä kuitenkaan mitään kirjoittajan asiantuntemuksesta ko. aiheen osalta! :)

Nyt kun tapahtumasta on jo aikaa, olen päässyt siitä yli ja päättänyt jatkaa, niin oman, kuin teidänkin mielienne myrkyttämistä! Olen miettinyt jo pitkään kirjoittamista. Tämä on ehdottomasti minulle se paras tapa saada ajatuksiani ulos. Toiset ovat puhujia, laulajia, maalareita jne, Minä olen ehdottomasti kirjoittaja.

Mitä menneiden kuukausien aikana on sitten tapahtunut? Olemme muuttaneet Monnan kanssa Töölöön, Gere on muuttanut opaskoirakoulun ja kodin väliä varmaan 100 kertaa ja työrintamallakin on vaikka mitä kivaa tapahtunut. Tällaista hyvin perinteistä meidän arkea. Juostaan pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, minä ja Gere sähläten kaikkea mahdollista ja Monnan koittaessa pitää hommaa kasasssa!

Viimeisin kirjoitukseni, mitä en ole koskaan julkaissut on käsitellyt minun ja Monnan suhdetta. Mehän olemme kimpassa, naimisissa, kollegoita, yhtiökumppaneita, 2 koiran vanhempia  ja rakastavaisia! Monta roolia siis kahden ihmisen välissä. Ehkä joku päivä kirjoitan sen loppuun ja pääsette lukemaan, mitä kaikkea tämä meidän elämä pitää sisällään! 

Nyt jatkan perjantai-illan viettoa yhdessä rakkaiden koiriemme kanssa! Monna lähtee Haloo Helsingin keikalle ja me jäädään tänne kolmistaan! 

Mukavaa perjantaita, 

Tuukka

Paras valmentaja vai sopivin valmentaja!

Mä olen jo pidemmän aikaa ärsyyntynyt yhdestä ammattiini liittyvästä seikasta. Nyt ajattelin kirjoittaa sen taas auki ja pois mun mielestä. Aihe on sellainen, että se pyörii vähän väliä blogeissa, lehtijutuissa ja liikuntaharrastajien puheissa. Lähdetään liikkeelle!

Sinussa on roimaa, alkumiehen voimaa, kanna minut metsään apinamies...

Tähän "paras valmentaja" juttuun törmää niin usein, että oikein ihmetyttää. Monesti keskustelupalstoilla on pitkiäkin mielipiteidenvaihtoja siitä, kuka on hyvä tai paras valmentaja. Meillä Suomessa harrasteliikunnassa pyörii usein tällainen erittäin harhaanjohtava ajatus, että hyvän valmentajan pitäisi aina olla ollut menestynyt urheilija valmentamassaan lajissa. Sehän ei pidä paikkaansa. Toki siitä voi olla korvaamatonta hyötyä, mutta kun mietimme harrasteliikunnan lähtökohtia ja pääasiallisia tavoitteita, niin se ei ole välttämättä avaintekijä. 

Juoksuryhmäläiset tulessa!

Pitkä ja menestyksekäs urheilu-ura ei tee kenestäkään vielä hyvää valmentajaa! Onhan näitä esimerkkejä nähty Diego Maradonasta lähtien. Nyt puhun varsinkin harrasteliikunnasta, jossa ihmisten tavoitteet liittyvät useimmiten hyvään oloon, terveellisiin elämäntapoihin, kunnon kohottamiseen, painonhallintaan/pudotukseen ja oman tasonsa kehittämiseen. Näiden tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdotonta sellaisenkaan valmentajan kanssa, jolla ei ole menestyksekästä urheilijauraa taustallaan. 

Keskiviikon lenkki lähdössä käyntiin!

Meillä monesti haetaan keskusteluissa myös sitä absoluuttisesti parasta valmentajaa, kun pitäisi keskittyä etsimään itselleen sopivinta. Valmentaminen on pitkälti motivoimista, kannustamista, välittämistä ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Toki valmentajalla on oltava myös ko. lajin tietämystä, että sitä voi toisille opettaa. Valmentajan ei silti tarvitse olla absoluuttisesti paras vaan riittää, että hän tietää asioista sinua enemmän, osaa motivoida ja opettaa sinua tavoilla ja menetelmillä, jotka ymmärrät ja joihin uskot. Näillä pääsee jo pitkälle. Jos minä menen joogaamaan, niin ei mun tarvitse etsiä 95-vuotiasta Intialaista kurkkulaulajaa saadakseni siitä hyötyä. Riittää, että kävelen lähimpään liikuntakeskukseen ja ilmoittaudun tunnille. Kehittyessäni voisin hakeutua jooga-studiolle ja näin edelleen.

Asiakkaiden treenit ohi ja aika suunnata kotia kohti!

Valmentajien vertailuun liittyy usein sellainen ihmeellinen absoluuttisen täydellisyyden etsiminen. Sellaista valmentajaa ei ole olemassakaan, joka tietää aina, kaikille parhaat mahdolliset keinot, harjoitustavat, määrät ja motiivit. Muutenhan kaikki ammattiurheilijatkin tekisivät arvokisoissa aina parhaan tuloksensa. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka heillä todennäköisesti on maailman parhaat valmentajat ja menetelmät käytettävissään.

Personal Trainer Pursiainen ja asiakkaiden treenivihko!

Kun näen keskustelupalstoilla jonkun etsivän valmentajaa, niin arvatkaa, mikä asia ihmetyttää? Kukaan ei koskaan kysy: Mitä sinä etsit? Mitä haluat valmentajaltasi? Mitä haluat saavuttaa? Mitkä ovat tavoitteitasi? Keskustelupalsta alkaa äkkiä täyttymään erilaisista ylistyslauluista eri valmentajia kohtaan, se on vielä ihan kiva. Sitten alkaa se valmentajien/tahojen haukkuminen ja seuraavaksi onkin vuorossa muutaman valmentajan itseään mainostava kommentti. "Jos sä oikeasti haluat hyvän koutsin, niin mä oon ollut sitä ja olen tätä..." Koko lähtöajatus unohtuu! 

Minun ensimmäinen kysmykseni asiakkailleni on aina: "Mitkä ovat sinun tavoitteesi?" Jos asiakkaan tavoitteet ovat sellaisia, missä en koe voivani häntä auttaa, niin sanon sen aina suoraan. Minä en ole valmentaja sinua varten. Olen pahoillani.

Team MT Personal Training

Olen lukenut keskustelupalstoilta kommenttiketjuja, joissa on etsitty netistä valmentajien pitämiä treenejä, linkitetty niitä keskusteluun ja haukuttu valmentajia sen perusteella. Mikä voisi olla tyhmempää? Mistä tahansa asiasta tai kenestä tahansa henkilöstä saadaan näillä metodeilla luotua täysi idiootti. Mikä onkaan helpompaa, kuin etsiä yksi lause, sana tai ajatus, irroittaa se asiayhteydestä ja leimata ihminen sen perusteella. Tämä on asia, jota pitäisi sivistyneessä keskustelussa ja kritisoinnissa välttää viimeiseen saakka. Tätä kuitenkin tapahtuu koko ajan. Oli kyse sitten valmentamisesta tai vaikka ruokavalioiden vertailusta.  

Lintsin mäet tulee meidän juoksukoululaisille tutuksi :)

Valmentajaa etsiessänne keskittykää etsimään ihmistä, jolla on riittävästi tietotaitoa valmentamaan sinua, jonka kanssa tulette toimeen, johon luotatte ja josta pidätte. Näin te tulette todennäköisesti löytämään itsellenne sopivamman valmentajan, kuin etsimällä sitä absoluuttisesti parasta mahdollista valmentajaa. Jos teidän henkilökemianne eivät kohtaa, niin kaikki se valmentajan tietotaito valuu hukkaan.

Pariskuntatreeniä - vuorossa Boxjump!

Minun mielestäni hyvä valmentaja on asikkaan tavoitteet ja toiveet huomioiva, ammattitaitoinen, avoin, sosiaalinen, aina 100% läsnä, luotettava, helposti lähestyttävä, kuunteleva, kannustava, ymmärtävä, vaativa, nöyrä ja positiivinen. Nämä ovat asioita, joihin minä omassa valmennustyössäni uskon ja joita haluan edustaa. Nämä ovat myös asioita, joita me MT Personal Training kanssa haluamme yrityksenä edustaa. En väitä, että olemme jokaisessa valmentamassamme asiassa maailman parhaita, emmekä edes tähtää siihen. Me kehitämme jatkuvasti itseämme ja haluamme olla parhaita mahdollisia valmentajia meidän asiakkaillemme, koska valmentaminen on niin paljon muutakin, kuin sitä kylmää faktaa, todistuksia tai kunniakirjoja!

Positiivista ja energistä torstaita kaikille! 

Tuukka

Minun Muutos100! Alkoholitonta ja herkutonta elämää!

Terve, 

Maanantain perinteinen aamulenkki!

Mä aloitin tammikuussa uuden projektin. Siinä mulla on tavoitteena olla 100-päivää juomatta tippaakaan alkoholia ja olla syömättä mitään herkkuja. Kohta mä kerron teille, miten tämä ensimmäinen kuukausi on mennyt ja miten se on minuun vaikuttanut. Vuodenvaihde on aina lupausten antamisen aikaa ja olisikin hauskaa tietää, kuinka moni niistä unohtuu jo parissa viikossa, saati nyt, kun ollaan jo helmikuun puolella :).

Mä mietin vuodenvaihteen aikoihin, että mikä olisi mun seuraava isompi tavoite tai haaste. Kaipasin selkeästi taas jotain, mihin pääsisin keskittymään kunnolla ja haastamaan itseäni. Halusin taas tuntea vähän sitä pientä kiusaa, mitä kunnon haasteet saavat pienen ihmisen mielessä aikaan. Mä puhuin tästä asiasta monesti Monnallekin ja pohdin pari kuukautta, mihin mä tarttuisin, mikä olisi se juttu! Maratonit eivät enää kiinnostaneet. Ne saa nyt jäädä mun osalta vuodeksi rauhaan. Jotain muuta sen pitäisi olla! Jotain uutta..

Treenit käynnissä!

Toinen asia, mikä mulla oli pyörinyt jo pitkään mielessä oli, että me tarvittaisiin MT Personal Trainingille joku vastaava juttu. Joku, jonka nimen kuuleminenkin herättäisi kiinnostuksen ja sen pienen kutinantunteen vatsanpohjassa. Olimme päättäneet järjestää uudestaan viime vuodelta tutun kuukaudenkiristelyn. Silti kaipasin sen tueksi ja jatkeeksi vielä jotain muuta.

Kuukaudenkiristely2

Nyt eletään helmikuun alkupuolta. Kuukaudenkiristely2 päättyi tammikuun loppuun. Siihen osallistui satoja ihmisiä, jotka olivat meidän kanssamme sekä tipattomalla, että herkuttomalla koko tammikuun ajan. Olen aidosti aivan mielettömän ylpeä kaikista, ketkä lähtivät siihen mukaan! Me olemme saaneet niin paljon positiivista palautetta ja erittäin inspiroivia tarinoita osallistujilta. Jatkoa seuraa aivan varmasti! Tänään ja huomenna on kiristelijöiden palitsemisen aika, kun arvomme 6 hienoa palkintoa kaikkien osallistuneiden ja kuviaan Instagramiin ladanneiden kesken. Arvatkaa muuten mitä? Instagramiin ladattiin käsitämättömät 611 kuvaa #kuukaudenkiristely2!! HUH!! Käykäähän katsomassa ja motivoitumassa!

Pariskuntatreenit ja kuvaus-sessarit!

Lenkillä mä monesti pyörittelen asioita mielessäni. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun siellä ovat uudet ideat saaneet alkunsa tai jokin homma kolahtanut lopullisesti paikoilleen. Yksi kuulas talviaamu mä sitten olin taas juoksemassa, kun siellä yhtäkkiä kesken lenkin kaikki palaset tavallaan liikahtivat kohdilleen. Syke nousi, jalkojen vauhti kiihtyi ja mun mieleen pomppasi sana: Muutos100! Siinä se oli. Aloin heti pyöritellä sitä mielessä. Mitä/Mikä on Muutos100. Mitä se pitää sisällään, mitä se antaa asiakkaalle, mitä se vaatii, mitä sillä saavutetaan, miten mä voin olla siinä mukana koko sielullani ja ruumiillani! Siitä hetkestä, siltä lenkiltä nämä kaikki asiat lähtivät käyntiin.

Muutos100!

Ensimmäinen Muutos100-projektimme on käynnissä aivan mahtavien n.30:n osallistujan kanssa! He ovat olleet niin inspiroivia ja saaneet jo nyt viikossa hienoja asioita aikaan! Jälleen kerran mä kailotan, että rakastan tätä tunnetta, kun voin olla mukana tällaisissa projekteissa ja osaltani auttamassa ihmisiä löytämään itselleen parhaiten sopivat terveelliset elämäntavat, sekä sen riemun, mikä liikunnasta ja hyvästä olosta tulee!

Muutos100 on sikälikin mahtava juttu, että samantien sain siitä myös itselleni haasteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että en vaadi koskaan keneltäkään mitään sellaista, mihin en itse pystyisi! Se on mun mielestä hyvä sääntö. Niinpä mä päätin laittaa myös itseni likoon ja olla vuoden alusta 100-päivää ilman alkoholia ja mitään herkkuja. Paino sanalla mitään!! Mä en syö raakasuklaata, raakakakkuja, en juo alkoholitonta olutta tai yhtään mitään! Se on vain mun henkilökohtainen päätös ja tämä ehdottomuus toimii itselleni parhaiten :).

Muutos100-ruokia!

Tässä 100-päivän projektissani näen ja koen samalla kaiken sen, mitä meidän Muutos100-ryhmämmekin. Se avaa paljon myös minun silmiäni ja auttaa ymmärtämään omia valmennettaviani yhä paremmin. Muutos100:n sisältöä en tässä sen enempää paljasta, mutta sen kerron, että se alkaa 30-päivän herkuttomalla ja alkoholittomalla ajanjaksolla. Minä haluan olla omalta osaltani näyttämässä mallia ja kääntämässä ennakkoluuloja tällaisia ehdottomia kampanjoita vastustavia mielipiteitä vastaan. Siksi olen tuon koko 100 päivää samoilla säännöillä, kuin meidän ryhmämme jäsenet ovat vähintään 30pv. 

Temppuilut käynnissä!

Miten mä olen sitten muuttunut? 

Mä olen laihtunut 4,5kg. Mun rasvaprosentti oli viimeisissä mittauksissa 11,4%. Voin paljon paremmin, kuin aikaisemmin. Mulla on koko ajan todella energinen olo. Jaksan liikkua, hymyillä ja touhuta paljon asioita päivän aikana. Monelle tulee tietysti mieleen, että onkohan Pursiaisen tehnyt mieli lähteä oluelle, ottaa lasi viiniä tai käydä piipahtamassa Filmtownissa irtokarkki ostoksilla. Joudun vastaamaan tylsästi kaikkiin ei. Ei ole tehnyt mieli mitään näistä. Ei yhtään! Se tässä onkin erilaista, kuin aikaisemmilla kerroilla.

InBody-kehonkoostumusmittauksissa jäi aikaa jumpata renkailla! Vähän on jäykän oloista :)

Lähdin tähän 100-päivän kokeiluun sillä mielellä, että olen vähintään 100-päivää tällä ruokavaliolla. Mä en ole kertaakaan miettinyt, että sitten kun on se 10.04. niin tärähtää ja lujaa. Päinvastoin! Eilen sanoin Monnalle, että ensimmäistä kertaa mulla on sellainen fiilis, että tämä voi olla pidempiaikainenkin päätös eikä mikään tietyn ajanjakson mittainen suoritus. Herkuitta oleminen on muuttunut koko ajan helpommaksi ja missän kohtaa mulle ei ole tullut sellaista "himoa" makeaan tai mihinkään herkkuun tai alkoholiin. Kummallista, mutta totta. 

Aina ei nää kuvauksetkaan meinaa onnistua :)

Minulla on koko ajan parempi ja itsevarmempi olo tämän ratkaisuni takana. Olen huomannut etten tarvitse enää alkoholia mihinkään. Olen löytänyt muita juttuja sen tilalle. Sama homma herkkujen kanssa. Tämä voi kuulostaa vähän hassulta, mutta kupillinen marjoja ja proteiiniletut ovat niitä mun herkkuja tällä hetkelllä. Niistä ei tule paha olo sen enempää henkisesti, kuin fyysisestikään ja lisäksi elimistöni saa niistä tärkeitä ravinto, - ja suoja-aineita. Olen nyt ottanut ensimmäisiä askeleitani kohti jotain uutta, jännää ja todella mahtavaa juttua. Fiilis on kuin rinkka selässä Helsinki-Vantaalla. Tällä kertaa matkalipussa ei vain lue: Tunisia vaan terveellinen elämä ja hyvä olo! :)

Treeni takana, terveysjuoma kädessä ja elämä edessä!

Tuukka

Mielipäivä miehen silmin!

Järjestimme viime lauantaina Onnenrummun mimmien kanssa Mielipäivän. Huikeat puitteet tapahtumalle tarjosi jälleen luottopaikkamme Kartanokylpylä Kaisankoti! Mielipäivä oli yksi minun pitkäaikaisista ammatillisista unelmistani ja oli aivan mieletöntä saada niin osaava, positiivinen, ammattitaitoinen ja iloinen porukka sitä toteuttamaan. Iloksenne voin kertoa, että jatkoa seuraa, tämä ei todellakaan jäänyt tähän :)!

Mielipäivä idea lähti liikkeelle viime kesänä, kun tapasimme Onnenrummun Annan ja Pauliinan kanssa ensimmäistä kertaa. Kävimme syömässä, missäs muuallakaan, kuin mainiossa kasvisravintola Silvopleessä. Se oli muuten minun ensimmäinen, mutta ei taatusti viimeinen kerta kyseisessä paikassa. Niin hyvää ruokaa siellä oli! Suosittelen lämpimästä! 

Namaste!

Silvopleessa me vasta tutustuimme toisiimme. Pauliinan kanssa olimme toki työskennelleet muutama vuosi sitten samassa työpaikassa. Tykkäsin jo silloin Pauliinasta ja tulimme hyvin juttuun. Näin ajattelinkin, että ei se Annakaan varmaan voi kovin pelottava tapaus olla :). Ennakkoluuloni olivat kerrankin oikeassa ja iloiset kasvot, sekä pörröiset hiukset paljastivat minulle heti, että suurempiin pelkotiloihin ei tosiaan ole aihetta :). 

Rauhallinen keskittymishetki ennen vieraiden saapumista!

Seuraavaaan tapaamiseen saimme Monnankin mukaan ja taas mun maailmankuvaa koeteltiin, kun Anna ja Pauliina ehdottivat lounaaksi sushia. Mä yritin tietysti hieman kimeällä ja nasaalilla rantaruotsalaisen aksentillani todeta, että härregud, det passar bra! Sushiahan olen syönyt satoja kertoja, vaeltaessani pitkin koillis-Aasian ylänköjä. Toisin sanoen en ollut ikinä uskaltanut maistaa sitä ja nyt pelotti niin perkeleesti! :). No tykkäsin mä siitäkin. Samalle rakas asiamme eli Mielipäivä alkoi saaman hauraita suuntaviivojaan. 

Sushia ja ääriviivoja!

Tämä oli lyhyt tarina Mielipäivän synnystä. Näiden tapaamisten lisäksi meillä oli muistaakseni 2-3 palaveria, lounasta tai harjoitusta, joissa ohjelmaa, sisältöä ja rooleja luotiin. Jos joku siellä ihmettelee, että onks se kirjoittanu kännissä tän, niin en ole, tai en ainakaan myönnä. Halusin vaan avata muutamalla sanalla historiaa tapahtuman taustalla. Elämä tarjoaa välillä ihmellisiä asioita. Paljon on vettä virrannut vantaassa siitä, kun Pauliina puhui mulle luomuruoasta ja myimme juoksukenkiä, siihen hetkeen, kun istuimme viime lauantaina lootusasennossa takkatulen äärellä puhumassa mielenvoimasta :). 

Ihana Anna äänessä ja mä makaan jossain taju kankaalla, en siis edelleenkään humalassa, vaan transsissa :)

Mielipäivä alkoi erittäin rennoissa tunnelmissa. Istuimme koko porukka takkatulen loimussa, vilttien päällä, kynttilöin valaistussa kauniissa ja rauhallisessa Kaisankodin miljöössä. Ensiksi me vetäjät kerrottiin, miksi me järjestimme Mielipäivän ja mitä nämä päivän aikana käsiteltävät asiat meille merkitsivät ja miksi me ylipäätänsä istuimme siellä. Sitten oli jokaisen osallistujan vuoro. Merkillepantavaa oli se, että moni kaipasi vinkkejä ja ajatuksia stressinhallintaan ja arjen kiireiseen rytmiin. 

Monnan kehon herättelyt käynnissä! Oli mukavaa seurata, kuinka ammattitaitoinen vaimo mulla on :)!

Minulle Mielipäivän aiheet olivat ja ovat yhä hieman vieraampia. Olen miettinyt paljon näitä asioita ja käytän paljon aikaa itseni ja muiden ihmisten käyttäytymisen ja tekojen ajattelemiseen, huomioimiseen ja analysoimiseen. Silti varsinkin tämä oman pään sisällä tapahtuva hetkessä eläminen ja jokaisesta hetkestä nauttiminen on välillä vaikeata. Olen ajoittain impulsiivinen, levoton, malttamaton, energinen ja ylivilkas luonne, joten tuntuu, että kun teen yhtä asiaa on ajatukseni karanneet jo seuraavaan tai sitä seuraavaan hommaan! Se ei ole hetkessä elämistä. Samalla on suuri riski, että kun sählää 4 asiaa samaan aikaan, niin mikään ei tule ikinä valmiiksi, vaan kaikki menevät vähän sinne päin. 

Tasapanoa vaativia liikkeitäkin kokeiltiin!

Mielipäivä jatkui rennoissa tunnelmissa. Sisältö oli suunniteltu niin, että aamupäivä vietettiin rentoutumisen, mindfullnesin ja tietoisen läsnäolon merkeissä. Kaisankodin mahtavan lounaan jälkeen kävimme hiljaisuuskävelyllä ja tutustuimme hieman mindfullness kävelyharjoituksiin. 

Hiljaisuuskävelyllä kauniissa metsässä!

Tämän jälkeen aloimme nostamaan energiatasoja keskittyen itsetuntoon ja tehtiin vähän kehonkuvaharjoituksia. Päivän kruunasi vielä Annan ja Pauliinan mahtava rakkausjooga :)! 

Iik, Insta matskuu!

Olipahan aikamoinen päivä. Me olimme itsekin mukana harjoituksissa aina silloin, kun se oli mahdollista. Pari kertaa mä sain itseni todella rauhalliseksi ja löysin minäkin jotain, mitä en ole pitkään aikaan tavoittanut. Huomasin myös sen, että kilpaurheilutausta vaikuttaa siihen, että olen tottunut saavuttamaan asioita. Ajattelen, että okei, nyt mä oon tosi rento tai tietoisesti läsnä, mutta kun se ei mene niin...Näissä asioissa ei voi itseään ja mieltään pakottaa. Sen pitää antaa tulla... :)

It`s magic!

Kotiin päästyämme meillä oli koko illan ajan todella seesteinen olo. Emme avanneet televisiota, kun ei kumpkaan halunnut sitä katsoa. Me vain olimme ja hymyilimme :). Aika mahtava fiilis! Tämä raukeus kantoi vielä sunnuntainkin yli. Nyt kun olemme olleet jo viikon töissä, niin tunne alkaa tasaantumaan ja moni asia on myös unohtunut. Niinhän siinä käy aina. Olemme silti tehneet muutamia muutoksia arkeemme. Päivä opetti myös meille todella paljon uusia asioita itsestämme. 

Tässä kirjoiteltiin voimalauseita. Mä en kirjoittanut, kun Pauliina ei antanut mulle paperia ja sit se vielä nauroi mun kuomille!

Odotankin jo mielenkiinnolla seuraavaa Mielipäivää. Olemme käyneet alustavia neuvotteluita ja tunnusteluita sen järjestämiseksi. Sen verran uskallan paljastaa, että keväällä on kaikilla taas mahdollisuus osallistua, oppia lisää itsestään ja mielen, - sekä stressinhallinnasta.

Tässä me päästiin punaiselle matolla rikkomaan rajojamme ja poseeraamaan kameralle! Ei huono!

Mukavaa ja stressitöntä perjantain jatkoa!

Tuukka

Juoksuvalmennusta

Tänään kirjoittelen mun päivästä ja siitä minkälaista on valmentaa juoksijoita. Kevään lähestyessä myös juoksusta kiinnostuneiden asiakkaiden lukumäärä aina kasvaa. Moni on asettanut tavoitteekseen jonkin hienon juoksutapahtuman ja kaipaa sitten hieman valmentajan vinkkejä harjoitteluunsa. Minulla on valmennuksessa niin aloittelijoita, kuin kokeneempiakin juoksijoita.

Ihana ja iloinen Marissa!

Juoksu on eritääin suosittu harrastus. Sen näkee joka vuosi kasvavissa harrastaja, - ja osallistujamäärissä eri tapahtumien yhteydessä. Juoksuvalmennuksen tarjoaminenkin on yleistynyt. Yhä useampi kuntokeskuskin on aloittanut omat valmennuksensa. Mielestäni on vain hyvä, että harrastajat saavat monipuolisesti opastusta juoksuun. 

Sanon aina, että juoksu on yksinkertainen laji. Liikutat vain vuorotellen jalkoja toistensa eteen. Mitä enemmän siihen kuitenkin perehtyy, sitä monimutkaisemmaksi se muuttuu. Juoksun yksi suurimista haasteista on se, että jo 1 sekunnin aikana, siinä tapahuu valtava määrä asioita. Sikäli juoksu on teknisesti haastavampaa, kuin moni asia kuntosalilla. Ylätaljassa tai penkkipunnerruksessa ei vielä sekunnissa hirveitä tapahdu ja monissa liikkeissä käytetään huomattavasti vähemmän eri lihaksia ja lihasryhmiä samanaikaisesti, toisin kuin juoksussa. 

Marissa katsoo kameraa ja minä jotain ihan muuta...

Juoksuvalmentamiseen, niin kuin valmentamiseen yleisestikin kuuluu tyhmä, minua turhauttava leima. Se on se kulunut fraasi valmentajan omista saavutuksista. Moni kysyy aina valmentajia vertaillessa, että mikä sun koutsin maratonenkka on? Paljonko se nostaa penkistä? Näillä asioilla voikin olla väliä. Minulla ei välttämättä ole hirveästi annettavaa alle 3 tunnin maratoonarille tai 250kg:n penkkaajalle. Valmentamisen perusidea on kuitenkin se, että valmentajan pitää tietää valmentamastaan asiasta enemmän kuin valmennettava. Valmentajan ei missään nimessä tarvitse olla mailman paras tai olla kokenut kaikkea ko. lajista itse henkilökohtaisesti urheilijana. Muuten meillä Suomessakin voisi juoksukoutsit olla suhteellisen harvassa. 

Valmentajaa etsittäessä pitäisi kuitenkin ennätysten sijaan keskittyä mm. seuraaviin asioihin!

- Mitä sinä kaipaat valmentajalta/ valmennukselta?

 - Pystyykö hän tarjoamaan näitä asioita?

- Mitkä ovat niitä osa-alueita, joita haluat kehittää ja onko valmentaja oikea ihminen siihen/niihin?

- Miten sinulla synkkaa valmentajan kanssa. Puhutko ns. samaa kieltä, ymmärrättekö toisianne, onko sinun helppo olla hänen kanssaan?

- Tukeeko valmentajan vahvuudet ja osaaminen sinun tavoitteitasi?

- Onko valmentaja kokenut/nähnyt/opiskellut jne niitä asioita, joita sinun pitää kehittää tavoitteesi saavuttaaksesi? 

Kyllä me välillä ihan tosissaankin treenattiin :) Siellä on joku fanikin räpsimässä meistä kuvia!

Tässä muutama hyvä kysymys, joista kannattaa lähteä liikkeelle. Kannattaa valmentajaa valitessa miettiä, minkälainen on valmentajan elämäntilanne, kokemus, historia ja omat harrastukset sinuun/tavoitteisiisi verrattuna. Olen kirjoittanut näistä asioista aiemminkin. Maailman paras kestävyysjuoksijoiden valmentaja ei välttämättä ymmärrä työssäkäyvän yksinhuoltajan arkea ja haasteita yhtä hyvin, kuin joku muu, joka valmentaa muitakin samassa elämäntilanteessa olevia.

Juostaan, juostaan, nopee, nopee, nopee, kintut on liekeissä, silmät on sokeet...

Tänään minulla oli ilo ja kunnia vetää treenit aina yhtä positiiviselle, iloiselle ja viehättävälle Marissalle! Kirjoitin Instagramiinkin, että jos saisi aina juosta näin pirskahtelevan iloisissa tunnelmissa ja seurassa, niin aamulenkitkin sujuisivat kuin itsestään.

Me oltiin sovittu tapaavamme klo:9.30 keskustassa. Lajille vihkiytyneenä mä tietysti juoksin paikalle ja sain samalla tehtyä oman treenin. Koitan usein yhdistellä mun treenejä asiakkaiden treenien yhteyteen eli itse sporttailen joko ennen tai jälkeen asiakkaan treenejä. Näin säästän rutkasti aikaa verrattuna siihen, että tekisin omat treenit aina erikseen. 

Näin me heilutellaan käsiä juostessa.

Marissalla on ollut haasteita selkänsä kanssa ja hän halusi, että keskittyisimme juoksutekniikkaan, sekä siinä samalla keskustelisimme juoksuharjoittelusta. Marissa osallistuu rohkeana mimminä keväällä Helsinki City Runille ja hänellä on valmistautuminen nyt täydessä vauhdissa.

Aloitimme treenit alkulämmittelyllä, minkä jälkeen teimme muutamia tekniikkaharjoitteita. Keskustelimme samalla juoksutekniikan perusteista ja niistä yleisimmistä haasteista.

Kukkuu!!

Kun juoksija osaa juosta riittävän tiheällä askelluksella, hyvässä ryhdissä, keskivartalo aktiivisena ja ryhti ylväänä ja askelkontaktinkin ollessa sopiva asentoon nähden, niin silloin ollaan teknisesti jo hyvällä tasolla. Näin pystymme todennäköisemmin välttämään juoksussa helposti syntyviä vammoja ja meillä on mahdollisuus opetella ja keskittyä pienempiin nyansseihin. Marissalla olikin paketti jo kivasti kasassa, joten keskityimme juuri näihin pienempiin seikkoihin, kuten käsien liikkeeseen, pakaroiden aktivaatioon ja Suomalaiseen ylpeyteen :). 

Yhteistreenit kestivät n. 60min ja saimme käytyä paljon asioita läpi. En mene tässä nyt tarkemmin harjoitusten sisältöön, vaan niistä voitte lukea lisää Marissan blogista parin päivän päästä! 

Me bloggaajat, PT:t jne sosiaalisenmedian soturit julkaisemme paljon kuvia ja videoita. Yleensä päädymme jakamaan niitä onnistuneimpia otoksia, missä on tukka takana, huulet tötteröllä ja elämä mallillaan. Kaikkihan tietävät kuitenkin, että onnistuneen suorituksen takana on liuta epäonnistumisia ja uutteraa harjoittelua. Nyt laitan tähän loppukevennyksenä mun ja Marissan tyylinäytteen, kun yritimme juosta hitaasti, että se näyttäisi kuvissa sitten hyvältä. Kuinka me onnistuttiin? Sen saat itse päättää :)!

Sen tuntee, kun se ei lähde!

Mukavia lenkkejä ja varokaa heikkoa jäätä!

Tuukka