Haasteita ja lupauksia

Nyt kun vuosi 2014 lähenee loppuaan on hyvä aika katsoa sitä vähän taaksepäin ja miettiä, mitä kaikkea se meille tarjosikaan. Vielä on kuitenkin muutama päivä tätäkin vuotta jäljellä ja meillä on aikaa laittaa käyntiin uusi haaste! Lisäksi haastan itseni, kohta kerron miten. Tein myös muutamia uudevuodenlupauksia, tai siis Monna teki mun puolesta ja niitä on noudatettava :).

Sieltä se nousee!

Olen joskus sanonut, että vuodenvaihde ja tämä taaksepäin katselu on pelottavaa. Kun alkaa miettimään, mitä kaikkea vuoden aikana onkaan tapahtunut, niin hyvässä, kuin pahassa, niin itselle, kuin lähimmäisilleen, niin ei uskalla edes miettiä, mitä kaikkea vuosi 2015 tuokaan tullessaan. 

Uskon kuitenkin, että meillä kaikilla on jokin kohtalo ja tarkoitus täällä, mihin pystymme toki omilla valinnoillamme vaikuttamaan. Näin ollen ei sitä tulevaa vuotta kannata juurikaan pelätä. Painetaan vaan satalasissa ja nautitaan jokaisesta päivästä, mitä saamme elää, olla ja kokea.

Me ollaan aloitettu yhteislenkit ja nyt ollaan juostu jo 10km:n vetoja :)

Mun uudenvuodenlupaukset voidaan tällä kertaa jakaa arkisiin ja haastaviin. Arkiset lupaukset ovat näitä jokapäiväisiä juttuja, jotka voisi hoitaa paremmin. Me keksimme Monnan kanssa molemmat toisillemme kaksi juttua, mitä toinen voisi parantaa. Niistä tuli samalla uudenvuodenlupauksiamme toisillemme.

Väsyneet tanssijat!

Mä sanoin Monnalle, että se voisi hoitaa hommat loppuun. Sillä on paha tapa aloittaa jonkun asian tekeminen ja jättää se sitten siihen. Jos se tekee vaikka leipää, se voi jättää voirasian pöydälle. Tai jos se kuvaa jotain tuotteita blogiin, se siirtää ne kuvattuaan vähän piiloon, vaikka kahvinkeittimen taakse. Tavarat eivät siis löydä lopullisille paikoilleen, vaan se piilottelee niitä :). Se ärsyttää, kun on oltu jo 8-vuotta yhdessä ja se piilottelee niitä kamojaan :).

Toi piilottelee niitä tavaroita!

Jos siellä on joku, joka ei mua henkilökohtaisesti tunne, niin voin tässä vaiheessa kertoa, että mustahan ei mitään vikoja löydy. En piilottele kamppeita kahvikoneen taakse ja oon omasta mielestäni muutenkin aika pirtsakka ja hauska kaveri, noin niin kuin 24/7.

Omasta mielestäni oon tosi hauska kaveri! Perhe on ilmeistä päätellen toista mieltä.

No se toinenkin mielipide asiaan tietysti on. Kukas mut tuntisi paremmin, kuin Monna. Jo 8-vuotta se on katsonut tätä sikailua :). Mun lupauksiksi tuli tänä vuonna laittaa roskat roskiin ja myös tyhjentää roskikset ajoissa. Mä heittelen roskiin kuuluvia juttuja sinnepäin. Tyyliin, kunhan ne ovat sen roskiksenoven takana, niin kaikki on hyvin. Sitten kun Monna avaa sen seuraavan kerran, niin ne mun heittämät roskat on siinä lattialla sen nenän edessä :). Kai se alkaa ärsyttää ajan kanssa!

Toista juttuani en enää muista. (Älkää kertoko Monnalle) On kuitenkin yksi asia, jonka olen luvannut lopettaa, tai no vähentää ainakin. Se on Monnan ärsyttäminen, kun se on huonolla tuulella tai väsynyt. Silloin mä saan niin kuin lisää virtaa siitä sen olotilasta ja alan esimerkiksi laulaa ihan sen vieressä näin: Bronttooo, Bronttooo, Brontto, Brontto, Bronttoo, Bronttoo SAAAUUUUURUUUUUSSS...Samalla mä alan tanssimaan ja koirat innostuu jahtaamaan mua :). Siinä on pian aikamoinen sirkus käynnissä ja ymmärrän kyllä, ettei sitä jaksa ihan jokailta katsoa :). Tätä mä en siis missään nimessä voi lopettaa kokonaan. Ei tupakkaakaan lopeteta seinään, vaan ekaks järsitään Nicoretteä. Mä voisin vaikka vaihtaa biisiä tai lieventää tätä jotenkin, mut lopettaminen tuntuu kyllä juuri nyt vaikeelta. Onhan siinä kuitenkin viihdykettä koirillekin :).

Tää on mun laulu-ilme! Bronttoo bronttooo....

Nyt mä muistin sen toisen tai siis kolmannenkin. Se on myöhästely. Tää on mulla verissä ja tosi vaikeeta muuttaa. Meidän lähdöt ihan aina ja jokapaikkaan menee suunnilleen niin, että silloin kun pitäisi olla valmista, niin mä juoksen eteisen, keittiön, olkkarin ja makkarin väliä. Milloin etsin lompakkoa, milloin paratakonetta, autonavaimia, lapasia jne jne. Aina mä keksin jotain väänneltävää ja käänneltävää, kun pitäisi olla jo menossa. Sitten me lähdetään kauhealla sterssillä ja kaikki on kiukkuisia, kunnes mä alan sit autossa laulaa: Bronttooo, Bronttoo, Brontto, Brontto....

Vuoden viimeinen aamupalaveri oli tänään ja meitä jännitti näin paljon!

Siis kaikki kaverit, perhe, ystävät ja kylänmiehet, jos olemme joskus olleet myöhässä, syy on yksinomaan minun. Monna on aina ajoissa. Siinä jos jossain se on oikeesti hyvä ja se on mahtava piirre ihmisessä. Mikään ei ole tyhmempää, kuin toisten odotuttaminen.

Nyt tykitetään lisää lupauksia. Seuraavaksi käydään niiden haastavien lupauksien kimppuun. Tässä samalla haasteemme myös teille. 

Lupaan itse olla 100 päivää

- Juomatta tippaakaan alkoholia.

- Syömättä mitään herkkuja.

- Syömättä lisättyä sokeria.

Haastamme teidät mukaan 30 päiväksi Haaste alkaa perjantaina 02.01.2015 ja loppuu 01.02.2015.

Säännöt: 

- Ollaan juomatta tippakaan alkoholia. 

- Taistellaan syömättä mitään herkkuja ( jäätelö, karkit, suklaat, keksit, leivonnaiset, limut, sipsit)

-  Keksitään keinot välttää lisättyä sokeria.

Instagramissa: Osallistu haasteeseen, noudata kilpailun sääntöjä ja laita motivaatiokuvia #kuukaudenkiristely2 #mtpersonaltraining . Haasteen päätyttyä palkitsemme parhaimmat motivaatiokuvat, sekä osan haasteen kunnialla selvittäneistä huikean hienoilla palkinnoilla.

Facebookissa: Osallistu haasteeseen, noudata kilpailun sääntöjä, seuraa facebookista MT Personal Trainingin-sivuilta haasteen etenemistä. Kaikkien haasteen selvittäineiden kesken arvotaan huikeita palkintoja. 

Kuukaudenkiristely 2 palkintoja:

- Osallistuminen Helsinki City Run ½ maratonille MT Personal Trainingin joukkueessa. 

- 50€ lahjakortti Lorna Janen verkkokauppaan: http://www.lavli.fi/

- Cocovin tuotteita 50€:lla.

- Lisäksi paljon yllätyspalkintoja

Lähtekää mukaan kokeilemaan omia rajojanne ja haastamaan itseänne rohkeasti. Tule mukaan, inspiroidu ja kannusta muita osallistujia joko Instagramissa tai facebookissa. 

My way - tarina yrittäjyydestä

Voisin tässä joulun ja viikonlopun alla kirjoittaa ajatuksiani yrittäjyydestä ja siitä, miksi minä valitsin tämän tien. Yrittäjyydestä kuulee puhuttavan paljon, niin hyvää, kuin pahaakin. Nyt kerron muutamilla virkkeillä, miten minä olen sen kokenut. 

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Minun tieni yrittäjäksi alkoi tavallaan jo muutama vuosi sitten. Tässäkin tarinassa kohtalolla ja anopilla on roolinsa, niin kuin hyvissä tarinoissa usein tuppaa olemaan. Rakas vaimoni Monna oli irtisanottu työstään ja oli työnhakijana muutaman kuukauden. Tällöin anoppini keksi, että pitäisikö Monnan hakea PT-kouluun, kun hän oli jo työskennellyt liikunta-alalla ja oli muutenkin kiinnostunut hyvinvoinnista. Monna haki ja pääsi kouluun. Sitten se kertoi aina innoissaan, että mitä ne siellä koulussa olivat opetelleet ja mistä oli puhuttu. Pian huomasin ajattelevani, että tuo on juuri sitä, mitä minä haluan tehdä ja oppia lisää. Miksi mä en siis toteuttaisi itseäni. Päätin Monnan kannustamana sitten hakea itsekin PT-kouluun.

MT Personal Trainingin trainerit!

Näin jälkikäteen on hassua miettiä asioita ja sattumia. Mä muistan useamman kerran mun kavereiden sanoneen mulle, että etkö voisi opiskella liikunta-alalle PT:ksi tms tai alkaa kirjoittamaan blogia. Nyt mä luulen, että moni niistä kyllä katuu sanojaan tätäkin lukiessaan. Nämä tapahtumat ovat sattuneet joskus 10-vuotta sitten. Näin se maailma meitä ihmisiä kuljettaa. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, saatikka 10-vuoden päästä :). Mulla meni vaan vähän pidemmän aikaa löytää oma tieni.

Meidän mahtava juoksuryhmä treenaamassa!

Vanhassa työpaikassani tätä kouluun menemistäni ihmeteltiin. He olivat sitä mieltä, että voisivat itsekin järjestää varastossamme PT-koulutuksen teemalla: syö pähkinöitä, juo vettä ja käy lenkillä. No onneksi menin ihan kunnon kouluun enkä tähän Pähkinätieteen korkeakouluun :).

Valmistuttuani koulusta aloin haaveilemaan PT:n ammatista. Vielä aika ei ollut kypsä, enkä sen puoleen minäkään. Tässä ammatissa tarvitaan todella laajakatseista suhtautumista asioihin ja silloin olin vielä aivan liian ehdoton ja tietämätön ryhtyäkseni täysipäiväiseksi PT:ksi. En olisi pystynyt antamaan asiakkailleni sitä, mitä koin heidän ansaitsevan.

Kesän Bootcampeilla oli energinen meininki ja paljon rohkeita osallistujia!

Pari vuotta siinä kului opiskellessa lisää, PT:n hommia osa-aikaisesti tehdessä ja tulevaisuuden suunnitelmia haudutellessa. Huomasin yhä useammin miettiväni, mitä haluaisin ihan oikeasti tulevaisuudessani tehdä ja voisinko joskus olla täysipäinen PT ja yrittäjä. Asiat alkoivat taas loksahdella, kuin itsestään. Monna oli ollut yrittäjänä jo pari vuotta ja saanut asiat hienosti rullaamaan. Sekin antoi minulle uskoa ja mahdollisuuden miettiä omien unelmien toteuttamista. Kaksi tuoretta yrittäjää samassa taloudessa ei ole välttämättä mikään turvallisin ratkaisu taloudellisesti :). Nyt siitä ei kuitenkaan ollut huolta.

Kaiken takana on nainen...

 Monna kannusti minua koko ajan todella mahtavasti. En rehellisesti sanottuna tiedä ketään toista ihmistä, joka olisi niin ehdottomasti ollut aina mun tukena kaikessa, mitä olen päättänyt tehdä tai tavoitella. Siinäkin mielessä Monna on mieletön persoona! Se on suurin tuki ja kannustaja mitä mulla on elämässäni ollut! Sen asenteesta voisi todella moni ottaa oppia! Suomalaiseen luonteeseen kuuluu usein sellainen ihmeellinen perusnegatiivinen pohjasointi. Ihmiset eivät tue edes lähimmäisiään näiden toiveiden ja unelmien tavoittelussa. Se on asia, mistä me voisimme ottaa monilta kansoilta oppia. Positiivisuus ja kannustaminen! Ei se ole sinulta pois, jos veljesi, siskosi, kaverisi tai lapsesi saa jotain aikaan.

Maratonkoulun loppukaronkka! Upeita mimmejä!

Suurimpia syitä yrittäjäksi ryhtymiseen oli halu tehdä asioita itselle ja halu tehdä asioita juuri sillä intensiteetillä, millä haluaa. Minä kohtasin välillä entisessä työssäni tilanteita, joissa huomasin ajattelevani aivan toisin, kuin päättävät tahot. Halusin satsata johonkin asiaan 100%:sti, mutta kun en saanut minkäänlaista tukea, aloin tuntea kyllästymistä ja epäuskoisuutta. Se johti siihen, että aloin samalla myös menettämään motivaatiotani. Tämä yhdistelmä ei tuntunut enää kivalta. Kaipasin myös vapautta ja mua ärsytti polkea aamuisin Kamppiin. Mua ärsytti välillä myös asiakkaat ja ne samat rutiinit, päivästä toiseen. Samat ongelmat tietokoneiden ja muiden laitteiden kanssa. Samat selitykset ja tuhanteen kertaan kuullut kysymykset Kaiken kaikkiaan tiesin, että tästä lammesta en enää uusia kaloja löydä!

PT:n pitää huolehtia myös omasta kunnostaan!

Mielestäni monissa pienemmissä yrityksissä oirehditaan samanlaisia asioita. Firmalla, kuin työntekijöilläkään ei ole selviä päämääriä eikä tavoitteita. Asioita tehdään niiden tekemisen takia, eikä siksi, että sillä tavoiteltaisiin jotain. Ihminen tarvitsee haasteita ja tavoitteita motivoituakseen. Pelkkä raha ei enää nykypäivänä useinkaan riitä. Meidän sukupolvemme on jo tottunut siihen, että elämän peruspalikat on kunnossa. Leipää on pöydässä ja usein vierestä löytyy voita ja Edamiakin. Olemme itseasiassa jopa niin kermaperseitä, että kehtaamme valittaa kitusiimme tunkemiemme proteiinipatukoiden sokeripitoisuuksista ja väittelemme siitä kumpi on terveellisempää oliiviöljy vai kookosöljy :). Anteeksi, nyt lähti homma taas repeilemään!

Jotakin mä oon tässäkin ollut tekemässä. Juoksen, punnerran tai teen pitoja, kuka näistä tietää :)

Huomasin siis yhä useammin ajattelevani, että haluaisin tehdä tämän asian toisella tapaa, mutta nyt siihen ei ollut aikaa, resursseja tai halua. Samalla tajusin ajattelevani koko ajan enemmän negatiivisesti kaikesta. Tämä oli tuttu tunnetila nuoruudesta, jolloin oirehdin samalla tavalla eräässä toisessa pidempiaikaisessa työpaikassani. Aika alkoi olla kypsä. Kevään ajan mietin enää vain sitä, koska on se hetki. Päätös oli jo tehty. Mun oli aika vaihtaa maisemaa. En voinut kuvitellakaan siirtyväni liikuntakeskukseen PT:ksi. Mulla on aivan liian kova tahto ja halu tehdä asioita omalla tavallani, että voisin työskennellä niin kuin Suomessa monesti liikuntakeskuksien PT:t työskentelee.  Mulla on todella suuri halu toteuttaa itseäni ja saan koko ajan ideoita uusista jutuista. Tämän takia yrittäjyys sopii minulle. Haluan toteuttaa itseäni, ideoitani ja uskon, sekä luotan siihen, että niissä on järkeä ja ne toimivat!

Itsenäisyyspäivänä oli pääkaupungissamme synkkä ilma, mutta kauniit värit!

Elokuun viimeisenä päivän pakkasin kamppeeni, kävelin sporapysäkille ja hyppäsin paitsi 10:n sporaan, niin samalla myös kohti yrittäjyyttä. Toiminnan miehenä menin suoraan DHG:lle tilitoimistoon tekemään sopimuksen. Tässä vaiheessa starttirahapäätöskin oli jo saatu, yritys perustettu ja kaikki muutkin paperihommat hoidettu. Olin siis virallisesti yrittäjä. 

Tunsin olevani vihdoin vapaa kahleista. Monien kuukausien negatiiviset ajatukset ja alakulo vaihtuivat kertaheitolla vapauteen, positiivisuuteen ja kovaan haluun tehdä tätä työtä ja toteuttaa itseään. Muistan sen fiiliksen, kun kävelin tilitoimistolta kohti kotia. Olin niin innoissani, että olisi tehnyt mieli heittää kuperkeikkaa. Mua ei haitannut tippaakaan edes se, että satoi ja mun kaikki kamat oli paperikassissa, josta repesi pohja irti! Siellä mä painoin tyhmä hymy huulilla, tennismailat ja muuta romppeet kainalossa! Hyvä ettei ohikulkijat soittaneet valkotakkisia paikalle. Mä en hetkeäkään epäillyt onnistunko yrittäjänä ja haaveeni toteuttamisessa. En ole vieläkään kokenut sellaisia ajatuksia. Olen ollut tästä valinnasta varma päivästä 1 lähtien!

Talvi-bootcamp ja punnerrushaaste käynnissä :)

Yrittäjyyteni alussa kohtasin kuitenkin monenlaista vastaanottoa. Osa ihmisistä oli todella kannustavia. Osa oli suorastaan innoissaan siitä, kuinka rohkea olin, kun lähdin toteuttamaan haaveitani ja unelmiani. Sitten oli tottakai sitä pessimismiäkin ilmassa. Sitä ei tässä maassa voi välttää, joten siihen en tämän enempää myöskään tässä kirjoituksessa rivejä käytä :). Pysykööt pessimistit, epäilijät, ilkeät ja pahansuovat ihmiset koloissaan ja mökeissään. Me painetaan positiivisuudella eteenpäin! Eiks vaan? :) Mä olen alkanut koko ajan yhä enemmän toteuttamaan ajatusta, että pidän lähelläni ihmisiä, joista saan virtaa ja jotka haluavat hyvää mulle. Jätän koko ajan vähemmälle minuun negatiivisesti vaikuttavia tyyppejä. Joku voi ajatella, että onpa julmaa, mutta mun mielestä just päinvastoin. Miksi mä antaisin aikaa jollekin, joka ei halua kannustaa mua mun unelmien saavuttamisessa ja kyseenalaistaa mun valintoja. Onks se loppujen lopuksi edes ystävyyttä silloin?

Mitä yrittäjyys on antanut minulle?

Se on antanut ennen kaikkea mahdollisuuden toteuttaa itseäni, ideoitani, haaveitani ja unelmiani. Se on antanut myös vapauden. Vapaus on minulle tärkeä asia. Yritän nykyään elää niin, että olen mahdollisimman vähän sidottu mihinkään. Se on minulle tärkeä asia. Yrittäjyys antoi myös omat aikatauluni. Aamuisin valmennan monesti jo klo:6.00. Sitten olen päivän kotona koirien ja vaimon kanssa. Päätän milloin ja kuinka pitkään lomailen. Välillä otan 2 ylimääräistä vapaapäivää viikkooni, jos tuntuu, että kaipaan niitä. Välillä taas työskentelen yöhön asti jonkun projektin parissa, jos se sitä vaatii. Voin opiskella ja ottaa asioista selvää, kehittää itseäni huomattavasti enemmän, kuin ennen. Silti kaikista suurin juttu on se vapaus tehdä milloin, miten ja mitä haluaa! 

Kuvaaja: Ossi Pietiläinen

Miten yrittäjyys on muuttanut minua?

Olen tuntenut suurimman osan ystävistäni ihan pienestä pojasta lähtien. Pisimmillään jostain 4-5 vuotiaasta ja suurimman osan 6-10 vuotiaasta lähtien. Olen aina kokenut nämä ihmiset omikseni. En tutustu ihmisiin kovin nopeasti, tai tutustun, kun olen niin sosiaalinen, mutta en päästä lähelleni. Sanotaan mieluummin niin! 

Yrittäjyyden ansiosta olen tajunnut yhden seikan. Tässä maailmassa on aivan mieletön määrä mahtavia ihmisiä. Olen jo nyt muutaman kuukauden aikana saanut valtavasti uusi ystäviä ja tavannut mielettömiä persoonia, joiden kanssa saan olla tekemisissä niin työ, - kuin vapaa-ajallakin. Olen ymmärtänyt sen, että kun on itse avoin ja valmis kohtaamaan uusia asioita ja ihmisiä, niin kokee samalla paljon enemmän. Sitä tavallaan elää enemmän täysillä! Ymmärsin hetki sitten myös sen, että tavatessani ja tutustuessani samalla alalla toimiviin ihmisiin löydän paljon samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Meillä on todella paljon jaettavaa ja me elämme tavallaan samaa elämää työmme ja intohimomme puolesta. Se on todella inspiroivaa ja mielenkiintoista. Näistä samoista asioista en pysty välttämättä puhumaan omien vanhojen kavereden kanssa tai ehkä he eivät ymmärrä näitä asioita samalla tavalla, kuin joku joka on yhtä suurella tunteella mukana kuin minä. Toteuttaa itseään samalla alalla ja kohtaa viikottain samanlaisia ajatuksia, vastoinkäymisiä ja onnistumisia, kuin minä! 

Monna laittaa mut koville treeneissäkin!

Siinä oli minun tarinani yrittäjyydestä ja sen alkutaipaleesta. Paljon on jo nähty ja ihan mielettömästi on vielä tietysti nähtävääkin! Jos siellä joku nyt miettii pitäisikö ryhtyä yrittäjäksi tai uskallanko lähteä seuraamaan unelmiani ja päästää samalla irti varmasta palkkatyöstä, niin voin kyllä lämpimästi suositella, että kannattaa! Tietenkin tarvitaan hyvä suunnitelma ja liikeidea, mutta jos ne on lapasessa, niin GO FOR IT!!

Tässä on yksi tapahtuma, minkä järjestämistä olen miettinyt jo pitkään. Nyt sain siihen niin mahtavat ihmiset mukaan, että se tuli mahdolliseksi. Käy klikkaamassa linkkiä, ota selvää mistä on kyse ja tule mukaan! 

Mielipäivä

BOOM! 

Tähän tekstiin jäi nyt kaikki

 olkaa hyvä, 

Toivottavasti saitte tästä tunteesta kiinni,

mitä yritin välittää teille näiden sanojeni kautta!

Tuukka

Helpomman ruoan puolesta

Käsittelen työssäni paljon ruokavalioon liittyviä haasteita. Ne ovat lähellä sydäntäni vapaa-ajallani. Työni puolesta on aina erittäin palkitsevaa, jos pystyy olemaan ihmisille avuksi ja antamaan ideoita. Minun oma filosofiani on karkeasti sanottuna jossain Professoreiden ja hippien välissä. En allekirjoita täysin Suomalaisia ravitsemussuosituksia ihan sellaisenaan enkä kyllä suoraan sanottuna mitään näitä rajaavia ruokavalioitakaan, kuten vaikkapa paleo, kasvisruokavalio, tms. 

Lohta ja kasviksia!

Näissä esimerkeissä ei ole mitään vikaa. Päinvastoin ne ovat hyviä ja sopivat monelle tuntemallenikin henkilölle loistavasti. Olen itsekin kokeillut useampia ruokavalioita viikoista-kuukausiin. Silti en ole vielä jäänyt noudattamaan niistä yhtäkään. Osia ja ajatuksia niistä olen kyllä ottanut mukaani, mutta täydellinen omistautuminen asialle on jäänyt. Tiedän, että nämä ovat yksilöllisiä asioita ja joku kasvisruokavaliota noudattava voi siellä saada nyt vaarallisia verenpaineita ja Paleon nimeen vannovankin sipuli alkaa menemään juntturaan. Ajatukseni perusta on se, että lähtisinkö muuttamaan jonkun sekaruokavaliota käyttäneen asiakkaani ruokavalion noudattamaan oikeaoppisesti jompaa kumpaa, niin vastaus olisi: en lähtisi, jos jokin allergia/yliherkkyys/uskontoon liittyvät tekijät tms eivät sitä vaatisi. 

Lounaalla kauniin vaimon kanssa! Yrittäjän arjen parhaita puolia :)

Ruokavalioiden trendi tuntuu tällä hetkellä olevan rajoittuneisuus. Nyt on suosittua noudattaa jotain ruokavaliota, missä rajataan osa tuotteista/raaka-aineista kokonaan pois. Siinä on riskinä sellainen joukkohysteria. Lähdetään jättämään asioita pois omasta ruokavaliosta sen takia, että niin kuuluu tehdä ajattelematta sitä onko se juuri sinulle järkevää.

MT Personal Training & Onnenrumpu hiovat yhteistyökuvioita lounaalla!

Kirjoitin jo viime kirjoituksessani tästä minun mantrastani eli olkaa rehellisiä itsellenne. Olkaa auki itsenne kanssa.Useimmilla Suomalaisilla ruokavalioon liittyvät haasteet / ongelmat johtavat juurensa jostain aivan muusta, kuin siitä käyttääkö hän viljatuotteita tai syökö hän luomulihaa. Aluksi olisi todella tärkeää lähteä rakentamaan ruokavaliota kuntoon peruspalikoista. Kun ne ovat kunnossa voidaan pikku hiljaa lähteä keskittymään pienempiin asioihin ja osatekijöihin. Yksi suurimmista ongelmista on meihin iskostunut tottumus ostaa ratkaisuja valmiissa paketeissa. Siinä kohtaa nämä erikoisruokavaliot tulevatkin usein mukaan kuvaan. Haluan muuttaa elämäntapojani ja muutoksen on tapahduttava nyt. Haluan ostaa/saada ratkaisun siihen nyt. PUM! Aloitan Atkinsin.

Mamman pöydässä mökillä!

Näin yksinkertaista se ei vain valitettavasti ole. Pitämilläni ravintoluennoilla ja asiakkaiden kanssa keskustellessani törmään monesti samoihin asioihin. He sanovat, että tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta eivät vaan tee. Monet kaipaavat minulta tietoa, monta pähkinää voi päivässä syödä tai mikä treeniloaderi olisi järkevin, että saisi juuri oikeaan aikaan ne välttämättömät aminohapot. Näillä ei vain ole minkään valtakunnan merkitystä, jos ko. ihminen syö 2 kertaa päivässä ja lautasen sisältö on lähempänä varmaa sydänkohtausta, kuin välimeren lautasmallia. Näissä tapauksissa on pakko lähteä perusteista liikkeelle. Silloin on aivan turha sanoa, että kuuntele, mitä elimistösi sinulle ilmoittaa ja kuiskailee. Eihän se kuiskaile yhtään mitään muuta kuin: APUA!! Pitää syödä pitkään järkevästi ennen kuin alamme havannoimaan paremmin ruokailun vaikutuksia terveyteemme ja fiilikseemme.

Ruokailu vaikuttaa olennaisesti myös treenitehoihin!

Jos pitäisi lähteä kahdesta tärkeimmästä seikasta liikkeelle. Ne olisivat nämä:

1. Syö säännöllisesti n. 3-4 tunnin välein.

2. Suunnittele ruokailusi etukäteen. Tänään sinun on tiedettävä mitä, milloin ja missä syöt huomenna. Näin osaat varautua jo ennalta mahdollisiin haasteisiin, kuten pitkiin ruokailuväleihin ja reagoida niihin ottamalla mukaasi tilanteeseen sopivia eväitä.

Monesti sanotaan, että minulla ei ole aikaa eikä mahdollisuutta syödä säännöllisesti. Kun kysyn miksi? Alkaakin sellainen selittely, että siitä olisi Alexander Stubb:kin kateellinen. Usein tämä ongelma johtaa juurensa siihen, että ei suunnitella ajoissa niitä päivän ruokailuja. Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, että hei nyt mulla on aivan hirveä nälkä, mitäs sitten keksisi. Tässä piilee nyt se vaaran paikka, johon sopii yksi teeseistäni! ->

3. Mitä useammin joudut valitsemaan ruokasi yllättäen/nopeasti, sitä todennäköisemmin päädyt epäterveellisempiin valintoihin, kuin jos olisit suunnitellut asian etukäteen. 

Mä jouduin kiireessä turvautumaan kaupan valikoimiin! Salaattia, lihapullia ja kasvispihvi eksyivät laatikkoon!

Terveellisen perusruoan valmistaminen ei vie paljoa aikaa. Nyt tärähtää liikkeelle pika-aterioiden klassikot ja vinkit kiireisen ihmisen arkeen! Kun tekee kerralla enemmän voi sitä ottaa sitten evääksikin. Tässä alla nyt minun esimerkkini eiliseltä. Katsoin kauanko ihan järkevän kokonaisuuden valmistaminen minulta kesti. Kello naksahti päälle siinä vaiheessa, kun aloin nostelemaan raaka-aineita jääkaapista pöydille ja virittelin nuotioon tulta! Tulkaa mukaan...

HELPOMMAN RUOAN PUOLESTA!

Lautasella tänään:

Kanansisäfileitä, pakastevihanneksia, avokadoa ja bataattia!

Sekuntikello päälle!

Raaka-aineet valmiiksi ja levyt päälle.

 Sitten mennään! Laitoin rypsiöljyä pannulle, odotin, että pannut on kuumina Gordon Ramsay ja rymäytin pakastekasvikset sinne.Rypsiöljyn voi vaihtaa oliiviöljyyn tai vaikka kookosöljyyn. Ne ovat meilläkin käytössä ja tässäkin asiassa mennään vaihdellen fiilisten ja päivän tilanteen mukaan :).

Löysin jääkaapista puolikkaan bataatin ja otin sen mukaan talkoisiin! Nyt se menee viipaleiksi! 

Bataattia pienemmäksi!

Bataatti ja sipuli on käsitelty!

Nappasin mukaan myös sipulin. Siten sipulit vihannesten sekaan pannulle. Toinen pannu lämpenemään ja kun se on kuuma, niin laitoin sinne kanafileet. Mä laitan niihin päälle aina vähän paprikamaustetta, joka tekee pinnasta paistetumman näköisen ja näin saan Monnankin huijattua syömään sopivasti paistettua kanaa. Monnan kypsyys kaikelle lihalle on ns. "kokin itsemurha". Alle 15 minuutin paistamista ei sen elämään kuulu :). Se tyttö kun paistelee 300g pihviä, niin siitä päätyy lautaselle 28grammaa. Loput on höyrynä meiän liesituulettimessa.

Maustaminen voi alkaa! Cocovin kalaharinsuola on meidän valinta!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ja curry!

 Mausteita voi laittaa aina ihan oman maun mukaan. Mitä enemmän niitä käyttää, niin sitä pienemmällä suolamäärällä yleensä selviää! Mulla taisi olla tällä kertaa käytössä: curry, mustapippuri, kalaharinsuola, paprika ja juustokumina. Me vedetään kotona aika fiiliksellä ja kokeillaan erilaisia juttuja, joten liian vakavasti tätä maustamistakaan ei kannata mun mielestä ottaa. Kokeilemalla oppii :).

 

Hellää sivelyä!

Nyt kun kanat on pannulla, niin sivelin vähän oliiviöljyä bataattiviipaleille ja heitin ne kanojen viereen! Siellä niitä voi pitää ihan oman maun mukaan. Mä paistelin niitä ehkä 5 min yhteensä. Niitäkin voi maustaa vaikka mustapuppirilla ja ripauksella suolaa, jos haluaa.

Siellä ovat sulassa sovussa!

Nyt oli aika siirtää pakastekasvikset pois kuumalta levyltä ja pilkoin samalla avokadon. 

Pääkokki tuli tarkastamaan mun työnlaatua!

Kun bataatit olivat valmiita niin koko komeus pääsi lautaselle ja hetkeä myöhemmin mun suuhun!

Aikaa meni kokonaisuudessaan 17min. Tällaisen ajan järjestäminen ei ole mahdottomuus.

 Näin helppoa ja nopeaa se ruoan laittaminen on. Joku varmaan valittaa siitä, että käytän pakasteita, mutta Suomesta nyt on vain vähän hankalaa saada keskellä joulukuuta naapurin Viljon rakkaudella viljelemää luomuparsakaalia, joten nämä pakasteet menevät oikein hyvin!

Ottakaa kaulin kauniiseen käteen ja alkakaa tekemään. Se ei ole vaikeata, mutta sitäkin hauskempaa!

- Man from kitchen

Avain kehittymiseen

Olen ollut viime aikoina huomaavinani, että treenaamisesta on tullut muodikasta. Voi olla, että tämä johtuu myös ammattini tarjoamasta suppeasta näkökulmasta. Olenhan päivittäin paljon tekemisissä liikunnallisten ja omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Siitäkin huolimatta minusta tuntuu, että yhä useampi laittaa tavoitteekseen terveellisemmät elämäntavat, Helsinki City Runin, kiinteytymisen, lihaksikkaamman vartalon tai jotakin vastaavaa!

Maanantai aamu ja treenit asiakkaan kanssa - Ready or not, here I come...

Olen samaan aikaan sekä innoissani tästä villityksestä, kuin myös erittäin huolestunut ja välillä jopa lannistunut siitä mihin liian monen innokkaan liikkujan tie johtaa. Jos kaikki tiet vievät Roomaan, niin liikunnassa kaikki tiet eivät vie pysyviin terveellisiin elämäntapoihin. Mistä tämä johtuu? Siihen on tietenkin useampiakin syitä. Tässä kirjoituksessa en lähde pohtimaan niitä kaikkia, mutta käydään nyt tämä yksi tärkeimmistä ja monesti unohduksissa olevista jutuista läpi!

Jos haluu saada on pakko antaa :)! Itsenäisyyspäivän aamulenkki!

PIDÄ TEKEMINEN KESKIÖSSÄ

Tämä on asia, joka monelta innokkaalta sali-Pirkolta ja Pertiltä unohtuu liian nopeasti. Tavoitteellisessa harjoittelussa pitäisi aika-ajoin tehdä pientä inventaariota tavoitteiden ja toimintatapojen osalta. Tavoitteellisella harjoittelulla tarkoitan tässä kaikkea liikuntaa, mitä tehdään jokin tavoite mielessä. On se sitten painonpudotus, penkkipunnerruksen tuloksen parantaminen, hyvä olo tai vaikka kiinteämmät pakarat. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään miksi minä teen tätä, miten minä teen tätä ja olenko tehnyt kaikkeni saavuttaakseni tavoitteeni. Tämä pieni mietintätuokio voisi tarjota ihmeellisiä vastauksia monille.

Se tunne, kun te tajuatte vaimon kanssa olevanne menossa kahdestaan mökille!

 
Tässä tällainen useinkin toistunut keskustelu minun ja asiakkaan välillä: 

Asiakas: "Mitä mieltä olet siitä, että oon nyt alkanut treenaa kunnolla ja mulla on käytössä: heraproteiinijauhetta, bcaa:t, kreatiini, rasvanpolttokapselit, loaderia ja boosteria. Olen lukenut, että näistä olisi hyötyä lihastenkasvatuksessa ja ne jeesaa tosi paljon salitreenissä ja antaa lisää potkua viimeisiin toistoihin. 

Tuukka: Mikä sun tavoite on? 

Asiakas: "Kiinteytyminen ja lihaskasvu. Haluan rasvaa pois ja lihasta tilalle". 

Tuukka: Miten sä treenaat?

Asiakas: "Koitan käydä 3 kertaa viikossa salilla ja teen aamuaerobisia tyhjällä vatsalla. Nyt on vain ollut niin paljon kiirettä ja tää pikkujoulukausi puskee päälle, niin olen käynyt salilla kerran viikossa ja koittanut tehdä siihen ainakin yhden lenkin päälle. Sitten oon tehny himassa kuntopiiriä ja mustan-barbaarin hauistreeniä! Niin ja hiittiä testasin kans kerran! Siinä hengästy!"

Tuukka: Hyvä, entäs ruokavalio? Oletko miettinyt niitä juttuja? 

Asiakas: "Joo oon mä kyl miettinyt ja ottanut tosi paljon selvää. Nyt oon sillä viljattomalla ja maidottomalla dieetillä. En vain oikein tiiä, mistä saisin protskuu, kun en voi syödä maitorahkaa. Mun duuni on sellaista, että mun on ihan mahdoton syödä säännöllisesti. Sitten, kun noudatan tota puhdasta ruokavaliota, niin sekin vaikeuttaa tilannetta. Jätin kaikki hedelmätkin kuukausi sitten, kun luin jostain blogista, että niissä on tosi paljon sokeria! Tuntuu, että on jotenkin vähän vaikee keksii, mitä söisin, mut toi puhdas ruokavalio sopii kyl tosi hyvin! Mä oon sitä mieltä et sitä kaikkien pitäisi kokeilla. Oon nyt syönyt aamupalaksi 400g jauhelihaa ja kananmunia! Sit oon miettiny sitä paleoo, tiiät sä siitä mitään?

First time ever - Sushi! Kiitos vielä Anna ja Pauliina rohkaisusta!

Tuukka: Ehkä mä jotain. Kiitos näistä! Miksi sä syöt lisäravinteita ja olisiko aikataulusi muokattavissa siten, että pystyisit syömään säännöllisemmin ja käymään treeneissä useammin.

Asiakas: " Mä en mitenkään pysty syömään säännöllisesti! Mun duuni on sellasta ettei siellä voi syödä. Mä vedän noi jauhelihat aamulla ja sit käydään lounaalla jossain kiinalaisessa. Seuraavan kerran ehdin syömään sit vasta himassa joskus 19.00 aikaan! Oon kokenu, että noista lisäravinteista on paljon hyötyy ja lukenu niistä tosi paljon! Ne auttaa siinä lihastenkasvussa ja palautumisessa Mun duuni on sellasta etten pysty syömään ollenkaan!  Enkä pysty mitenkään nostamaan treenimääriä tällä hetkellä! Nyt on niin paljon kaikkia juhlia ja duunissa kova kiire. Sitten kun meen himaan niin oon ihan loppu. Vapaa-aika menee kokonaan perheen ja kavereiden kanssa. Siitä mä en pysty mitenkään joustaa! Mä oon funtsinu tän jutun niin, että helmikuussa alkaa helpottaa ja sit mä pääsen ihan irti! Oon ihan ripped siitä eteenpäin! Tiiätsä 110% mukana kaikessa terveellisessä! Sit aloitan paleon ja crossfitin! 

Bootcampin suunnittelua!

Voisi sanoa, että juuri tällaisella hetkellä ollaan asian ytimessä. Olen hetken aikaa hiljaa ja toivon, että jostain kuuluisi BLING! sen merkiksi, että asiakas itsekin tajuaa, mistä homma puristaa. Mikä ei ole keskiössä? Mitä tässä ollaan oikeasti valmiita tekemään tavoitteen eteen? Mistä haetaan vastauksia? Mitä muutoksia on tehty entiseen, että saadaan synnytettyä jotain uutta? Onko nyt oikea aika suurille muutoksille? Auttaako tavoitteen siirtäminen helmikuulle, jos mitään muutoksia ei pysty millekään osa-alueelle tekemään? Onko ongelma oikeasti ettei ole aikaa vai ettei sitä haluta järjestää?

Itsenäisyyspäivä klo:7.30! "Kus kaikki o? Ettei vaa krapulois?"

Tällaiset keskustelut ovat työssäni liian yleisiä. En missään nimessä syytä ketään. En halua myöskään mollata ketään. Sanon aina omille asiakkailleni, että olkaa auki itsenne kanssa. Sillä tarkoitan sitä, että yrittäkää olla itsellenne rehellisiä. Keskustelkaa itsenne kanssa ja miettikää, mitä asioita pitää muuttaa, että voitte saada kehitystä aikaan. Lähtökohtaisestihan me ihmiset emme rakasta epämukavuusalueella olemista. Haemme valmiita ratkaisuja ja teemme muutoksia mieluummin mukavuusalueelle, kuin epämukavuusalueelle. Mitä rehellisempi pystyy itselleen olemaan ja mitä enemmän itsetutkiskelua harrastaa, sitä paremmin päästään kiinni sinne, missä muutostarpeet ovat ja sitä kautta saamme aikaan kehitystä. Mitään muutosta ei voi saada aikaan, jos ei ole valmis muuttamaan mitään nykyisessä elämäntilanteessa. Mikään muutos ei ole koskaan helppo. Jos olisi, niin meillä ei olisi Suomessa yhtään ylipainoista ihmistä! Väitän, että kukaan ei halua pohjimmiltaan olla ylipainoinen!

Sjmv-tuo jalkapäivän prinsessa!

Jos tuntuu, että aika muutoksille ei ole kypsä, niin on ehdottomasti parempi olla yrittämättä niitä. Silloin pitää keskittyä niihin asioihin, mihin aika ja energia tällä hetkellä riittävät. Kaikista huonoin tilanne on se, että sulla on liian monta asiaa päällekkäin. Mitään et saa kunnolla tehtyä ja se tilanne aiheuttaa sinulle stressiä. Nykyään on muodikasta olla bodattu, perheellinen, kolmen koiran omistaja, jolla on oman työnsä lisäksi menestyvä sivubusiness, paljon kavereita, vilkas sosiaalinen elämä ja salasuhde. Tällaisessa paketissa on jo ehkä pari palasta liikaa. Olkaa kohtuullisia, eläkää hetkessä ja nauttikaa niistä asioista, mitä teillä on nyt meneillään. Jos haluatte muutosta johonkin, vaikka 5kg lisää lihasta, niin hyväksykää se, että tavoitteen saavuttaminen vaatii muutoksia nykyiseen! Me ihmiset haluamme niitä muutoksia, mutta emme ole valmiita muuttamaan mitään. Niin se ei tosiaan toimi! Sanon tämän nyt monta kertaa, että se menee varmasti kaaliin!

Ettei totuus unohtuisi, niin myös mökillä on treenattava!

Kun asetamme liikunnallisen tavoitteen se vaatii aina valtavasti työtä ja aikaa. Lähtekää siitä! Pitäkää se tekeminen keskiössä ja merkatkaa vaikka kalenteriin inventaariopäiviä, jolloin katsotte, miten vaikka viimeisen kuukauden treenit ovat menneet. Näin pysytte paremmin kärryillä tavoitteenne etenemisestä eikä yllätyksiä pääse käymään. Kaikki hifistelyt lisäravinteineen, rannetukineen, kisakenkineen, aminohappokoostumuksineen ja superfoodeineen tulee vasta sitten kyseeseen, kun se tekeminen on jo kunnossa. Voisin sanoa kylmästi näin, että se tekeminen ratkaisee aina 90% lopputuloksesta ja loput voidaan saada aikaan sitten hifistelemällä! Jos haluat lihasmassaaa niin mene nyt alkuun vaikka 4 kertaa viikossa tekemään kunnon treeni kuntosalille ja ostellaan ne lisäravinteet, spiruliinat ja penkkipaidat sitten vuoden päästä :). Moni minunkin tuttavani vetää aamiaisella 10 pilleriä ja siihen päälle kaivetaan jauheita 15 erilaisesta purkista. Salille keretään 2 kertaa viikossa ja sitten ollaan tohkeissaan tavoittelemassa milloin mitäkin saavutuksia! En nyt väitä, että niistä jauheista olisi välttämättä suorainaista haittaakaan. Riippuu mitä vetää, mistä purkista ja kuinka paljon! Turhaa se silti on. Se on varmaa!! 

Iskän pennut halauksessa!

Olkaa siis hereillä! Nämä käyttämäni esimerkit nyt olivat tällaisia muodikkaita juttuja, mistä kysellään paljon! Muistakaa myös, että kiinteytyminen/ painonpudottaminen ja lihasten kasvattaminen samaan aikaan on, jos nyt ei mahdotonta, niin todella vaikeaa. Lihasten kasvaminen kun vaatii aina kovan harjoittelun lisäksi sitä energiaa enemmän kuin mitä kulutetaan. Painonpudotuksessa taas tarkkaillaan energiansaannin ja kulutuksen suhdetta toisinpäin. Jos ylipainoa on paljon niin silloin nämä päällekkäiset tavoitteet tulevat toki aluksi toteutumaan, mutta pian pitää alkaa sitten miettimään jo ollaanko lintu vai kala!

Liikunnan iloa, valoa arkeen ja ihanan rauhallista joulun odotusta kaikille lukijoille!

Mun lellilapsi lähti eilen opaskoirakoululle testeihin :(

T: Mies ilman labradoria