maanantai 30. joulukuuta 2013

Uudenvuodenlupauksia ja olenko minä alkoholisti vaikka en juo?

Kun kohta vaihtuu vuosi niin on hyvä aika pohtia hetki uudenvuodenlupauksia. Nyt uudenvuoden juhlien lähestyessä alkaa aikuisenkin miehen mieli herkistymään ja samalla tulee uusia ideoita, tavoitteita, lupauksia ja toiveita mieleen. Näin minä muutun vuonna 2014, vai muutunkohan sittenkään. Lisäksi ihmetellään taas Suomalaisten suhtautumista kuningas alkoholiin.

Kohta vaihtuu taas vuosi ja raketit paukkuu!

En ole yleensä tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia. Mulla ei ole mitään niitä vastaan, mutta koen ne jotenkin hieman turhiksi itselleni. Olen joskus niitä tehdessäni huomannut myös sen, että en suhtaudu niihin tarpeeksi vakavasti. Lupaukset tulee petettyä jo ennen tammikuun puoltaväliä ja näin ollen koko hommasta on erittäin vaikea löytää voittajia.

Alkoholijuomien kulutus 100% alkoholina asukasta kohden vuosina 1960-2012!
Mielestäni kaikki lupaukset ovat kuitenkin hyviä. Ovatpa ne konkreettisia, kuten tupakanpolton lopettäminen tai vähän yleismaailmallisempia, että haluaa olla vaikka parempi ihminen. Jo se, että yrität ja haluat muuttaa asioita on suuri askel. Se on se tärkein juttu oikeastaan ihan kaikissa muutoksissa tai kehittymisessä ylipäätänsä. Halu saada muutoksia aikaan - Ilman sitä on mahdotonta saavuttaa mitään.


Tänä vuonna teen kuitenkin poikkeuksen ja aion tehdä uudenvuodenlupauksia. Kyllä! Luit oikein ihan useampia. Ensimmäinen lupaukseni on se, että aion hyväksyä ihmisten ratkaisut ja mielipiteet aiempaa huomattavasti avoimemmin. Aion ymmärtää sen, että kaikkien ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä eikä minun mielipiteeni ole välttämättä absoluuttisesti oikea, aina ja iankaikkisesti :). 

Mäkelänrinne ja maastavetoa!
Toinen suuri lupaukseni on seurata unelmiani ja toteuttaa itseäni entistä päämäärätietoisemmin. Tämä kuulostaa vähän tällaiseltä liiba-laabalta, mutta on minulle itselleni todella tärkeä päätös ja seuraamukset tulette toivottavasti jossain vaiheessa näkemään. Tämä lupaus on enemmänkin minua itseäni varten ja sen on tarkoitus rohkaista minua.
Monna, Tuukka ja Gere jouluaattona!
Olemme tehneet lupauksia myös Monnan kanssa. Ne liittyvät meidän yhteisin asioihin, arkeen ja ehkä jopa parisuhteeseenkin. Kaikki eivät ole varsinaisia uudenvuodenlupauksia vaan enemmänkin sen henkisiä, että tammikuusta eteenpäin hoidamme tämän jutun paremmin ja pidämme asunnon siistimpänä..jne!
Mikäköhän on tämän vuoden yleisin lupaus? Veikkaan, että tipaton tammikuu. Sitä on viime vuosina mainostettu paljon ja se on saanut tuulta purjeisiinsa, mistä olen todella tyytyväinen. Uskallan väittää, että jokaisen suomalaisen olisi joskus järkevää miettiä suhtautumistaan alkoholiin. Täällä meillä siitä vaan nousee heti hirveä haloo, jos joku puhuu alkoholinkäytöstä. Se on oikeasti ihan käsittämätön asia. 


Tässä pari faktaa tipattomasta tammikuusta!

- Vuonna 2013 noin 22% suomalaisista vietti tipatonta tammikuuta. 
-  Erilaiset alkoholiin liitännäiset poissaolot aiheuttavat arvion mukaan noin 2 000 000 sairaslomapäivää suomalaisilla työpaikoilla vuodessa. 

Seuraavaksi muutama väite tipatonta tammikuuta vastaan!

- Maksalle on vain haitallista pitää teennäinen kuukauden tauko alkoholin nauttimisesta. 
- Ei yksi kuukausi mitään muuta, jos sen jälkeen jatkaa samaan malliin.
- Tipattomalle ryhtyvät vain ne, joilla on alkoholiongelma.
- Jos tammikuussa pitää taukoa, niin kiskoo vain kahta kauheammin helmikuussa.

Mikä meihin järkeviin Suomalaisiin menee, kun aiheeksi tulee alkoholi? Eihän noissa edellä olevissa kommenteissa ole mitään järkeä. Jos aihe olisi mikä tahansa muu, niin kaikille noille kommenteille naurettaisiin kippurassa. Nyt kun aiheena on alkoholi tai paremminkin se, että jotkut uskaltavat ja pystyvät olemaan juomatta, niin sitä aletaan mustamaalaamaan välittömästi.

Olen ollut monesti tipattomalla. Joskus se on kestänyt kuukauden, joskus 2. Olen ollut juomatta 100 päivää, 4 kuukautta ja milloin minkäkin ajan. Suurin ajatus näissä projekteissa minulle on ollut se, että haluan nähdä mitä oikeasti ajattelen alkoholista, miten se vaikuttaa elämääni ja minkälaista osaa se elämässäni näyttelee. Jokainen näistä projekteista on ollut opettavainen, mikä milläkin tapaa. Jokaista projektia on leimannut kuitenkin sama asia. Ihmisten suhtautuminen minun juomiseeni. Aina ja kaikkialla siitä kysytään: ai miks sä et juo? Tekisi mieli sanoa, että miksi mä joisin, mutta en viitsi.

Pizzaa jauhelihapohjalla! Suosittelen kokeilemaan! Dieettinkin sallii tämän herkun!
Olen kuullut lukemattomia kertoja kysymyksen, että onko sulla alkoholiongelma, kun et juo? Voiko v...u tyhmempää kysymystä oikeasti enää olla? Onko mulla alkoholiongelma kun en juo! No on! Mulla on alkoholiongelma ja siksi en ole juonnut 4 kuukauteen. Sulla ei ole alkoholiongelmaa, kun olet sinä aikana juonut 12 kertaa itsesi humalaan ja nauttinut alkoholia muutenkin. Olet oikeassa, se ongelma on mulla. Tämä asia saa mut yhtä raivostuneeksi joka kerta ja nytkin mulla nousee höyryä korvista, kun eden ajattelen tätä asiaa. Räyyhhh!!



Monesti ihmetellään myös, että miksi pitäisi pitää kuukauden tauko juomisesta, jos alkoholi ei ole ongelma. Ei pidäkään. Eikä pidä tehdä mitään muutakaan, jos joku muu tekee tai on tekemättä. Jokainen tekee nämä ratkaisunsa itse. Toinen raivostuttava seikka on se, että mä joudun aina selittelemään miksi olen juomatta tai miksi juon niin harvoin. Miksi mä joudun sitä selittelemään? En ole koskaan näissä tilanteissa ehdottanut tälle kysyjälle tipatonta. Olen vain sanonut, että en käytä alkoholia kuukauteen ja se antaa sitten syyn alkaa kyseenalaistamaan päätöstäni. Ymmärtäisin tilanteen, jos olisin yrittänyt houkutella ihmisiä mukaan ja sanonut, että ehkä sunkin kannattaisi miettiä alkoholinkulutustasi, mutta kun ei. Olen vain sanonut, että olen juomatta kuukauden. Se on mun rikos. Only in Finland!


Minua helpottaa kuitenkin tieto siitä, että kaikki nämä minua alkoholistiksi epäilevät eivät ole sinut oman alkoholinkäyttönsä kanssa. Muuten heillä ei olisi mitään syytä alkaa käännyttämään minua tältä valitsemaltani tieltä. Tämä on fakta! Tykkäät siitä tai et. Jos ihmisellä ei ole mitään epäilyksi/luuloja/tietoa omasta liiallisesta alkoholin käytöstä tai epäilyksiä järkevästä suhtautumisestaan alkoholiin ei hänellä oole mitään syytä alkaa epäilemään minun motiivejani. Näin se vaan on! Tuo ihmisten sisällä pesivä kateus ja pelko siitä, että joku onnistuu pyrkimyksissään on sairasta. Valitettavasti se on monilla kuitenkin niin sisäänrakennettu ominaisuus, että siitä on vaikea päästä eroon!
Sunnuntain lenkiltä!
Meinaako moni teistä olla tipattomalla tai onko tiellä kokemusta tipattomasta tammikuusta tai vaikka viinittömästä vapusta? Onko ratkaisunne saanut lähipiirin varpailleen? tai epäilemään sinua kaappi-juopoksi?

Tipattomin terveisin

Tuukka





torstai 26. joulukuuta 2013

Jouluisia tunnelmia

Joulukorttien askartelemista.
Nyt Tapaninpäivänä voi jo raottaa kannettavaa sen verran auki, että pääsen kirjoittamaan joulun kuulumisista. Jouluun pitäisi mun mielestä aina kuulua mukava, rauhallinen tunnelma, perhettä, sukua, hyviä ystäviä, ruokaa, lämpöä ja rakkautta. Jos kaikki menee kuin Strömsössä niin pääsisin vielä jossain välissä livahtamaan lenkille tai kuntosalille. Tänä vuonna vietimme sekä minun, että Monnan perheiden kanssa joulua meillä kotona. Joulu on koko meidän perheelle erittäin tärkeää aikaa ja siihen liittyy paljon tunteita, perinteitä sekä mukavia muistoja. Annamme mielellämme aina paljon lahjoja ja nautimme toistemme seurasta sekä kiireettömästä tunnelmasta.

Joulukalanterin avaamista!
Meidän joulunviettomme alkoi maanantaina 23.päivä. Mulla oli vielä aamuvuoro 4Runnersissa, josta pääsin lähtemään jo 14.30 aikoihin kotiin. Monna ja lankoni Jussi olivat meillä valmistelemassa jouluaaton ruokia ja siivoamassa kotia joulukuntoon. Olin herännyt tuon koirankuvatuksen kanssa jo 5.00 aikoihin ja käynyt ennen töitä treenaamassa 2 tuntia Motivuksella, joten mun energiatasot olivat aivan nollissa kotiin päästessäni. Onneksi sain vapautuksen melkein kaikista hommista :).

Jouluaattona pääsi vielä pyöräilemään näin kesäisissä tunnelmissa!



Välillä kerettiin myös juoksemaan!











Jouluaattona heräsimme aikaisin paistamaan kinkkua, nauttimaan joulufiiliksestä, sekä laittelemaan muutenkin viimeisiä ruokia valmiiksi ja asioita paikoilleen iltaa varten. Jouluaatto eteni rauhalliseen tahtiin. Pyysin viattomasti lupaa lähteä pyöräilemään ja sainkin sen, kun olin ollut kiltti :). Tai sitten ne halusi mut vain pois jaloista :). Nappasin maastopyörän alle ja kävin pyörimässä vähän yli tunnin tuolla keskuspuiston poluilla.

Jouluaattona treenamisesta ollaan montaa mieltä. Mä olen jo nuoresta saakka tykännyt käydä liikkumassa ja purkamassa ylimääräistä energiaa jonkun urheilun muodossa. Tänä vuonna se sattui nyt olemaan pyöräily poluilla ja metsissä, kun ei täällä Helsingissä toi lumitilanne suosinut oikein hiihtoakaan.

Lenkiltä tullessani olikin jo aika katsoa lumiukko. Se kuuluu vaimoni perheen perinteisiin. Mä sen ole ikinä katsonut sitä 5min kauempaa ja nyt se tarjosikin ihan uutta matskua mulle :). Sehän kuuluu monen perheen jouluperinteisiin, mutta ainakin mun kavereista aika harva katsoo sitä ikinä loppuun saakka. Hieno perinne silti. Lumiukon jälkeen söimme vielä riisipuuroa. Sitten olikin aika jatkaa valmisteluita, että saisimme viimeisetkin hommat kuntoon illaksi. Mulla oli tehtävälistalla koiranhoidon lisäksi wc-tilojen pesu, sekä porkkanalaatikon valmistaminen.

Kattaus käynnissä!
Kun kello läheni neljää alkoi vieraat saapumaan ja glögien jälkeen istahdimme herkulliseksi katetun ruokapöydän ääreen. Edessä oli illan oddotetuin hetki, kun leikkasimme kinkkua lautasille. Kinkun lisäksi menumme sisälsi muitakin perinteisiä jouluherkkua laatikoista, kaloihin ja perunoihin. Lisäksi äitini oli tehnyt jänispaistia ja hirvilihapullia. Söimme rauhassa ja sen jälkeeen jaoimme muutamat lahjat. Tänä vuonna vietimme lahjattomampaa joulua ja olimme hankkineet aattona jaettavia lahjoja vain perheen pienimmille eli vaimoni serkulle Minnille sekä Gerelle. 

Joulupoika odottelemassa lahjojaan!
Joulupäivä eteni yhtä raukeissa tunnelmissa kuin aattokin. Kävimme Geren, Monnan ja Jussin kanssa pitkällä lenkillä. Söimme vielä jouluruokia, nukuimme päikkärit ja alkuillasta menimme vanhemmilleni kahville ja antamaan vielä parit lahjat "aikuisten kesken". Treenit jäivät joulupäivänä tekemättä ja hyvä niin. Soin itselleni ihan mielelläni lepopäivän. Ennen joulua mulla oli treenejä melkein pari viikkoa putkeen, joten lepopäivä teki erittäin hyvää. 

Ruokailu käynnissä!

Lähikuvaa tarjoiltavista!
Tänään menemme illalla kyläilemään ystävillemme. Nyt saa myös jouluherkut pikku hiljaa riittää. Kohta lähden juoksemaan ja sen jälkeen teen meille hirvenjauhelihasta keiton. Vapaata mulla on vielä koko loppuviikko, joten ihan mukava pikkuloma tässä joulunpyhinä tuli. Olinkin jo loman tarpeessa ja takki alkoi olemaan todella tyhjä. Nyt odotan kuitenkin jo innolla, että pääsen uuden vuoden myötä uusien haasteiden pariin. Työpaikat sailyvät samoina, mutta uusia kuvioita on suunnitteilla vaikka millä mitalla ja niistä lisää myöhemmin, kun loputkin yksityiskohdat alkavat alkuvuoden aikana selviämään ja viimeisiä osia saadaan lyötyä lukkoon. 
Ensimmäiset vieraat ja ryhmäkuva!










































Nyt on kuitenkin taas aika kiristää asicsin nauhat ja lähteä jolkottelemaan pitkin keskuspuistoa. Parin päivän sikailujen jälkeen alkaa kroppakin vaatia jo liikuntaa. Niinhän se menee, kun on tottunut liikkumaan niin sitä haluaa myös koko ajan tehdä. Riippumatta siitä onko joulua vai mikä! 

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut erittäin rauhallinen ja miellyttävä joulu!

Tuukka

tiistai 17. joulukuuta 2013

Häitä, kuntosalia ja talvipyöräilyä!

Otsikon mukaisesti on nyt pari viikkoa kulkenut. Toissa viikko oli täynnä kovia treenejä. Viikon kruunasi ystäviemme mahtavat häät. Viime viikko alkoi kevyemmissä merkeissä ja palautui sitten uomiinsa töiden ja treenienkin osalta. Viime viikko oli myös töiden puolesta viimeinen todella kiireinen viikko tämän vuoden puolella. Nyt alkaa ihmisillä olemaan jo jouluhenkeä mielessä ja kuntoilut saavat muutaman päivän paussin. Se tarkoittaa lyhyttä lomaa niin Personal Trainerille kuin kenkämyyjällekin.

Matka kohti Kamppia voi alkaa!
Taas on aikaa vierähtänyt ja vettä virrannut Vantaassa. Edellisestä sepustuksesta on jo parisen viikkoa aikaa ja kerrottavaa on taas kertynyt. Rakkaat ystävämme menivät pari viikkoa sitten naimisiin. Edellisistä ystävä-häistä oli jo pari vuotta aikaa, joten huuma ja innostus oli sen mukaista. Sain kunnian olla yksi bestmaneista ja se lisäsi tietysti niin fiilistä kuin vastuutakin. Koitin pitää omalta osaltani homman mahdollisimman hyvin paketissa ja esittää Cheekiä aina, kun tilaisuus tuli, tai vaikka ei tullutkaan! Me menimme Monnan kanssa naimisiin 2010 ja nyt pääsin seuraamaan samaa huumaa taas läheltä. Oli kyllä liikuttava ja erittäin tunnelmallinen ilta kaikkiaan. Koska ne olivat ystäviemme häät niin en niistä nyt tämän enempää vouhota eikä kuvamateriaalikaan ole enempää tarjolla :). Kunnioitetaan yksityisyyttä! LIIGA!

Bestman ja sen kaunis vaimo!
Sitten niitä treenijuttuja. Olen nyt keskittynyt jo parin kuukauden ajan enemmän salitreeneihin. Syitäkin löytyy useita ja koska kirjoitan tätä blogia niin pääsen niistä myös jauhamaan :). Syy numero 1. on halu näyttää hyvältä :) tai edes paremmalta! Toinen syy on se, että kesäisin joudun juoksemaan jo työni puolestakin niin paljon, että salitreenit jäävät väkisin vähemmällä ja näin koitan paikata siitä syntyvää tyhjää aukkoa sydämessäni. Syy numero kolme on se, että jalkani ovat vasta nyt pikkuhiljaa kunnossa sen Vaarojen maratonin myötä syntyneen persaus-episodin jäljiltä. Syy numero 4. Meillä on pyörähtänyt niin salibandy, kuin futsal kausikin käyntiin ja siellä saa juosta ihan riittävästi. Siihen kun lisätään vielä asiakkaiden kanssa tekemät lenkit, niin ne yhdessä muodostavat jo riittävän juoksumäärän kunnon ylläpitämiseksi. 

Rinnalleveto käynnissä!
Näiden syiden johdosta olen päässyt/joutunut käymään enemmän salilla. Se on kyllä aina niin siistiä! Siitä ei pääse mihinkään. Olen uudelleen rakastunut kuntosalitreeneihin! Yksi syy intohimooni ja uudelleen roihahtaneeseen raukkauteen on Motivus Center Kampissa. Se on n. 40m työpaikkani alapuolella oleva loistava kuntosali. Mikäs sen mukavampaa ja helpompaa kuin karauttaa aamulla pyörällä 7.30 Kamppiin. Heittää pyörä yläkertaan työpaikalle ja painua itse alas salille. Sitten treenin jälkeen hissillä takaisin ylös ja olen valmis aloittamaan työpäiväni energeisenä. Lisäksi Motivus Center tarjoaa aivan mahtavat puitteet treenaamiseen. Sieltä löytyy riittävästä rautaa tosimiehelle ja meille narsisitisille itseään kuvaaville kamerakännykkä-jätkille tarvittavat peilit, laitteet ja juoksumatot!

Taljan kimpussa!
Olen sitä mieltä, että aamutreenit pitäisi tulla lakisääteiseksi. Niin hyvä fiilis niistä tulee. Samoin kannatan myös työmatkapyöräilyn pakottamista ihmisten arkeen. Ei vaan ymmärrän hyvin, että se ei ole kaikille mahdollista, mutta ainakin tässä pääkaupunkiseudulla porukka voisi ottaa itseään hieman niskasta kiinni ja vaihtaa sen Toyotan Crescentiin. Sillä samalla kun säästyt aamuruuhka-stressiltä niin kuntosi parantuu, sekä aivot ja kroppa ovat valmiina työpäivään sekunnista 1 alkaen. 


Lisää taljaa! Tää jätkähän on joka kuvassa jotenkin väärin päin taljan kimpussa!

Voisin omasta kokemuksestani sanoa, että perus-jantterille 4-5km/suunta työmatka kulkee hyvin pyöräillen vaikka päivittäin. Aktiivisella liikkujalla hurahtaa huomaamattomasti jo 6-10 km/suunta ja sitten näille oman elämänsä Contadoreille ei tunnu mikään olevan liikaa :). Mun työmatka on n.7,5km/suunta. Kuljen pyörällä joka päivä melkein läpi vuoden. Muutamat hurjimmat säät jätän välistä, mutta muuten se menee oikein nätisti. Talvella on joka kerta aikamoinen voittaja-olo sen aamusien pyöräilyn jälkeen. 

Vielä vähän hauisten hapottamista suoralla tangolla!
Tästä tuli nyt näköjään tällainen pyöräilyvouhotus kirjoitus, vaikka tarkoitus oli paneutua ihan muihin asioihin. No jatketaan nyt valitsemallani linjalla. Työmatkapyöräily pitää kuitenkin muistaa ottaa huomioon, kun miettii liikunnan kokonaisrasitusta. Minulla se vaikutti aluksi selkeästi juoksuun. Piti vähän miettiä, että jos illalla tekeee kovan juoskutreenin niin silloin oli pakko jättää pyöräily väliin siltä päivältä. Nyt kun kroppa on jo vuosien saatossa tottunut rullailuun niin samaa ongelmaa ei enää ole. 

Matkantekoa pyöräilijän perspektiivistä!
Työmatkapyöräily on myös mahtava tapa lisätä huomaamattomasti liikuntaaa ilman että se vie aikaa miltään muulta asialta elämässä. Työpaikalle on kuitenkin joka-aamu mentävä, niin eikö se ole sama hurautttaa Bianchilla kuin 452:lla tai M-junalla? Joku voisi laskea, että siinä säästää vielä rahaakin! Ainakin pitkällä aikavälillä. Jos säästetyt bussirahat menevät pyörähuoltoon ja varaosiin niin ainakin se kondis paranee, lantio kapenee, pakarat tiukkenee ja mieli on muutenkin virkeämpi :)

Laskin kerran, että minä kulutan vuodessa työmatkapyöräilyssäni noin. 10kg:n edestä energiaa. Siinä puhutaan jo aika suuresta luvusta. Tämän voi ottaa huomioon, jos tavoitteena on painonhallinta tai pudotus. 

Mannerheimintien varrella!
Nyt kun on talvi, niin ottakee huomioon, että autoilijat cant see shit, joten meidän pyöräilijöiden, sekä ulkonaliikkujien on otettava se tosiseikka huomioon. Itse käytän pyörässä valoja edessä ja takana ja lisäksi olen viritellyt siihen vähän lisä-heijastimia. Näiden lisäksi mulla on vielä tällainen Petzl otsalamppu kypärässä Se valaisee mukavasti pimeällä, sekä auttaa muita tiellä likkujia näkemään myös minut. 

Tikka RXP ladattava otsavalaisin!
Talvipyöräilijän varustuksiin kuuluu ehdottomasti Gore-Tex takki, kunnon fleece paita, hyvät Gore-Tex housut, jos haluu lähtee elvistelee niin suosittelen sellaisia pyöräilyyn suunniteltuja housuja, missä on henkselit, korkeampi vyötärö, sekä pehmuste persuksen alla. Tähän kun lisätään viel kunnon kengät ja mahdollsiesti kengän lämmittimet, kypärä ja lämpimät Gore-Tex hanskat niin ollaan jo aika pitkällä. Aidot talvitykittäjät voivat homata vielä nastarenkaatkin. Mun maasturissa on sen verran pitävät ja paksut renkaat, että olen vielä slvinnyt ilman niitä, vaikka joka talvi ne ovat mielessä käyneetkin!

Nyt oon jo Kampissa! Matkaan meni vain 25min. Nopeempaa kuin julkisilla!
Pääkaupunkiseudulla pääsee painamaan vielä melkein kesäkelissä. Tänäänkin aamulla oli +5 astetta ja tiet loistavassa kunnossa. Tuttu kesäinen ruuhkakin on jo pyöräteillä helpottanut, joten mikäs siellä on puskiessa! Suosittelen kokeilemaan! Ette varmasti tule pettymään!

Jokaiselta bloggarilta pitää löytyä ruokakuvia :)! Pelipäivän pasta, salaattia, linssejä ja porkkana & lantturaastetta!

Mukavia pyöräkelejä ja rauhallista joulunodotusta toivottaen!

Tuukka

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Aasi ja Sorsa-naukuvat asiakkaamme ja muuta sekavaa!

Viime viikko oli tapahtumia täynnä. 4Runnersissa on ollut haasteita riittämiin, välillä vähän liikaakin. Treenit ovat sujuneet mukavasti. Olimme Hakaniemessä Scandicissa yötä ja lisäksi mulla oli vielä 2 peliä.

Maanantai alkoi iloisesti terävällä jalkapuntilla Pirkkolassa. Treenin ja suihkun jälkeen suuntasin salamana NewBalancen maahantuojalle katsomaan syksyn 2014 kenkä, - ja vaatemallistoa. Samalla maalailimme mahdollisia tulevaisuuden näkymiä, juoksumuodin suuntauksia ja fiilistelimme juoksuhommia muutenkin. Nämä ovat aina mahtavia tapaamisia ja niistä saa hurjan paljon energiaa ja visioita omaan työhönsä.
NewBalancelta suuntasin vielä Kamppiin 4Runnersiin iltapäiväksi. Maanantai ilta oli muuten vapaa eli mulla ei ollut omia asiakkaita eikä muita treenejä.


Takakyykyn kimpussa!

Tiistai oli pitkälti maanantain kaltainen päivä ja kävin taas treenaamassa salilla sekä 4Runnersissa töissä. Nyt sitten niiden haasteiden pariin. Meillä hajosi 4Runnersissa kassakone. Se tarkoitti sitten sitä, että samalla meni myös kuittikone, kassa, pankki-ja luottokortinlukija ja ihan kaikki. Koneen valmistaja ilmoitti, että voimme lähettää sen heille huoltoon ja tämä prosessi kestäisi vain 2-3 viikkoa. No sehän on oikein mukavaa :). Ymmärrän tietysti heitä, ei siinä mitään, mutta tilanteesta haastavan tekee se, että kyseinen kone sisältää kassajärjestelmämme. Sitten tehtiin käsikuitteja, laskeskeltiin ostoksia yhteen old school-laskimella. Onneksi saimme kuitenkin pikaisesti uuden pankki, - ja luottokortinlukijan. Se pelasti jo paljon. Kaikki myymälässä työskentelevät voivat kuvitella miltä tuntuu, kun kaikki koneet hajoavat samalla :).

Samaa hommaa. Tällä kertaa Pirkkolassa Helsingin kaupungin kuntosalilla!
No tämä kaikkihan olisi ollut vielä aivan fine. Jännitystä ja myymäläpäällikön hermojen kireystilaa lisäsi kuitenkin inventaario (Tuo kaikkien kaupanalan ihmisten lempilapsi). Sen pitäisi olla valmis lauantai iltana. Olimme tietenkin aloittaneet inventaarion tekemisen jo tuolla vanhalla koneella ja kaikki se työ lakaistiin nyt sekunnissa roskikseen :). Jippii! Ei auttanut muu, kuin ottaa taas ruutuvihko kauniiseen käteen ja aloittaa homma alusta. Nyt täytyy kyllä sanoa, että onneksi en ollut enää viikonloppuna töissä vaan muut joutuivat tälläkertaa hoitamaan sen loppuun. Suuret kiitokset vain kaikille rakkaille kollegoilleni hyvästä työstä ja positiivisesta asenteesta.

Tossuliikkeessä näkee ja kokee paljon. Siellä tulee päivittäin niin älyttömiä tilanteita, että niitä on välillä vaikea uskoa itsekään. Koneet hajoilee, netti kaatuu, ihmiset suuttuvat ja sinä hymyilet :)! Aina ja ikuisesti, sinä hymyilet!


Yksi mieleenpainuvimmista tilanteista sattui pari vuotta sitten. Olimme kollegani Jussin kanssa kassan luona, kun kuulin yhtäkkiä kissan naukumista. Tiiättehän sen miauuuu...miauuu.. Mä katsoin siinä sitten Jussia vähän kysyvän näköisenä ja kysyin, että kuulitko sä tuon kissan naukumisen? Onkohan joku ottanut kissan mukaan ostoksille? Jussi sanoi, että " Joo kuulin mäkin sen". Siitä sen enempää välittämättä jatkoimme juttua, kunes se naukuminen voimistui ja me ihmeteltiin kun ei nähty kissaa eikä ihmisiäkään missään. Yhtäkkiä kulman takaa ovestamme kävelee pariskunta sisään ja suoraan kassalle meidän luoksemme. Nainen pysähtyy siihen eteemme. Mies jää metrin verran sivuun.Sitten seurasi parin sekunnin hiljaisuus, kunnes mies alkaa naukumaan naisen korvan juuressa: "Miauuu"..."Miauu"...ja se nainen avaa suunsa ja kysyy meiltä, että "anteeksi, onkohan teillä myynnissä korvatulppia".

Yritän aina pitää pokan, mutta nyt se oli täysin mahdotonta. Jussi, joka ei muutenkaan peittele tunteitaan alkoi nauramaan samantien aivan naama punaisena ja joutui lähtemään kävelemään pois Mullakin meni puurot ja vellit sekaisin ja koitin siinä pihistä jotain vastausta naama aivan punaisena ja vedet silmistä valuen. Pariskunta tyytyi vastaukseemme ja lähti selvittelemään välejään myymälämme ulkopuolelle.

Vaimon treeneissä!

Hetihän tästä tulee mieleen, että se oli joku piilokamera, mutta voin vannoa, että pariskunta ei ollut sen alan ammattilaisia. Heillä tai oikeastaan tällä miehellä oli vain mieletön tarve naukua julkisella paikalla. Aikoinaan suurta kohtua Ylen hääohjelmassa aikaan saanut parivaljakko aasi ja sorsa, vai miksi se yksi pariskunta itseään nimittikin olivat hyvin samankaltaisia. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan :). 

Keskiviikko hurahti sporttisisissa merkeissä. Monnalla oli aamulla aikaisin oma asiakas Mäkelänrinteessä ja mä lähdin mukaan tekemään salille treenin. Vuorossa oli yläselkä-hauis-keskikroppa. Märskyssä on kiva käydä aamuisin, kun siellä ei ole hirveästi ihmisiä ja saat rauhassa tehdä omaa treeniä. Hyvällä tuurilla saat seuraasi vielä sporttisia ja aina energisiä ohjaajia, jotka tulevat tekemään omia treenejään salille. Silloin kannattaa olla silmä tarkkana, jos saisi kasvatettua omaa liikepankkiaankin samalla.

Kaikkee sitä joutuu tekemään, kun lähtee ryhmäliikunnan pariin!

Salilta matka jatkui 4Runnersiin, jossa hurahti väli 9-16. Tämän jälkeen edessä oli yhden asiakasryhmän treenit, jotka kestivät noin tunnin. Raikkaassa syysilmassa oli mukava ja pirteä tehdä monipuolinen ja hyvä treeni. Tämäkin porukka on täynnä huippumukavia ihmisiä, niin mikäs sen antoisampaa PT:lle. Aina kun pääsee yhdistämään liikunnan ja mahtavat ihmiset olen onnellinen. Treenien jälkeen suuntasin kotiin Geren luokse odottelemaan Monnaa kotiin asiakkailtaan. Päivä oli pitkähkö. Olin liikkeellä 11 ½ tuntia ja näiden päivien jälkeen on kyllä aika sippi.

Nyt kun tätä tarinaa taas tuntuu riittävän niin kerron teille loppuviikon kuulumiset eri jutussa. Muuten näitä ei jaksa lukea enää kukaan :).

Mukavaa maanantaita kaikille, Mä kerron viikonlopustamme lisää ensi numerossa! Muistakaa nauttia mahtavista säistä ja vieläkin on muuten mahtavat säät pyöräillä vaikka töihin tai kauppaan autolla ajamisen sijaan! Kunhan olette tarkkoina mustan jään kanssa.Varsinkin tänään!

Tuukka